Mainos

Juniorivalmentajat

  • 259 678
  • 973

Rene Saari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hamilton Mustangs
Kuulin (taas) parista juniorista, joilla rasitusmurtuma selkärangassa. Ikävä asia tavoitteelliselle nuorelle urheilijalle. Murtuman parantuminen vie kuitenkin aikaa aika paljon, voi olla koko kausi ja pahimmassa tapauksessa jopa urakin vaarassa.

Jotain on todennäköisesti jätetty tekemättä aiempina vuosina tai sitten on reenattu väärin viimeaikoina. Nämä olisi käsittääkseni ennaltaehkäistävissä oikealla harjoittelulla. Aikuisten vikahan se on jos tehty asiaoita väärin, ei se juniori voi vielä tietää. Muuta kuin, että selkään sattuu.
Ihan mielenkiinnosta, minkä ikäisistä jannuista on kyse?
On tuossa tullut haastateltua monia eri tahoja liittyen nuorten junnujen valmennukseen, vanhempia ja valmentajia.
Me saimme asiat tässä kohtaa joukkueessa sovittua, ja otetaan uusi startti avoimemmalla keskusteluyhteydellä.
Luulen, että ymmärrän valmentajaisiä, jotka vievät poikaansa eteenpäin, inhimillistähän se on.
Toki on helpompi katsella sitä vierestä, jos tuntee että omat kersat saavat laadukasta valmennusta samalla, eikä oman pojan kehittäminen paista läpi niin paljoa.
Varmaan sekin taitolaji.
 

Canis Lupus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kajaanin Hokki, LuPo
Näissä selkäjutuissa pitäisi olla hirmu hyvä valmentajakontrolli päällä. Valitettavan usein erityisesti painojen kanssa nuori ei tiedosta omia rajoja, vaan tavoitellaan kaverin suoritustasoa. Ja mennään metsään niin että heilahtaa.

Toinen tekijä ovat kehon puolierot, joita esimerkiksi laukaisuharjoittelu ruokkii. Kyllä tässäkin överit pystyy vetämään.
 

hege

Jäsen
Joskus huoltajakouluksessa korostettiin kovasti sitä, että pitäisi seurata nuorten kasvua ja kovempien kasvupyrähdysten aikana keskittyä enemmän huoltavaan treeniin kuin fyysisten harjoitteiden tekemiseen rasitusvammojen ja muun loukkaantumisen välttämiseksi. Sitten on se venyttelyn ja lihashuollon jääminen omaehtoiseksi tekemiseksi mikä helposti rankaisee kun lihasmassaa ja kokoa tulee lisää.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Jääkiekon helmasynti ei ole pelkästään se, että fysiikkaharjoittelu on hyvin usein täydellisten amatöörien käsissä. Jääkiekon ongelma on se, että varsinkin kilpaikäluokissa pelaajilla ei ole liikkumavaraa sen suhteen, käyvätkö he seuran järjestämissä oheisissa vai ei. Pelaajilla on siis velvollisuus jonkun ääliön heikon itsetunnon takia heikentää ominaisuuksia tai peräti rikkoa itsensä.
 

Glove

Jäsen
Eräältä luennolta:

Most spinal injuries in adolescent athletes can be avoided
-
Inappropriate training program intensity (aka Stupid Adults)
- Overplaying (aka Stupid Adults)
- Inappropriate exercise programs (aka Stupid Adults)
- Not resting injuries (aka Stupid Adults)
- Treating sports injuries in childhood as adult sport injuries (aka Stupid Adults)

Aikuisten vika! Ja kyllä, olen samaa mieltä. Harjoittelussa/valmennuksessa on tehty jotain väärin jossain vaiheessa. Se virhe voi olla jo pikkujunnuissa, jos on jätetty tiettyjen perusasioiden reenaaminen väliin tai niitä on reenattu huonosti. Asia saattaa kuitenkin tulla esiin vasta myöhemmin kun harjoitusmäärät ja -tehot nousevat. Tosin aika turhaa syyttää sitä B-junnujen valkkua jos E-junnuissa on reenattu huonosti. Tietysti sen B-valkun pitäisi nähdä pelaajien tekemisessä varoitusmerkkejä jos pohjat ei ole kunnossa. Yksi helppo tapa mitä harvoin käytetään on testaaminen. Jos junnu jaksaa tehdä minuutissa vain 20 vatsalihasliikettä niin onhan se selvä merkki, ettei keskivartalon lihaskunto ole sillä tasolla, että sille voisi antaa painonnostotangon hartioille ja käskeä tekemään kyykkyä. Tämä siis yksi esimerkki.

Valmennuksessa varmasti kehitettävää. Oheisharjoittelussa varmasti kehitettävää. Omatoimisessa harjoittelussa varmasti kehitettävää. Joka tapauksessa nämä nyt keskustelussa olevat selkänikamien rasitusmurtumat olisi vältettävissä oikealla toiminnalla. Jos ei itsellä ole tietoa niin kysyy joltakin ammattilaiselta ja ottaa selvää. Seurallakin on tässä vastuunsa, valmennusjärjestelmä pitäisi olla sellainen, että se varmistaa sen, että jokaisessa ikäluokassa on tehty ja opeteltu tietyt asiat, joiden päälle voi sitten jatkaa huippu-urheilijan rakentamista seuraavissa ikäluokissa. Mainitsinkin jossain aikaisemmassa viestissä, että valmennuspäälliköiden pitäisi olla enemmän kiinnostuneita ikäluokista 6-12 v. Siellä ne pohjat tehdään ja siellä pitäisi olla parhaat valmentajat.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: hege

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Glove puhuu asiaa ja tämä sama keskustelu on ollut sen 40 vuotta mitä itse olen ollut (juniori)jääkiekossa mukana. Kiinnostava kysymys on se, miksi asiat eivät muutu tai miksi ne muuttuvat niin hitaasti. On selvää, että seurojen valmentajat haluavat (vanhempien) rahat ja kunnian sen sijasta, että esim. fysiikkapuolelle ostettaisiin todellista osaamista. Seuraava kysymys on se, miksi seurojen valmentajat (työntekijät) voivat jatkaa kelvotonta tivolia vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, kun kaikki vähänkin kartalla olevat ymmärtävät mikä on vikana. Syy lienee siinä, että seuroja ei loppupelissä kuitenkaan voi kilpailuttaa riittävästi. Joidenkin vanhempien orkestroimat seurat voivat jatkaa puoskarointia samaan tapaan kuin paikkakunnan ainoa lääkäri, kun parempaakaan ei ole tarjolla. Onneksi jääkiekko on pieni laji maailmalla. Paskallakin tekemisellä voi kerätä mm-mitaleja ja kaikki on hyvin. Tosin ne mitalitkin taitavat johtua siitä, että pelaajat ja vanhemmat ovat alkaneet jo junioreissa ostaa valmennusta seurojen ulkopuolelta.
 

hege

Jäsen
Yksi juttu, mitä fudispuolella huomannut on että pelaajat eivät myöskään malta olla poissa treeneistä tai peleistä vaikka olisi pientä loukkia mikä saattaisi parantua nopeastikin jos ei olisi mukana sellaisissa harjoituksissa missä tulee kontaktia. Lapset tai vanhemmat eivät sano, että nyt on jotain vikaa ja sitten sen näkee pelissä 10 minuutin jälkeen että Karia taas vaivaa tuo nilkka/pohje tjsp. Itse olen muutaman kerran nätisti sanonut kavereille, että miettikää jos nyt jättäisi treenit väliin viikon tai kahden ajaksi eikä myöskään kannata välttämättä käydä futimassa vapaa-ajallakaan.

Nämä on myös joskus herkkiä asioita ja joskus on (onneksi ei aikoihin) saanut myös palautetta kun sanoo "että mikä v*t*n lääkäri sinä olet, me tiedetään että Karia ei mikään vaivaa" (ja siis ihan maallikkona olen huoltajana toiminut eli siinä mielessä ihan asiallinen kommentti ;-) , kerran kyllä vastasin jollekin että ei gynekologista olisikaan apua tuohon vaivaan...
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Lajista riippumatta on aina sitä, että ei malteta sairastaa, mutta kyllä juniorijääkiekossa on nimenomaan ongelmana se, että pelaaja hyllytetään kokoonpanosta, jos ei käy treeneissä ja tässä tapauksessa oheistreeneissä. Tosin jos satut olemaan oikean tyypin poika, niin on mahdollista olla poissa ilman rangaistusta.
 

Glove

Jäsen
Rahastahan se on kiinni, ettei pikkujunnuihin saada kunnon koutseja. Hyvälle valmentajalle pitää maksaa ja seurat kuitenkin haluaa, että harrastuksen aloittaminen olisi mahdollisimman halpaa, että saadaan paljon pelaajia. Otetaan siis se A-junnuista tippunut nuori toppatakkipalkalla G-junnujen vastuuvalmentajaksi. (Vai vieläkö ne on jääkiekkoliiton kielessä ohjaajia?) Vanhemmista sitten innokkaimmat apuvalmentajiksi. Siinä se taitaa olla kaikessa yksinkertaisuudessaan.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Huonot valmentajat eivät rajoitu kyllä pieneen päähän, vaan kilpaikäluokat ovat täynnä näitä valevalmentajia, jotka kopioivat harjoitteita eri alojen ammattivalmentajilta ja feikkaavat tietävänsä asioista. Mitään systemaattista valmennusta ei ole olemassa pelaajan kehittämisestä puhumattakaan. Sitten kun joku pelaaja etenee urallaan lähinnä oman tukiverkon ansiosta, ovat nämä valevalmentajat ilmoittautumassa ko. pelaajan kehittäjäksi. Valevalmentajat ovat tuhoisia senkin takia, että he joutuvat ostamaan hyväksyntää seuran päättäviltä tahoilta. Kun ammattitaito ei riitä, pitää toisin sanoen politikoida, mikä näkyy joidenkin pelaajien nostattamisena tai mikä pahinta, joidenkin alistamisena. Halleilla haisee muukin kuin vanhat pelisukat.
 

Glove

Jäsen
Huonoja valmentajia löytyy varmasti kaikista ikäluokista, mutta niin varmaan hyviäkin. Seurat siitä kuitekin ovat viime kädessä vastuussa minkälaisia valmentajia niillä on. Koulutetaanko niitä, annetaanko selvät suuntaviivat jne. Mikä lie sitten avain siihen, että saataisiin lisää hyviä valmentajia? Oma pelaajaura ei riitä, pitää myös kouluttautua ja pystyä omaksumaan se mitä on opetettu. Ja vielä käyttää järkeä sen suhteen, että käykö se opetettu asia suoraan omalle porukalle vai pitäisikö sitä jotenkin muuttaa. Suoraan kopioiminen harvoin toimii. Tästä hyvä esimerkki eräs seura, jossa miehet, B- ja C-juniorit veti samaa reeniä, yleensä reenin alussa. Miehillä se nyt meni jotenkuten, kuten Beelläkin, mutta Ceellä taas tempo oli suurin piirtein kävelyvauhti, eli harjoite oli heille liian vaikea. Mutta ei sitäkään kaikki hoksaa. Järjen käyttö on sallittua.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Olen elämäni varrella nähnyt huonoja ja hyviä valmentajia kilpaikäluokissa ja kaikkia noiden väliltä, mutta se, mikä on aina jaksanut ihmetyttää, on huonojen valmentajien suuri määrä. Toisaalta kun tietää, miten juniorijääkiekkopolitiikka toimii, ei huonojen valmentajien yliedustus ihmetytä. Valmentajien valintaan vaikuttaa niin moni muukin asia kuin pätevyys, ja toisinaan pätevintä ei nimenomaan haluta valita, koska pätevä asettaisi riman liian korkealle muille palkatuille, joilla on pahoja puutteita älyssä, koulutuksessa ja omassa pelaajaurassa, usein kaikissa kolmessa. Seurojen "omistuspohja" selittää monet valmentajien puutteet ja mikä ikävintä, ne moninaiset ylilyönnit, jotka eivät nouse päivänvaloon. Seurojen hallitukset koostuvat usein vanhemmista, jotka ajavat omien pentujen asiaa seurassa. Toisinaan on jopa hyväksi, jos seuran palkollisena on joku reppana, jonka hölmöilyt takaavat, että tyyppi älyää ketkä ovat seuran "talentteja". Oikeastaan ainoa asia mikä ihmetyttää on se, että veronmaksajien edustajia ei näytä kiinnostavan, millaiseen sontaan yhteisiä rahoja liian usein työnnetään erinäköisinä julkisina tukina.
 

Glove

Jäsen
Siinä se ongelman ydin on, että vanhemmat johtavat seuroja. Tai ennemminkin niin, että epäpätevät vanhemmat johtavat seuroja. Vanhempien joukossa voi olla hyvinkin päteviä henkilöitä ja heidän ollessaan johdossa homma toimii. Valitettavasti suuri enemmistö ei ole päteviä. Tulee mieleen yksi naishenkilö, joka aikanaan valittiin joukkueenjohtajaksi. Olin ollut edellisen vuoden joukkueen valmentajana kohtuullisilla kulukorvauksilla. Tämän naisen noustua valtaan, olisin joutunut itse hommaamaan rahoituksen omaan korvaukseeni. En sitten valmentanut joukkuetta seuraavalla kaudella. Kyllä tehdystä työstä pitää korvaus saada.
 

Redimor

Jäsen
Siinä se ongelman ydin on, että vanhemmat johtavat seuroja. Tai ennemminkin niin, että epäpätevät vanhemmat johtavat seuroja. Vanhempien joukossa voi olla hyvinkin päteviä henkilöitä ja heidän ollessaan johdossa homma toimii. Valitettavasti suuri enemmistö ei ole päteviä. Tulee mieleen yksi naishenkilö, joka aikanaan valittiin joukkueenjohtajaksi. Olin ollut edellisen vuoden joukkueen valmentajana kohtuullisilla kulukorvauksilla. Tämän naisen noustua valtaan, olisin joutunut itse hommaamaan rahoituksen omaan korvaukseeni. En sitten valmentanut joukkuetta seuraavalla kaudella. Kyllä tehdystä työstä pitää korvaus saada.

Miksihän sitä olisi tehnyt jos olisi itse oman rahoituksensa hommannut? Melko epeleitä.

Mutta totta turistaan kun puhutaan vanhempien vaikuttamisesta joukkueen toimintaan. Omalla paikkakunnallani on huutava pula ulkopuolisista valmentajista, joilla olisi objektiivinen näkemys pelaajiin. Voin vain kuvitella siellä mukana pyörivien vanhempien maailmaa. Omat taistelut tuli käytyä aina vanhempien kanssa, mutta loppuvaiheessa opin sanomaan, että "kysyppä mitä mieltä se teidän kullannuppu on aiheesta." Koska tiesin, että pelaajat tykkäsivät siittä miten hommaa vedettiin, kaikki oli samalla viivalla samoilla säännöillä kunnes tuli mahdollisuus näyttää oma osaaminen.

Se näissä edelleen ihmetyttää, että miten voi olla pokkaa niin paljon, että paskoo koko joukkueen tekemiset sen oman lapsensa vuoksi?
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Vaikeimmat vanhemmat pelaajien ja urheilun kannalta ovat yleensä toimihenkilöinä tai seuran päättävissä elimissä. Ilmaistyö on näennäistä, koska palkka nostetaan oman pojan uran nostattamisena. Glove on oikeassa siinä, että epäpätevät vanhemmat usein johtavat seuroja. Itse puhuisin kuitenkin enemmänkin epärehellisistä vanhemmista, jotka muodostavat liittoja esim. valmennuspäälliköiden ja junioripäälliköiden kanssa. Omille kullannupuille luvataan varmat pelipaikat ja -ajat ja aina on selitys valmiina, kun joku kyseenalaistaa toiminnan. Kun sitten tarpeeksi kauan toistelee itselleen valheita mm. oman pojan lahjakkuudesta, alkavat nämä tyypit itsekin uskoa asiaan. Kyse on monessa tapauksessa myös suoranaisesta kiusaamisesta, kun pelaajia kohdellaan eri kriteereillä. Varsinkin C-vaiheessa olevat kaverit ovat herkässä iässä. Ei ihme, että vanhemmat juuri tuossa vaiheessa halutaan ulostaa kaiken informaation ulkopuolelle vetoamalla kilpakiekkoon.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Muodostelmaluistelun puolella pulpahti esiin ongelmia. Mielenkiintoista on nähdä, nouseeko jääkiekon osalta jossakin vaiheessa jotakin vastaavaa julki. Pallopeleissä kylläkin on enemmän välineitä saada (nuori) urheilija pois tolaltaan verrattuna muihin lajeihin. Itselle on tullut ilmi mm. seuraavia keinoja:
- pelaajalle ei puhuta eikä häntä noteerata millään tavoin;
- ei anneta pelata, vaikka taso riittäisi;
- peluutetaan, mutta systemaattisesti epäsopivien pelaajien kanssa;
- peluutetaan, mutta ei omimmalla pelipaikalla;
- pelaaja työnnetään itselle sopimattomaan harjoitusryhmään;
- vaaditaan pelaamaan pelaajalle sopimattomalla tyylillä;
- ei anneta ylivoima-aikaa, vaikka tason puolesta pitäisi;
- pakotetaan tekemään harjoituksissa pelaajan fyysiseen kehitykseen nähden sopimattomia harjoitteita (fysiikkavalmennus);
- keksitään joukkuesääntöjä, jotka voivat koskea käytännössä vain yhtä tai muutamaa pelaajaa;
- haukutaan ja väheksytään muiden (pelaajien) edessä;
- laaditaan harjoitusryhmät systemaattisesti epätasaisiksi;
- levitetään pelaajasta systemaattisesti negatiivista tietoa (esim. laiska harjoittelija);
- laaditaan joukkueen hyvän pelaajan tunnusmerkit tarkoitushakuisesti;
- painotetaan yksipuolisesti luonteenpiirteitä, joilla ei ole varsinaisesti tekemistä jääkiekon kanssa;
- naureskellaan pelaajalle avoimesti yhdessä muiden valmentajien kanssa.

Luetteloa voisi jonkin verran jatkaa, mutta alkaa jo aivan masentamaan tämän kirjoittelu. Nilkit ovat aina olleet läsnä halleilla. Olen toivonut, että minulla olisi vain ollut huonoa tuuria sen noin 40 vuoden aikana, mitä olen touhussa ollut mukana enemmän ja vähemmän. Toivossa on hyvä elää.
 

Glove

Jäsen
Muodostelmaluistelun puolella pulpahti esiin ongelmia. Mielenkiintoista on nähdä, nouseeko jääkiekon osalta jossakin vaiheessa jotakin vastaavaa julki. Pallopeleissä kylläkin on enemmän välineitä saada (nuori) urheilija pois tolaltaan verrattuna muihin lajeihin. Itselle on tullut ilmi mm. seuraavia keinoja:
- pelaajalle ei puhuta eikä häntä noteerata millään tavoin;
- ei anneta pelata, vaikka taso riittäisi;
- peluutetaan, mutta systemaattisesti epäsopivien pelaajien kanssa;
- peluutetaan, mutta ei omimmalla pelipaikalla;
- pelaaja työnnetään itselle sopimattomaan harjoitusryhmään;
- vaaditaan pelaamaan pelaajalle sopimattomalla tyylillä;
- ei anneta ylivoima-aikaa, vaikka tason puolesta pitäisi;
- pakotetaan tekemään harjoituksissa pelaajan fyysiseen kehitykseen nähden sopimattomia harjoitteita (fysiikkavalmennus);
- keksitään joukkuesääntöjä, jotka voivat koskea käytännössä vain yhtä tai muutamaa pelaajaa;
- haukutaan ja väheksytään muiden (pelaajien) edessä;
- laaditaan harjoitusryhmät systemaattisesti epätasaisiksi;
- levitetään pelaajasta systemaattisesti negatiivista tietoa (esim. laiska harjoittelija);
- laaditaan joukkueen hyvän pelaajan tunnusmerkit tarkoitushakuisesti;
- painotetaan yksipuolisesti luonteenpiirteitä, joilla ei ole varsinaisesti tekemistä jääkiekon kanssa;
- naureskellaan pelaajalle avoimesti yhdessä muiden valmentajien kanssa.

Luetteloa voisi jonkin verran jatkaa, mutta alkaa jo aivan masentamaan tämän kirjoittelu. Nilkit ovat aina olleet läsnä halleilla. Olen toivonut, että minulla olisi vain ollut huonoa tuuria sen noin 40 vuoden aikana, mitä olen touhussa ollut mukana enemmän ja vähemmän. Toivossa on hyvä elää.
Kai nyt joku hyvä valmentajakin on sattunut kohdalle?
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
On niitä hyviäkin ollut. Jako menee suunnilleen niin, että 40 % vastaan tulleista valmentajista pitäisi karkottaa halleilta lopullisesti. Näiden suurimpana ongelmana on ollut luonne(vika), johon liittyy myös se, että he ovat politikoineet junioripelaajilla (nuolleet tiettyjä vanhempia). Noin 50 % on mallia ok. Tällä porukalla ei ole pahempia ongelmia luonteen ja rehellisyyden suhteen, mutta joitakin puutteita mm. motivaatiossa, älyssä, koulutuksessa jne. Hyviä valmentajia on ollut sen noin 10 %, joiden yhteinen piirre on se, että he ovat hallilla urheilijaa varten. Hyvä valmentaja ottaa mieluummin potkut kuin lähtee politikoimaan. Hyvähän löytää aina töitä muualta. Hyvä suvaitsee erilaisia ihmisiä ja urheilijoita, koska hyvä ei pelkää pelaajia, hyvähän osaa asiansa. Hyvän ei tarvitse alistaa, koska ammattitaito tuo auktoriteetin. Hyvä on vaativa, mutta reilu ja oikeudenmukainen, mikä takaa pelaajien kunnioituksen. Hyvän valmentajan ansiosta kaikista valmennettavista ei tule ammattilaisia, mutta he saavat jääkiekosta sen, mitä ovat lähteneet aikoinaan hakemaan eli tavoitteellisen urheilun. Hyvän valmennettavien ei tarvitse myöhemmin selitellä, koska asiat on tehty mahdollisimman hyvin. Hyvä siis takaa jääkiekon tulevaisuuden.
 

SailingFun

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, ULUVFC(#12), U20 Mestis, Heiskanen
Muodostelmaluistelun puolella pulpahti esiin ongelmia. Mielenkiintoista on nähdä, nouseeko jääkiekon osalta jossakin vaiheessa jotakin vastaavaa julki. Pallopeleissä kylläkin on enemmän välineitä saada (nuori) urheilija pois tolaltaan verrattuna muihin lajeihin. Itselle on tullut ilmi mm. seuraavia keinoja:
- pelaajalle ei puhuta eikä häntä noteerata millään tavoin;
- ei anneta pelata, vaikka taso riittäisi;
- peluutetaan, mutta systemaattisesti epäsopivien pelaajien kanssa;
- peluutetaan, mutta ei omimmalla pelipaikalla;
- pelaaja työnnetään itselle sopimattomaan harjoitusryhmään;
- vaaditaan pelaamaan pelaajalle sopimattomalla tyylillä;
- ei anneta ylivoima-aikaa, vaikka tason puolesta pitäisi;
- pakotetaan tekemään harjoituksissa pelaajan fyysiseen kehitykseen nähden sopimattomia harjoitteita (fysiikkavalmennus);
- keksitään joukkuesääntöjä, jotka voivat koskea käytännössä vain yhtä tai muutamaa pelaajaa;
- haukutaan ja väheksytään muiden (pelaajien) edessä;
- laaditaan harjoitusryhmät systemaattisesti epätasaisiksi;
- levitetään pelaajasta systemaattisesti negatiivista tietoa (esim. laiska harjoittelija);
- laaditaan joukkueen hyvän pelaajan tunnusmerkit tarkoitushakuisesti;
- painotetaan yksipuolisesti luonteenpiirteitä, joilla ei ole varsinaisesti tekemistä jääkiekon kanssa;
- naureskellaan pelaajalle avoimesti yhdessä muiden valmentajien kanssa.

Luetteloa voisi jonkin verran jatkaa, mutta alkaa jo aivan masentamaan tämän kirjoittelu. Nilkit ovat aina olleet läsnä halleilla. Olen toivonut, että minulla olisi vain ollut huonoa tuuria sen noin 40 vuoden aikana, mitä olen touhussa ollut mukana enemmän ja vähemmän. Toivossa on hyvä elää.
Aika surullista luettavaa, jos kaikkia ylläolevia asioita pidät kiusaamisena. Omasta mielestäni iso osa noista keinoista ei ole kiusaamista, vaan kahden eri henkilön eri mielipiteitä. Ja mielenkiintoista kyllä osa noista keinoista on sellaisia mitä vanhemmat myös haluavat nähdä joukueessa, esim. epätasaiset harjoitusryhmät. Tietenkin tähän, siis ovatko keinot kiusaamista vai ei, vaikuttaa myös se että missä iässä ylläkuvaamiasi keinoja käytetään. Esimerkiksi Alle C (siis U-16) ikäisenä omasta mielestä pelipaikkoja ei kannata edes vielä kiinnittää. Tietysti valmentajan pitää pystyä selittämään asia pelaajalle.

Jotta tähän keskusteluun nyt jotain lisäarvoakin toisi niin haastan monien kommentoiman valmentajien palkaamiseen kohdistuneet vähättelyt/epäilyt. Itse kun puhun junioreista, niin tarkoitan alle 16 vuotiaita pelaajia. Olen toiminut pääkaupunkiseudulla jo yli 10 vuotta juniorijääkiekon parissa. Rooleina on ollut vanhemman lisäksi apuvalmentamista, jojohommia, huoltohommia, kahvilahommia sekä toimitsijahommia. Ainoastaan seura-aktiiviksi en vielä ole ryhtynyt. Tänä aikana olen päässyt näkemään läheltä sitä tuskaa mitä seuroilla on, kun he yrittävät saada valmentajia joukkeisiin. Hyviä valmentajia ei tahdo saada edes rahalla näihin hommiin. Lisäksi hyvät valmentajat evät pääsääntöisesti suostu valmentamaan muita kuin ikäluokan parasta joukkuetta. AA/A -tasolle heillä ei riitä motivaatiota, vaikka sinne olisi tärkeinä saada laadukkaista valmentajia. Ja jos hyvä valmentaja löytyy niin palkkatoivomus on taas joukkueen budjetille aivan liian iso. Näin olen seurat ovat pakotettuja ottamaan vähintään apuvalmentajat vanhemmista, se ei ole valmentajasta riippuvainen ysyy vaan kustannuksista iippuva.. Suurimalla osalla seuroista on kuitenkin tavoitteena mahdollistaa jääkiekko mahdollisimman monelle. Ja se onnistuu vain jos kustannukset ovat kohtuullsia.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: ace

juba

Jäsen
Suosikkijoukkue
ässät
Oikeastaan juniorivalmennus on melko mahdoton tehtävä, Mutta mitä liigapelaajia on kuunnellut niin moni on alkanut ottaa harjoitukset tosissaan joko a junnuissa tai vasta liigassa. Eli tuon perusteella ei kannata odottaa pelaajilta täysillä viivojen luistelu jne. kuin vain ajatuksen tasolla.

Toisaalta amerikan tyylillä ykkösketjun pelaajia vaaditaan suorittamaan harjoituksissa ja vetämään kaikki kudit maaliin, kun taas suomessa vaatimuksia asetetaan just ja just joukkueen mukana oleville.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
SailingFunille. Mikään noista yllä luetelluista asioista ei liity urheiluun, vaan henkilöihin. Jos hyvä pelaaja esim. jatkuvasti on huonojen ryhmässä, kyse on kiusaamisesta. Jos taas et luota minun sanaan siitä, että osaan arvioida pelaajien tason, niin antaa tämän keskustelun olla. SailingFunin kommentti kertoo, miten huonolla tolalla juniorijääkiekko on.
 

Carlos

Jäsen
SailingFunille. Mikään noista yllä luetelluista asioista ei liity urheiluun, vaan henkilöihin. Jos hyvä pelaaja esim. jatkuvasti on huonojen ryhmässä, kyse on kiusaamisesta. Jos taas et luota minun sanaan siitä, että osaan arvioida pelaajien tason, niin antaa tämän keskustelun olla. SailingFunin kommentti kertoo, miten huonolla tolalla juniorijääkiekko on.

Noo, ei kai mikään ole noin mustavalkoista. Tulen antamaan oman tyhjentävän analyysini/mielipiteeni (menee varmaan jonkunlaiseksi isommaksi artikkeliksi) jokusen vuoden päästä kun omat juniorit ovat saaneet juniori-aikansa päätökseen, mutta muutama ajatus tähänkin väliin.

Vaikka joka paikassa vaan puhutaan että vanhemman tehtävä ei ole mitään muuta kuin kuljettaa, kustantaa ja kannustaa, niin itse en tätä allekirjoita missään nimessä. Vanhemman pitäisi myös väijyä niitä treenejä niin paljon kuin mahdollista, seurata tekemistä jäällä, ja varsinkin sen oman liisa-petterin edesottamuksia suhteessa muihin pelaajiin. Tähän tosin heti varoituksen sana - jokaisen vanhemman silmissä se oma tenavatähti näyttää aina 10-50% paremmalta kuin oikeasti onkaan - eli malttia niihin johtopäätöksiin.

Mutta siis, jos ihan oikeasti näyttää siltä että oma lapsi tulee jotenkin kaltoinkohdelluksi joukkueessa, niin hyvänen aika kissa pöydälle. Vastuuvalmentajan kanssa asiallinen juttelu avaa usein vanhemmalle semmoisia näkökantoja mitä itse ei ole ymmärtänyt ottaa huomioon, ja vastaavasti saattaa myöskin antaa mahdollisuuden mainita jotain olennaista mitä valmentaja ei (ihan vilpittömästi) tiennyt lapsesta. Tätä keskustelua on hyvä käydä jonkin aikaa, ja jos sitten oikeasti näyttää siltä että lapsi tulee edelleen väärinkohdelluksi ja valmentaja vaan vittuilee, niin mielestäni on vanhemman velvollisuus etsiä lapselle uusi seura/joukkue, vaikka sitten pykälää alemmalta tasolta jos se siitä on kiinni.

Junioripolku kestää sen n. 15 vuotta, se on lapsen elämässä käsittämättömän pitkä aika, siinä ehtii kyllä sopeutua uusiin kuvioihin. Se saattaa tarkoittaa myös sitä että koko perhe joutuu pistämään arkirutiinejaan uusiksi, tai miettimään jopa muuttoa jos läheltä ei löydy mitään muuta vaihtoehtoa, ja kiekon haluaa ottaa tosissaan. Luja tahto vie läpi harmaan kiven, ja menestyksen eteen joutuu aina ponnistelemaan paljon.

Sitten on myös olemassa se vaihtoehto, että lapsi ei ole kiekosta niin kamalan kiinnostunut, tai on mutta ei ole halukas tekemään sen eteen tarpeeksi töitä. Tämän toteaminen ja tunnustaminen on kiekkovanhemmalle äärimmäisen vaikeaa ja tuskallista - mutta samalla ehdottoman tärkeää. Sitten johtopäätökset voi ollakin jotain ihan kokonaan muuta - joka parhaimmillaan johtaa siihen että lapsi löytää oman kutsumuksensa jostain muualta ja löytää ihan uuden kipinän koko elämäänsä.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Usein pelaajalle kostetaan jopa pelkät vanhempien asialliset kysymykset, koska utelut sun muut "tyhmät" kysymykset pitää saada loppumaan heti alkuunsa. Niin se vain on. Juniorijääkiekon yksi suurimmista myyteistä on käsite vaikea vanhempi, mikä on luotu lähinnä epärehellisten ja epäpätevien valmentajien ja toimihenkilöiden suojaverhoksi. Niitä oikeasti vaikeita vanhempia on yllättävän vähän. Jos valmentaja ei kykene perustelemaan ratkaisujaan urheiluun liittyvillä uskottavilla perusteilla, niin on aivan selvää, että vanhemmista saattaa tulla vaikeita, ainakin siinä vaiheessa kun ei ole enää mitään hävittävää. Toinen usein kuultu slogani on se, että jos vain tahtoa ja lahjoja riittää, niin kyllä pelaaja kyykyttämisestä huolimatta löytää väylän jääkiekkouralle. Tässä lähtökohta on jo aivan väärä. Ei kyse ole jääkiekosta, vaan lasten ja nuorten kohtelusta. Toiseksi on todettava, että nuori hyväkin pelaaja saadaan aina pois kehityspolulta, jos niin halutaan. Tässä tullaan sitten siihen seuravaihtoon, mikä on ainoa vaihtoehto toisinaan. Ongelmana on vain se, että seuravaihto ei ole kovinkaan yksinkertaista varsinkaan kasvukeskusten ulkopuolella. Vaihtoehtona onkin usein lopettaa jääkiekko, mikä on monessa tapauksessa ollutkin kiusaamisen tarkoitus.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Jääkiekon ja urheilun ulkopuolella olevat ihmiset kysyvät usein, miksi juniorijääkiekossa valmentajat kiusaavat pelaajia. He eivät voi tajuta asiaa, koska hommassa ei ulkopuolisen silmin ole mitään järkeä. Itselleni vastaan tulleita syitä kiusaamiselle on ollut ainakin seuraavia:
- vanhemmat ovat kritisoineet valmentajaa. Valmentajan kritisoiminen on paha virhe vanhemmilta, koska valmentajiksi valikoituu usein hiukan heikolla itsetunnolla olevia tyyppejä, joille ei pitäisi antaa mitään aikuisten töitä.
- Valmentajan luonne ja sen vika. Juniorivalmentajinakin on valitettavasti sairaita ihmisiä, jotka nauttivat vallan väärinkäytöstä.
- Pelaajien kilpailutilanne. Tämä on varsinkin isävalmentajien syy kiusaamiselle - oma poika pitää saada paremmaksi kuin pahimmat kilpailijat. Isävalmentajat ovat myös toisinaan erittäin kateellisia ja katkeria, jos joukkueessa on omaa poikaa parempia pelaajia.
- Valmentajan kateus. Varsinkin päätoimiset valmentajat saattavat olla kateellisia toisille valmentajille. Jos ilmenee, että joku pelaaja harjoittelee omalla ajalla seuran ulkopuolisen valmentajan opissa, voi kyyti olla kylmää seuratoiminnassa.
- Korruptio ja raha. Palkatut valmentajat joutuvat toisinaan kuuntelemaan herkällä korvalla niitä (vanhempia), jotka päättävät, onko valmentajalla tulevaisuutta seurassa.
- Tyhmyys. Jotkut seuravalmentajat hölöttävät pelaajista analysoiden sitä, kenestä tulee ja kenestä ei tule huippupelaajaa. Kun hölösuu tarpeeksi kauan meuhkaa hallilla, sitoutuu hän henkisesti siihen, että hölöttäjän ennustukset toteutuvat. Muutenhan hänen tyhmyys paljastuisi. Hölösuita on halleilla melko paljon.
- Valmentajan suvaitsemattomuus. Valmentaja ei vain pidä pelaajan luonteesta tai tavasta pelata jääkiekkoa. Varsinkin juniorivalmentaja, joka matkii miesten jääkiekkotapoja, saattaa kiusata pelaajaa, koska niinhän tehdään ammattilaistasollakin.
- Valmentajan heikko itsetunto. Pelaaja on älykkäämpi kuin valmentaja. Paha paha.
 

Pitkävedossa tänään

Päivän pelit:

  • 1
  • x
  • 2
  • 1
  • x
  • 2
  • 1
  • x
  • 2
JYP vs TPS
  • 2.50
  • 4.05
  • 2.48
Jukurit vs Ilves
  • 4.30
  • 4.75
  • 1.64
KalPa vs KooKoo
  • 1.53
  • 5.10
  • 4.95
Kärpät vs HPK
  • 1.63
  • 4.70
  • 4.40
Lukko vs Tappara
  • 1.92
  • 4.40
  • 3.65
Pelicans vs K-Espoo
  • 1.89
  • 4.35
  • 3.40
Sport vs HIFK
  • 2.70
  • 4.25
  • 2.24
Apua pelaamisen hallintaan pelaamaltilla.fi
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös