Juniorivalmentajat

[läpy]

Jääkiekon junioriharrastajamäärien kehitys olisi kiva tietää. Tilastoihin taidetaan usein sisällyttää kaikki mahdollinen, jotta voitaisiin osoittaa lajin kasvavan. Mutu-tiedolla vaikuttaa siltä, että jääkiekon harrastajamäärät ovat hyvällä tolalla niillä seuduilla, joissa on useita jääkiekkoseuroja. Toisessa ääripäässä on pieniä paikkakuntia, joissa harrastajamäärät laskevat yksinkertaisesti sen takia, että väestön määrä pienenee. Sitten näiden välissä on suurehkoja paikkakuntia, joissa väestömäärä on Suomen mitassa suuri, halliolosuhteet hyvät tai erinomaiset, mutta jääkiekon harrastajamäärät vaatimattomat ja kehitys jopa negatiivinen. Näillä viimeksi mainituilla paikkakunnilla ei usein ole kilpailevia jääkiekkoseuroja, mikä pakottaisi parantamaan seuran huonoja tapoja.

 

[Since 1953]

Viimeksi mainitulla tolalla asiat esim. Itä-Suomessa.

 

[SailingFun]

Tänään Heaarissa on artikkeli juniorivalmentamisesta. Ei ollut mairittelevaa luettavaa vanhempien näkökulmasta.
"
TYYPILLISTÄ on, että noin kaksitoistavuotiaan lapsen vanhemmat väittävät että valmentaja sorsii tai suosii muita valmennusryhmässä. Valmentaja kuitenkin katsoo lapsia eri silmin kuin oma vanhempi.
"

Täältä löytyy koko juttu. Linkki vie HS sivuille.

 

[läpy]

Valmentajat ovat käyneet vastaiskuun. En ota kantaa muista lajeista, kun ei ole kokemusta. Jääkiekossa tiedän, että kaikkea mahdollista voi tapahtua kaikkien aikuisten välillä. Pitää kuitenkin muistaa, että lapset ja nuoret on se juttu. Aikuisten ei pidä uhriutua. Itse oltuani valmentajana en omasta mielestäni saanut koskaan mitään asiatonta palautetta. Ärsyttäviä kysymyksiä toki kärjekkäästi esitettynä, mutta kuuluu työn kuvaan. Joka tapauksessa jos halutaan selville asioiden todellinen laita, niin siihen on olemassa keino: seuran auditointi puolueettoman henkilön toimesta, missä selvitetään myös itse harrastajien käsitys asioista.

 

[hege]

Yksi iso ristiriita voi toisinaan olla/tulla siitä kun seura tietenkin haluaisi, että harrastajia (lue: maksajia) olisi mahdollisimman paljon mutta toisaalta valmentajaa ei aina sitten kiinnosta kuin se parhaiden valmennus. Tämä on ihan ymmärrettävä asia, mutta toinen puoli on sitten siinä miten niitä joita vain kiinnostaa harrastaa kohdellaan.
Aikanaan tyttö kävi voimistelussa mikä oli hauskaa ja valmennus oli motivoitunutta niin kauan kun oltiin kilparyhmässä mutta siitä kun siirryttiin harrastelijaryhmään missä tarkoitus oli vain tosiaan harrastaa kun kyseessä vain yksi harrastus muiden lomassa niin seuran kiinnostus kohdistui lähinnä jäsenmaksuihin ja oma kokemus oli että sai lähinnä rahoittaa kilparyhmäläisten kilpaharrastusta. Seuraus tästä oli ymmärtääkseni se, että sitten tietyistä ikäryhmistä hävisikin iso osa harrastajista joko toisiin seuroihin tai lajeihin mikä taas helposti voi johtaa omiin lisäongelmiin seuroille.

 

[läpy]

Yksilölajien luonne johtaa siihen, että tavoitteellisen valmentajan on helpompi hukata motivaationsa, jos joutuu valmentamaan harrastajaryhmiä. Pienen pään jääkiekossa talenttien poiminta ei ole omasta mielestäni tarpeellista parhaimpienkaan pelaajien kannalta, koska joukkueharjoitukset voidaan laatia siten, että kaikki saavat sopivaa ärsykettä. Jääkiekossa liioitellaan lisäksi talent -toimintaa myös siksi, että hyvin harva juniorivalmentaja aidosti kykenee ketään kehittämään. Harjoitukset usein ovat harjoitepankkien läpiviemistä, josta on pitkä matka pelaajien kehittämiseen.

 

[kilpakiekko]

Yksilölajien luonne johtaa siihen, että tavoitteellisen valmentajan on helpompi hukata motivaationsa, jos joutuu valmentamaan harrastajaryhmiä. Pienen pään jääkiekossa talenttien poiminta ei ole omasta mielestäni tarpeellista parhaimpienkaan pelaajien kannalta, koska joukkueharjoitukset voidaan laatia siten, että kaikki saavat sopivaa ärsykettä. Jääkiekossa liioitellaan lisäksi talent -toimintaa myös siksi, että hyvin harva juniorivalmentaja aidosti kykenee ketään kehittämään. Harjoitukset usein ovat harjoitepankkien läpiviemistä, josta on pitkä matka pelaajien kehittämiseen.

Sinulla on mielenkiintoinen näkemys "hyvin harva juniorivalmentaja aidosti kykenee ketään kehittämään"??? Kuinka monta seuraa olet eri kaupungeissa seurannut ja mihin tämä näkemyksesi perustuu? Ja toki olisi mukava tietää kuka niitä pelaajia siten kehittää jos ei juniorivalmentajat vai liigassako ne vasta kehittyvät kun pääsevät liigavalmentajien valmennukseen?

 

[läpy]

Vajaat neljäkymmentä vuotta eri puolilla Suomea eri ikäluokkien harjoituksia (myös taitoharjoituksia) seuranneena voin sanoa, että en ole huomannut hirvittävän paljon vielä päämäärätietoista tietoon perustuvaa pelaajien kehittämiseen tähtäävää valmennusta pois lukien maalivahtivalmennus. Kilpakiekko kysyy, että kuka niitä (kenttä)pelaajia kehittää. Vastaus: pelaajat itse. Jos voimistelussa, yleisurheilussa, uinnissa, taitoluistelussa jne. sovellettaisiin jääkiekon vallitsevia valmennusmetodeja, olisi meillä kasassa historian suurin vitsikirja. Jääkiekko on pieni laji maailmalla, vähälläkin selviää, missä sinänsä ei ole mitään vikaa.

 

[kilpakiekko]

No minullakin on suunnilleen samanpituinen historia kiekon parissa ja olen nähnyt erittäin paljon todella hyviä valmentajia niin maalivahdeille kuin kenttäpelaajille ja nämä ammattitaitoiset valmentajat ovat kehittäneet nämä nykyiset nhl, khl, liiga ja muut huippupelaajat.
Jos tuo sinun (läpy) väite pitäisi paikkaa että pelaajat kehittävät itse itsensä niin eihän missään joukkueessa tarvittaisi valmentajia ollenkaan. Pelaajan tulee ensin tiedostaa omat vahvuutensa ja kehityskohteensa ennen kuin voi miettiä omaa kehittymistään. Ja suurin osa vaikkapa d tai c junnuista ei pysty edes nimeämään omia vahvuuksiaan tai kehityskohteita saati että osaisi tehdä treeniohjelmat kehityskohteiden muuttamisesta vahvuuksiksi ja vahvuuksien edelleen kehittämisen. Toki joukossa on poikkeuksia, mutta suurin osa näin.

 

[läpy]

Kilpakiekolle. Harjoittelu jääkiekossa on yleensä mallia "yhden koon paita", jossa luonnollisesti paidan laatu vaihtelee. Meillä on selvästi erilainen käsitys valmentamisesta ja varmaan aika monesta muustakin asiasta, mutta niinhän sitä saa ollakin.

 

[kilpakiekko]

Kilpakiekolle. Harjoittelu jääkiekossa on yleensä mallia "yhden koon paita", jossa luonnollisesti paidan laatu vaihtelee. Meillä on selvästi erilainen käsitys valmentamisesta ja varmaan aika monesta muustakin asiasta, mutta niinhän sitä saa ollakin.

Harmi toki jos sinun 40 vuoden aikana kiekossa on sattunut vain huonoja valmentajia. Olisi mielenkiintoista tietää missä päin Suomea nämä kokemukset ovat tulleet, mutta jos arvata pitää niin hyvin pienillä paikkakunnilla tai sitten ihan nuorempien ikäluokkien parissa. Se toki on sanottava että ihan nuoremmissa ikäluokissa se on vähän tuurista kiinni minkälaisia valmentajia kohdalle sattuu. Jääkiekko on toki pieni laji ja siinä ei ole kilpailu sitä mitä vaikkapa jalkapallossa. Mainitsit tuolla aikaisemmin muutamia lajeja joissa ilmeisesti valmennus on parempaa kuin kiekossa, mutta miksi niissä lajeissa ei juuri menestystä Suomalaisille ole tullut muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Uinnissa esimerkiksi oli Antti Kasvio ja Jani Sievinen ja heillä oli toki huippu valmennus, mutta miksi menestys karttaa Suomalaisia jos valmennus on hyvää? Ja tietysti yleisurheilussa on aikoinaan pärjätty Lasse Virenin ja Paavo Nurmen aikaan sekä sen jälkeen lähinnä keihäänheitossa. Eläkä sano että Suomi on pieni maa ja noissa lajeissa kilpailu on kovaa. Jalkapallossa on kilpailu kovempaa kuin jääkiekossa ja noissa mainitsimissasi lajeissa yhteensä, mutta silti esimerkiksi Islanti on päässyt 2 edellisiin arvokisoihin jalkapallossa ja em kisoissa peräti puolivälieriin vaikka maassa on vain reilu 300 000 asukasta. Mutta Islannissa jalkapallon valmennus on kunnossa. Enää en ole ollut muutamaan vuoteen kovin aktiivisesti seurannut, mutta silloin kun seurasin niin vaikkapa Oulussa ja Tampereella jokaiselle pelaajalle valmentaja yhdessä pelaajien kanssa teki yksilölliset harjoitusohjelmat oheisharjoituksiin ja jäällä jokaisella oli omat kehityskohteet joita taitojäillä harjoiteltiin ja videoitiin. Palautteiden annossa käytettiin paljon apuna videoita niin treenien osalta kuin peleistäkin.
Olisi myös mielenkiintoista kuulla mikä on sinun käsitys hyvästä valmennuksesta eikä vain ympäripyöreitä heittoja malliin "yhden koon paita"

 

[läpy]

Kilpakiekolle. Pyrin pitämään tämän lyhyenä. Suomi on pieni maa, ja kilpailu on kovempaa mm. uinnissa, yleisurheilussa ja etenkin jalkapallossa verrattuna jääkiekkoon. Lisäksi jääkiekko saa tai on saanut todennäköisesti parhaimmat urheilijat viimeisinä vuosikymmeninä, minkä lisäksi jääkiekkoon työnnetään Suomessa resursseja enemmän kuin yksilölajeihin. Islannissa on tehty hyvää työtä jalkapallossa, jääkiekkoihmisten kannattaisi varmaan käydä tsekkaamassa mitä siellä on tehty, koska tuskin kyse täysin on tuurista. Jääkiekossa on paljon seuroja, joten varianssia on tekemisessä. Itse asiassa monessa seurassa varianssia on myös seurojen sisällä tekemisen laadussa. En siis kiistä, etteikö jossakin ainakin pyrittäisi tekemään oikeita asioita, joskin videointi yms. eivät nyt vielä kerro laadusta mitään.

Pienen pään kehityskohteet voi jakaa seuraavasti: fysiikka (liikunnallisuus pienessä päässä), (laji)taito ja pelaaminen.
Pienen pään (F-D) seuratoiminnassa olisi urheilun puolesta tärkeintä, että lapsi saa jääkiekkoharjoituksissa monipuolisen liikunnallisen ärsykkeen ja jäällä tehokkaan lajitaitovalmennuksen (+ vapaata peliä). Pelaajien kehitystä pitää mitata (mahdollisimman "hiljaisesti") muutenkin kuin peleissä. Oheisissa tulisi olla mm. voimistelua, painia, eri pallopelejä, yleisurheilua, juoksuvalmennusta jne. Seuroissa on yleensä pienessä päässä oheinen + jää kolme kertaa viikossa. Kun oheinen yhdistetään jääharjoituksiin (siihen on perustellut syyt), tarkoittaa se usein oheisten köyhtymistä suorituspaikkojen takia. Niinpä sitten valistuneimmat vanhemmat kiikuttavat poikaa moniin harrastuksiin, mistä taas seuraa lisää rahan ja vapaa-ajan menoa. Fysiikkaharjoitteluun pitäisi myös kuulua ainakin jonkin asteinen terveysseuranta (poikkeavuudet, liikkuvuudet jne.). Fyssaria pitää käyttää ennen kuin ongelmat alkavat. Joukkuejääharjoituksissa tulisi olla mukana lajitaitovalmentaja ja ennen kaikkea luisteluvalmentaja ainakin kerran viikossa. Taitovalmentajan pitää myös oikeasti osata analysoida pelaajia eikä ainoastaan esittää sirkustemppuja jäällä, jotka nekin kyllä ovat usein parempia kuin ei mitään. Peli- ja luisteluasennot siis kuntoon ja sen jälkeen peliä (= vähäinen kärjistys). Tästä voisi enemmänkin jatkaa, mutta jääkiekko on joka tapauksessa niin kallis laji harrastaa, että vielä ei olla ammennettu kaikkea mahdollista. Jääkiekkoon työnnetään paljon rahaa, mutta vaikuttaa siltä, että raha ei ohjaudu tehokkaimpaan mahdolliseen käyttöön.

 

[kilpakiekko]

Monesta asiasta olen läpyn kanssa samaa mieltä. Jääkiekko on tosiaan saanut Suomessa parhaat yksilöt viimeisten vuosikymmenten aikana ja siihen on syynsä. Jos muut lajit olisi toimineet samalla tavalla tai paremmin kuin jääkiekko niin nämä parhaat yksilöt olisi valinneet jonkun toisen lajin.
Nyt otat aika kapean tarkasteluvälin eli e ja f junnut, mutta samaa mieltä olen kanssasi siitä että noissa niin kuin myös vanhemmissa ikäluokissa pitää oheisharjoittelun olla monipuolista. Ja näinhän se monissa seuroissa onkin kun junioriorganisaatioista löytyy palkattuja fyssareita / fysiikkavalmentajia joiden tehtävä on yhdessä ikäluokkien valmentajien kanssa rakentaa kyseisille ikäluokille sopivat monipuoliset treenit ja muun seurannan. Valmentajia on paljon ja tietysti taso vaihtelee, mutta jos vaikkapa paikkakunnalla ei ole mahdollista järjestää laadukkaita ja monipuolisia oheisharjoituksia tilojen puutteen vuoksi niin siitä on turha syyttää valmennusta. Monista seuroista löytyy myös erittäin laadukkaita taitovalmentajia jotka tekevät juuri noita mainitsemiasi asioita ja paljon muutakin. Ja kuten tiedämme niin myös taitovalmentajissa on erilaisia valmentajia, mutta niinhän se on joka lajissa että vain yksi voi olla paras, mutta onneksi kiekossa kuitenkin löytyy monia erittäin hyviä taitovalmentajia. Se että on palkattu seuroihin fyssareita, fysiikkavalmentajia, taitovalmentajia tietenkin maksaa ja kuten sanoit jääkiekko on kallis harrastus eikä varsinkaan pienillä seuroilla ole mahdollisuuksia palkata samalla tavalla valmentajia kuin suuremmilla seuroilla tai silloin lajista tulisi vielä kalliimpi pienten seurojen pelaajille.

 

[läpy]

Kilpakiekolle. En ole samaa mieltä kanssasi siitä, että jääkiekon suosio perustuisi varsinkaan viimeisen 20 vuoden aikana tekemisen laatuun junioreissa. Joukkuelajit alkoivat ylipäätään kasvattaa suosiota 60-70-luvulta alkaen ja jääkiekolla on ollut esim. jalkapalloon nähden etulyöntiasema pelkästään jo sääolosuhteiden ansiosta. Jalkapallo on kuitenkin saanut suorituspaikkoja lisää viime vuosina ja laji on muuttunut ympärivuotiseksi, jääkiekko onkin jo menettänyt asemiaan. Itse olen luonnollisesti sitä mieltä, että jos Brasiliassa olisi jäähalleja edes saman verran kuin Suomessa, niin jääkiekko olisi halutuin peli harrastaa myös Brasiliassa. Lätkä on kiehtova (ja Suomessa hyvin markkinoitu) laji, minkä takia jääkiekko on tietyillä mittareilla suositumpaa Suomessa kuin esim. yleisurheilu.

 

[kilpakiekko]

Et taida kovin hyvin tuntea Brasiliaa. Mikään laji ei ikinä uhkaa siellä jalkapallon asemaa vaikka jäähalleja olisi joka nurkalla. Sanoit tuossa että joukkuelajit alkoi Suomessa kasvattaa suosiota 60 - 70 luvulta alkaen. Ei jääkiekko ainakaan olosuhteiden vuoksi tuohon aikaan mitään suosiota kasvattanut kun ensimmäinen halli tuli vasta 60 luvun puolivälissä ja 70 luvulla halleja oli vain kourallinen. Luulisi että koripallo ja lentopallo olisi nyt paljon suositumpaa Suomessa jos olosuhteet olisi ollet se kriteri miksi 60-70 luvulla joukkuelajit alkoivat nostaa suosiotaan. Saleja jossa voi pelata lento ja koripalloa oli Suomessa jo 70 luvulla pilvin pimein. Jääkiekko on toki taitavasti markkinoitu ja sillä on oma osansa lajin suosiossa, mutta kyllä se uskottava pelaajapolku hyvän valmennuksen tukemana aina kansainväliselle huipulle asti on suurin "syyllinen" siihen miksi jääkiekko on niin suosittua nykyisin.

 

[5hole]

Nuoremmissa ikäluokissa korostuu myös se apuvalmentajien määrä. Se että päävalmentaja itsessään on hyvä ei auta siinä kohdin, kun apukäsiä ei ole riittävästi. Puhutaan vaikka alle 12-vuotiaiden valmennuksesta, niin jos yksilötason neuvoja haluaa pystyä antamaan, ei jääharjoitteen yksittäisen rastin väkimäärää voi pitää yli 6kpl. Tuossa nuoremmassa ikäryhmässä tämä toteutui ja valmentaminen olikin siinä määrin "helppoa" että pelaajat saivat paljon suoritteita ja jokaista pystyi neuvomaan ja opastamaan jo ihan perusteista lähtien.
Maalivahtivalmentaminen onkin sinänsä palkitsevampaa, kun lukumäärä on yleensä ikäryhmästä riippuen 1-4. Heille pystyy ja ennenkaikkea kerkeää käymään harjoitteita liike liikkeeltä läpi.

Itsellä tosiaan löytyy kokemusta maalivahtivalmennuksesta käytännössä jokaisesta ikäryhmästä, joukkuevalmennuksesta alle 12-vuotiaista, sekä sitten aikuisten joukkuvalmennuksesta.

 

[Glove]

Voisihan joukkueen valmentajatkin "erikoistua" vähän eri alueisiin. Toki kaikkien pitää osata toimia siellä jäälläkin ja pääkoutsin pitää tietysti pitää narut käsissään. Mutta apuvalmentajista yksi perehtyisi luisteluun tarkemmin, yksi fysiikkaan, yksi maalivahteihin jne. Pikkujunnujoukkueessa kun niitä valmentajiakin on yleensä useampia.

 

[läpy]

Kilpakiekolle. Brasilia, jääkiekko, ironiaa, tajuathan.

 

[läpy]

Tuo Gloven malli on se, millä varsinkin pienemmissä ja alhaisemman kustannustason seuroissa homma saadaan jotenkin toimimaan. Tuohon vielä ostopalveluita, niin valmennushan on liki täydellistä. Ei tarvitse kolmea lajia harrastaa ja jää aikaa muullekin kuin ohjatulle liikunnalle.

 

[läpy]

Katselin tuossa taannoin jääkiekon fysiikkavalmennusseminaarin, joka oli monella tavalla mielenkiintoinen. Monesta asiasta voisi aloittaa, mutta edelliseen viestiin liittyen pitää nostaa esille ostopalvelut, joihin suhtautuminen seminaarissa oli minusta osin kielteinen, osin jopa vihamielinen. Ostopalveluiden nähtiin sotkevan seuran yhteisen linjan junioreissa, minkä lisäksi seuran ulkopuolisten valmentajien katsottiin olevan toisinaan pihalla jääkiekon lajivaatimuksista. Jälkimmäinen huoli on minusta mielenkiinnoton, koska ostaja aina joutuu itse miettimään sen, palveleeko osto tarkoitustaan. Seuran yhteisen linjan ajatuksen osalta taas hiukan hirvittää, jos kielletään yksittäisiä junioreita käymästä seuran ulkopuolisessa valmennuksessa (vaikka seurassa tehtäisiin kuinka hyvää työtä). Kieltäminen on totaalitaarisen yhteiskunnan meininkiä, jossa jokin yhteisö omistaa yksilön, joka voidaan tarvittaessa uhrata yhteisen edun nimissä. Ei kai jääkiekon nyt ihan niin vakavaa tarvitse olla - ei edes niissä pahamaineisissa kilpaikäluokissa. Lisäksi väitän, että kollektiivisuus ja kieltäminen harjoittelussa tappaa innovaatiot.

 

[Glove]

Tarkoitus oli myös katsoa tuo seminaari, mutta onnistuin unohtamaan sen totaalisesti.

Mikä on nykypäivän linjaus, hommataanko voimaa kuminauhoilla vai raudalla?

 

[läpy]

Varovainen täytyy olla mitä kirjoittaa, kun aikaa on kulunut seminaarin katsomisesta. Yleisvaikutelma seminaarin viestistä oli se, että fysiikkaa pitää tehdä suunnitellen, ei riehumalla. Pitää siis ottaa huomioon yksilö, lajin vaatimukset, joukkuetilanne sekä urheilijan elämäntilanne muistaen samalla testata ja korjata suunnitelmaa, jos testit näyttävät huonoilta. Joillakin seminaarin esiintyjillä oli mielestäni jännitteitä keskenään (näin ainakin kuvittelen), mutta ei fysiikkavalmennuksen idean suhteen, joka on se, että kaikkea tarvitaan, sekä kuminauhaa (ja kumipalloa) ja rautaa + kaikkea muutakin härpäkettä. Levon ja palautumisen merkitys oli kaikilla esiintyjillä tärkeä asia. Hyvä seminaari kaiken kaikkiaan, vaikken kaikista asioista samaa mieltä ollutkaan.

 

[Glove]

Minä taidan olla liian vanhan liiton mies ymmärtämään tuota kuminauhahommaa. Ymmärrän sen käytön kyllä tietyissä tilanteissa, esimerkiksi vammojen kuntoutuksessa. Mutta mitä olen kentältä kuullut niin joissakin paikoissa se kuminauha on pääsääntöinen "voimaharjoitteluväline."

 

[läpy]

En ole itse fysiikkavalmennuksen ammattilainen, minkä takia käytin ja käyttäisin ulkopuolisia hyväksi joukkuevalmennuksessa. Oma kokemus on se, että kuminauhat, pallot yms. ovat varsinkin yläkouluikäisillä erittäinkin tarpeellinen harjoitusväline. Pointti ei tietenkään ole se väline, vaan se, että tehdään terveyttä edistäviä ja ylläpitäviä harjoitteita, jotka samalla mahdollistavat mm. tehokkaan rautojen nostamisen. Juniorijääkiekossa on paljon apinointia varsinaisen valmennuksen sijasta mikä saattaa näyttäytyä kuminauhoina, hengitysharjoitteina, reaalielämälle vieraana pelivalmennuksena, huvittavina luisteluharjoitteina jne. Hyvin usein nämä muodissa olevat jutut kestävät oman aikansa, kunnes ne sitten unohdetaan ja jotakin uutta modernia tulee tilalle. Joillakin esim. pelillisillä harjoitteilla voi olla hyvinkin lyhyt elinkaari, kas kun se kansainvälinen jääkiekko menee niin hirveää vauhtia eteen päin. Raha selittää tietenkin monet asiat, kun kaiken sen jääkiekon ympärillä pyörivän valmentajiksi itseään nimittävän porukan pitää antaa itsestään kuva osaavana joukkona.

 

[Glove]

Kyllä mun mielestä yläkouluikäisillä pitäisi olla jo niin paljon harjoitustaustaa, että voi käyttää rautaakin, Mikä ettei kuminauhaakin, mutta kuten aiemmin kirjoitin niin vammojen kuntoutuksessa tms. Kuntopallot on kyllä hyviä tietyissä tilanteissa. Mutta joo, minä ajattelen tästä hommasta aika lailla erilailla kuin suuri enemmistö.