Juniorivalmentajat

[Väärävaihto]

Jos joku pelaa jalkapalloa kesät talvet ollen jääkiekossa samalla parempi kuin pelkästään jääkiekkoa pelaava kaveri, niin siinähän se on tullut todistettua monilajisuuden voima. Voihan se jääkiekkojoukkue halutessaan kieltää jalkapallossa käymisen missä iässä tahansa. Paha paikka.

On kyllä todella huonosti asiat, jos joku yksittäinen joukkue pystyy kieltämään junnulta toisen lajin harrastamisen. Yleensä SEURASSA tehdään nämä linjaukset, miten toimitaan ja kannustetaan junnuja harrastamaan muita lajeja, eikä missään yksittäisessä joukkueessa tai joku yksittäinen valmentaja tee näitä päätöksiä. Jos näin tapahtuu, että kielletään toisen lajin harrastaminen, niin silloin toimitaan väärin ja siihen pitää luonnollisesti puuttua. Siihen on olemassa keinot. Asiat eivät muutu yhtään paremmiksi, jos pelkästään täällä palstoilla ja kylillä jauhetaan näistä. Pitää toimia, jos huomaa, että toimitaan kyseenalaisesti.

 

[Askaisten Visa]

Jos joku pelaa jalkapalloa kesät talvet ollen jääkiekossa samalla parempi kuin pelkästään jääkiekkoa pelaava kaveri, niin siinähän se on tullut todistettua monilajisuuden voima. Voihan se jääkiekkojoukkue halutessaan kieltää jalkapallossa käymisen missä iässä tahansa. Paha paikka.

läpy. Näinhän se meni, siis tämä aloitus?

Mutta noin miten kirjoitat toisen paremmuudesta, tapahtuu tänäkin päivänä. Laji/harrastus voi olla myös jokin muu. Vaikka partio. Silti toinen voi olla toistaan parempi jääkiekossa.

Kuten toinen nimim. tuossa yllä sinulle mainitsi, jääkiekkojoukkue ei voi kieltää yhtään mitään. Tai voi haluta kieltää, mutta muutoin esimerkkisi kuulostaa sairaalta. Toki aikuisten ammattilaisjoukkueen sopimuksessa voidaan kieltää vaikkapa syvänmerensukellus tai base-hypyt, mutta eri syystä. Eri asia sitten on niiden noudattaminen.

En ymmärrä parhaalla tahdollanikaan, mistä nämä kumpuaa?

 

[hege]

Monilajisuuden osalta rajoittava tekijä lienee aika, omien lasten fudista kun katsoo niin jos 13 vuotiaalla on 4 treeniä viikossa ja 11 vuotiaalla 3 niin toisen päälajin pitäminen rinnalla lienee mahdotonta ajankäytöllisesti kun vielä muistetaan että normaaliaikana siihen päälle tulee vielä pelit.

Se on vaikea sanoa missä kohtaa kahden lajin harrastajia alkaa tippumaan pois kilpa- tai haasteryhmistä on vaikea ottaa kantaa, joku pärjää pidempään ja joku ei. Meillä pienemmän joukkueessa on kannustettu pitämään kiinni muista harrasteista mutta vanhemman osalta sitten käytännön realiteetit ohjaavat sitten valintoja (meillä on muu urheiluharrastus seuroissa tai joukkueissa jäänyt vaikka vapaa-ajalla on sitten muutakin urheilua tai ulkoilua ja tilalla on kuvataidetta joka taas ohjaa pitkäjänteisyyteen ja keskittymiseen).

Käytännössä fudiksen puolella (jääkiekkoon en osaa ottaa kantaa kun en siinä ole mukana) oma fiilis on että kun pelataan 5v5 peliä niin hyvä kuntoinen ja pelisilmän omaava pelaaja pärjää hyvin vaikka välillä olisi poissa treeneistä jonkun muun lajin treenaamisen takia, mutta kun katsoo oman 13 vuotiaan 11v11 pelejä aikuisten kentällä niin siinä alkaa se taktinen puoli korostua niin paljon että jos ei käy treeneissä niin ei oikein pysty olemaan hyödyksi joukkueelle vaikka olisi hyvä kuntoinen ja omaisi pelisilmää ja -älyä. 13 vuotiaan porukassa ne joilla on vahva toinen laji pelaavat hieman useammin 8v8 joukkueessa joka on vähän kakkosjoukkue mutta mahdollistaa ihan fiksun ja kilpailullisen pelaamisen kahden lajin harrastajille sekä niille joilla pelikokemus on vähäisempi ja harjoituksellisesti 8v8 pelaaminen on siinä mielessä hyvää koska siinä pelaajat saavat enemmän pallokontaktia kuin 11v11 pelissä. Luulisin että lätkässä on ihan sama asia, taktisuuden lisääntyessä on vaikeampi olla mukana kahdessa lajissa jos sen takia joutuu olemaan poissa lätkätreeneissä vaikka kuviteltaisiin henkilökohtaisten ominaisuuksien kehittyvä muuten samaa tahtia kuin niiden jotka käyvät kaikissa treeneissä mutta lätkän osalta täällä on paljon viisaampia kuin minä kommentoimaan asiaa.

 

[Glove]

Monilajisuus voi ehkä onnistua helpommin pienemmillä paikkakunnilla. Suorituspaikat yleensä samassa nipussa ja kun paikat ei ole aivan täyteen varattuja niin vuorojen sumpliminen onnistuu paremmin. Toki saattaa tulla paritkin reenit samalle päivälle, mutta eihän se ole keneltäkään pois jos joku haluaa ja jaksaa reenata. Toisaalta taas voi olla vaikeampaa kun toimintakulttuuri seuroissa ei ole niin pitkällä kuin useissa isommissa seuroissa ja seurajohtoisuudesta ei voi edes puhua vaan kukin joukkue ja valmentaja taaplaa tyylillään ja saattaa sitten lajikateudessaan kieltää sen toisen lajin.

 

[Väärävaihto]

Juuri näin hege. Useita lajeja harrastaville tulee jossain kohtaa rajoittavat tekijät vastaan, niin ajankäytön kuin muidenkin käytännön realiteettien kautta. Tässä kohtaa sitten tapahtuukin yleensä sitten se lopullinen lajivalinta ja valinnan tulee tapahtua luontaisesti pelaajan oman mieltymyksen perusteella, eikä jonkin joukkueen tai valmentajan painostuksesta.

 

[läpy]

Täällä ilmeisesti joillakin henkilöillä on jokin tietty seura mielessä, jossa on ongelmia myös tämän asian kanssa. Minä ainakin olen keskustellut koko ajan periaatteista. Eli jos pelaaja pärjää peleissä, ei minun mielestäni ole syytä rajoittaa kaverin peliaikaa sen perusteella, että ei käy kaikissa viikon harjoituksissa, poissaolosyistä riippumatta. Ainoa mikä merkitsee, on peli. Kunnioita peliä, niinhän se menee.

 

[kilpakiekko]

Takana taitaa olla ne Piri Elorannan ja kumppaneiden ajat kun lahjakas saattoi pelata miesten tasolla sm-sarjaa jalkapallossa ja jääkiekossa. Piri pelasi vielä änärissäkin. No itselläni ei ole kokemuksia useamman lajin harrastajista, koska niissä ikäryhmissä jossa itse olen ollut mukana aika loppuu kesken, mutta silloin kun itse olin mukana niin ainakin joillakin paikkakunnilla "viriteltiin" seurojen välistä yhteistyötä jossa yhdellä kuukausimaksulla olisi voinut käydä eri lajien treeneissä. Sitä en tiedä saiko nämä aloitteet tuulta purjeisiin, mutta toivottavasti jotain tämän kaltaista olisi mahdollista järjestää. Itse en näe nuorissa ikäluokissa ongelmia siinä että ei pääse kaikkiin treeneihin vaan pelaa siinä tasoryhmässä mihin taidot riittää olipa ne lajit mitkä tahansa.

 

[Askaisten Visa]

Täällä ilmeisesti joillakin henkilöillä on jokin tietty seura mielessä, jossa on ongelmia myös tämän asian kanssa. Minä ainakin olen keskustellut koko ajan periaatteista. Eli jos pelaaja pärjää peleissä, ei minun mielestäni ole syytä rajoittaa kaverin peliaikaa sen perusteella, että ei käy kaikissa viikon harjoituksissa, poissaolosyistä riippumatta. Ainoa mikä merkitsee, on peli. Kunnioita peliä, niinhän se menee.

läpy.
Tässä kirjoitat täysin jostain harrastepohjaisista tai puulaakitason, kerran viikossa tapahtumista, otaksun?
Eihän mikään, missään, edes orastava, kilpaurheilu voi olla sitä että:
"Nähdään tiistaina klo 19.00 maalilla, huudetaan jotain kannustavaa ja aletaan pelata"
Miten ja kuka sitten rajoittaisi suotavan treenimäärän, että jos pelaaja haluaa, saa toki osallistua treeneihin? Ja peleihin on aina tervetullut jos hotsittaa.

Tai kuten olen aiemmin kysellytkin, mistä ikähaarukasta koitat asiaasi ja periaatteita avata?
Saako joku muu narun päästä kiinni?

Itselläni ei ole mitään spesifiä seuraa mielessä, eikä ole kyllä tullut vastaankaan läpyn:n periaatteilla toimivaa. Onneksi.

 

[Piiskuri]

Täällä ilmeisesti joillakin henkilöillä on jokin tietty seura mielessä, jossa on ongelmia myös tämän asian kanssa. Minä ainakin olen keskustellut koko ajan periaatteista. Eli jos pelaaja pärjää peleissä, ei minun mielestäni ole syytä rajoittaa kaverin peliaikaa sen perusteella, että ei käy kaikissa viikon harjoituksissa, poissaolosyistä riippumatta. Ainoa mikä merkitsee, on peli. Kunnioita peliä, niinhän se menee.

Lapsikiekkovaiheessa monilajisuus ja yleisen urheilullisuuden & liikunnallisen taitavuuden kehittäminen on varmasti "päälajista" riippumatta erittäin suositeltavaa, ja tätä tuettaneen kaikkialla, missä nuoria urheilijoita valmennetaan ja kasvatetaan millään tasolla johdonmukaisesti. Kuten #hege tuossa edellä totesi - hieman eri sanoin tosin - kilpaurheiluun johtavassa vaiheessa, eli pyöreästi ikäluokissa U13 - U15 kuvio alkaa hiljalleen muuttua, ja ainakin oman kokemuksen mukaan niitä poikia ei juuri enää ole, jotka olisivat ikäluokkansa ehdotonta kärkeä alueen tasolla useammassa lajissa - ainakaan sellaisissa, joissa kilpailu on kovaa (kuten lätkässä ja futiksessa). Ajankäyttöön liittyvät tekijät varmasti vaikuttavat tähän, ja kenties myös pelaajien levon tarpeen lisääntyminen murrosiässä. Kilpaurheiluun johtavassa vaiheessa myös yksittäisen pelaajan luonteeseen ja joukkueeseen sitoutumisen merkitys alkaa hiljalleen korostua, ja nämä osaltaan antavat valmennukselle viitteitä pelaajan tulevasta potentiaalista.

Niin ikään sellainen aspekti on syytä ottaa tässä huomioon, että valmennuksen voi olla vaikeaa perustella edes itselleen, minkä takia enemmän tai vähemmän satunaisesti joukkueen toimintaan osallistuvan pelaajan tulisi ohittaa sitoutumisensa osoittanut, ominaisuuksiltaan ja taidoiltaan kyvykäs pelaaja. Itse tapasin tuossa vaiheessa harjoittaa kohtalaisen vahvaa rotatointia eri peliryhmien välillä ja kannustaa pelaajia muiden lajien harrastamiseen. Samalla pyrin väsymättä korostamaan pelaajille nykyaikana ehkä hieman vierasta "joukkue ensin" -ajattelua, ja että peliryhmillä ei ole ratkaisevaa merkitystä pelaajan kehityksen kannalta vielä U12-U13 -vaiheessa. Jälkeenpäin tämä osoittautui aika onnistuneeksi malliksi, ja U14-vaiheessa kasassa oli poikkeuksellisen sitoutunut, yhtenäinen ikäluokka. Myös moni joukkueeseen sitoutunut, ahkerasti ja laadukkaasti harjoitellut AA-tasolla pelannut poika nousi myöhemmin luotettavaksi AAA-tason pelaajaksi.

Oman, jo kohtalaisen pitkän kokemuksen perusteella näyttäisi siltä, että erittäin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta useamman lajin harrastaminen alueellisella huipputasolla alkaa U13-vaiheen jälkeen olemaan tekemätön paikka, ja yhtä lajia määrällisesti enemmän harjoittelevat tapaavat vain ennemmin tai myöhemmin mennä taidollisesti ohi. Näin siitä huolimatta, että tapauskohtaisia joustoja on tehty ja erittäin hyvässä yhteistyössä vanhempien ja pelaajan kanssa pyritty viemään tätä yksittäistä urheilijaa polullaan eteenpäin. Tason putoaminen voi toki olla väliaikaista, ja monipuolisesti harjoitellut pelaaja saattaa hyvinkin heilauttaa itsensä myöhemmin uudestaan joukkueen kantavaksi voimaksi. Valitettavasti tässä vaiheessa kuitenkin monesti sekä pelaaja että vanhemmat kriisiytyvät, ja peliryhmään liittyvät status-kysymykset nousevat värittämään suhtautumista muuttuneeseen tilanteeseen. Vanhempien näkymät rajoittuvat monesti omaan lapseen (ja tämänkin kohdalla vuoden tai kolmen takaiset otteet määrittävät ajatuksia pelaajan kyvyistä+potentiaalista), eikä heillä usein ole kummoistakaan käsitystä joukkueen muiden pelaajien kehityksestä, treeni-ilmeestä tai parantuneesta pelillisestä tasosta. Oman kokemukseni mukaan tämä on omiaan luomaan toisinaan kipakoitakin ulostuloja. Erityisen hankalaa saattaa olla perustella asiaa vanhemmille silloin, jos yksittäisen pelaajan testitulokset ovat hyviä, pisteitäkin tulee kohtalaisen mukavasti, mutta tekeminen kaukalossa ei silti ole lähelläkään sitä, mitä sen valmennuksen mielestä pitäisi olla.

Todettakoon loppuun, että itse ymmärrän tuon "kunnioita peliä" -sloganin hieman toisin, ja olen pikemminkin korostanut jo lapsikiekkovaiheesta alkaen sitoutumista joukkueeseen. Nuorempana se tarkoittaa ennen kaikkea pelaajan ja koko perheen sitoutumista liikunnalliseen ja aktiiviseen elämään, johon luonnollisesti kuuluvat myös muut harrastukset (muutkin kuin urheilu), ja taas huipulle tähtäävässä vaiheessa joukkueeseen sitoutumisessa alkavat omassa "filosofiassani" vähitellen korostua päivittäiseen rytmiin (treeni, ravinto, lepo, käytös, kouluhommat, vapaa-ajanvietto & elämäntavat jne.) liittyvät tekijät.

 

[läpy]

Oletan, että keskustelu monilajisuudesta on koskenut ei-kilpaikäluokkia ainakin suurimmalla osalla keskustelijoista. Kilpaikäluokka on tietenkin ihmisten keksimä, eikä meillä ole mitään raamatullista pakkoa sitoa kilpakiekkoa johonkin tiettyyn ikään. Kyse on enemmänkin siitä, mikä on koko lapsi- ja nuorisokiekon tarkoitus. Esim. "joukkue ensin" -ajattelua voidaan perustella monellakin syyllä, mutta myös kilpaikäluokissa pelaajat minun kokeman mukaan liian usein joutuvat käymään treeneissa vastoin heidän omaa tahtoaan ja etuaan, koska on riski peliajan menetyksestä. Voi olla, että pelaajan "tehtävä" on tulla treeneihin joukkuehengen, taktiikan yms. takia, mutta tällöin funktio toiminnassa ei välttämättä ole pelaajien kehittäminen. Jos pelaaja pärjää ja kehittyyy (kilpaikäluokissakin) poissaoloista huolimatta, voisi valmennus toisinaan miettiä myös omaa tekemistään sen sijaan, että alkaa meuhkaamaan jostakin joukkuehengestä tai kilpajääkiekosta.

 

[Piiskuri]

Hmm... Hieman vaikeaa suhteuttaa kirjoittamaasi siihen, miten itse olen valmentajana asian kokenut. Vastentahtoisesti treeneihin tulleita olen toki vuosien varrella nähnyt, mutta omissa joukkueissani nämä pojat ovat tavallisesti lopettaneet pelinsä jo viimeistään murrosiän kynnyksellä. Sittemmin silloin tällöin hieman huonommalla innolla treeneihin tulleet pelaajat ovat tavallisesti lähteneet harjoituksista paremmilla fiiliksillä, vaikka ovatkin tulleet paikalle alun perin lähinnä velvollisuuden tunnosta. Itse pidän täysin normaalina, ettei aina huvita, mutta myös sitä, että silti sinne hallille mennään. Sehän on perkele oman joukkueen tapahtuma, jonka onnistumisesta vastuu on valmentajan lisäksi joka ikisellä joukkueen jäsenellä! Mikäli motivaation puute alkaa olemaan jatkuvaa tai toistuvaa, urheilullinen taso ei ehkä kohtaa omien halujen kanssa, eikä hommaa kannata jatkaa siinä muodossaan loputtomiin.

Valmentajan vinkkelistä ryhmädynamiikkaan liittyvät seikat ovat usein aika keskeisiä, ja mikäli yhdenmukainen vaatimustaso (koskien treenaamista niin laadullisesti kuin määrällisestikin) ei koske kaikkia joukkueen jäseniä, en usko joukkueen voivan toimia kovin hyvin. Ainakaan kovin pitkään. Ja nyt siis puhun U13 -vaiheen jälkeisistä vuosista, eli selkeästi jo lapsikiekkovaiheen jälkeisestä ajasta. Lisäksi välinpitämätön suhtautuminen sitoutumisen merkitykseen antaa nuorille pelaajille täysin väärän viestin siitä, mitä kilpatasolle yltäminen edes U16-U20 ikäluokissa ammattilaisuudesta puhumattakaan vaatii. Näin ollen sitoutuneen ja itseään likoon laittavan toimintakulttuurin luominen ja vaaliminen on valmentajien hyvinkin keskeinen tehtävä pelaajia kasvatettaessa.

Minullekin tuttu ilmiö on, että muutamat vanhemmat ovat halunneet rakentaa lapselleen "vaihtoehtoisen" viikko-ohjelman, johon on sisältynyt omatoimiharjoittelua, muita lajeja ja yksityisvalmennusta (esim. taito- ja luisteluvalmennusta). Tapauskohtaisesti nämä voivat olla toimiva ratkaisu, hieman riippuen taustasyistä. Kuitenkin pidän tärkeänä, että tällaisissa tilanteissa asioista keskustellaan avoimesti vastuuvalmentajan kanssa, jonka tulisi tietää mitä ja miten hänen pelaajansa harjoittelevat. Jos tämä dialogi ei toimi, ei nämä erityisjärjestelytkään ole tavanneet toimia (eivätkä kyllä ole tavallisesti pitemmällä jänteellä toimineet muutenkaan). Ehkäpä vanhemmat eivät aina ihan täysin kykene sisäistämään hyvähenkisen ryhmän tukevaa vaikutusta harjoitusmoraalin ja -motivaation ylläpitämisessä, vaan erehtyvät ajattelemaan pelaajan kehittymisen olevan kiinni ainoastaan määristä ja yksittäisten harjoitusten sisällöistä.

 

[Väärävaihto]

Täällä ilmeisesti joillakin henkilöillä on jokin tietty seura mielessä, jossa on ongelmia myös tämän asian kanssa. Minä ainakin olen keskustellut koko ajan periaatteista. Eli jos pelaaja pärjää peleissä, ei minun mielestäni ole syytä rajoittaa kaverin peliaikaa sen perusteella, että ei käy kaikissa viikon harjoituksissa, poissaolosyistä riippumatta. Ainoa mikä merkitsee, on peli. Kunnioita peliä, niinhän se menee.

Niin kyllähän läpy olet itse tuonut näitä ongelmia (useita) esiin, mitä olet itse kokenut tai muutoin nähnyt junnukiekossa ja tähän on usein sitten muut kommentoineet. Tällä palstalla on ihmetelty useammankin palstalaisen toimesta, että miten voi sattua yhdelle henkilölle noin paljon pelkästään negatiivisia asioita. Valmentajat toimivat milloin mitenkin väärin ja samoin joukkueenjohtajat tai seuran henkilökunta. Sitten, kun on tarjottu tällä palstallakin neuvoja, niin mukaan astuu seuran sisällä olevat salaliitot. Olen kyllä käsittänyt, että nämä ovat sinun henkilökohtaisia kokemuksia jostain seurasta ja toimijoista, eikä mitään periaatteita. Miten voi heittää hatusta ilmoille tuollaisia syytöksiä eri toimijoita kohtaan pelkästään periaatteen pohjalta?

Kannattaa käydä muuten lukemassa liiton sivuilla, mitä kunnioita peliä - ohjelmalla tarkoitetaan.

 

[läpy]

Piiskuri. Kiitos asiallisesta kommentista, vaikka olenkin eri kannalla varsinkin tuon joukkue-yksilö -ristiriidan osalta. Nykypelaajat ovat keskimäärin aika fiksua porukkaa ymmärtäen ihmisten yksilöllisyyden ja joukkueajattelukulttuurikin muuttuu jatkuvasti. Väärävaihdolle totean ainoastaan, että jos yhdistät ja tunnistat ongelmat johonkin tiettyyn seuraan liittyväksi, on se sinun henkilökohtainen asia. Minä en sille mahda mitään, eikä se minua kiinnosta.

 

[Askaisten Visa]

Piiskuri. Kiitos asiallisesta kommentista, vaikka olenkin eri kannalla varsinkin tuon joukkue-yksilö -ristiriidan osalta. Nykypelaajat ovat keskimäärin aika fiksua porukkaa ymmärtäen ihmisten yksilöllisyyden ja joukkueajattelukulttuurikin muuttuu jatkuvasti. Väärävaihdolle totean ainoastaan, että jos yhdistät ja tunnistat ongelmat johonkin tiettyyn seuraan liittyväksi, on se sinun henkilökohtainen asia. Minä en sille mahda mitään, eikä se minua kiinnosta.

Apua!
Melkoisen hedelmällistä keskustelua, kun nimim. Väärävaihto toi esiin asiat ja periaatteet, joita olet kovasti tuonut esille omasta näkökulmastasi.
Joka on toki luvalla sanoen melkoinen negatiivisuuden vyyhti.

Ja kun koittaa saada tarkennusta, lisänäkökulmaa, mitä tahansa, niin vaikeneminen on kultaa.
Kun aina ei voi ymmärtää...tai yleensä...tai ollenkaan.

Mutta kun on tyylinsä valinnut, että kiinnostaa vaan oma pieni nurkka, niin sinne on hyvä itsensä maalata.

Hyvä olisi selvyyden vuoksi ainakin erottaa kilpa- ja harrastetoiminta, lapsi- ja nuorisotoiminta sekä ennen muuta, yksilö- ja joukkueurheilu omine periaatteineen.

Teksti/asia/missio selkenee huomattavasti,eikä tarvitse olla vastaamatta ikäviin jatkokysymyksiinkään.

Rohkeesti vaan, villiinny ja vaikka lainaa jokin teksti ja pura se. Jeah!

 

[Glove]

Minä tässä mietin @läpy n viestin luettuani, että mitä siitä mahtaisi tulla, jos joukkue ei harjoittelisi joukkueena ollenkaan? Joukkueena oltaisiin vain peleissä. Harjoittelun jokainen tekisi parhaaksi katsomallaan tavalla, joko ostamalla sen tai muulla tavoin. Tähänkö ollaan menossa? Monethan ostaa jo valmennusta joukkueharjoittelun lisäksi. Yksi positiivinen asia siinä ainakin olisi, joukkueiden toimintamaksut pienenisivät huomattavasta kun maksun pitäisi kattaa vain pelit.

 

[Rene Saari]

Jos joku pelaa jalkapalloa kesät talvet ollen jääkiekossa samalla parempi kuin pelkästään jääkiekkoa pelaava kaveri, niin siinähän se on tullut todistettua monilajisuuden voima. Voihan se jääkiekkojoukkue halutessaan kieltää jalkapallossa käymisen missä iässä tahansa. Paha paikka.

Mitä mieltä, puhutaan 9-10 vuotiaista:
Intensiivinen treeniviikko jokapäiväisine jääharkkoineen, ja viikon lopuksi treenipelit.
Yhdessä harjoitelleet viisikot rikotaan, sillä viikonloppuna peliin pääsee toista lajia (päälajinaan) harrastavat 2 poikaa.
Muutama erinomaisen viikon kilpajoukkueessa treenannut poika palkitaan siirrolla kakkosryhmän peliin.
(Ainakin osa pojista ihmettelee jo tämänikäisenä miksi näin.)

Niin ikään sellainen aspekti on syytä ottaa tässä huomioon, että valmennuksen voi olla vaikeaa perustella edes itselleen, minkä takia enemmän tai vähemmän satunaisesti joukkueen toimintaan osallistuvan pelaajan tulisi ohittaa sitoutumisensa osoittanut, ominaisuuksiltaan ja taidoiltaan kyvykäs pelaaja.

Eettinen ajattelutapa nousee itsessäni esiin, vaikka usein tuntuu ettei sellaista jäähalleille kaivata. Kuitenkin tässäkin ketjussa moni sivuaa etiikkaa, välillä ehkä huomaamattaankin.

esim.
Lapsi (Risto) aloittaa kiekon fanittamassaan liigajoukkueen kiekkoseurassa.
Risto käy kiekkokoulut, siirtyy G:hen, pelaa F-junnut ollen joukkueen aktiivisimpia, kunnes nuoremmassa E:ssä (10-v.) on edessä ensimmäisen kerran joukkueesta pudotukset.
Risto on ollut erittäin sitoutunut, motivoitunut, mutta antaa paljon tasoitusta mm. fyysisissä ominaisuuksissa.
Muitakin (liikunta)harrastuksia on, mutta ei yhtä aikaa vieviä (varsinkaan talvella), kuin jääkiekko.
Risto tiputetaan joukkueesta. Valmentaja kertoo missä muualla harrastusta voisi jatkaa. Risto sanoo ettei vedä muun joukkueen pelipaitaa ylleen.

Naapurissa asuva samanikäinen jo hiekkalaatikko-iästä tuttu Jani-Petteri on vetänyt fudista päälajina 2-3 vuotta, mutta pärjää kiekossa edelleen mm. 1-2 vuotta edellä olevan fysiikkansa ansiosta. Fudiksessa pelipaikka on varma vielä pitkään, jonka lisäksi J-P saa paikan joukkueesta josta Risto tiputettiin, vaikka on treenannut (kiekkoa) viimeiset 2-3 vuotta yli puolet Ristoa vähemmän.

Kotikadulla sitten ihmetellään, kun J-P painaa molemmissa joukkueissa niin paljon kuin ehtii Riston saadessa luun käteen.
Risto lopettaa urheilun kokonaan, vuoden päästä J-P lopettaa / tippuu lätkästä.
Kuka tässä skenaariossa voitti?

edit.virheitä

 

[Glove]

Kuka tässä skenaariossa voitti?

Valmentaja sai hattuunsa yhden sulan lisää kun voitettiin se tärkeä turnaus Pielavedellä marraskuussa.

 

[läpy]

Tulosurheilua vai ei, tästähän sitä on tapeltu aina. Oma kanta on, että jos on tasoryhmät, niin sitten pelaajan taso ratkaisee. Jääkiekko ei myöskään voi vaatia esim. jalkapallolta jotakin sellaista periaatetta, jota ei itse kykene noudattamaan. Jos siis jääkiekossa on sääntö, että harjoitusaktiivisuus vaikuttaa, niin varmaan on sitten loogista hyväksyä se muissakin lajeissa. Sitten tullaan tähän monilajisuuteen, jota pidetään yleensä pelkästään hyvänä asiana: ei voi puhua monilajisuuden puolesta uskottavasti ja samanaikaisesti heittää hyvä pelaaja aa-ryhmään sen takia, että on käynyt muissa urheilulajeissa tai jopa urheilun ulkopuolisissa harrastuksissa. Kaikki pelaa periaate ja sekajaot ainakin vaihtaa ongelmat toisenlaisiksi.

 

[läpy]

Glove. Tuota edellä sanomaasi olen miettinyt juuri tuosta joukkueen roolista. Totta kai on olemassa kaikenlaisia välimalleja, mutta tuosta äärimmäisestä on helpointa lähteä liikkeelle. Äkkiseltään voisi ajatella, että jos jokin tietty malli tuottaa tuloksia, se jollakin aikavälillä toteutuu. Mikä on sitten päämäärä, vaikuttaa toimintatapojen käyttöönottoon: harrastajamäärän kasvattaminen, huippuyksilöiden tuottaminen, joukkuemenestys ja näiden erilaiset yhdistelmät. Korona saattaa joka tapauksessa muuttaa juniorijääkiekkomarkkinoita, kun kuukausimaksut jylläävät ilman vastetta. Tosin en pidä todennäköisenä, että minun elinaikanani (mitä ei välttämättä ole paljon jäljellä) mikään muuttuu juniorijääkiekossa, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Joka tapauksessa se on varmaa, että niin sanottua seuran ulkopuolista valmennusta ostetaan yksinkertaisesti sen takia, että valmennuksen koetaan olevan hyödyllistä. Ihmiset eivät systemaattisesti tee typeriä päätöksiä, eivätkä vanhemmat katsomoissa keskimäärin ole tyhmiä.

 

[Väärävaihto]

Rene Saari, missä pudotetaan pelaajia joukkueesta pois entisessä niin sanotuissa E-junnuissa? Ainakin mitä mulla on kokemusta, niin tuossa vaiheessa koitetaan pitää kaikki junnut mukana toiminnassa tavalla tai toisella ja itseasiassa vielä myöhemminkin. Ainakin ennen E-junnuissa oli tasoryhmät ja, jos pelaaja siirretään syystä tai toisesta alempaan tasoryhmään, niin ei se ole joukkueesta pudottamista, sillä hänhän on edelleen mukana joukkueessa ja hänellä mahdollisuus on nousta takaisinkin ylempään tasoryhmään. Pääasia tuossa antamassasi esimerkissä on, että Risto ja J-P molemmat saavat taustoistaan huolimatta oman kehityksensä kannalta oikean tasoisia pelejä, ei liian kovia, eikä liian helppoja, vaan sopivalla tavalla haasteellisia. Jos alemmalle sarjatasolle pudottaminen aiheuttaa harrastuksen lopettamisen, niin sillehän ei voi sitten mitään. Luulen, että ennemmin lopettaminen tulee junnulle mieleen, jos hän on omaan tasoonsa nähden liian kovassa seurassa, eikä saa peleissä muista pelaajista hippaa tai ei ehdi koskea kiekkoon ja pelaaminen on selviytymistä. On tullut monta kertaa nähtyä, miten pelaajia on käynyt ottamassa välillä vauhtia alemmista tasoryhmistä tai jopa nuoremmasta ikäluokasta ja se jälkeen on tullut vielä kovia pelimiehiä.

 

[Since 1953]

On aina yhtä hämmästyttävää todeta, että seuroissa tavoitellaan mitään muuta, kuin jokaisen pelaajan oikeudenmukaista kehittämistä. Pelaajat eivät ole missään juniori- ja nuorten ikäluokassa seuran brändin tai valmentajan CV:n kiillottamista varten.

Valmentajan yksiselitteinen tehtävä on palvella työnantajiensa eli pelaajien kehitystä. Isoissa seuroissa on täysin tarpeetonta kilpavarustelua minkään ikäluokan joukkuetta pelaajarekrytoinnin kautta. Mennään omilla kasvateilla ja esim. perheen muuton tai opintojen aloittamisen vuoksi paikkakunnille muuttaneilla muiden seurojen kasvateilla. Ei niin, että ensiksi haalitaan pelaajia ja sitten keksitään heille opiskelupaikkoja. Silloin kukin seura pelaa ko. ikäluokkaan kuuluvilla pelaajilla ja sarjataso ja -sijoitus määrittyy sitten sen mukaisesti. Omia kasvatteja arvostetaan junioripolun loppuun asti, eikä potkita pois lajista seuran tai valmentajan henkilökohtaisten intressien vuoksi.

Kiekkoniiloille ja maajoukkueen menestyksen perään itkijöille tämä toki olisi ihan hirveä uudistus, kun sehän vaarantaa ihan kaiken ja seuraukset ovat kamalempia, kuin edes kuvitella saattaa. Heh, heh. Heille voi vain todeta, että yksikään pelaaja ei ole aloittanut, eikä harrasta teitä varten. Ja kyllä, tämän pitäisi kattaa ikäluokat aina U20 ikäluokkaan eli junnupoöun loppuun asti.

 

[Rene Saari]

Rene Saari, missä pudotetaan pelaajia joukkueesta pois entisessä niin sanotuissa E-junnuissa? Ainakin mitä mulla on kokemusta, niin tuossa vaiheessa koitetaan pitää kaikki junnut mukana toiminnassa tavalla tai toisella ja itseasiassa vielä myöhemminkin. Ainakin ennen E-junnuissa oli tasoryhmät ja, jos pelaaja siirretään syystä tai toisesta alempaan tasoryhmään, niin ei se ole joukkueesta pudottamista, sillä hänhän on edelleen mukana joukkueessa ja hänellä mahdollisuus on nousta takaisinkin ylempään tasoryhmään. Pääasia tuossa antamassasi esimerkissä on, että Risto ja J-P molemmat saavat taustoistaan huolimatta oman kehityksensä kannalta oikean tasoisia pelejä, ei liian kovia, eikä liian helppoja, vaan sopivalla tavalla haasteellisia. Jos alemmalle sarjatasolle pudottaminen aiheuttaa harrastuksen lopettamisen, niin sillehän ei voi sitten mitään. Luulen, että ennemmin lopettaminen tulee junnulle mieleen, jos hän on omaan tasoonsa nähden liian kovassa seurassa, eikä saa peleissä muista pelaajista hippaa tai ei ehdi koskea kiekkoon ja pelaaminen on selviytymistä. On tullut monta kertaa nähtyä, miten pelaajia on käynyt ottamassa välillä vauhtia alemmista tasoryhmistä tai jopa nuoremmasta ikäluokasta ja se jälkeen on tullut vielä kovia pelimiehiä.

Poikia ei kaikissa joukkueissa oteta määräänsä enempää mukaan seurojen AA-joukkueeseen / joukkueisiin, eivätkä kaikki seurat todellakaan tee enää A-tason joukkueita.
Vanhalla E-junnutasolla jo käytössä. Pää-asiallinen peruste seuran saama jääaika suhteessa perustettaviin joukkueisiin nähden.

edit. Sanotaan nyt vaikka niin, että yhden menestyneen seuran tiedän, jossa ”olosuhteiden pakosta” tippuu poikia jo em. vaiheessa. En tiedä koskeeko monia muita suosituimpia seuroja. Ja lisään vielä korjauksena, että harrastustoimintaa ilmeisemmin on mahdollista jatkaa, muttei joukkueessa, joka pelaisi esim. liiton sarjassa.

 

[Alavaari]

Minullekin tuttu ilmiö on, että muutamat vanhemmat ovat halunneet rakentaa lapselleen "vaihtoehtoisen" viikko-ohjelman, johon on sisältynyt omatoimiharjoittelua, muita lajeja ja yksityisvalmennusta (esim. taito- ja luisteluvalmennusta). Tapauskohtaisesti nämä voivat olla toimiva ratkaisu, hieman riippuen taustasyistä. Kuitenkin pidän tärkeänä, että tällaisissa tilanteissa asioista keskustellaan avoimesti vastuuvalmentajan kanssa...

... hyvähenkisen ryhmän tukevaa vaikutusta harjoitusmoraalin ja -motivaation ylläpitämisessä

Sanotaan nyt ihan kärkeen, että itselläni ei ole kokemusta kilpatouhuista kuin nuoremmissa ikäluokissa, ja sitten 13-18 -vuotiaista harrastepuolella.

Mutta tämä Piiskurin näkökulma on minusta tässä hyvin tasapainoinen, ja siis tuolle lainaukselle kokonaisuudessaan 100% peukku. Liisäyksenä vielä se, että koko ryhmälle (myös vanhemmille) on hyvä avata sitä, että tapauskohtaisesti osalla pelaajista voi olla poikkavia ohjelmia, ja että jos peliaikaa tästä huolimatta tulee, asia on valmennuksen harkitsema ja hyväksymä.

Joukkueeseen sitoutumista voidaan mielestäni edellyttää johonkin rajaan asti (esim. sen ei tule olla hyväksyttävää, jos käy vain pelaamassa). Kuitekin, vaikka jääkiekkoon suhtauduttaisiin kuinka kunnianhimoisesti ja ammattimaisesti, on hyvä muistaa, että kyse on nimenomaan lasten harrastuksesta eikä aikuisten kunnianhimojen toteuttamisesta. Jos käydään treenit vaikka 60-prosenttisesti, tämän ei mielestäni tulisi olla mikään kaavamainen syy vähentää peliakaa, vaan tulee huomioida lapsen elämä kokonaisuutena. Ja sitoutumista voi osoittaa myös muulla tavoin kuin osallistumisprosentilla: joukkueen sääntöjen ja arvojen noudattamisella, yleisesti käytöksellä ja urheilullisella asenteella jne.

On jonkinmoinen tragedia sekin, jos hyvin pärjäävä lapsi joutuu väkipakolla valitsemaan vaikka nyt jalkapallon ja jääkiekon väliltä, vaikka kyvyt riittäisivät vielä yläkouluiässäkin molempiin. Jos pelaaja haluaa aidolla intohimolla osallistua molempiin lajeihin, ja taitojen puolesta mahtuu pelaavaan kokoonpanoon, itse ottaisin. Tähän sitten sumplittaisiin aikataulujen ja muiden rajoitteiden puitteissa joku sopiva nyrkkisääntö, kuinka isoon osaan joukkueen tapahtumista tulisi lähtökohtaisesti osallistua, ja tässäkin sitten hyvä keskusteluyhteys tapauksessa, että jäätäisiin sovitusta alle vaikkapa sairastelujen takia tai vaikka kokonaiskuormituksen tasaamiseksi hetkellisesti.

 

[Alavaari]

Rene Saari, missä pudotetaan pelaajia joukkueesta pois entisessä niin sanotuissa E-junnuissa?

Kyllä kai tämä on ainakin Oulun seudulla enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja siis Easy Hockey -hommia on kohtuullisesti tarjolla, mutta sarjoihin eivät tietääkseni missään seurassa osallistu. Tilanne varmaan muuttuu, jos vanhemmilla on mahdollisuus kuskailla tuonne periferiaan (20-30 km päähän) jatkamaan harrastusta.

Oma mielipide: edustusjoukkueiden koon rajaaminen on ihan OK, mutta varsinkin alakouluiässä pitäisi olla vielä avarakatseisuutta tarjota ottelutoimintaa edarin ulkopuolellakin kaikille halukkaille - olipa sarjatoiminta sitten vaikka kortteliliigaa muutaman Easy Hockey -ryhmän kesken. Ja treeni- ja pelijäitä voisi joutua osittain järjestelemään myös taivasalle, ei sinne halleihin kaikki halukkaat rajatta mahdu. Joka tapauksessa itse pidän liian rajuna rajauksena sanoa 9-10-vuotiaalle (E2/U11-pelaaja syksyllä), että olet liian huono pelaamaan kilpaa.

Jotain vähän uusia toimintamalleja tämä seuroilta vaatisi, ja kun ~kaikki valmentajat haluavat olla siellä huippu-urheilupolulla mukana, on varsin ymmärrettävää ettei tällainen itsestään synny.

 

[Väärävaihto]

On kyllä valitettavaa toimintaa, jos pudotellaan U11 ikäluokassa pelaajia pois joukkueesta, että olet liian huono pelaamaan kilpaa. Aivan liian aikaista käydä kilpailua pelipaikoista, jos vaihtoehtona on lopettaminen. Eihän tuossa vaiheessa toimintaa pitäisi ohjata kilpaurheilu edellä, vaan vielä ihan muilla arvoilla ja pistää peruslajitaitoja kuntoon. Tämä toimintamalli tulee varmaankin kysymykseen isoissa seuroissa, minne on tunkua harrastajista. Mutta kyllä tuolla mallilla tulee varmasti lopettamisia ja ei keretä edes nähdä mihin lopettanut pelaaja olisi yltänyt, jos olisi harrastanut pidempään.