Varmaan jäänyt sarjaohjelmien tekijälle takaraivoon vanha sääntö, jonka mukaan junioripelaaja ei saanut pelata kuin yhden pelin päivässä. Olihan se kamalaa kun jonkun lapsi sai pelata ensin omanikäisissä ja toisen pelin vuotta vanhemmissa ja muut joutui tyytymään yhteen peliin. Todella kannatettava ajatus tämä sinun ehdotus.Tuohon lajin kalleuteen on osansa myös liitolla. Mikä järki on ajattaa D-junnuja ja jopa alle satojs kilometrejä yhen 2×25 pelin takia, esim oulu-kajaani tai vaikka kajaani-kokkola. Ton ikäisille vois olla turnauksia tai muuta järkevämpää suunnittelua. Onnistuu kyllä jos halutaan
MIelestäni kaiken sisällyttäminen kausimaksuun sitouttaa joukkueen porukan paremmin mukaan. Ei lähdetäkään mummon luokse saunaan vaan lähdetään turnaukseen, kun se "kuuluu hintaan." Se on sitten voi voi jos haluaa jäädä pois.
Olen varmasti eri mieltä kuin monet tästä asiasta, mutta kerronpa kuitenkin. Junnut jotka tekevät omalla kehonpainolla, pitää melko nopeasti totuttaa siihen, että tehdäänkin lisäpainon kanssa. Toki tästä on moni samaa mieltä kuin eräs joukkueenjohtaja, joka oli sitä mieltä, että:"Ei meidän Nuutti ainakaan!!!" Mutta mitä sitten kun se junnu pystyy kehonpainolla tekemään tarpeeksi kaikkea? Teetetään lisää kehonpainolla? Vai lisätään siihen kehonpainoon muutama kilo? Kun katsotaan juniorin kehittämistä pitkällä tähtäimellä niin tavoitteena on sprintterin nopeus, painonnostajan voimat ja puolimaratoonarin kestävyys. Ei se tule ihan tuosta vaan, vaan vaatii pitkäjänteistä harjoittelua. Lisäksi taito tuohon mukaan. Se vaan ei yksinään riitä nykykiekossa. Ja se pitää myös huomioida harjoittelussa. Jos 10-vuotias ei saa vedettyä yhtään leukaa tai yhden jalan kyykkyä niin aika heikoilla ollaan. Jos tulokset on 20 ja 30 niin ollaan oikeilla jäljillä. Mutta harvat valmentajat testaavat pelaajiaan. Ehkä tulokset pelottavat? Vai mikä siinä on, ettei haluta seurata harjoittelun vaikutuksia?Joku B-junnu sitten ihan hyvä vaan jos treenaa sen 6x viikko joukkueen kanssa, kun siellä on mukana myös punttitreenit ja silloin pitää myös palautua ja sillon ei enää normi liikuntamäärät ole niin tärkeässä roolissa. Junnut jotka omalla kehonpainolla niin taas tarvitsevat eniten ihan puhdasta tuntimäärää luistimilla.
Lapsi joka kasvaa vielä pituutta niin on viimeinen virhe vetää painoilla. Tästä löytyy ihan asiantuntijoilta todella vankat näytöt miten sen kasvavan saa lopullisesti rikki pelleilemällä kasvuiässä painojen kanssa. Sitä lihasta ehtii saamaan myöhemminkin.Olen varmasti eri mieltä kuin monet tästä asiasta, mutta kerronpa kuitenkin. Junnut jotka tekevät omalla kehonpainolla, pitää melko nopeasti totuttaa siihen, että tehdäänkin lisäpainon kanssa. Toki tästä on moni samaa mieltä kuin eräs joukkueenjohtaja, joka oli sitä mieltä, että:"Ei meidän Nuutti ainakaan!!!" Mutta mitä sitten kun se junnu pystyy kehonpainolla tekemään tarpeeksi kaikkea? Teetetään lisää kehonpainolla? Vai lisätään siihen kehonpainoon muutama kilo? Kun katsotaan juniorin kehittämistä pitkällä tähtäimellä niin tavoitteena on sprintterin nopeus, painonnostajan voimat ja puolimaratoonarin kestävyys. Ei se tule ihan tuosta vaan, vaan vaatii pitkäjänteistä harjoittelua. Lisäksi taito tuohon mukaan. Se vaan ei yksinään riitä nykykiekossa. Ja se pitää myös huomioida harjoittelussa. Jos 10-vuotias ei saa vedettyä yhtään leukaa tai yhden jalan kyykkyä niin aika heikoilla ollaan. Jos tulokset on 20 ja 30 niin ollaan oikeilla jäljillä. Mutta harvat valmentajat testaavat pelaajiaan. Ehkä tulokset pelottavat? Vai mikä siinä on, ettei haluta seurata harjoittelun vaikutuksia?
Lapsi joka kasvaa vielä pituutta niin on viimeinen virhe vetää painoilla. Tästä löytyy ihan asiantuntijoilta todella vankat näytöt miten sen kasvavan saa lopullisesti rikki pelleilemällä kasvuiässä painojen kanssa. Sitä lihasta ehtii saamaan myöhemminkin.
Ja jos se lapsi ei saa yhtään leukaa niin kyllä sille se oma paino riittää sillon. Sitten kun niitä menee heiluttamatta 50 niin voi miettiä muuta, tuskin tulee vastaan ihan äkkiä sellasta. Jos toimit valmentajana niin tutustu nyt hyvä ihme nähköön ihan lääkärien ja tutkijoiden juttuihin kasvuikäsistä ja punttitreenistä.
https://www.wsj.com/articles/when-is-it-safe-for-children-to-start-strength-training-11558872000 (linkki erään ortopedin juttuun joka ollut kirjoittamassa American Academy of Pediatricsin suosituksia)Olen toiminut valmentajana yli kaksikymmentä vuotta. Käynyt koulutukset ja lukenut kaiken mitä käsiini olen saanut. Yhtään tutkimusraporttia, joka todistaisi lisäpainohatjoittelusta olevan haittaa kasvuikäiselle lapselle, en ole lukenut.
Tietysti se painoharjoittelu pitää suorittaa oikein ja lapsen taso huomioiden. Jos lähtötaso on nolla niin reeni sen mukaan. Minulla on valmennuksessa juniori, joka on parhaimmillaan tehnyt 35 leuanvetoa ja on muutenkin testituloksissa huippuluokkaa. Ja harjoittelu sen mukaan. Kyykkää sarjaa reilusti yli oman painon jme.
Sinä varmaan voit linkittää minulle ne tutkimukset (tai kertoa kuka ne on tehnyt) joissa on todistettu lisäpainoharjoittelusta olevan haittaa kasvuikäiselle lapselle. Kun kerran niihin vetoat niin voit sen varmaan todistaakin. Minä voin kyllä muuttaa kantaani heti kun saan asiasta tieteellistä näyttöä.
https://www.wsj.com/articles/when-is-it-safe-for-children-to-start-strength-training-11558872000 (linkki erään ortopedin juttuun joka ollut kirjoittamassa American Academy of Pediatricsin suosituksia).
Voihan kele. Itsekkin huomasin vasta nyt luettuani viestisi. Näköjään maksumuuriin menee, mutta. Otappas otsikko ja lyö se googleen.Kiitos linkistä. Näytti vaan tuo juttu olevan maksumuurin takana. Mielelläni oisin lukenut.
Minkä ikäisenä keskimäärin tulisi mielestäsi aloittaa tekniikkaharjoittelu harjanvarrella ja milloin siirtyä jumppatankoon? Oma poika on tällä hetkellä 10 vuotta ja pelaa nyt kuudetta vuotta jääkiekkoa. Ensimmäinen vuosi oli kiekkokoulua kerran viikossa ja sen jälkeen joukkueessa G2-ikäluokasta lähtien. Oheisharjoittelua on tehty joukkuevaiheesta lähtien jokaisen harjoitustapahtuman yhteydessä ja 2,5 kauden ajan on lisänä ollut viikoittainen painiharjoitus, jossa tehdään pääasiassa lihaskunto- ja liikkuvuusharjoittelua omalla keholla. Mitä olen kuullut, niin saman ikäluokan joukkueissa tehdään suurin piirtein samoja määriäKiitt linkistä @BlackWolfOma kaava menee niin, että ensin laitetaan lihaskunto tarpeeksi hyvälle tasolle. Seuraavaksi opetellaan tekniikat harjanvartta käyttäen. Tämä vaihe on siinä mielessä lyhyt, että harjanvarsi vaihtuu tekniikan parantuessa aika nopeasti 2-3 kg jumppatankoon. Siitä sitten eteenpäin sen mukaan, miten juniori oppii ja tekniikka kehittyy. Ikään katsomatta. Jos 6-vuotiaalla on hyvä tekniikka ja pohjat kunnossa niin annetaan sille vähän enemmän painoa. Jne. Painonnostoliiton tilastotietokannassa on 15-v ja nuorempien 49kg sarjassa jo muutama tällä vuosikymmenellä syntynyt. 2010 syntyneen nostajan yhteistulos 51 kg nostajan painon ollessa 29 kg. 12-vuotiaat havittelevat jo sadan kilon yhteistulosta. Painonnostovalmentajat antavat lasten nostaa rautaa. Miksei siis jääkiekkoilijakin voisi nostaa? Tietysti se vaatii osaavat valmentajat, kuten tuossa jo aiemmin kirjoitettiin.
Minkä ikäisenä keskimäärin tulisi mielestäsi aloittaa tekniikkaharjoittelu harjanvarrella ja milloin siirtyä jumppatankoon? Oma poika on tällä hetkellä 10 vuotta ja pelaa nyt kuudetta vuotta jääkiekkoa. Ensimmäinen vuosi oli kiekkokoulua kerran viikossa ja sen jälkeen joukkueessa G2-ikäluokasta lähtien. Oheisharjoittelua on tehty joukkuevaiheesta lähtien jokaisen harjoitustapahtuman yhteydessä ja 2,5 kauden ajan on lisänä ollut viikoittainen painiharjoitus, jossa tehdään pääasiassa lihaskunto- ja liikkuvuusharjoittelua omalla keholla. Mitä olen kuullut, niin saman ikäluokan joukkueissa tehdään suurin piirtein samoja määriä
oheisharjoittelua ja joissain joukkueissa ei vielä ollenkaan.
Lihaskunnossa on isoja eroja, ja siinä missä joukkueen kärkipää vetää melkein 20 leukaa ja tekee 45 punnerrusta osalla menee korkeintaan yksi leuka ja punnerrusten määrä jää alle kymmeneen. Pääsääntöisesti pojat, jotka ovat joukkueen pisimpiä, ovat myös heikoimpia näissä testeissä. Joukkueen harjoittelun suunnittelussa on vaikea huomioida isoja yksilöllisiä eroja ja harjoitteet on suunniteltava keskimääräisen tason mukaan. Tätä taustaa vasten uskallan kuitenkin sanoa, että lihaskunto ei vielä ole sillä tasolla, että painojen kanssa harjoittelua kannattaisi aloittaa. Painonnostotekniikan harjoittelu kepillä saattaisi olla ajankohtaista tällä kaudella, mutta milloin lisäpainojen aika mielestäsi voisi olla?
Ikä tosiaan ei ole ainoa mittari, mutta miten todetaan, että lihaskunto on riittävällä tasolla? Pointti oli siinä, että jos meillä useamman vuoden harjoittelulla ei oikein vielä olla sillä tasolla, että voidaan siirtyä edes kevyisiin painoihin, niin missä vaiheessa voidaan siirtyä niissä joukkueissa, joissa koko oheisharjoittelua ei vielä olla edes aloitettu? Äkkiä ollaan tilanteessa, että painoja nostellaan ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. Toisaalta se, kenestä tulee jääkiekkoilija, riippuu suurilta osin muista jutuista. Pelimiehestä saa aina helpommin urheilijan kuin urheilijasta pelimiehen, vaikka poikkeuksiakin löytyy.Kuten tuossa aikaisemmin kirjoitin, niin ensimmäinen vaihe on saada lihaskunto riittävälle tasolle. Erityisesti keskivartalo pitää olla kunnossa jos aikoo alkaa nostamaan painoja. Korsetin pitää kestää ja tukea. Jos näin ei käy niin saadaan pahimmillaan rumaa jälkeä aikaiseksi. Itse en katso asiaa niinkään ikäsidonnaisesti vaan harjoitushistorian ja sen hetkisen fyysisen kunnon kautta. Kepillä voi toki harjoitellla heikompikuntoinenkin. Tekniikka kuntoon ja sen jälkeen rautaa liikkeelle sen mukaan mitä tekniikka ja lihaskunto antaa myöten.
Vielä tuosta harjoittelusta keskitason mukaan. Olen nähnyt aika monta kertaa kun keskitason mukaan reenaamalla on hajotettu koko joukkue. Jossain vaiheessa (D- viimeistään C-iässä) keula haluaa kovempia reenejä ja häntäpää lopettaa. Mitä jää jäljelle? Maksimissaan pari kenttää keskinkertaisia kiekkoilijoita. Reenatkaa keulan mukaan niin saatte ne pidettyä muutaman kauden pitempään. Se häntäpää lopettaa kuitenkin.
Ikä tosiaan ei ole ainoa mittari, mutta miten todetaan, että lihaskunto on riittävällä tasolla? Pointti oli siinä, että jos meillä useamman vuoden harjoittelulla ei oikein vielä olla sillä tasolla, että voidaan siirtyä edes kevyisiin painoihin, niin missä vaiheessa voidaan siirtyä niissä joukkueissa, joissa koko oheisharjoittelua ei vielä olla edes aloitettu? Äkkiä ollaan tilanteessa, että painoja nostellaan ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. Toisaalta se, kenestä tulee jääkiekkoilija, riippuu suurilta osin muista jutuista. Pelimiehestä saa aina helpommin urheilijan kuin urheilijasta pelimiehen, vaikka poikkeuksiakin löytyy.
Meillä on joukkueessa siinä mielessä hyvä tilanne, että pelaajamassa on tasainen. Suuria tähtiä ei ole, muttei myöskään sellaisia, jotka eivät pysyisi kelkassa. Vaatimustaso voidaan pitää kovana ja harjoittelu suunnitella siten, että varmasti jokaiselle riittää haasteita ja onnistumisia. Toiminnassa tähdätään pitkäjänteisesti siihen, että voidaan tarjota kaikille mahdollisuus kehittyä hyväksi jääkiekkoilijaksi, eikä yksittäiset tulokset ohjaa toimintaa. Tämä koskee sekä oheisharjoittelua että jääharjoitteita.
Kyllä ne voimaominaisuudet kehittyy ennen murrosikääkin. Esimerkkiurheilijan tempaus + työntö yhteistulos 10-vuotiaana 28+19=56, 11-vuotiaana 43+32=75. En usko, että 34% parannus vuodessa on pelkästään kiinni tekniikasta, koska tuo 56 kg vaatii jo sekin hyvää tekniikkaa. 11 vuotias voi toki olla jo murrosiässä, mutta luultavasti ei. Tiedot SPNL:n tilastoista.
Voima on lihaksen kykyä supistua. Supistuksen voimakkuuteen vaikuttaa kaksi tekijää: lihaksen hermotus ja lihaksen poikkipinta-ala. Ensimmäisen herkkyyskausi on ennen murrosikää, toisen kasvupyrähdyksen huippuvaiheen jälkeen.
Mitä tarkoitat "haitallisella harjoittelulla" avaa vähän enemmän.Fysiikkaharjoittelussa pitäisi myös jättää tilaa omalle toiminnalle. Joissakin tapauksissa vaikuttaa siltä, että perheet joutuvat suorastaan näkemään vaivaa vältelläkseen joukkueissa tapahtuvaa haitallista harjoittelua.
Haitallinen harjoittelu on harjoittelua, jolla urheilijan suorituskyky heikkenee tai jossa urheilija peräti vammautuu.
Paikat nyt voi mennä rikki ihan normaalissa harjoitteessa jos on huonoa tuuria. Tietysti jos joukkueesta alkaa olla enemmän kavereita telakalla niin sitten pitäisi herätä ja katsoa peiliin.Sillä, että suorituskyky on heikentynyt tai paikat on rikki.