Juniorivalmentajat

[Glove]

Onneksi ei ole tullut vastaan tuollaisia "rankaisia" valmentajia. Eipä mahda olla pitkäaikaisia valmentajia ainakaan tänä päivänä.

Yksi rankaisija joukkueenjohtaja on tullut vastaan. Loppukesästä kun jaettiin jäävuoroja niin piti kyllä aina huolen siitä, että ne on yhtä aikaa poikien jalkapalloreenien kanssa. Ne pari pesäpalloilijaa taisi onnistua pelaamaan molempia lajeja.

 

[SailingFun]

Yksi rankaisija joukkueenjohtaja on tullut vastaan. Loppukesästä kun jaettiin jäävuoroja niin piti kyllä aina huolen siitä, että ne on yhtä aikaa poikien jalkapalloreenien kanssa. Ne pari pesäpalloilijaa taisi onnistua pelaamaan molempia lajeja.

Aika luksusta kun voi valita jäävuorot. Ainakin pääkaupunkiseudulla jäävuorot on niin kortilla ettei siinä voi ollenkaan valita. Alle 12 vuotiaiden jääajat pystyi päättelemään useamma vuoden eteenpäin. Lähes samaa "jäälistaa" käytettiin vuodesta toiseen. Ihan pienemmissä oli luksusta kun vuosi kerrallaan viikonlopun herääminen muuttui aina tuntia myöhäisemmäksi.

Olisihan se harrastajalle parasta että voisi harrastaa mahdollisimman montaa lajia. Ymmärrän tavallaan myös sen pointin että kilpaikäluokkia lähettyttäessä toisen lajin harrastamisen hyväksyminen käy aina vaan haastavammaksi, niinkuin valmentajan näkökulmasta. Omasta APUvalmentaja aikakaudesta muistisopukoihin on jäänyt kolme erilaista "multiharrastaja" tyyppiä mieleen.
Ensimmäinen on se multitalentti(ja näitä oli vain yksi). Harrasti futista ja lätkää sekä kesäsin pesäpalloa. Kaikki onnistui kaverilta mennen tullen. Pystyi olemaan poissa treeneistä ja ei jäänyt jälkeen mistään. Valitsi lajikseen kuitenkin fudiksen ja toivottavasti ensi vuonna nähdään hänet jo maju pelissäkin. Näitä saa tulla lisää.
Toinen, se yleisin, oli myös moniharrastaja, mutta ei multitalentti. Pienempänä nämä olivat kiekon kärkiporukkaa ja käsittääkseni olivat parhaita myös siinä toisessa lajissa. Muutaman vuoden sisällä kuitenkin muut aktiiviset pelaajat kuitenkin menivät ohi lajitaidoissa, kun treenejä oli vuodessa lähes puolet vähemmän kuin muilla. Yleensä sitten siinä vaiheessa kiekko tuli ykköslajiksi. Sinänsä harmi mutta kun ei ole talenttia niin sitten pitää harjoitella.
Kolmas ryhmä, se syöpä, on se joka tuhoaa ylläolevien kavereiden mainneen ja multiharrastamisen positiivisen imagon. Nämä kirsikanpoimijat tulevat vain peleihin tai maksimissaan peliä edeltävään treeniin ja siihenkin myöhässä toisen lajin treeneistä/pelistä. Ja jatkuvasti vaatimassa joukkueelta joustoa mutta itse ei kuitenkaan sitoudu joukkueen säänntöihin.

 

[Väärävaihto]

Yksi rankaisija joukkueenjohtaja on tullut vastaan. Loppukesästä kun jaettiin jäävuoroja niin piti kyllä aina huolen siitä, että ne on yhtä aikaa poikien jalkapalloreenien kanssa. Ne pari pesäpalloilijaa taisi onnistua pelaamaan molempia lajeja.

Ikäväviä juttuja tuollaiset. Miten muuten joukkueenjohtaja on voinut valita jäävuorot? Yleensä jäävuorot laatii seuratyöntekijä. Mitä itsellä on ollut kokemusta, niin seuroissa on isossa kuvassa kannustettu harrastamaan myös muita lajeja, enkä muista yhtään valmentajaa, joka olisi poikennut linjasta. Monesti tehtiin myös yhdessä muiden lajiseurojen kanssa, että junnut pääsivät kokeilemaan toistensa lajeja ja sitä kautta saatiin uusia harrastajia eri lajeihin. Tämä tapahtuu toki reilusti ennen kilpaikäluokkia.

 

[Glove]

Aika luksusta kun voi valita jäävuorot.

Miten muuten joukkueenjohtaja on voinut valita jäävuorot?

Helposti. Kyseessä alle 10000 asukkaan kylä, jossa on yksi halli ja yksi pieni seura. Ei palkattujaseuratyöntekijöitä jakamaan vuoroja, joten kerran vuodessa joukkueenjohtajapalaveri seuran pj:n johdolla ja vuorot oli tunnissa jaettu. Käytännössä seura sai niin paljon jäätä kuin halusi.

Katsoin nyt hallin vuorolistaa ja viimeinen "lepakkovuoro" alkaa klo 21, pääkaupunkiseudulla ei taida harrastejoukkueet päästä näin aikaisin jäälle? Vuorolistassa oli koko viikonlopulle kolme vuoroa ja yksi peli, eli jäätä riittää.

 

[Zentteri]

Kyllä vuoroihin hiukan voi vaikuttaa kun jäävuorot jaetaan seuran sisällä joukkueille.
Ainakin toiveita voi esittää.
Isot lajit ovat usein päällekkäin talvisaikaan mutta joskus on saatu limitettyä eri lajien harkat yhteistyössä jotta saadaan hyvä osanotto kaikille.

Jos harjoitusmäärät ovat ns kiekon ehdoilla eli voi harrastaa vain yhtäkin lajia ja touhuta enemmän tai vähemmän muuten vapaalla.
Usean lajin harrastaminen ei takaa mitään, tekeminen saattaa olla jopa vähäisempää kuin aktiivisella yhden lajin harrastajalla.
Don Tamilla oli tähän hyvä sanonta.

Oma kokemus on, kun luistelutekniikka saadaan kuntoon ajoissa, aika huoletta voi muita lajeja harrastaa ja pysyy hyvin "kiekkojunassa" mukana.

Tuosta luistelusta ja sen valmennuksesta saisi ihan oman topicin (tekniikka, asennot, oheisharjoitus, harjoitteet eri osaamis- ja ikävaiheissa, luistimen mallit, sopivat teräprofiilit jne).
Sitä osaamista Suomessa on mutta se ei aina automaattisesti ui arkeen.

 

[Glove]

Tuosta luistelusta ja sen valmennuksesta saisi ihan oman topicin (tekniikka, asennot, oheisharjoitus, harjoitteet eri osaamis- ja ikävaiheissa, luistimen mallit, sopivat teräprofiilit jne).
Sitä osaamista Suomessa on mutta se ei aina automaattisesti ui arkeen.

Luistelusta ja monesta muustakin osa-alueesta saisi sivutolkulla asiaa. Nopeus, voima, kestävyys, taito, lajitekniikat jne jne.

 

[läpy]

Vahvistan Zentterin viestin sanoman. Seuroissa ja olosuhteissa on eroja, mutta minulla on kokemusta myös siitä, että jäävuorojen jaossa on menty toisen lajin aikataulujen mukaan. Valistuneemmat arvannevat syyn. Tuo monilajisuuden tuoma vapaan harrastamisen väheneminen on myös aito huoli. Olen huomannut, että joillakin lapsilla, jotka ovat monessa lajissa ja liikunnallisesti jopa aivan ok tasolla, tekeminen harjoituksissa on mekaanista ja osin ilotonta. Tehdään kyllä huolella ja hyvin, mutta kuitenkin hiukan virkamiesmäisesti. Ollaan ikään kuin hyviä työntekijöitä. Itselleni hiukan vieras tuollainen asenne urheiluun, mutta kukin taaplaa tyylillään.

 

[5hole]

Tuo kiusanteko aikatauluilla ei ole pelkästään jääkiekon ongelma. Samalla tavalla on aikoinaan ainakin paikallisen jääpalloseuran puolesta tehty. Onneksi siellä vaihtui toimijoita, niin saatiin ainakin silloisten valmennettavien jääpallojoukkueen valmentajien kanssa hyvin keskitettyä aikataulut niin, että tukivat kumpaakin joukkuetta. Välillä saattoi olla samana päivänä pelejäkin, mutta saatiin homma toimimaan niin hyvin kuin suinkin oli mahdollista. Iso kiitos tästä myös heille.

Lajikateus suuntaan tai toiseen ei ole uusi juttu.

 

[Väärävaihto]

Vahvistan Zentterin viestin sanoman. Seuroissa ja olosuhteissa on eroja, mutta minulla on kokemusta myös siitä, että jäävuorojen jaossa on menty toisen lajin aikataulujen mukaan. Valistuneemmat arvannevat syyn. Tuo monilajisuuden tuoma vapaan harrastamisen väheneminen on myös aito huoli. Olen huomannut, että joillakin lapsilla, jotka ovat monessa lajissa ja liikunnallisesti jopa aivan ok tasolla, tekeminen harjoituksissa on mekaanista ja osin ilotonta. Tehdään kyllä huolella ja hyvin, mutta kuitenkin hiukan virkamiesmäisesti. Ollaan ikään kuin hyviä työntekijöitä. Itselleni hiukan vieras tuollainen asenne urheiluun, mutta kukin taaplaa tyylillään.

Jos lapsi on harrastuksessaan mekaaninen ja osin iloton, niin eiköhän nyt kannattaisi ensimmäiseksi jutella hänen kanssaan ja kysyä, mistä tämä johtuu? Näitä on tullut vastaan ja syitähän voi olla monia harrastipa sitten useampaa tai yhtä lajia. Aika usein taustalla näissä tapauksissa oli se, että vanhemmat halusivat lapsen harrastavan jääkiekkoa, vaikka lapsi ei välttämättä halunnut.

En osaa kyllä yhdistää monia lajeja harrastavia lapsia tai ylipäätään lasten harrastamista virkamiesmäisyyteen tahi ikään kuin hyviin työntekijöihin? Eihän nuo mielikuvat sovi mitenkään yhteen lasten harrastamisen kanssa. Mulla ainakaan ei mielikuvitus riitä. No mutta, mitä itsellä on kokemusta, niin lapset, jotka harrastavat useampia lajeja ovat olleet pääsääntöisesti iloisia, reippaita, sosilaalisia sekä liikunnallisia.

 

[Neely]

Törmättiin syksyllä tällaiseen että hallin viereisellä nurmella majaileva futisseura alkoi painostaa 9-v nappuloita että jos meinaavat harrastaa muita joukkuelajeja niin sitten ei ikäryhmän akatemia-/kilparyhmiin ole asiaa. Hämmentävän totista touhua ottaen huomioon että lajitasolle suhteutettuna tämä kiekkojengi on ihan eri sfääreissä kun naapurin futisjengi. Kaikki ikäryhmät pienimmistä pojista edustukseen huomioiden, eikä meillä ole ollut mitään tarvetta alkaa nillittämään muista harrastuksista tämän ikäisille nappuloille. Meillä moni tasapainoilee kohtalaisen onnistuneesti esim. lätkä, futis ja säbä kombolla.

 

[Korkin Torpedo]

Minä tiedän myös pari tapausta joissa lahjakas poika ei ole päässyt futiksen kilparyhmiin koska olivat lätkätreeneissä ja futiksia jäi väliin. Taidot riittivät kevyesti. No pojat lopetti futiksen.

Lisätään vielä että kyseessä n. 10 vuotiaat pelurit.

 

[Väärävaihto]

Minä tiedän myös pari tapausta joissa lahjakas poika ei ole päässyt futiksen kilparyhmiin koska olivat lätkätreeneissä ja futiksia jäi väliin. Taidot riittivät kevyesti. No pojat lopetti futiksen.

Lisätään vielä että kyseessä n. 10 vuotiaat pelurit.

No on kyllä ihmeellistä touhua, eikä todellakaan avarakatseista kenenkään kannalta. Aikaisin on pitänyt poikien kyllä ratkaisu tehdä, aivan liian aikaisin. Tiedän pari pelaajaa muutaman vuoden takaa, jotka pelasivat tuolloin futista ja kiekkoa vielä U16 ikäluokassa ja hyvin sujui. Toinen pojista pelasi kiekkoa ihan maajoukkueessakin. Nykyisin pelaavat vain lätkää ja hyvällä tasolla.

 

[läpy]

Tästä jalkapallo-jääkiekko -asetelmasta on keskusteltu niin kauan kuin minä muistan ja taidettiinpa myös jatkoajan palstoilla asiasta vääntää joku 10 vuotta sitten. Olen itsekin sen kannalla, että kumpaakin pitäisi kyetä harrastamaan ilman painostuksia sun muita, mutta ymmärrän kyllä myös jalkapalloihmisiä. Jalkapallo on Suomessa yleensä ollut jääkiekkoa pelaaville apulaji, joka on sitten jätetty jossakin vaiheessa pois. Jalkapallo on myös varhaisen erikoistumisen laji, koska lajitaidot on saatava tietylle tasolle riittävän varhaisessa vaiheessa. Jos jääkiekko menee jatkossa siihen suuntaan, että jäillä käydään enenevässä määrin myös kesällä (mikä vaikuttaa olevan suuntaus), niin tämä jääkiekko-jalkapallo -jännite vaimenee vähän kuin itsestään, kun myös jääkiekko lähenee varhaisen erikoistumisen lajiksi. Tällöin aletaan punnita jääkiekkoihmisten suvaitsevaisuutta. Tähän asti on ollut helppo olla avarakatseinen, koska jalkapallo on palvellut jääkiekkoa, ei niinkään toisin päin.

 

[Neely]

Tästä jalkapallo-jääkiekko -asetelmasta on keskusteltu niin kauan kuin minä muistan ja taidettiinpa myös jatkoajan palstoilla asiasta vääntää joku 10 vuotta sitten. Olen itsekin sen kannalla, että kumpaakin pitäisi kyetä harrastamaan ilman painostuksia sun muita, mutta ymmärrän kyllä myös jalkapalloihmisiä. Jalkapallo on Suomessa yleensä ollut jääkiekkoa pelaaville apulaji, joka on sitten jätetty jossakin vaiheessa pois. Jalkapallo on myös varhaisen erikoistumisen laji, koska lajitaidot on saatava tietylle tasolle riittävän varhaisessa vaiheessa. Jos jääkiekko menee jatkossa siihen suuntaan, että jäillä käydään enenevässä määrin myös kesällä (mikä vaikuttaa olevan suuntaus), niin tämä jääkiekko-jalkapallo -jännite vaimenee vähän kuin itsestään, kun myös jääkiekko lähenee varhaisen erikoistumisen lajiksi. Tällöin aletaan punnita jääkiekkoihmisten suvaitsevaisuutta. Tähän asti on ollut helppo olla avarakatseinen, koska jalkapallo on palvellut jääkiekkoa, ei niinkään toisin päin.

Kyllä. Minä en ammattivalmentaja ole ja mielipiteeni voivat tieteellisesti olla täysin metsässä...mutta itse toivon että tämän ikäiset lapset joihin kaikki treeni ja kokemus tarttuu niin helposti harrastaisivat monipuolisesti. Pallopelit aika suppea rajaus mutta kyllä kai tuo tilan ja ajan hahmottaminen kehittynee jos harrastaa eri palloilulajeja. Kaikilla ei tietty ns luontaista pelisilmää tai peliälyä ole mutta vaikea uskoa ettei muiden palloilulajien harrastaminen tukisi näitä esimerkiksi myös jalkapallon puolella. Yleisurheilua harrastavat erottaa yleensä kesätauon jälkeen jäälle siirryttäessä aika helposti. Näkee että kehonhallinta on parantunut ja voimaa tullut jalkoihin lisää.

 

[Väärävaihto]

Kyllä. Minä en ammattivalmentaja ole ja mielipiteeni voivat tieteellisesti olla täysin metsässä...mutta itse toivon että tämän ikäiset lapset joihin kaikki treeni ja kokemus tarttuu niin helposti harrastaisivat monipuolisesti. Pallopelit aika suppea rajaus mutta kyllä kai tuo tilan ja ajan hahmottaminen kehittynee jos harrastaa eri palloilulajeja. Kaikilla ei tietty ns luontaista pelisilmää tai peliälyä ole mutta vaikea uskoa ettei muiden palloilulajien harrastaminen tukisi näitä esimerkiksi jalkapallon puolella. Yleisurheilua harrastavat erottaa yleensä kesätauon jälkeen jäälle siirryttäessä aika helposti. Näkee että kehonhallinta on parantunut ja voimaa tullut jalkoihin lisää.

Juurikin näin, samaa mieltä. En ole itsekään mikään ammattivalmentaja, mutta olen päässyt seuraamaan läheltä monien ammattivalmentajan tekemisiä ja seurojen linjauksia, niin kyllä ne kaikki ovat tukeneet sitä, että junnut harrastaisivat eri palloilulajeja siihen asti, kun se on mahdollista. Siksi tuntuukin oudolta nuo jutut mitä täältä saa aina välillä lukea, siitä miten jotkut valmentajat ja seurat toimivat. En ymmärrä, miten joku seura tai seuratoimija voi painostaa junioria valitsemaan jonkin lajin välillä. Kyllä se päätös pitää tulla juniorilta itseltään, kun on sen aika.

Mitä sain itse todistaa, niin kesäjaksoilla kiekkovalmentajat tekivät joukkueen kanssa paljon eri harjoitteita hyödyntäen muita palloilulajeja ja se varmasti tuki myös jääkiekon pelaamista. Kaupungin eri seurat tekivät ja tekevät myös kuulemma edelleen yhteistyötä keskenään ja järjestävät lajikokeiluja ristiin eri lajien harrastajien kesken. Seurojen välinen yhteistyö on minusta se juttu, milloin ollaan seuratoiminnan ytimessä.

 

[läpy]

Jalkapallossa ei ole tavatonta, että pienessä(kin) päässä tippuu harrastajaryhmään, jos ei käy jalkapalloharjoituksissa ympäri vuoden riippumatta siitä, pärjääkö lajissa. Kulttuuri vaikuttaa raaemmalta kuin jääkiekossa. On kuitenkin muistettava, että jääkiekossa pienessä päässä tippuu melko helposti aa-ryhmään, jos luistelu ei kehity ja monella luistelu ei välttämättä kehity talven jalkapalloharjoituksissa. Aa-ryhmään joutuminen ei sitten yleensä paranna mahdollisuuksia kehittyä jääkiekossa. Jääkiekon ei siis välttämättä tarvitse hirveästi tehdä mitään jalkapallon kaltaisia raakoja sääntöjä lajivalinnan suhteen. Vaikka siis olen ehdottomasti monipuolisen liikunnan kannattaja, en kykene hirveästi tuomitsemaan jalkapalloväkeä jääkiekkokateudesta.

 

[Glove]

Viekö turha hifistely nykykiekkoilijat rapakuntoon? Ennen fysiikkatreeneissä puskettiin hulluuden rajoilla: ”40 kertaa 138 kiloa”

Jääkiekon oheisharjoittelu on muuttunut yhä yksilöllisemmäksi, mutta perusasioista ei voi edelleenkään luistaa. Takavuosien armottomat porrasmäärät, ilkeät kynnysjuoksut ja hurjat kyykkymäärät ovat vaihtuneet kuntopiiriin, spinningiin ja assault bike -pyöräilyyn.

www.is.fi

Olen tästä hifistelystä kuullut puhuttavan joidenkin junnujoukkueiden kohdalla. Osa on pärjännyt ja osa ei. Joko puheissa on ollut väärää infoa tai sitten hifistelemälläkin voi pärjätä. Otappa tästä nyt selvää.

 

[läpy]

Kiitos Glovelle linkistä. MInusta tuon jutun ainoan järkevän asian sanoi Summanen, kun totesi: "Oheisharjoittelulla ei ainakaan saisi pilata lahjakkuuden kehittymistä oman potentiaalinsa huipulle. Joskus näin voi tapahtua, jos väärällä harjoittelulla tylsytetään pelaajan yksilöllinen ja luonnollinen huippuominaisuus". Itse kannatan filosofiaa, jossa pelaaja päättää itse kehostaan ja elämästään. Peli sitten osoittaa, onko pelaajalla joukkueessa käyttöä vai ei.

 

[Kelju K. Kojootti]

"Joukkueissa alettiin puhua siitä, että mitä vuorokaudesta tehdään se 20 tuntia, kun ei olla jäähallilla tai muissa harjoituksissa", minun mielestäni tämäkin on aika viisaasti sanottu. Sanoisin, että tässä on erityisesti teineillä ja nuorilla ammattilaisilla ihan älyttömästi potentiaalia käyttämättä. Ja tässä korostuu se oman elämän hallinta. Ne tunnit, kun ei olla koutsin silmän alla. Varsinkin nykyään, kun mennään yhä enemmän siihen jo pikkunassikkana, että liikunta ja urheilu on suurelta osin ohjattua.

Kuinka moni, sanotaan nyt 14-17 vuotias, ymmärtää näiden 20 tunnin merkityksen. Toki elämää pitää olla urheilun ja koulun ulkopuolellakin, mutta jos tähtää korkealle urheilussa, niin kun kaveri menee reenien ja roteiinipirtelön jälkeen Mäkin mopoautokaistalle, niin menetkö mukana. Tai kun puolilta öin alkaa snäppi laulaa, niin onko luuri äänettömällä vai onko kiusaus lähteä ralliin mukaan liian suuri.

 

[hege]

Meillä on fudiksessa ei ole aktiivisia lätkän pelaajia oikein ollut kilparyhmässä mutta haastajissa sekä harrasteryhmissä runsaastikin. Haastajissa tosin tilanne on normaalisti talvikaudella ollut se, että lätkänpelaajat on ohjautuneet talveksi harrastaja ryhmään koska talvella aika on ollut heillä rajallista fudiksen suhteen ja erityisesti talvisarjojen suhteen ollut hankalaa jos joukkueesta on useita pelaajia aina poissa. Harrastejoukkueissa tilannetta on voitu paremmin kompensoida nimeämällä useampi pelaaja kyseiseen joukkueeseen (lienee normaalia harrastejoukkueessa muutenkin koska siellä on enemmän poissaoloja muutenkin useista eri syistä) ja toisaalta siellä ei myöskään kuvioita harjoitella niin paljoa kuin kilpa- tai haastajajoukkueissa niin poissaolo treeneistä ei haittaa samassa määrin joukkueen peliesityksiä. Sen huomaa kyllä, että kaverit jotka pelaa lätkää on yleensä motivoituneita myös fudiksen puolella ja hyvässä kunnossa eli sen suhteen varmaan monesti pärjäisivät kilparyhmissä mutta jos missaat puolet treeneistä niin vaikea nähdä sen oikein palvelevan peliin osallistumista taktisella puolella.

Normaaliaikana on myös ollut erillisiä "lätkä-fudis" joukkueita missä pyritty enemmän käyttämään fudista lätkää tukevana lajina mutta meillä tosiaan kattoseurassa sekä jääkiekko että fudispuolet mikä ehkä vähentänyt vastakkainasettelua. Vanhemman lapsen (-07) fudisjoukkueessa on talvisin tehty esim. fysiikkaa lätkävalmentajan johdolla mikä tuonut ilmeisesti motivoivaa vaihtelua ja olettaisin että samaa tehty toisinpäin.

 

[Askaisten Visa]

"Joukkueissa alettiin puhua siitä, että mitä vuorokaudesta tehdään se 20 tuntia, kun ei olla jäähallilla tai muissa harjoituksissa", minun mielestäni tämäkin on aika viisaasti sanottu. Sanoisin, että tässä on erityisesti teineillä ja nuorilla ammattilaisilla ihan älyttömästi potentiaalia käyttämättä. Ja tässä korostuu se oman elämän hallinta. Ne tunnit, kun ei olla koutsin silmän alla. Varsinkin nykyään, kun mennään yhä enemmän siihen jo pikkunassikkana, että liikunta ja urheilu on suurelta osin ohjattua.

Kuinka moni, sanotaan nyt 14-17 vuotias, ymmärtää näiden 20 tunnin merkityksen. Toki elämää pitää olla urheilun ja koulun ulkopuolellakin, mutta jos tähtää korkealle urheilussa, niin kun kaveri menee reenien ja roteiinipirtelön jälkeen Mäkin mopoautokaistalle, niin menetkö mukana. Tai kun puolilta öin alkaa snäppi laulaa, niin onko luuri äänettömällä vai onko kiusaus lähteä ralliin mukaan liian suuri.

Ohessa alla oma lainaukseni, omasta viestistäni kolmen viikon takaa.
Oikeasti mitään uutta ja ihmeellistä tässäkään ei ole.
Itseltäni oma koutsi kysyi ensi kerran omasta ajankäytöstä ja sen suunnittelusta vuonna 1983.

Viikon tunnit: 168
Josta unta: 56
Ruokailut: 14
Treenit/pelit: 14
Kulkemiset: 7
Koulu: 30
Jonne kulkemiset: 5
Läksyt: 5

 

[Rene Saari]

Meillä on fudiksessa ei ole aktiivisia lätkän pelaajia oikein ollut kilparyhmässä mutta haastajissa sekä harrasteryhmissä runsaastikin. Haastajissa tosin tilanne on normaalisti talvikaudella ollut se, että lätkänpelaajat on ohjautuneet talveksi harrastaja ryhmään koska talvella aika on ollut heillä rajallista fudiksen suhteen ja erityisesti talvisarjojen suhteen ollut hankalaa jos joukkueesta on useita pelaajia aina poissa. Harrastejoukkueissa tilannetta on voitu paremmin kompensoida nimeämällä useampi pelaaja kyseiseen joukkueeseen (lienee normaalia harrastejoukkueessa muutenkin koska siellä on enemmän poissaoloja muutenkin useista eri syistä) ja toisaalta siellä ei myöskään kuvioita harjoitella niin paljoa kuin kilpa- tai haastajajoukkueissa niin poissaolo treeneistä ei haittaa samassa määrin joukkueen peliesityksiä. Sen huomaa kyllä, että kaverit jotka pelaa lätkää on yleensä motivoituneita myös fudiksen puolella ja hyvässä kunnossa eli sen suhteen varmaan monesti pärjäisivät kilparyhmissä mutta jos missaat puolet treeneistä niin vaikea nähdä sen oikein palvelevan peliin osallistumista taktisella puolella.

Normaaliaikana on myös ollut erillisiä "lätkä-fudis" joukkueita missä pyritty enemmän käyttämään fudista lätkää tukevana lajina mutta meillä tosiaan kattoseurassa sekä jääkiekko että fudispuolet mikä ehkä vähentänyt vastakkainasettelua. Vanhemman lapsen (-07) fudisjoukkueessa on talvisin tehty esim. fysiikkaa lätkävalmentajan johdolla mikä tuonut ilmeisesti motivoivaa vaihtelua ja olettaisin että samaa tehty toisinpäin.

Pahoittelut pitkästä lainasta.
Onko ajatuksia siitä, miten pitkään esim. kahteen lajiin keskittyvä (monilahjakas) juniori menee sitoutuneempien edelle?

Onko oikein, että on automaattinen paikka kilparyhmään, vaikka harjoituskerrat laahaavat (toisen lajin kilpatason vuoksi) muista pelaajista?

Entä siinä vaiheessa, kun lapsia karsitaan vanhemmissa (E1/D) ikäluokissa? Onko yleisesti ottaen paras skenaario, että 11-12 vuotiaina parhaimmat vetävät kahta lajia (lähinnä nyt fudis ja lätkä) kilpatasolla, vieden ei-ihan-niin lahjakkailta pelipaikan?

Ne lahjakkaimmatkaan eivät ole enää 20-vuotiaina molemmissa lajeissa kansallistakaan kärkeä.

 

[läpy]

Oma kanta on, että pelaajan taso ratkaisee tasoryhmän. Tuohon tason mittaamiseen tosin liittyy usein tulkintoja, mutta lähtökohtana tulee olla aina, että peli osoittaa kuka pelaa. Juniorijääkiekossa on jo nyt tarpeeksi suhmurointia, enkä kaipaa lisää näennäiskriteereitä jonkun alas painamiselle tai ylös nostattamiselle.

 

[Askaisten Visa]

Oma kanta on, että pelaajan taso ratkaisee tasoryhmän. Tuohon tason mittaamiseen tosin liittyy usein tulkintoja, mutta lähtökohtana tulee olla aina, että peli osoittaa kuka pelaa. Juniorijääkiekossa on jo nyt tarpeeksi suhmurointia, enkä kaipaa lisää näennäiskriteereitä jonkun alas painamiselle tai ylös nostattamiselle.

läpy. Näinhän se mui
Yhä olisi mielenkiintoista tietää (edes taso/ikäluokka) missä nimim. läpy on koutsannut?
Vaikka kuinka yritän, en saa em. ajatuksesta kiinni.
Taso ratkaisee tasoryhmän... ok, mitkä siis tähän liittyen olisivat mainitsemiasi näennäiskriteerejä?
Mistä ikäluokista keskustellaan?

Missä vaiheessa kautta/ikäluokka treenit eivät enää tuekaan näyttöjen antamista?
Tämäkin lienee loppuun asti suunniteltu?

Auta minua saamaan edes jostain valmennuksellisesta innovaatiostasi kiinni.

 

[läpy]

Jos joku pelaa jalkapalloa kesät talvet ollen jääkiekossa samalla parempi kuin pelkästään jääkiekkoa pelaava kaveri, niin siinähän se on tullut todistettua monilajisuuden voima. Voihan se jääkiekkojoukkue halutessaan kieltää jalkapallossa käymisen missä iässä tahansa. Paha paikka.