Juniorivalmentajat

[Glove]

Ja siis joku raja - kyllä joukkueenkin on hyvä tietty minimimäärä kokoontua yhteen, mutta jos treenejä alkaa olla neljät viikossa kovin nuorilla junnuilla, voi miettiä, tultaisiinko vähemmilläkin toimeen.

Entäs jos jääkiekkoseura tarjoaisikin koko viikon liikunnat? Jää+oiheisharjoituksia pari kolme kertaa viikkoon ja sitten edelleen jääkiekkoseuran nimissä jotain muuta vielä lisäksi? Ei tarvisi maksaa jäsenmaksuja sun muita moneen seuraan kun yksi tarjoaisi koko paletin. Vähän niin kuin vanhat yleisseurat.

En tiedä, kuinka tiukasti muut ovat sitä mieltä, että jokaisen seuran pitää pyrkiä pelaajien maksimipotentiaalin tavoitteluun, mutta itse siis en ole. Se aikaisemmin peräänkuulutettu avoimuus tässä tietystä tärkeää.

Asia pitäisi vaan tehdä selväksi siinä vaiheessa kun ensimmäisiä joukkueita muodostetaan tai kun pelaaja on tulossa seuraan.

 

[Väärävaihto]

Ainakin Kuopiossa on joukkue jonka nimeä en nyt valitettavasti muista, mutta kuuluu juniori-KalPaan ja tällä joukkueella harjoittelu on käsittääkseni lähes kokonaan pelaamista. Treenejä ei ilmeisesti myöskään ole kovin monia viikossa joten jää varmasti aikaa muuhun toimintaan. Ihme jos muuallakin ei olisi vastaavia.

Joensuussa on ainakin muutama joukkue eri ikäisille, joissa vain pelataan. Joukkueet ovat matalankynnyksen harrastejoukkueita, joihin on helpompi tulla mukaan niiden, jotka haluavat harrastaa "kevyesti". Nämä joukkueet ovat osa Juniori Jokipoikien toimintaa. Tämä toiminta ei ole sinänsä tavoitteellista, eikä tarkoitus ole tehdä kilpakiekkoilijoita. Ainut tavoite, että saadaan lapsia ja nuoria liikkumaan ja olemaan lajin parissa. Kaikki eivät halua kilpailla ja harrastaa tosissaan, niin on hyvä, että heillekin löytyy vaihtoehtoista toimintaa.

 

[Alavaari]

Ainakin Kuopiossa on joukkue

Kuulostaa Easy Hockeylta? Sellaista kyllä löytyy. Tarkoitin kuitenkin meininkiä, jossa ainakin nuoremmasta päässä vielä osallistuttaisiin sarjoihin ja turnauksiin. Osallistuvatko kuopiolaiset?

Edit: sama koskee @Väärävaihto :n kuvailemaa.

 

[läpy]

Alavaari ja Glove. Olin aikaisemmin tuon "seura tarjoaa kokonaispaketin" -kannalla. Kun nyt olen seuraillut toimintaa, niin tuo kokonaispaketti on liian monessa tapauksessa kyllä aika vajaa/huonolaatuinen varsinkin kuukausimaksuihin suhteutettuna. Suorastaan rahastusta, joku voisi sanoa. Kuten ykkössentteri tuolla aikaisemmin totesi, fysiikkaharjoittelun tulisi olla yksilöllistä. Lisäksi ykkössentteri (minusta aivan oikein) totesi, että kiekonkäsittely ja luistelu eivät tule seuraharjoittelulla kuntoon (useissa tapauksissa). Nyt sitten mielessäni mietin lähestyä asiaa aivan toisesta suunnasta: painetaan jääkiekon pakolliset seuramaksut niin alas kuin mahdollista ja annetaan säästyneiden resurssien käyttövalinta vanhemmille ja toivottavasti myös jossakin määrin lapsille. Tuo vanhempien infoaminen on erittäin tärkeää (harjoitusmäärät ja mitä kannattaisi tehdä missäkin vaiheessa yms.). En näe automaattisesti, että tällainen vapaampi toiminta tarkoittaisi kilpaurheilusta luopumista, mistäpäs sen tietää millaisia tähtiä toiminta synnyttäisi.

 

[Pande30]

Kuulostaa Easy Hockeylta? Sellaista kyllä löytyy. Tarkoitin kuitenkin meininkiä, jossa ainakin nuoremmasta päässä vielä osallistuttaisiin sarjoihin ja turnauksiin. Osallistuvatko kuopiolaiset?

Edit: sama koskee @Väärävaihto :n kuvailemaa.

Nimi kuulostaa tutulta, mutta käsittääkseni se Kuopion ryhmä myös pelaa pelejä eli varmaan osallistuu sarjatoimintaan.

 

[Zer0u]

ZerOu: Olisi mielenkiintoista nähdä, millaisia pelureita tulisi, jos joukkueharjoituksissa ainoastaan pelattaisiin esim. f-d-vaiheet ilman muuta rajoitteita, kuin normaalit jääkiekon säännöt. Aikuisilla ei olisi muuta virkaa kuin tuomaroida ja kannustaa. Jakojen tekeminenkin olisi pääasiassa pelaajien tai arvan varassa. Tämän päälle tulisi sitten fysiikka ja taitoharjoitteet, jotka ohjattaisiin hakemaan muualta (ostopalvelut, omatoiminen, muut lajit jne.).

Ajatuksena mielestäni ihan hyvä, pienillä huomioilla. Mielestäni G-F vaihe pitäisi olla pitkälti pelaamista. Erilaisia pienpelejä, eri teemoilla jne. Toki lajitaitoja voitaisiin harjoitella 10-20% kokonaisjäämäärästä, mutta muuten jääharjoittelu ja oheiset voisivat olla pelaamista. Mutta silti, en kyllä näe noita ostopalveluita varsinkaan pienten junnujen kohdalla kovin järkevinä.

Onko muuten palstan kirjoittelijoilla tietoa reenimääristä muissa seuroissa? Itse osaan Tampereen puolelta sanoa, että Tapparassa esim G juniorit harjoittelevat 2h jäällä ja 1h oheista viikossa. Tähän toki sitten pelitapahtumat päälle. F-junnuissa käytännössä sama, toki oheista 2h. E-junnut 3+3 jne.

Korjatkaa jos olen väärässä, nämä parin vuoden takaisia määriä. Mielestäni tässä on ihan hyvä suhde. Jää aikaa muihinkin lajeihin tai omatoimiseen liikuntaan. Miten muualla? Tai mikä teidän mielestä olisi se "optimi"?

 

[Glove]

Ajatuksena mielestäni ihan hyvä, pienillä huomioilla. Mielestäni G-F vaihe pitäisi olla pitkälti pelaamista. Erilaisia pienpelejä, eri teemoilla jne. Toki lajitaitoja voitaisiin harjoitella 10-20% kokonaisjäämäärästä, mutta muuten jääharjoittelu ja oheiset voisivat olla pelaamista. Mutta silti, en kyllä näe noita ostopalveluita varsinkaan pienten junnujen kohdalla kovin järkevinä.

Onko muuten palstan kirjoittelijoilla tietoa reenimääristä muissa seuroissa? Itse osaan Tampereen puolelta sanoa, että Tapparassa esim G juniorit harjoittelevat 2h jäällä ja 1h oheista viikossa. Tähän toki sitten pelitapahtumat päälle. F-junnuissa käytännössä sama, toki oheista 2h. E-junnut 3+3 jne.

Korjatkaa jos olen väärässä, nämä parin vuoden takaisia määriä. Mielestäni tässä on ihan hyvä suhde. Jää aikaa muihinkin lajeihin tai omatoimiseen liikuntaan. Miten muualla? Tai mikä teidän mielestä olisi se "optimi"?

Näitä näkee aika helposti seurojen kotisivuilta. Esim JYP U8 2-5 krt/vko, U9 3-4 krt/vko U10 3-4 krt/vko jne. Eli kyllä nuo sielläkin menevät samoilla linjoilla ja jääkiekkoliiton suosituksetkin joskus muinoin oli kutakuinkin tuota luokkaa.

 

[SailingFun]

Ajatuksena mielestäni ihan hyvä, pienillä huomioilla. Mielestäni G-F vaihe pitäisi olla pitkälti pelaamista. Erilaisia pienpelejä, eri teemoilla jne. Toki lajitaitoja voitaisiin harjoitella 10-20% kokonaisjäämäärästä, mutta muuten jääharjoittelu ja oheiset voisivat olla pelaamista. Mutta silti, en kyllä näe noita ostopalveluita varsinkaan pienten junnujen kohdalla kovin järkevinä.

Onko muuten palstan kirjoittelijoilla tietoa reenimääristä muissa seuroissa? Itse osaan Tampereen puolelta sanoa, että Tapparassa esim G juniorit harjoittelevat 2h jäällä ja 1h oheista viikossa. Tähän toki sitten pelitapahtumat päälle. F-junnuissa käytännössä sama, toki oheista 2h. E-junnut 3+3 jne.

Korjatkaa jos olen väärässä, nämä parin vuoden takaisia määriä. Mielestäni tässä on ihan hyvä suhde. Jää aikaa muihinkin lajeihin tai omatoimiseen liikuntaan. Miten muualla? Tai mikä teidän mielestä olisi se "optimi"?

Kiva kun täällä keksitään pyörää uudestaan. Tosin ihan aiheestahan täällä keskustellaan. Hyviä ideanpuolikkaita ja kyseenalaistamisia.
Lähes kaikki pääkaupunkiseudun seurat käyttävät liiton ohjeistusta tehdessään jääsuunnitelmaansa. Eli;

Ajankäyttö
	Harjoituksen kesto (min)	Otteluita / pelaaja / kausi	Turnauksia kaudella	Tapahtumia/ viikko	Vapaita viikonloppuja / pelaaja/ kk
U8-U10 -JUN.	45-60	15-20	1-2	2-3	ks. teksti alla!
U9-U12 -TYT.	45-60	15-20	1-2	2-3	ks. teksti alla!
U11-JUN.	45-60	20-25	2-3	3-4	ks. teksti alla!
U12-JUN.	45-60	25-30	2-3	3-4	ks. teksti alla!
U13-U16 -TYT.	45-60	25-30	2-3	3-4	ks. teksti alla!
U13-JUN.	45-90	20-25 / 30-35	2-3 / 2-4	2-3 / 4-5	ks. teksti alla!
U14-JUN.	45-90	25-30/ 35-40	2-3 / 2-4	2-3 / 4-5	ks. teksti alla!

Lisää voi tutkia täältä(linkki vie liiton sivuille).

Jos verrataan jääkiekon harrastamista esimerkiksi kiekon emämaahan, meillä on todella pitkä kausi. Jääaikaa on parhaimmillaan /pahimmillaan 10 ja 1/2 kuukautta. Ja itse joukkuetoiminnasta saattaa olla vapaata aikaa vain 3 viikkoa! Kanadassa kilpakiekkoa harrastava juniori saattaa olla jäällä vain 6 kuukautta. Tosin kun kausi on päällä niin jäätä on sitten tuplamäärä viikossa ja pelejäkin voi tulla tuplamäärä meidän vastaaviin ikäluokkiin verratessa.

Itse näkisin hyvänä ajatuksena sen että itse jääkiekkokautta lyhennettäisiin ja tätä kautta tulisi mahdollisuus harrastaa myös muuta lajia.

Itse näen hieman absurdina ajatuksen että treenattaisiin tyyliin kerran viikossa ja muu harjoitus otetaan/ostetaan sieltä mistä halutaan. Tässä näien kaksi kokonaisuutta. Yksi iso elämys on se pukukoppi. Omalta valmentajauraltani muistan useamman pojan, joka taisi harrastaa lajia vaín ja ainoastaan pukukoppi/vaihtopenkki/lenkki juttujen takia. Toiseksi jääkiekko on joukkuelaji ja joukkuelajin perustoimitaan kuuluu se että harrastetaan yhdessä.
Yksilövalmennus joukkuelajissa keskittyy minun mielestäni siihen että opastetaan pelaajia henkilökohtaisesti lajitaidoissa. Otetaan vaikka esimerkki teränkäyttötreeneistä, joo olen vahvasti sitä mieltä että sitä pitää treenata pikkujuniorina ja paljon. Ensiopetus ryhmälle(rastitreeneissä) selostamalla ja näyttämällä, jolloin keskitytään siihen massaan (keskivertopelaajat). Laitetaan pelaajat liikenteeseen ja katsotaan että massa tekee oikein. Tämän jälkeen toistoa niin että massa oppii tekniikan. Samanaikaisesti yksilöohjausta niille muutamille joille homma ei pelitä. Huipuille sitten mikäli valmentajia riittää niin lisähaastetta mukaan joko pienellä kilpailulla/ kiekon mukaan ottamisella.

Treenissä pelaamisen määrä on mielenkiintoinen keskustelunaihe. Pienessä päässä, alle 10 v., pitäisi pelata mahdollisiman paljon, mutta ilman luitelutaitoa ei voi pelata. Tosin olen sitä mieltä että sitä leikkiäkin pitäisi olla mukana. Ei siis pelkkää lajisuorittamista, mailatkin voi unohtaa ja pelivälineeksi esim pallo tahi ringette. Itse jakaisin 50 minuutin jäävuoron kolmeen kokonaisuuteen 1) alkulämpö hippa/jäämies 5 min 2) lajitreenit rasteilla 5 kpl a 5 min 3) pienpelit 3 eri peliä a 5 min

 

[Glove]

Tärkeintä näissä lukemissa on lapsen kokonaisliikunnan määrä, jonka pitää olla riittävän suuri. Vähintään 15 h/vko ja jos tavoitteet on korkealla niin vieläkin enemmän. Omissa joukkueissa on menty harjoitusten osalta noiden suositusten mukaan, toki se johtuu osittain siitä, ettei jäähalleista ole yksinkertaisesti riittänyt enempää vuoroja. 07 tai 22 alkavat vuorot ei oikein toimi junnuilla. Pelien osalta on aina menty suositusten yli. Reilustikin. Tosin osa peleistä on sitten ollut normaalia lyhyempiä turnauspelejä. En kuitenkaan ole koskaan kuullut yhdenkään juniorin tai vanhemman valittavan, että olisi liikaa pelejä. Saahan niistä vapaata kun vaan ilmoittaa, ettei ole tulossa niin tiedetään ottaa toinen pelaaja tilalle.

Useamman lajin harrastaminen on ok. Harmi vaan, että se toinen laji on usein jalkapallo, joka ei juurikaan tue kehittymistä jääkiekkoilijana. Laji saisi olla mielellään yksilölaji, jossa paremmuutta mitataan sekunteina, sentteinä tai kiloina. Juniori voisi siinä myös oppia, että tulos on itsestä kiinni. Joukkuelajissa kun voi syyttää kaveria jos ei onnistu (huono syöttö, mikset syöttänyt, mikset laukonut jne.) Yleisurheilu on hyvä kakkoslaji jos sitä reenataan kunnolla. Seurojen yu-koulut tahtoo tenavamäärän takia mennä jonottamiseksi. Painonnosto olisi ehdottomasti hyvä laji. Ja kyllä, sen voi aloittaa vaikka samaan aikaan kun menee luistelukouluun. Telinevoimistelu olisi hyvä kehonhallinnan kannalta, mutta vaatii kilpailutasolla niin paljon reeniä, ettei onnistu jääkiekon kanssa.

 

[Zer0u]

Tärkeintä näissä lukemissa on lapsen kokonaisliikunnan määrä, jonka pitää olla riittävän suuri. Vähintään 15 h/vko ja jos tavoitteet on korkealla niin vieläkin enemmän. Omissa joukkueissa on menty harjoitusten osalta noiden suositusten mukaan, toki se johtuu osittain siitä, ettei jäähalleista ole yksinkertaisesti riittänyt enempää vuoroja. 07 tai 22 alkavat vuorot ei oikein toimi junnuilla. Pelien osalta on aina menty suositusten yli. Reilustikin. Tosin osa peleistä on sitten ollut normaalia lyhyempiä turnauspelejä. En kuitenkaan ole koskaan kuullut yhdenkään juniorin tai vanhemman valittavan, että olisi liikaa pelejä. Saahan niistä vapaata kun vaan ilmoittaa, ettei ole tulossa niin tiedetään ottaa toinen pelaaja tilalle.

Useamman lajin harrastaminen on ok. Harmi vaan, että se toinen laji on usein jalkapallo, joka ei juurikaan tue kehittymistä jääkiekkoilijana. Laji saisi olla mielellään yksilölaji, jossa paremmuutta mitataan sekunteina, sentteinä tai kiloina. Juniori voisi siinä myös oppia, että tulos on itsestä kiinni. Joukkuelajissa kun voi syyttää kaveria jos ei onnistu (huono syöttö, mikset syöttänyt, mikset laukonut jne.) Yleisurheilu on hyvä kakkoslaji jos sitä reenataan kunnolla. Seurojen yu-koulut tahtoo tenavamäärän takia mennä jonottamiseksi. Painonnosto olisi ehdottomasti hyvä laji. Ja kyllä, sen voi aloittaa vaikka samaan aikaan kun menee luistelukouluun. Telinevoimistelu olisi hyvä kehonhallinnan kannalta, mutta vaatii kilpailutasolla niin paljon reeniä, ettei onnistu jääkiekon kanssa.

Pitkä lainaus, pahoittelut siitä. Tässä on hyvin kiteytetty myös omat ajatukset. Näinhän se on. Vaikka se kakkos tai kolmos laji olisi jalkapallo / sähly tmv. niin hyvää siinä on se, että on sentään toinen laji. Vaikka ei ihan niin optimaalinen juuri jääkiekolle olisikaan. (Tätä mieltä toki varmasti myös Glove).

Itse olin noista harjoitusmääristä juuri tämän takia kiinnostunut. Helposti lähtee laukalle jossain seurassa harjoitusmäärät. Enemmän ei ole välttämättä parempi, koska se on heti pois siitä omatoimisesta liikunnasta. Niille lapsille, jotka eivät sitten muuta teekkään kuin harrasta ohjatusti jääkiekkoa, toki hyvä juttu, että määrää on mahdollisimman paljon.

Mietin vaan, esim Pirkkalassa olevaa HDC:tä. Jos junnulla (sanotaan nyt vaikka U9) on harjoituksia 3 kertaa viikossa ja siihen yksi pelitapahtuma päälle. Tämän lisäksi hän käy 2-3 kertaa viikossa jossain jääkiekon valmennuskeskuksessa 90min kerrallaan. Tuppaa olemaan melko kovat määrät yhtä lajia. Ja riittääkö tämän jälkeen vielä sille kaikelle muulle liikunnalle aikaa / intohimoa?

No nämä toki yksilöllisiä juttuja, joillekin varmasti sopii, että ohjattu liikuntamäärä tulee pelkästään lätkästä, mutta väitän, että suurimmalle osalle ei. Ja onhan sitä tehty paljon tutkimuksiakin monilajisuuden ja myöhäisen erikoistumisen vaikutuksista jääkiekossa. Ja olleet melko positiivisia tuloksia.

 

[Alavaari]

Tärkeintä näissä lukemissa on lapsen kokonaisliikunnan määrä, jonka pitää olla riittävän suuri. Vähintään 15 h/vko

Tämä justiinsa, ja kuten myös @Zer0u sanoi, ohjattu toiminta kaikkine matkoineen hallille yms. vie helposti tosi paljon aikaa. Pienten lasten pitäisi ehtiä myös olla kavereiden kanssa ja tehdä kaikkea muuta.

Olen myös vähän sitä mieltä, että alle 10-vuotiailla optimaalisuutta tärkeämpää on motivaatio ja tekemisen ilo. Mieluummin hyvillä mielin futaamaan kuin vasten lapsen tahtoa jumppakouluun. Mutta siis ilomielin tietty yksilölajeja jos lapsi nauttii. Tämä psykologinen puoli joka tapauksessa mielestäni tärkeää ettei into sammuisi.

 

[Glove]

@Zer0u Kaikki riippuu harjoittelun sisällöistä. Jos lätkäreeneistä, oheisista ja harjoituskeskuksesta löytyy kaikki tarvittava reeni, niin mikä ettei. Ei varmasti sovi kaikille tämmöinen malli, mutta niille joille se sopii niin antaa mennä vaan.

@Alavaari tottakai se liikkumisen ilo pitää olla mukana. Ja parempi se on se pallon perässä kirmaaminen kuin ei mitään.

 

[Alavaari]

Ylipäänsä itse lähestyn asiaa aika paljon siitä näkökulmasta, että lajissa kuin lajissa ainakin joissain seuroissa toiminta saisi perustua siihen, miten lapset haluavat harrastaa. Tiedostan, että tämä pohja välttämättä ole suoraviivaisin reitti huippumenestykseen kansainvälisellä tasolla. Ei tarvikaan olla. Ei mulla sitten toisaalta myöskään ole mitään sitä toimintaa vastaan, missä sitä huippua tavoitellaan.

Ja siis kyllä joitain aikuisten asettamia raameja tarvitaan joka tapauksessa jos meinataan tehdä yhtään mitään.

 

[Väärävaihto]

Harrastaminen mahdollisimman monipuolisesti on erittäin suositeltavaa, olipahan kyseessä sitten joku muu joukkuelaji tai jokin yksilölaji. Eikä se haittaa Glove vaikka se olisi jalkapallo. Kaikki palloilulajit kehittää käsitystä pelaamisesta. Seuroissa, joissa olen ollut mukana, niin kaikissa on kannustettu harrastamaan mahdollisimman monipuolisesti eri lajeja koska loppupeleissä se palvelee myös kiekkoharrastusta. Monet ammattipelaajat joidenka kanssa olen jutellut muun muassa Teuvo Teräväinen ovat vahvasti painoittaneet muiden lajien harrastamisen tärkeyttä junnuna. He ovat itsekin usein harrastaneet muita lajeja, vaikka toki jossain vaiheessa tulee sitten jo ajallisestikin rajat vastaan.

Muistan joitain kesätreenejä, kun joukkue laitettiin aina välillä pelaamaan koripalloa, niin ettei se, jolla oli pallo saanut liikkua. Muut saivat liikkua ja tehdä itseänsä pelattavaksi, jotta hänelle voisi syöttää. On muuten erittäin haastava ja hyvä harjoite peliälyn kannalta ihan jääkiekkoakin ajatellen, vaikka ollaankin koriskentällä koripallon kanssa.

 

[Glove]

Omista valmennettavista tulee mieleen kaksi ihan eri ääripäätä.

Toinen jolle jääkiekko oli henki ja elämä eikä se mitään muuta harrastanutkaan missään seurassa. Talvet asui ulkojäillä, se oli sitä aikaa kun jäät tuli joskus marras/joulukuun vaihteessa. Kesät meni reenien ohessa laukaisulevyn vieressä. Pääsi aina U16 maajoukkueeseen saakka. Ei sitten aikuisena pelannut kuitenkaan Suomisarjaa korkeammalla.

Toinen sitten semmoinen, jonka lajivalikoimasta löytyy vaikka ja mitä. Jääkiekko, jalkapallo, koripallo, yleisurheilu, telinevoimistelu ja painonnosto. Ei toki kaikkia yhtä aikaa, lajit vaihteli vuosien mittaan. Valittiin tulevaisuuden tähtiin, pelaa nyt junioreissa SM-tasolla. Saa nähdä mihin asti rahkeet riittävät.

Eli hyvin erilaisia reittejä sitä huippuansa voi tavoitella, kukin valitsee omansa.

Olen minä joskus mielessäni pyöritellyt ajatusta, että miten toimisi jääkiekossa samanlaiset harjoitusmäärät kuin näissä ns. aikaisen erikoistumisen lajeissa kuten telinevoimistelu, uinti ja taitoluistelu. Jos näissä lajeissa 12-vuotias reenaa viikossa 20+ h niin miksei sitä voisi tehdä jääkiekossakin? Tulisiko meille parempia pelaajia?

 

[Väärävaihto]

Ylipäänsä itse lähestyn asiaa aika paljon siitä näkökulmasta, että lajissa kuin lajissa ainakin joissain seuroissa toiminta saisi perustua siihen, miten lapset haluavat harrastaa. Tiedostan, että tämä pohja välttämättä ole suoraviivaisin reitti huippumenestykseen kansainvälisellä tasolla. Ei tarvikaan olla. Ei mulla sitten toisaalta myöskään ole mitään sitä toimintaa vastaan, missä sitä huippua tavoitellaan.

Ja siis kyllä joitain aikuisten asettamia raameja tarvitaan joka tapauksessa jos meinataan tehdä yhtään mitään.

Kuten jo monta kertaa on noussut esille, niin toiminta perustuu useissa seuroissa juuri siihen, miten lapset haluaa harrastaa. Luistelu- ja kiekkokoulujen jälkeen ja vielä myöhemminkin voi valita lähteekö mukaan joukkue- vai harrastetoimintaan. Jokaiselle jotakin omien mieltymysten mukaan.

 

[Alavaari]

Kuten jo monta kertaa on noussut esille, niin toiminta perustuu useissa seuroissa juuri siihen, miten lapset haluaa harrastaa.

No joo on siitä puhuttu, olen vähän eri mieltä tuosta mutta voinemme hyväksyä että mittatikkujen yksiköt on vähän erit.

 

[Alavaari]

Treenimääriin, ohjatun toiminnan laajuuteen yms. liittyen juttua myös täällä: https://keskustelu.jatkoaika.com/threads/nuori-suomi-ry.31333/page-64

Ja varmaan tuossa ketjussa monessa muussakin kohdassa.

Ei mitään erityistä nostoa nyt sieltä tähän hätään mielessä, liittyy vain asiaan.

 

[läpy]

Aikoinaan Nuori Suomi keskustelun yhteydessä käytiin tosiaan kiivas ja monipolvinen debatti jatkoajan keskustelupalstalla myös tästä monipuolisuus/varhainen erikoistuminen vaihtoehdoista. Mikään ei ole muuttunut noista ajoista. Tuo Gloven mainitsema asia jäi kuitenkin tuolloin ehkä itsellä vähän vähemmälle eli se, että viime kädessä lapsen pitää saada päättää, mitä hän haluaa tehdä. Näitä ulkojäiden kunkkuja on minun kokeman mukaan pidetty seuratoiminnassa viime vuosina jopa vähän menetettyinä tapauksina, koska monipuolisuus ei ole myöhemmän huippu-urheilun vaatimalla tasolla. 1970 - ja 1980-luvuilla puhe oli toisin päin, ulkojäillä ne timantit syntyy lukuisten lajitoistojen kautta. Itse näen, että mikäli jääkiekon kehityssuunta jatkuu entisellään, jääkiekon on keskimäärin oltava vahva päälaji lapsesta lähtien, mitä sitten palvelee muu liikunta (ei siis välttämättä monilajisuus). En siis näe, että varhainen erikoistuminen ja monipuolisuus ovat vastakkaisia, vaan kumpikin on oltava mukana. Pitää olla paljon jäillä, ja jäiden vastapainona pitää liikkua muuten paljon ja monipuolisesti.

 

[Glove]

Muistetaan vaan Anatoli Tarasovin sanat: "Vain hyvästä urheilijasta voi tulla hyvä jääkiekkoilija."

 

[Zentteri]

Muistetaan vaan Anatoli Tarasovin sanat: "Vain hyvästä urheilijasta voi tulla hyvä jääkiekkoilija."

Ja Kanadalaiset totesivat että jääkiekko oli hauskaa kunnes Neuvostoliitto teki siitä urheilua. Aika hitailta Kanadan tähdet näyttääkin 70 luvun alun NHL vs CCCP matseissa.

Hyvää keskustelua monipuolisuudesta, tämä nousee aika-ajoin esiin. Lasten pitääkin kokeilla useita lajeja jotta mieleisin löytyy. Tuskin kaikki päätyvät lajiin johon ominaisuudet parhaiten natsaavat kun valintaan niin moni asia vaikuttaa.
Yhden lajin sisällä voi tehdä kaikki tarvittavat mutta em syistä on hyvä kokeilla eri lajeja, jossain vaiheessa valinta tulee eteen kun harj. määrät alkaa nousta (E-D vaiheessa).
Ennen pelattiin kesät jalkapalloa, talvet kiekkoa ehkä samassa seurassa mutta nykyään kaikki alkavat olemaan ns talvikauden lajeja.
Vaikka junnua kuljetetaan lajitapahtumasta toiseen, kokonaisliikuntamäärä voi jäädä liian pieneksi. Pallopelit tukee aina muita pallopelejä, ongelmia tuntuu olevan eniten liikkuvuuksissa, koordinaatiossa, peruskunnossa kun vertaa aikaan ennen pelikonsoleita.
Toisaalta nykyään esim luistellaan paljon paremmin kuin ennen.

 

[Väärävaihto]

Ja Kanadalaiset totesivat että jääkiekko oli hauskaa kunnes Neuvostoliitto teki siitä urheilua. Aika hitailta Kanadan tähdet näyttääkin 70 luvun alun NHL vs CCCP matseissa.

Hyvää keskustelua monipuolisuudesta, tämä nousee aika-ajoin esiin. Lasten pitääkin kokeilla useita lajeja jotta mieleisin löytyy. Tuskin kaikki päätyvät lajiin johon ominaisuudet parhaiten natsaavat kun valintaan niin moni asia vaikuttaa.
Yhden lajin sisällä voi tehdä kaikki tarvittavat mutta em syistä on hyvä kokeilla eri lajeja, jossain vaiheessa valinta tulee eteen kun harj. määrät alkaa nousta (E-D vaiheessa).
Ennen pelattiin kesät jalkapalloa, talvet kiekkoa ehkä samassa seurassa mutta nykyään kaikki alkavat olemaan ns talvikauden lajeja.
Vaikka junnua kuljetetaan lajitapahtumasta toiseen, kokonaisliikuntamäärä voi jäädä liian pieneksi. Pallopelit tukee aina muita pallopelejä, ongelmia tuntuu olevan eniten liikkuvuuksissa, koordinaatiossa, peruskunnossa kun vertaa aikaan ennen pelikonsoleita.
Toisaalta nykyään esim luistellaan paljon paremmin kuin ennen.

U16 ikäluokassakin (entinen C-junnut) on nähty vielä nuoria, jotka ovat harrastaneet kahta eri lajia ja osa jopa menestyksekkäästi. Mutta se alkaa kyllä olla sitten se takaraja, jolloin valinta tehdään.

 

[Zentteri]

U16 ikäluokassakin (entinen C-junnut) on nähty vielä nuoria, jotka ovat harrastaneet kahta eri lajia ja osa jopa menestyksekkäästi. Mutta se alkaa kyllä

Kyllähän se mahdollista on esim T Teräväinen taisi pelata säbääkin tosissaan C SM ikäisenä ja on pärjännyt silti kiekossakin ihan ok mielestäni.
On paljon muitakin kun etsitään ja voihan se toinen laji olla päälajin rinnalla harrastuksena hamaan tappiin asti.

Mutta on valmentajia jotka jopa "rankaisevat" jättämällä pois esim kilpajoukkueista, jos on satsaa toiseenkin lajiin täysillä, vaikka taidot riittäisi.

 

[Glove]

U16 ikäluokassakin (entinen C-junnut) on nähty vielä nuoria, jotka ovat harrastaneet kahta eri lajia ja osa jopa menestyksekkäästi. Mutta se alkaa kyllä olla sitten se takaraja, jolloin valinta tehdään.

Joku vuosi takaperin pari Ässien U16 ikäistä pelaajaa oli muistaakseni mitaleilla ikäluokkansa yleisurheilun SM-kisoissa. Edellisellä sivulla kertomastani kahdesta kiekkoilijasta jälkimmäinen pääsisi melko varmasti myös SM-kisoihin niin yleisurheilussa kuin painonnostossakin. Aikataulut vain eivät ole sopineet yhteen ja jääkiekko on ollut se ykkösprioriteetti.

 

[Väärävaihto]

Kyllähän se mahdollista on esim T Teräväinen taisi pelata säbääkin tosissaan C SM ikäisenä ja on pärjännyt silti kiekossakin ihan ok mielestäni.
On paljon muitakin kun etsitään ja voihan se toinen laji olla päälajin rinnalla harrastuksena hamaan tappiin asti.

Mutta on valmentajia jotka jopa "rankaisevat" jättämällä pois esim kilpajoukkueista, jos on satsaa toiseenkin lajiin täysillä, vaikka taidot riittäisi.

Onneksi ei ole tullut vastaan tuollaisia "rankaisia" valmentajia. Eipä mahda olla pitkäaikaisia valmentajia ainakaan tänä päivänä.