JYPin pelitapakeskustelu

[Hurricane]

Onko kieroon? esitä nyt ne argumenttisi, niin saadaan selville edes se mitä asiasta ymmärrät mitä sanottu on. Eri mieltä saat tietenkin olla ja jos on vielä totuutta liippaavaa perustetta laittaa evääksi niin aina parempi. Se kuitenkin maistuu happamalta, että väität toisten laittaneen vääristämiäsi mielipiteitä ilmoille muka toisen oikeasti laittamaksi. Pienimunaista on minusta tuo.

Jaahas, joku isomunainen taas uhriutuu täällä. Mitäs jos vaikka selaat ihan itse ketjut läpi niin saattaa valaistuksen kokemus kajahtaa kuuppaan. Enhän minä ole ketään vastaan hyökännyt vaan todennut, että on se kumma kun juuri JYP on se kuka tarvitsee vuosikausia aikaa opettaa jääkiekkoilijat pelaamaan jääkiekkoa.

 

[Saleva kehiin]

Jaahas, joku isomunainen taas uhriutuu täällä. Mitäs jos vaikka selaat ihan itse ketjut läpi niin saattaa valaistuksen kokemus kajahtaa kuuppaan. Enhän minä ole ketään vastaan hyökännyt vaan todennut, että on se kumma kun juuri JYP on se kuka tarvitsee vuosikausia aikaa opettaa jääkiekkoilijat pelaamaan jääkiekkoa.

Ihan osuva pointti minusta. Olen taipuvainen uskomaan, että joillakin valmentajilla on sekä karismaa että kykyä nähdä ja toteuttaa olennainen. Ja hups prosessit ja kaikki aikaisemmin säädetty menettää merkityksensä. Sitten on se toinen tapa, jossa selitetään ja vaaditaan vuodesta toiseen aikaa jonkin kehittämiselle, jonkin mikä ei tosiasiassa sitten kuitenkaan etene mihinkään (useimmiten).

Uskon kyllä siihen, että seuralla on hyvä olla jokin identiteetti ja joukkueelle myytävissä oleva filosofia. Tapa toteuttaa peliä. Se helpottaa jossain kohtaa. Mutta saada joukkue menestymään potentiaalinsa ylärekisterissä tai yli, niin se vaatii kuitenkin osaamista ja onnistumista kulloisellakin hetkellä.

 

[rahor]

Ihan osuva pointti minusta. Olen taipuvainen uskomaan, että joillakin valmentajilla on sekä karismaa että kykyä nähdä ja toteuttaa olennainen. Ja hups prosessit ja kaikki aikaisemmin säädetty menettää merkityksensä. Sitten on se toinen tapa, jossa selitetään ja vaaditaan vuodesta toiseen aikaa jonkin kehittämiselle, jonkin mikä ei tosiasiassa sitten kuitenkaan etene mihinkään (useimmiten).

Uskon kyllä siihen, että seuralla on hyvä olla jokin identiteetti ja joukkueelle myytävissä oleva filosofia. Tapa toteuttaa peliä. Se helpottaa jossain kohtaa. Mutta saada joukkue menestymään potentiaalinsa ylärekisterissä tai yli, niin se vaatii kuitenkin osaamista ja onnistumista kulloisellakin hetkellä.

Minäkin uskon sen, että jos halutaan olla vähintään välieräjoukkue jatkuvasti, tarvitaan se identiteetti ja siihen nojaava pelitapa ja siihen pelitapaan oikeat pelaajat ja valmentajat. Tuon kaiken saavuttamiseksi tarvitaan prosessi. Sen sijaan keskitason sijoituksesta voidaan taistella, kunhan on liigaan sopiva rosteri ja hyvä valmentaja, joka ei katso läpi sormien neppailua, löysäilyä ja tyhmäilyä.

 

[jukiapina]

Ihan ensinmäiseksi syöttöjen laatu pitäisi laittaa kuntoon. Nyt annetaan omista paska syöttö laidassa seisoskelevalle pelaajalle, johon vähänkin paremmin valmennettu joukkue iskee.

Toiseksi. Keskialueen etäisyydet. Siellä on käytännössä kasa pelaajia siellä sun täällä, kun pitäisi olla tiiviinä nippuna. Sama puolustettaessa.

Jotenkin tuntuu myös, että fyysinen ja psyykkinen puoli ei ole kovin monella kunnossa. Mailakovuus ja kulmaväännöt hävitään.

Käytännössä av ja yv toimii. Mikään muu ei sitten toimikkaan.

Nyt on kohta puolet kaudesta pelattu eikä pelitavasta ole tietoakaan.

 

[klongku]

Eilen tuli taas noteerattua muutama asia omissa pelaamisesta.

Ensimmäisen syötön antaminen on jotenkin helvetin vaikeaa. Saatettiin parhaimmillaan antaa 3 kertaa pakki-pakkia maalin takaa, vielä laidasta biljardina. Miksi? Siellä taas kuitenkin hyökkääjät haki aivan hyvin ja vastustajia oli karvaamassa vain yksin. Sitten, kun annetaan noita pakki-pakkeja, niin me annetaan vastustajalle taas aikaa ottaa enemmän miehiä iholle. Sitten taas jäädään omiin pyörimään. Ratkaisu?
Uskalla antaa se kiekko jollekin hyökkääjälle, kun siinä on vielä se yksi karvaaja. Hyökkääjä voi jakaa kiekkoa sitten taas usemapaan suuntaan, miellellään ylös, mutta alaspäin voi tarvittaessa antaa.


Pakit kuljettaa kiekkoa liikaa. Älkää ymmärtäkö väärin, se on hyvä, että pakit uskaltaa nostaa jalalla, mutta pitäisi osata tunnistaa, milloin viedä itse ja milloin jakaa kiekkoa. Monesti eilisessä pelissä oli tilanne, missä pakki nosti jalalla liian pitkään, hyökkääjät joutui pysähtyy sinisille ja sit pakki viskaa päätyyn? Miksi? Mikä tähän ratkaisu?
Nosta jalalla, jos vastustaja sumputtaa keskialueen niin hyvin, että syöttää ei voi, niin sit laitetaan kiekko päätyyn hyökkääjän mailan kautta, kun meillä on miehet vielä täydessä vauhdissa, näin me saadaan paljon enemmän irtokiekkoja päädystä ja voitetaan kamppailuja.

Toi joukkue ei osaa lukea peliä, milloin hyökkääjät karkaa, milloin pakki ei osaa avata peliä ja millon odotellaan liikaa.

 

[klongku]

Ihan ensinmäiseksi syöttöjen laatu pitäisi laittaa kuntoon. Nyt annetaan omista paska syöttö laidassa seisoskelevalle pelaajalle, johon vähänkin paremmin valmennettu joukkue iskee.

Toiseksi. Keskialueen etäisyydet. Siellä on käytännössä kasa pelaajia siellä sun täällä, kun pitäisi olla tiiviinä nippuna. Sama puolustettaessa.

Jotenkin tuntuu myös, että fyysinen ja psyykkinen puoli ei ole kovin monella kunnossa. Mailakovuus ja kulmaväännöt hävitään.

Käytännössä av ja yv toimii. Mikään muu ei sitten toimikkaan.

Nyt on kohta puolet kaudesta pelattu eikä pelitavasta ole tietoakaan.

Toi syöttejen laatu oli hyvä huomio. Annetaan semmosia saatanan lussuja syöttöjä, että vastustajan on helppo katkoa ne ja sit ne myös lähtee vähän miten sattuu. Kovia syöttöjä, niin niitä ei katkota ja ne ei myöskään pompi niin saatanan paljoa ja jää paljon mukavammin lapaan.

 

[JypFabu]

Minäkin uskon sen, että jos halutaan olla vähintään välieräjoukkue jatkuvasti, tarvitaan se identiteetti ja siihen nojaava pelitapa ja siihen pelitapaan oikeat pelaajat ja valmentajat. Tuon kaiken saavuttamiseksi tarvitaan prosessi. Sen sijaan keskitason sijoituksesta voidaan taistella, kunhan on liigaan sopiva rosteri ja hyvä valmentaja, joka ei katso läpi sormien neppailua, löysäilyä ja tyhmäilyä.

Paljon olen samaa mieltä lainatusta, siihen esittäisin vielä oman kiteytyksen, että askelmerkit menestyä on siinä, että seuralla on identiteetti ja normaalitilanteessa valkku vaihdos on vain ns. kapulan vaihto kuin viestissä, mutta JYPin tilanne on himpun poikkeava normaalista, eli tila ja tilanne on ollut ja on sellainen, että JYP joutuu etsimään ja sen on löydettävä koutsi, jolla on kyky ja osaaminen ja saman pelifilosofian näkemys kuin seurallakin tuottamaan kaksi asiaa, se identiteetti seuralle jolle jatkossa rakentaa ja pelikirjastot, jolla tulee sarjassa kamppailemaan.

Minusta jo Rautakorpi oli tällä ajatuksella hommattu koutsi vaikka maaliin ei yltänyt ja samaan jatkumoon kuuluu Pennerborn myös. Tiedän, että moni tulkitsee kirjoittamaani jotenkin niin, että olisin Rautakorpivastainen, mutta pointti on kuitenkin, että väärälle pohjalle, ehkä väärinymmärrysten kanssa siinä sopiessa päädyttiin. Toki niitä sanan syömisiä en suopeasti katso, ihan samaa kuin pelaajan kusta joukkueensa muroihin. Tässä viittaan siihen, että sovitaan ja allekirjoitetaan yhteiset päämäärät, eikä sitten niitä noudateta, olipa mitkä syyt takana tahansa.

Voi hyvin olla, että tuossa on juurisyy mihin JYP Rautakorpi diili kaatui, siinä missä seuran tavoite oli tuo ensimmäinen, lie Rautakorven analyysi jälkimmäinen, noin se ainakin antaa joitakin uskottavia selityksiä asioille.

Ihanne tila ja pyrkimys varmaan jokaisella liigajengillä on, että seuroilla olisi se oma identiteetti ja valmennus tulisi sitä sekä jatkamaan, että jalostamaan omalla ammattitaidollaan paremmaksi. Tässä kohtaa haluan keskustelun kyytipojaksi myös painottaa, että tämä asetelma, identiteetti - valmennus osaaminen, ei sido valmentajaa mihinkään tiettyyn tyyliin pelata, kyse kun on jalostamisesta, mutta sitä identiteettiä ei saa seura tai valmennus hukata tai muuten perii hukka. Vrt. JYP ja lähes kymmenen kautta konttaamista ja tässä on se syy miksi hyväksyin ja pidin niitä Rautakorven potkuja oikeutettuna: seura tajusi, ettei suunta ole haluttu, mutta valmennus katsoi tietävänsä paremmin ja jatkoi omaan tyyliin. Pahin mahdollinen asetelma pahimmassa mahdollisessa tilanteessa. Verraten, jos ne potkut tuli huonoimpaan mahdolliseen saumaan kauden kannalta, niin tuo sooloilu oli pahinta mahdollista myrkkyä JYPille tilassaan.

Kyllä prosessi pitää olla ja ymmärrettävä, että prosessi on ikuinen. Mikään jengi ei kestä laakereillaan lojumista tuloksekkaasti, vaan niin ajan, kuin pelin kehitykseen on vastattava ja mieluusti etupainotteisesti, jotta niistä edun voi saada. Tämä viesti on tullut Seppäsen suusta julkisuuteen, sille minä laitan peukut, mutta työmaata päästä edes muiden kyytiin kyllä piisaa silmänkantamattomiin, silti tavoitteessa on roikuttava ja sen eteen käännettävä kaikki kivet, ei riitä, että ääneen sanoo.

 

[veskula]

Paljon samoja havaintoja itsellänikin kuten muutamassa aiemmassa kirjoituksessa. Posina on pistänyt silmään, että keskialueelta kuitenkin JYP on tauon jälkeisissä peleissä saanut hyvin katkoja / kiekonriistoja. Kulmissa jotenkin ei vaan kamppailu/maila -voima tunnu piisaavan. Karri Kivi nosti esiin kilpailullisuuden puutteen. Mennäänkö treeneissä riittävän kovaa?

 

[JypFabu]

Eilen tuli taas noteerattua muutama asia omissa pelaamisesta.

Ensimmäisen syötön antaminen on jotenkin helvetin vaikeaa. Saatettiin parhaimmillaan antaa 3 kertaa pakki-pakkia maalin takaa, vielä laidasta biljardina. Miksi? Siellä taas kuitenkin hyökkääjät haki aivan hyvin ja vastustajia oli karvaamassa vain yksin. Sitten, kun annetaan noita pakki-pakkeja, niin me annetaan vastustajalle taas aikaa ottaa enemmän miehiä iholle. Sitten taas jäädään omiin pyörimään. Ratkaisu?
Uskalla antaa se kiekko jollekin hyökkääjälle, kun siinä on vielä se yksi karvaaja. Hyökkääjä voi jakaa kiekkoa sitten taas usemapaan suuntaan, miellellään ylös, mutta alaspäin voi tarvittaessa antaa.


Pakit kuljettaa kiekkoa liikaa. Älkää ymmärtäkö väärin, se on hyvä, että pakit uskaltaa nostaa jalalla, mutta pitäisi osata tunnistaa, milloin viedä itse ja milloin jakaa kiekkoa. Monesti eilisessä pelissä oli tilanne, missä pakki nosti jalalla liian pitkään, hyökkääjät joutui pysähtyy sinisille ja sit pakki viskaa päätyyn? Miksi? Mikä tähän ratkaisu?
Nosta jalalla, jos vastustaja sumputtaa keskialueen niin hyvin, että syöttää ei voi, niin sit laitetaan kiekko päätyyn hyökkääjän mailan kautta, kun meillä on miehet vielä täydessä vauhdissa, näin me saadaan paljon enemmän irtokiekkoja päädystä ja voitetaan kamppailuja.

Toi joukkue ei osaa lukea peliä, milloin hyökkääjät karkaa, milloin pakki ei osaa avata peliä ja millon odotellaan liikaa.

Minusta näet pelin ja sen ongelmat ihan oikein, se perussyy ongelmiin on kuitenkin siinä viisikkopelin kesken eräisyydessä. Eri tavoin virtauksen mukaan se tuo ongelmia esiin. Huvittavasti minä olen katsellut asiaa niin päin muutamissa viime peleissä, että pakit kyllä antaa sen helpon ensimmäisen peliä edistävän syötön, mutta hyökkääjä liian usein ei osaa sitä vastaan ottaa ja vielä useammin menettää ja tupeloi kiekon vastustajalle edistämättä oikeasti mitään oman joukkueen pelaamisessa, toki joskus juuttuu laitaan irtokiekkokamppailuun, jossa joukkue häviää kiekon käytännössä joka kerta, tai saa sohaistua päätyyn, jossa kiekollinen hallinta vaihtuu, kun ei sinne ajoitusten ollessa viturallaan kukaan omista ehdi haastamaan uskottavasti. Mainio esimerkki tästä oli eilen Kapteenin tuskastuminen Dostielle, kun oikeasti antoi sen helpon edistävän syötön laiturille, niin puolen metrin kurotus oli muka liikaa ja peli taas vastustajan ilotteluksi.

Lisänä tuohon kakkuun vielä se, että kun joukkue työstönsä vaiheessa pelaa liian kaavamaisesti jopa varmistellen, se antaa viisikkopelissä vastustajalle tilaa ja aikaa mielin määrin rakennella, eli iholle pääsy hyökkäysalueen vastakarvaamisessa jää kyllä järkiään torsoksi tässä vaiheessa, mikä sitten kertautuu liike alivoimaisena keskialueen puolustamisena ja kun liikkeessä hävitään, ollaan omissa reagoimassa ja selviytymässä. Riiston myötä sitten ongelmat on päinvastaiset, eli peli ei tahdo tuottaa.

Tuosta synkästä maalailusta huolimatta, oikeasti toimivan pelin hakemisesta siellä on merkkejä, vaan tyhjästä kun ei voi nyhjästä se vaatii aikaa syntyäkseen. Tietenkään mitään todistetta moiseen positiivisuuteen ei minulla katsomon puolelta ole laittaa, ehkä ainoa ja jota pidän merkittävänä merkkinä on se kuinka jokainen viisikko yrittää suorittaa samaa pelillistä identiteettiä ja pelitapaa. Paska vaan tietty kun vielä ei riittävästi toimi. Ehkä kumminkin kehtaan tuon laittaa perustelemaan sanomisiani.

Varmaan ihan kaikki nuo luettelemasi pelin ongelmat on johdettavissa viisikkopelin epävarmuuteen ja vajavaiseen kykyyn lukea pelin virtaa liigan vaatimassa tempossa, siellä kun on se vastustajakin vielä ilkkumassa päin naamaa. Kaikkeen tuo keskeneräisyys kun vaikuttaa, niin rakenteluun, ajoituksiin, kuin fyysiseenkin peliin(ei ehdi iholle, kun toimittaa peliä hitaasti). Tähän on sitten pakko laittaa tämä ritilla, että se on jaksettava painaa ja kuroa eroa umpeen, kun viimein vaikuttaisi olevan edes jonkun sortin lähtö tuon tekemiseen, sellaista valkkua kun ei vaan ole, joka ihan tyhjästä luo seuran identiteetin ja pelitavat suit sait. Tää turpaan otto on vaan pakko kestää, itse jupisen nyrkkiini turpaan otossa, että tuntuu sitten pirun paljon palkitsevammalta, kun viimein saa tuloksesta kiinni.

 

[rahor]

Ihan ensinmäiseksi syöttöjen laatu pitäisi laittaa kuntoon. Nyt annetaan omista paska syöttö laidassa seisoskelevalle pelaajalle, johon vähänkin paremmin valmennettu joukkue iskee.

Toiseksi. Keskialueen etäisyydet. Siellä on käytännössä kasa pelaajia siellä sun täällä, kun pitäisi olla tiiviinä nippuna. Sama puolustettaessa.

Jotenkin tuntuu myös, että fyysinen ja psyykkinen puoli ei ole kovin monella kunnossa. Mailakovuus ja kulmaväännöt hävitään.

Samat huomiot. Vaikea käsittää, että ammattilaisjengissä avaussyöttöä laitetaan seisovalle pelaajalle. Itse kävin yhdessä harrasteporukassa jonkun aikaa ja siellä pelitapa oli sellainen, että sentteri seisoi laidassa punaviivan tuntumassa odottamassa avaussyöttöä pakilta. Minä en pakkina tuota ekalla kertaa tajunnut. Nostin jalalla, koska en ollut tottunut syöttämään seisovalle pelaajalle, vaikka en todellakaan ole millään korkealla sarjatasolla koskaan pelannut. Vittuilivat siitä, että pakkina kuskasin kiekkoa hyökkäysalueelle enkä syöttänyt. No, sen jälkeen mukauduin pelitapaan, mutta ei siellä pitkään huvittanut käydä. Syy tuohon pelitapaan oli tietysti se, että sekä syötöt että syötön vastaanotot olivat niin sysisurkeaa, että liikkuvalle pelaajalle onnistunut syöttäminen onnistui lottovoiton todennäköisyydellä.

Mailakovuudesta Jypin kohdalla ei voi edes puhua. Joukkueessa on ihmeen paljon pehmeitä mailoja ilman pehmeitä käsiä. Junnut on junnuja erityisesti tässä asiassa.

 

[Valajas]

JYP treenasi paljon sellaista paineen alta lähtöä että pakki pakin jälkeen kiekko laidassa seisovalle laiturille joka rytmittää peliä ja jakaa sen peliä edistävän syötön maalin takaa keskikaistalle nousseelle painottoman puolen pakille jolla on sitten vaihtoehtona syöttää kaikille kolmelle hyökkääjälle keskialueella. Näistä on syntynyt JYPin parhaat rintamahyökkäykset järjestäen kauden aikana.

Noita ei ole paljon enää peleissä näkynyt, vaan laiturit on heittäneet omista vaan golf chippejä oman sinisen yli. Johtuuko kokoonpanovajauksesta vai mistä sitten että kiekolla ei oikeastaan yritetä hyökkäysaluetta lukuunottamatta mitään? Hirveän vaikea jotain Lukon tai Ilveksen tasoista jengiä on haastaa jos kiekolla ei yritetä pelata.

En tiedä mitä shakkia siellä yritetään mutta ihan hirveän näköistä tuo JYPin hyökkäyksiin lähteminen on. Jos kiekkoa ei roiskita niin sitten pelataan käsittämättömän hitaasti pakilta toiselle ja yritetään epätoivoista pitkää syöttöä hyökkäyssiniselle.

 

[JypFabu]

En tiedä mitä shakkia siellä yritetään mutta ihan hirveän näköistä tuo JYPin hyökkäyksiin lähteminen on. Jos kiekkoa ei roiskita niin sitten pelataan käsittämättömän hitaasti pakilta toiselle ja yritetään epätoivoista pitkää syöttöä hyökkäyssiniselle.

Tuolta se näyttää, kun toinen ei osaa vielä varmasti peliään tuottaa ja toinen jo kehittelee omaansa paremmaksi. Johtuu siitä, että vastustajan pelin ytimessä on virtaukseen vastaaminen, eli lukea peliä liikkeessä, kun JYP miettii vielä, millaisin etäisyyksin ja asemoinnein missäkin vaiheessa pitäisi pyrkiä.

Joissain haastiksissa on tullut esiin heittäytymisen merkitys ja kyllä, se merkitsee todella paljon pelin tuottamiseen, mutta paha vaan, kun siihen pelille heittäytymiseen pitää ensin olla jokaisella luotto, jolla vapautuu se pelin lukeminen ja voi tuottaa pelitapaa proaktiiviisesti. Niin kauan kun tuohon ei työstö yllä, otetaan turpaan ja kirotaan, mutta niin kauan on reikäisillä kengillä marssittava, että riittää uusien hankintaan, kun paikalleenkaan ei voi jäädä.

 

[veskula]

Löytyi netin syövereistä minulle sopivaa opiskeltavaa: ”Pelin opettaminen Jääkiekossa”, valmennuksen työkalu pelin opettamiseen 14-20 -vuotiaille. -Tommi Kaikkonen. Hakukoneella löytyy opinnäytetyö muillekin kiinnostuneille pdf-muodossa. Uskoakseni JYPissä on tuo jo hanskassa…siis kunnossa.

 

[spaceman]

Havaintoja tämän viikon peleistä kolmen sarjakärkeä havittelevan vastustajan pelaamisen osalta:

• Karvaus korkealla kahdella, kolmella pelaajalla + laidat tukittu siniviivalla pakkien toimesta.
• Jos yksinäinen jyppiläinen onnistuu kärkikarvaajat keskeltä ohittaa, vastustajan pakit ovat jo keskialueella odottamassa kovalla luistelulla.
• Vastustajat eivät tee jätönjättöä maalin taakse oman alueen kiekonriiston jälkeen vaan peliä käännetään pystyyn.
• Jätönjättöä voidaan tehdä, jos JYPin karvaus on kauempana, kuten usein on.
• Viisikko on tiivis kiekontavoittelussa esim. keskialueella tai päädyissä. Vastustajalla on usein paikallinen ylivoima kiekontavoittelutilanteen lähellä.
• Vastustajan maalille ajetaan voimakkaasti (etenkin Ilves). Siinä oli koko ajan yksi kaveri maalivahdin sylissä.
• Luisteluun on panostettu. Jokainen joukkue luistelee JYPiltä jalat alta ainakin vielä.
• Vastustajat tekevät tehokkaasti kiekottoman blokkaamista hyökkäysalueella. Esim. laituri kiertää kiekon kanssa päädystä viivaan, siinä kohtaa sentteri blokkaa jyppiläistä ja laituri antaa kiekon viivaan, josta voi ampua suoraan maalille tai levittää toiselle pakille vetoa varten.

Omaan silmään tuo agressiivinen karvaus, tiivis viisikko kiekon lähellä ja jätönjätön välttely erottavat menestyvät joukkueet tämän hetken JYPistä.

JYP tekee parhaimmillaan karvausta voimakkaasti ja se toimiikin välillä.

Vastaavasti eilenkin nähtiin useampi tilanne, missä pakit olivat b-pisteiden kohdalla omalla alueella kiekossa ja Ilves oli hetken hieman kauempana. Sen sijaan, että siitä olisi lähdetty hyökkäykseen, peruuteltiin omaan päätyyn, Ilves hyökkäsi paineistamaan ja helpoksi tarkoitettu pakki-pakki -syöttö muuttui paniikiksi ja uudeksi pyöritykseksi omissa.

Toivon sydämeni pohjasta, että JYPin valitsema pelitavallinen linja alkaa tuottaa tulosta riittävän ajoissa Pennerbornin alaisuudessa. Tai jos ei ala, seurajohdolla on rohkeutta seurata nykytrendejä ja päästää irti joulunpyhinä siitä pelitavasta, mihin on vuosikausia menestyksettä pyritty. Minulle riittää tältä kaudelta sarjapaikka, jotta saisi nähdä vielä Vatasen täällä.

 

[veskula]

Havaintoja tämän viikon peleistä kolmen sarjakärkeä havittelevan vastustajan pelaamisen osalta

Erinomaista koostetta pukkaa. Lisää näitä.

 

[rahor]

Havaintoja tämän viikon peleistä kolmen sarjakärkeä havittelevan vastustajan pelaamisen osalta:

• Karvaus korkealla kahdella, kolmella pelaajalla + laidat tukittu siniviivalla pakkien toimesta.
• Jos yksinäinen jyppiläinen onnistuu kärkikarvaajat keskeltä ohittaa, vastustajan pakit ovat jo keskialueella odottamassa kovalla luistelulla.
• Vastustajat eivät tee jätönjättöä maalin taakse oman alueen kiekonriiston jälkeen vaan peliä käännetään pystyyn.
• Viisikko on tiivis kiekontavoittelussa esim. keskialueella tai päädyissä. Vastustajalla on usein paikallinen ylivoima kiekontavoittelutilanteen lähellä.
• Vastustajan maalille ajetaan voimakkaasti (etenkin Ilves). Siinä oli koko ajan yksi kaveri maalivahdin sylissä.
• Luisteluun on panostettu. Jokainen joukkue luistelee JYPiltä jalat alta ainakin vielä.

Omaan silmään tuo agressiivinen karvaus, tiivis viisikko kiekon lähellä ja jätönjätön välttely erottavat menestyvät joukkueet tämän hetken JYPistä.

Jokaikinen ylläoleva pointti liittyy luisteluvoimaan. Esim. se karvaus: Kyllä Jyp yrittää sitä myös tehdä, mutta kaikki tapahtuu liian hitaasti ja liian myöhään. Jos sinne yksi karvaaja vielä ehtiikin luistella, muut yksi tai kaksi karvaajaa ovat ne sekunninkymmenykset myöhässä, että vastustaja ehtii purkaa paineen syöttelemällä.

 

[veskula]

Omaan silmään tuo agressiivinen karvaus, tiivis viisikko kiekon lähellä ja jätönjätön välttely erottavat menestyvät joukkueet tämän hetken JYPistä.

Ja ehkä ei tarvitse jätönjättöjä kun hyökkäyksiin lähdöt ovat hyvässä liikkeessä / rytmissä ja syöttösuuntia on käytettävissä.

 

[avjk]

Samaa mietin. Erinomainen maalivahti, joka tuo varmoilla otteilla varmuutta myös puolustuspäähän. Mutta maalivahtipeli ei kai se suurin ongelma ole Jypissä ollut tällä(kään) kaudella.

Ei vaan puolustajien kiekollinen taito ja pelinäkemys. Kaikki ei kyllä todellakaan ole kiinni Pennerbornin tai Pönön valmennuksesta. JYP:llä oli eilen rosterissa 2,5 pakkia (Eronen, Peltola ja puolikkaan saa Jokinen), jotka osaavat avata peliä tällä hetkellä edes jotenkin. Pulkkinen ei ole nykykunnossaan yksi heistä vaikka monen mielestä ei ilmeisesti häntä saisi kritisoidakkaan.

Hyökkääjien osalta tämä on melkein yhtä surullista. Junnut on junnuja, mutta kyllä silti jotain pitäisi saada tuotua peliin, myös omassa päässä. Perttu, Lassila, Puustinen ja Dostie on myös puolustus suuntaan aivan kuutamolla, olleet jo useamman pelin.

 

[Jarzki]

Havaintoja tämän viikon peleistä kolmen sarjakärkeä havittelevan vastustajan pelaamisen osalta:

• Karvaus korkealla kahdella, kolmella pelaajalla + laidat tukittu siniviivalla pakkien toimesta.
• Jos yksinäinen jyppiläinen onnistuu kärkikarvaajat keskeltä ohittaa, vastustajan pakit ovat jo keskialueella odottamassa kovalla luistelulla.
• Vastustajat eivät tee jätönjättöä maalin taakse oman alueen kiekonriiston jälkeen vaan peliä käännetään pystyyn.
• Jätönjättöä voidaan tehdä, jos JYPin karvaus on kauempana, kuten usein on.
• Viisikko on tiivis kiekontavoittelussa esim. keskialueella tai päädyissä. Vastustajalla on usein paikallinen ylivoima kiekontavoittelutilanteen lähellä.
• Vastustajan maalille ajetaan voimakkaasti (etenkin Ilves). Siinä oli koko ajan yksi kaveri maalivahdin sylissä.
• Luisteluun on panostettu. Jokainen joukkue luistelee JYPiltä jalat alta ainakin vielä.
• Vastustajat tekevät tehokkaasti kiekottoman blokkaamista hyökkäysalueella. Esim. laituri kiertää kiekon kanssa päädystä viivaan, siinä kohtaa sentteri blokkaa jyppiläistä ja laituri antaa kiekon viivaan, josta voi ampua suoraan maalille tai levittää toiselle pakille vetoa varten.

Omaan silmään tuo agressiivinen karvaus, tiivis viisikko kiekon lähellä ja jätönjätön välttely erottavat menestyvät joukkueet tämän hetken JYPistä.

JYP tekee parhaimmillaan karvausta voimakkaasti ja se toimiikin välillä.

Vastaavasti eilenkin nähtiin useampi tilanne, missä pakit olivat b-pisteiden kohdalla omalla alueella kiekossa ja Ilves oli hetken hieman kauempana. Sen sijaan, että siitä olisi lähdetty hyökkäykseen, peruuteltiin omaan päätyyn, Ilves hyökkäsi paineistamaan ja helpoksi tarkoitettu pakki-pakki -syöttö muuttui paniikiksi ja uudeksi pyöritykseksi omissa.

Toivon sydämeni pohjasta, että JYPin valitsema pelitavallinen linja alkaa tuottaa tulosta riittävän ajoissa Pennerbornin alaisuudessa. Tai jos ei ala, seurajohdolla on rohkeutta seurata nykytrendejä ja päästää irti joulunpyhinä siitä pelitavasta, mihin on vuosikausia menestyksettä pyritty. Minulle riittää tältä kaudelta sarjapaikka, jotta saisi nähdä vielä Vatasen täällä.

Sorry pitkästä lainauksesta, mutta tässä on niin monta hyvää pointtia, että annetaan kaiken näkyä.

Tuohon kun vertaa noin 10 vuoden takaista JYPiä niin kuinka hyvin kuvaus osuu sen aikaiseen pelitapaan? Pelottavan hyvin. Pienillä hienosäädöillä pelattaisiin edelleen sitä todella hyvin toiminutta pystysuunnan lätkää, mutta ei. Täällä lähdettiin rikkomaan koko paletti, vaikka sieltä olisi pitänyt lähinnä säätää yksittäisiä asioita.

En aikanaan aina tykännyt siitä, kun ei ollut selkeää paikkaa lähteä pystyyn niin heitettiin vaan kiekko päätyyn ja luovuttiin ilmaiseksi kiekosta. Mutta silloin tuota tehtiin kuitenkin myös ajatuksella ja iskettiin hirveä karvaus päälle ja otettiin kiekko takaisin. Nykyään ei ehditä siihenkään ja ajoitukset ovat ihan mitä sattuu. Toki se johtuu paljon siitä, että omistakin heitetään todella usein vain norsukiekko pois ja reagoidaan sitten siihen, jos sattuu kiinnostamaan tai on edes mahdollista päästä uudestaan kiekkoon.

Olen maininnut tämän joskus ennenkin. Älä riko kokonaan sitä, mikä ei ole kokonaan rikki. Ei se aiemminkaan täydellistä ollut, mutta toimisi myös nykyään varmasti paremmin kuin tämä sekoilujen aikakausi, joka ei tunnu loppuvan ikinä.