Olen päässyt seuraamaan jääkiekkoa ja varsinkin junnukiekkoa 20 vuoden ajan läheltä. Olen ollut (en enää, mutta olen silti ajanhermolla siitä, missä lajissa mennään) eri seurojen ja lajienkin toiminnassa mukana ja nähnyt useiden erilaisten valmentajien toimintaa aitiopaikalta. Välillä mukana on ollut joitain valmentajia, joidenka toiminta on ollut läpyn mainitseman kaltaista, mutta ne ovat olleet yhden käden sormin laskettavissa ja heidän valmentaminen on loppunut lyhyeen. Ei tätä voi yleistää, kuten läpy tekee. Tällä veijarilla on kyllä, niin negatiivinen tajunnanvirta kiekon suhteen, että toivottavasti hän ei ole oikeasti ollut valmentaja.
Mielestäni isossa kuvassa valmentajat tekevät todella hienoa ja pyyteetöntä työtä eri seuroissa. Valmentajat tekevät nykyisin entistä paremmin yhteistyötä oman seuran sisällä, muiden seurojen välillä ja jopa eri lajien välillä. Muistan, kun muutamia vuosia sitten kokoonnuimme usein junnu SM-sarjan tiimoilta Vierumäelle pelaamaan, niin oli kiva seurata, miten eri seurojen valmentajat vaihtoivat tietoa ja näkemyksiään keskenään. Valmentajat ovat verkostuneita, eikä tietoa pimitellä. Tänä päivänä harjoitellaan todella monipuolisesti muita lajiharjotteita hyödyntäen ja lapsia sekä nuoria kannustetaan harrastamaan eri lajeja, niin pitkään, kun se on vain mahdollista. Minulla on kova luotto tämän päivän valmentajiin. He tietävät pelaajien kehityksen kannalta parhaiten mitä harjotteita tehdään ja milloin. Pääasia, että oikeita asioita tehdään oikeaan aikaan ja harjoitellaan monipuolisesti. Pelaajat saavat myös henkilökohtaista opastusta ja ohjelmia omatoimijaksoille ja muutenkin. Valitettavasti välillä tulee vastaan tapauksia, jossa pelaajan vanhemmat heittävät näitä valmentajien ohjeita syrjään ja sitten treenaataan omilla ns. paremmilla ohjeilla esim. isoilla painoilla, vaikkei osata tehdä vielä puhtaita ja oikeaoppisia liikeitä edes pelkällä harjanvarrella. Sitten ollaankin pitkään toipilaana, kun joku paikka särkyy.
Sivuten toista aihetta, kiusaamista jääkiekossa, niin varmasti sitä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan, kuten kouluissa ja työpaikoillakin. Siitä pitää kuitenkin pyrkiä pääsemään irti ja siihen on puututtava nopeasti, kun sitä tulee ilmi. Olen nähnyt eri seuroissa vuosien varrella näitä tapauksia lähinnä nuoremmassa päässä, kun jotkut pelaajat kiusaavat jostain syystä toisiaan. Seurat ovat puutuneet näihin nopeasti, ne on käsitelty osapuolten kesken ja kiusaaminen on loppunut siihen. Seuroissa pyritään kiusaamista luonnollisestikin ehkäisemään jo etukäteen ja sitä varten on olemassa säännöt ja pelaajien kanssa keskustellaan.
Ennemmin olisin tällä hetkellä huolissani siitä, miten paljon valmentajia kiusataan, suorastaan jopa uhkaillaan vanhempien toimesta. Olen nähnyt monta nuorta, lupaavaa ja innokasta valmentajanalkua lopettavan valmentamisen heti alkuunsa juuri tämän vuoksi. Todella harmillista. Hyvä esimerkki löytyy myös Tampereelta, kun mittavan peliuran tehnyt Janne Ojanen aloitti Tapparassa ikäkausivastaavana, mutta lopetti pestin, kun kyllästyi vanhempien jatkuvaan valitukseen. Tiedän monta valmentajaa, jotka ovat joutuneet vanhempien häiriköinnin kohteeksi ihan vapaalla ollessaan ja kotioloissakin. Ei hyvä juttu. Kohta ei löydy enää tekijöitä.