Kalpalla on omasta mielestä hyvin saman tyylinen pelitapa, kun JYPillä oli menestys vuosina. Täytyy koittaa etsiä esim ensimmäiseltä mestaruus vuodelta jokunen peli ja huvikseen muistella vielä tarkemmin.
Kalpalla on omasta mielestä hyvin saman tyylinen pelitapa, kun JYPillä oli menestys vuosina. Täytyy koittaa etsiä esim ensimmäiseltä mestaruus vuodelta jokunen peli ja huvikseen muistella vielä tarkemmin.Mutta nämä on täysi eri pelitavat vaikka jotain samaa voi ehkä nähdä. JYPin menestysvuosien pelitavalla kukaan tai mikään joukkue ei enää nykyään pärjäisi.
Jokaisen pelitavan lainalaisuuksia taas sitten on tiivis kokonaisuus. Se on sitten eriasia miten pelaajat pelitapaa kulloinkin toteuttaa.
Voi olla että muistan vaan väärin mutta kyllä se KalPan pelitapa ainakin viime keväänä perustui paljon enemmän vauhtiin ja vastahyökkäyksiin kuin JYPillä menestysvuosina.Kalpalla on omasta mielestä hyvin saman tyylinen pelitapa, kun JYPillä oli menestys vuosina. Täytyy koittaa etsiä esim ensimmäiseltä mestaruus vuodelta jokunen peli ja huvikseen muistella vielä tarkemmin.
No ei nyt hyvä ihme ole. Siis Kalpa luistelee, pitää kiekkoa kulmissa ja perustaa pelin kiekonhallintaan ja pelaajien jatkuvaan liikkeeseen. Jypin pelitapa oli puhdas pystysuunnan kiekko. Nämä eroavat kuin yö ja päivä.Kalpalla on omasta mielestä hyvin saman tyylinen pelitapa, kun JYPillä oli menestys vuosina. Täytyy koittaa etsiä esim ensimmäiseltä mestaruus vuodelta jokunen peli ja huvikseen muistella vielä tarkemmin.
Joo, eihän tämä ihan helppoa ole saadan peliä kasaan tällä aikataululla ja varsinkin kun on ollut hieman rikkonainen kokoonpano. Alkukaudella vähän on varmaan hakemista ja onhan Pennerborgilla iso työsarka tuossa käsissä, mutta sehän me tiedettiinkin.No tuosta kiekossa pysymisestähän ne puhuvat, mutta jotenkin pelaajat eivät ole oikein sisäistäneet tätä vielä. Kiekossa pysyminen vaatii pelitaitoa ja tiettyä kiekollista nöyryyttä ja nyt harkkapeleissä oli mukana aika paljon pelaajia, jotka eivät ole ihan sitä Liigan eliittiä ja myös pelaajia, jotka antavat mielummin bulgaarialaisia sokkonamuja kuin pysyvät kiekossa (Huovila, Perttu, Varga). Sitten Kärppiä vastaan syöttöjen laatu ja vastaanotto oli umpisurkeaa, mistä tietenkin heti sanotaan, että se on vastustajan hyvyyttä. No, ehkä se on. Eli kun on paskat housussa, niin paineettomassakaan tilassa helppojen syöttöjen antaminen ei tunnu onnistuvan. Mutta tuo on kuitenkin selkeä pelitavallinen muutos, mihin pyritään. Fyysistä peliä, kovia taklauksia - ei tämän kauden JYPissä.
Pehmennän tätä tosin hieman sillä, että varmaan joissakin pelin osa-alueissa voi ollakin samaa, mutta itse katson peliä aika abstraktilla tasolla.No ei nyt hyvä ihme ole. Siis Kalpa luistelee, pitää kiekkoa kulmissa ja perustaa pelin kiekonhallintaan ja pelaajien jatkuvaan liikkeeseen. Jypin pelitapa oli puhdas pystysuunnan kiekko. Nämä eroavat kuin yö ja päivä.
JYP oikeasti trappaa omaa sinistä koko viisikolla kiekon alla, jos ei ole mahdollisuutta karvata. Eikä niin kuin viime kausina sieltä sinkoile kukin yksitellen karvaamaan ohi ja vastustaja pääsee tasavahvuudella tai ylivoimaisena ylittämään siniviivan.
Pisti myös silmään useampaan otteeseen, että laidasta kiekollisen KalPa-hyökkääjän tullessa sisään pelattiin vaihtoehdot hyvin pois, mikä johti usein täysjarrutukseen ja kiekon heiton päätyyn.
JYP oikeasti trappaa omaa sinistä koko viisikolla kiekon alla, jos ei ole mahdollisuutta karvata. Eikä niin kuin viime kausina sieltä sinkoile kukin yksitellen karvaamaan ohi ja vastustaja pääsee tasavahvuudella tai ylivoimaisena ylittämään siniviivan.
Pisti myös silmään useampaan otteeseen, että laidasta kiekollisen KalPa-hyökkääjän tullessa sisään pelattiin vaihtoehdot hyvin pois, mikä johti usein täysjarrutukseen ja kiekon heiton päätyyn.
Ja pahimmillaan siellä käydään yksitellen 2-3 pelaajan toimesta harppuunana ajamassa itsensä ulos kiekon alta.Paljon kurinalaisemmaksi ja järkevämmäksi tuo perustekeminen on muuttunut kyllä. Viime vuosina on ollut ihan liikaa tuota että yhdellä lähdetään sinne vastustajan sinisen yli jopa b-pisteille asti karvaamaan jopa kesken vaihdon, kun muu nelikko on keskialueella. Noissa tilanteissa on aika helppo päästä hyvällä vauhdilla JYPin alueelle.
Tässä vaiheessa kautta olen itse erittäin tyytyväinen, että tehdään mahdollisimman kurinalaisesti. Sitten, kun kaikilla alkaa olemaan pelitapa selkärangassa, voidaan ruveta säveltämään. Aiempina vuosina on lähdetty suoraan säveltämään ja koitettu sitä pelitapaa ujuttaa sinne väliin — nähdyistä tuloksin.Kiekollisessa pelissäkin kurinalaisuus on pitänyt välillä vähän liikaakin kun omissa kiekkoa ei selkeästikään ole lupa kovin pienin perustein lähteä roiskimaan. Mutta eipä eilenkään tuo omissa kiekottelu tainnut tuottaa KalPalle yhtään maalia, vaikka todella monesti kiekko menetettiinkin.
Uskon vahvasti, että tulee vielä sekin hetki, kun lähdetään paneutumaan enemmän myös keskialueen kiekonmenetyksiin reagoimiseen, sekä tietysti petrataan hyökkäyksiinlähtöä koko tilanteen välttämiseksi. Tuossa, kuten kaikessa muussakin näkyy vielä vähän eloa ja hitaita reaktioita. Kuitenkin jotain toisteisuutta eri tilanteissa sieltä alkaa hahmottumaan, mikä on hyvä asia.Vielä ei otannalla voi sen suurempaa selvitystä esittää, mutta yksi iso ero, jolla verraten edelliseen (Rautakorpi) valmennukseen identiteetin ja vakaan pelitavan puutteen gäppiä on ryhdytty tilkitsemään on riiston jälkeiset lähdöt. Vaikka eilen niitä kiekkoja omissa meneteltiin, niin noin on silti helpompi puolustaa ja olla pelin päällä, kuin ottamalla hitaan nousun viisikolla ilman kiekottomien työtä, mutta kun se keskialueelta omiin kääntyy se on aina puolustamaan organisoimaton, koska omaa aluetta ei mitenkään ehdi täyttää. Hassusti tai paradoksaalisesti tätä voi kutsua safety lähdöksi, kun siinä ajatellaan, että viisikko on yhdessä liikkeessä ja kykenee reagoimaan menetykseen. vaan perässähän ja kykenemättä omia merkkaamaan käytännössä koko ketju on tai vähintään 2/3 siitä ja sitten ollaan pakkien varassa pelkästään kykenevätkö hidastamaan riittävän pitkään.
Tämän vuoksi minun mielestä parina viime kautena on omissa kilissyt kuin suosikkikuppilan kassalla. Toinen osatekijä tai ero on sitten joukkue.
Tuolla joukkueella tarkoitan sitä eroa, jonka minusta selvästi näki aiemmassa, eli rk ja ni rakensivat vanhan aikaista epätasaisesti jakautuvaa joukkuevastuuta. Tarkoittaa, että liikaa laitettiin vastuuta tuloksesta harvoille ja liikaa laitettiin osalle älkää munatko tulosta asenne. Tämän ansiosta minun mielestä homma oli jatkuvasti sitä, että pirteä alku, yksi virhe ja peli viemäristä alas. Tämä erilaisin variaatioin, mutta aina lopussa turpaan tuli munattomalla pelimiehen vitosella kullattuna. Tämä minusta esti sen, mitä joukkue voi olla , vaikka fundamentit olisikin vielä työn alla ja kesken eräisiä, voi sanoa, että tillilihaa ei näin voi syntyä, kun pyyntö on erilainen eri joukkueen osalle.
Peli identiteetti on siis Työn alla, mutta tuo on se peruspalikka mistä minusta ihan oikein valmennus lähtee työstämään, koko joukkueen vastuu tuloksesta, jos ensimmäisessä loisti ns. ykkönen, toisessa vissiin sitten kolmonen ja niin edelleen, jokaisen viisikon on omaksuttava vastuu itselleen, vain vaadetta seuraa tulos.
Jos minkä Kalpa opetti, niin kiekollinen tekeminen on nostettava riittäväksi kiekollisen tempoon, jonka vastustaja tarjoaa, eli valinnat pitää tulla selkäytimestä, niissä on oltava huolellinen ja ymmärrys pitää olla viisikon keskinäinen. Varmaan tuosta jo hokaa, että sarkaa piisaa ja vielä ei ole edes mainittu kulmapainien ja irtokiekkojen voittamista, keskialueen voittavaa peliä ja paikattomuuden hyväksikäyttöä paikallisiin ylivoiman rakentamisiin, joista luodaan tekopaikka jne.
Ohkaisia on siis vielä datat tehdä huomiot, mutta tuossa jotain ehkä pohdittavaksi.
Uskon vahvasti, että tulee vielä sekin hetki, kun lähdetään paneutumaan enemmän myös keskialueen kiekonmenetyksiin reagoimiseen, sekä tietysti petrataan hyökkäyksiinlähtöä koko tilanteen välttämiseksi. Tuossa, kuten kaikessa muussakin näkyy vielä vähän eloa ja hitaita reaktioita. Kuitenkin jotain toisteisuutta eri tilanteissa sieltä alkaa hahmottumaan, mikä on hyvä asia.
Itse epäilisin, että kyse on nyt pelitavallisen selkänojan luomisesta ja siksi monet tilanteet näyttää vähän oppikirjamaisilta ei niin hyvällä tavalla. Mutta olen tyytyväinen, että tämä pohjatyö tehdään nyt, jotta myöhemmin sitä valintojen vapautta voidaan toteuttaa, kun viisikolla on kuitenkin jotkut raamit, joiden puitteissa tehdä ratkaisujaan. Tämä helpottaa kiekollisen ja kiekottomien tilanteen tunnistamista.Me puhutaan paljon toisteisuudesta ja sen merkityksestä ja kyllä, meille katsojille tuo aika paljon tuolta näyttää, vaikkaan kuitenkin, että työryhmä joukkue+valmennus pyrkii hiukka päinvastaiseen, eli sen toisteisuuden rikkomiseen tuottavasti itselle, sitä on valinnat ja ihan siihen se paikatonkin lopulta perustuu, valintojen vapauteen itselle tuottavasti.
Juuri näin ja varmaan tuo toisteisuuden rikkominen jäi vähän hämäräksi käsitteenä johtuen luontaisesta höperehtimisestäni, tähdennän vielä, että toki ensin pitää olla se toisteisuus jota rikkomalla saa etua, jos sitä ei ole se on kaaos, eikä sillä pärjää. Kysehän on siis, jos on vain se toisteisuus, ei vastassa tarvii olla ihmekoutsi, kun luo sitä vastaan pitävän ansan, juuri siksi pitää olla se toisteisuus, mutta menestykseen pitää yltää se tuottavasti rikkomaan etua antamaan.Itse epäilisin, että kyse on nyt pelitavallisen selkänojan luomisesta ja siksi monet tilanteet näyttää vähän oppikirjamaisilta ei niin hyvällä tavalla. Mutta olen tyytyväinen, että tämä pohjatyö tehdään nyt, jotta myöhemmin sitä valintojen vapautta voidaan toteuttaa, kun viisikolla on kuitenkin jotkut raamit, joiden puitteissa tehdä ratkaisujaan. Tämä helpottaa kiekollisen ja kiekottomien tilanteen tunnistamista.
kun vaikka Jormakan saisi vielä iskemään vastahyökkäyksiä,
Sisäpiirihuhuna kuultua, että Jormakka saattaa olla kehissä ensipelissä.
Tämä kuulostaa ihan hyvältä. Silloin saataisiin ketjut vaikka muotoon:
Huovila- Schnarr - Ojantakanen
Varga -Mäkinen - Jormakka
Dostie-Perttu - Tieksola
Vidgren - Aliranta - Siikanen/Huttu
Olisi jo ihan eritavalla mahdollista selvitä myös hyökkäyssuuntaan ja varsinkin näitä vastaan joita sinne pudotuspeliviivan tuntumaan veikkailtu.
Juu on aika varmasti mukana ja Pudi ehkä myös, tai sit seuraavalla viikolla viimeistään, kuten hyvin mahdollisesti Lassilakin.Sisäpiirihuhuna kuultua, että Jormakka saattaa olla kehissä ensipelissä.
Boldaus oma.Itse alan kallistua siihen suuntaan että se mitä JYPissä on haettu / haetaan pelitavaksi ei yksinkertaisesti toimi. Toinen vaihtoehto on se että meillä on kallis ja huono joukkue jalkeilla taas kerran. Kallistun ekaan vaihtoehtoon.
Lähtisin yksinkertaistamaan peliä rajusti. Ainoa tavoite pitäisi olla pyrkiä voittamaan ottelu millä tyylillä hyvänsä. Kun pelataan pääsarjaa millään muulla ei pitäisi olla merkitystä eikä sarjapeleihin voi lähteä opettelemaan jotakin kuten kiekon pitämistä.
Kyllä me kaadutaan siihen, että pelaajat eivät tiedä missä heidän pitäisi olla ja mitä heidän pitäisi tehdä. Tai jos tietävät, niin heitä on ohjeistettu tekemään kaikki väärin.
Halusin tuoda tämän keskustelun tänne, kun lähdetään miettimään pelitavallisia asioita. Edeltävät lainaukset erittäin osuvia kausiketjusta.Seurasin oikein asiakseni ottaen tuota keski-alueen peliä, ja oikeassa olet. Joko etäisyydet liian pitkiä tai päin vastoin peli ja vauhti puuroutuu siihen, jonka jälkeen vauhti oli poissa ja kiekko vain roiskitaan päätyyn.
Hyvää settiä! Tämän päivän pelin suurin pettymys oli tuo oman pään sekoilu. Se on kuitenkin ollut ainoa osa-alue, joka on tällä kaudella kohtuullisesti toiminut 5vs5 -pelissä. Nyt hajosi sekin. Johtuiko sitten siitä, että oli sen verran heikko vastustaja, että jatkuva paine ei ollutkaan omassa päässä, niin jotenkin se keskittyminen puolustamiseen repsahti?Boldaus oma.
Halusin tuoda tämän keskustelun tänne, kun lähdetään miettimään pelitavallisia asioita. Edeltävät lainaukset erittäin osuvia kausiketjusta.
Omaan silmään kyllä tänäänkin siellä ukot viilettää nimenomaan ties missä. Osaa pitää tonttia ja osaa seuraa miestä hamaan tappiin. Katsoo vaikka ihan tuon K-Espoon ensimmäisen maalin pari kertaa, niin ei siellä kukaan oikein tiedä mitä toinen tekee ja missä kenenkin pitäisi olla.
Jotenkin sellainen fiilis, että ei riitä moti oikeasti kamppailemaan kuin Tapparaa, Kärppiä ja HIFKiä vastaan ja ehkä joitain muita kärkijengejä vastaan. Tämä siis jo monta kautta. Eletäänkö organisaatiossa vieläkin aikoja, joissa ajatellaan olevan parempia menneiden meriittien varjolla, eikä ymmärretä, että JYP on oikeasti ihan pohjasakkaa, jonka tulee kaikista koviten pelata niitä pahnanpohjimmaisia vastaan eli sitä omaa kastia.Hyvää settiä! Tämän päivän pelin suurin pettymys oli tuo oman pään sekoilu. Se on kuitenkin ollut ainoa osa-alue, joka on tällä kaudella kohtuullisesti toiminut 5vs5 -pelissä. Nyt hajosi sekin. Johtuiko sitten siitä, että oli sen verran heikko vastustaja, että jatkuva paine ei ollutkaan omassa päässä, niin jotenkin se keskittyminen puolustamiseen repsahti?