Kilpakiekolle. Pyrin pitämään tämän lyhyenä. Suomi on pieni maa, ja kilpailu on kovempaa mm. uinnissa, yleisurheilussa ja etenkin jalkapallossa verrattuna jääkiekkoon. Lisäksi jääkiekko saa tai on saanut todennäköisesti parhaimmat urheilijat viimeisinä vuosikymmeninä, minkä lisäksi jääkiekkoon työnnetään Suomessa resursseja enemmän kuin yksilölajeihin. Islannissa on tehty hyvää työtä jalkapallossa, jääkiekkoihmisten kannattaisi varmaan käydä tsekkaamassa mitä siellä on tehty, koska tuskin kyse täysin on tuurista. Jääkiekossa on paljon seuroja, joten varianssia on tekemisessä. Itse asiassa monessa seurassa varianssia on myös seurojen sisällä tekemisen laadussa. En siis kiistä, etteikö jossakin ainakin pyrittäisi tekemään oikeita asioita, joskin videointi yms. eivät nyt vielä kerro laadusta mitään.
Pienen pään kehityskohteet voi jakaa seuraavasti: fysiikka (liikunnallisuus pienessä päässä), (laji)taito ja pelaaminen.
Pienen pään (F-D) seuratoiminnassa olisi urheilun puolesta tärkeintä, että lapsi saa jääkiekkoharjoituksissa monipuolisen liikunnallisen ärsykkeen ja jäällä tehokkaan lajitaitovalmennuksen (+ vapaata peliä). Pelaajien kehitystä pitää mitata (mahdollisimman "hiljaisesti") muutenkin kuin peleissä. Oheisissa tulisi olla mm. voimistelua, painia, eri pallopelejä, yleisurheilua, juoksuvalmennusta jne. Seuroissa on yleensä pienessä päässä oheinen + jää kolme kertaa viikossa. Kun oheinen yhdistetään jääharjoituksiin (siihen on perustellut syyt), tarkoittaa se usein oheisten köyhtymistä suorituspaikkojen takia. Niinpä sitten valistuneimmat vanhemmat kiikuttavat poikaa moniin harrastuksiin, mistä taas seuraa lisää rahan ja vapaa-ajan menoa. Fysiikkaharjoitteluun pitäisi myös kuulua ainakin jonkin asteinen terveysseuranta (poikkeavuudet, liikkuvuudet jne.). Fyssaria pitää käyttää ennen kuin ongelmat alkavat. Joukkuejääharjoituksissa tulisi olla mukana lajitaitovalmentaja ja ennen kaikkea luisteluvalmentaja ainakin kerran viikossa. Taitovalmentajan pitää myös oikeasti osata analysoida pelaajia eikä ainoastaan esittää sirkustemppuja jäällä, jotka nekin kyllä ovat usein parempia kuin ei mitään. Peli- ja luisteluasennot siis kuntoon ja sen jälkeen peliä (= vähäinen kärjistys). Tästä voisi enemmänkin jatkaa, mutta jääkiekko on joka tapauksessa niin kallis laji harrastaa, että vielä ei olla ammennettu kaikkea mahdollista. Jääkiekkoon työnnetään paljon rahaa, mutta vaikuttaa siltä, että raha ei ohjaudu tehokkaimpaan mahdolliseen käyttöön.