läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Yksittäisen urheilijan vamma voi olla vahinko, mutta se voi olla seurausta väärästä harjoittelusta. Joukkueessa ja varsinkin juniorijoukkueessa on yksilöitä, joita tulisi valmentaa sellaisina. Toisinaan näkee, kun pelaajia kohdellaan kuin karjaa. Kukaan ei ole sitten vastuussa, kun kehitys lopahtaa tai vammautuminen on tapahtunut. On vain huonoa ainesta tai huonoa tuuria - ja homma jatkuu.
 

Glove

Jäsen
Yksittäisen urheilijan vamma voi olla vahinko, mutta se voi olla seurausta väärästä harjoittelusta. Joukkueessa ja varsinkin juniorijoukkueessa on yksilöitä, joita tulisi valmentaa sellaisina. Toisinaan näkee, kun pelaajia kohdellaan kuin karjaa. Kukaan ei ole sitten vastuussa, kun kehitys lopahtaa tai vammautuminen on tapahtunut. On vain huonoa ainesta tai huonoa tuuria - ja homma jatkuu.
Tässä tullaan sitten siihen, ettei oto-valmentajilla ole yksinkertaisesti aikaa tehdä yksilöllisiä harjoitusohjelmia niin, että jokainen huomioitaisiin yksilönä. Joukkuelajien miinuspuoli tämä. Pitäisi kyllä, mutta monella valkulla on muutakin elämää kuin jääkiekkoa (perhe, työ, opiskelu jne.) Aika harvassa taitaa kuitenkin olla semmoiset seurat, joissa on täysipäiväisiä juniorivalmentajia palkkatyössä seurassa. Toki se olisi mahdollista, mutta rahoitus pitäisi löytyä jostain. Todennäköisesti vanhempien kukkarosta. Huonoja valmentajia varmasti on siinä missä hyviäkin. En itse hyväksy huonoa valmentamista, mutta ei niitä hyviä vamentajia taida riittää joka paikkaan. Luulen niin. Aina voi vaihtaa seuraa, jos ei toiminta tyydytä.
 
Fair play and respect

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Ei voi aina vaihtaa seuraa huonon toiminnan takia. Voi toki lopettaa jääkiekon ja vaihtaa toiseen lajiin. Huono valmennus ei seuraa automaattisesti "isävalmentaja - palkattu valmentaja" -rajalinjaa. Surkimuksia löytyy kummastakin porukasta liian paljon, varsinkin jääkiekossa. Isävalmennuksessa suurin ongelma ei itse asiassa ole edes kelvoton valmennus, vaan usein härski oman pojan vieminen, joka pahenee vuosien karttuessa Pohjola-leiri-iän lähestyessä. Kilpaikäluokissa puolestaan ongelmana on usein se, että valmentajiksi valikoituu täysin vääränlaisia persoonia: nuoria kavereita, joilla on jäänyt vähän kaikki kesken elämässä: jääkiekko, koulutus, parisuhde jne. Lapsia lasten joukossa. Toki tekemällä oppii ja siperia opettaa, mutta jälkeen ehtii jäädä henkisesti ja fyysisesti rikkoutuneita miehen alkuja.
 

Glove

Jäsen
Viimekädessä syy on seuroissa ja niiden johtamisessa. Miksi valitaan tehtäviin huonoja valmentajia? Toki hyviä valmentajia on vähän ja erittäin hyviä vielä vähemmän, eikä näitä riitä varmastikaan jokaiseen joukkueeseen. Tietysti tässä tullaan sitten resursseihinkin. Hyvät valmentajat tuntevat arvonsa paremmin ja rahaa pitää liikkua todennäköisesti enemmän kuin jonkun uraansa aloittelevan kohdalla. Hyvä valmentaja on mielestäni sen sijoituksen arvoinen. Tiettyyn rajaan asti.
 
Fair play and respect

adetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Buffalo Sabres, Ryan Miller, HPK
Isoin kysymysmerkki juniorivalmennuksessa on valmentajan aika, elanto ja intohimo. Se että sun pitää harjoittaa itseäsi jatkuvasti vuodesta toiseen olemalla parempi valmentaja, tarvitaan siihen aikaa ja rahaa. Aikaa menee pirusti koulutuspäiviin, jotka ovat vielä kaukana kotoa ja se pitäisi saada sovellettua vielä oman perheen ja työn ohelle. Se vielä että koulutukset jääkiekko puolelle maksaa aivan hemmetisti, on varsin vaikeaa saada kiekon puolelle valmentajia lajin ulkopuolelta. On siis todella tärkeää, että seurat pystyvät tarjoamaan omille junioreille mahdollisuuksia nuoressa iässä, kun sitä aikaa vielä on eikä heidän tarvitse maksaa koulutuksillaan itseään kipeäksi. Se kuinka paljon ihmiset uhraavat aikaansa valmennus/huolto puolella on aivan järjetöntä, mitä sitä itse jalkapallo puolella olen nähnyt harjoittaessani valmennustani.

Paljonhan tämä toiminta on silti rakkaudesta lajiin ja monella se ajautuu siihen, kun lapset sitä harrastaa. Olisihan se hyvä, jos seurat pystyisivät näillekkin pitämään koulutuksia, jotka edesauttavat nuorten kehitystä.
 
"It's tough in practices to score, so I understand why other people can't score on him." -#Sabres rookie Zemgus Girgensons on Ryan Miller

macce

Jäsen
Suosikkijoukkue
kaikki ne 'nimettömät' pikkuseurat..
Paljonhan tämä toiminta on silti rakkaudesta lajiin ja monella se ajautuu siihen, kun lapset sitä harrastaa. Olisihan se hyvä, jos seurat pystyisivät näillekkin pitämään koulutuksia, jotka edesauttavat nuorten kehitystä.
Valitettavan harvassa on kaltaisiani pojattomia koutseja, jotka jaksaa vuodesta toiseen raahautua hallille. Ittellä on ny menossa 12. kausi penkin päässä ja kyllä sitä välillä kauden mittaan pohtii mitä helv.. mä täällä teen vapaaehtosesti kaitsemassa muitten muksuja.. ..monet la-illan riennotkin jäänyt väliin mikä toki ei välttämättä ole huono asia ;)

Mutta joo, onhan tää rakkaudesta lajiin ja onhan se hienoa nähdä junnujen onnistumisia ja sällien kasvutarinoita kohti aikuisuutta
 
Voitto tai kuolema -Petri Matikainen

Kiekura

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP

Aiheeseen liittyen.

Tuolla heitettiin ratkaisuksi sitä, että valmennusta pitäisi saada paremmaksi, mutta näillä harrastaja määrillä se ei vaan ole mahdollista saada koulutettuja ammattilaisia jokaiseen seuraan. Olisiko mahdollista saada esimerkiksi alueittain koulutettuja henkilöitä jotka voisivat olla valmentajien ja pelaajien tukena? Esimerkiksi minkälaisia treenejä pidetään, kävisivät seuraamassa alueellaan joukkueiden harjoituksia, pelejä, koppi oloja, haastattelivat pelaajia ehkä jopa heidän vanhempia ja saataisiin näin noita ongelmatapauksia pinnalle ja mahdollisesti korjattua niitä kun siinä on se kolmas osapuoli kenellä ei ole mitään sidettä seuraan/pelaajiin. Tuommoinen ei veisi niin paljon resursseja.
 
Hockey isn't just a sport, it's a lifestyle

Glove

Jäsen

Aiheeseen liittyen.

Tuolla heitettiin ratkaisuksi sitä, että valmennusta pitäisi saada paremmaksi, mutta näillä harrastaja määrillä se ei vaan ole mahdollista saada koulutettuja ammattilaisia jokaiseen seuraan. Olisiko mahdollista saada esimerkiksi alueittain koulutettuja henkilöitä jotka voisivat olla valmentajien ja pelaajien tukena? Esimerkiksi minkälaisia treenejä pidetään, kävisivät seuraamassa alueellaan joukkueiden harjoituksia, pelejä, koppi oloja, haastattelivat pelaajia ehkä jopa heidän vanhempia ja saataisiin näin noita ongelmatapauksia pinnalle ja mahdollisesti korjattua niitä kun siinä on se kolmas osapuoli kenellä ei ole mitään sidettä seuraan/pelaajiin. Tuommoinen ei veisi niin paljon resursseja.
Ainakin jossain päin on seuroilla ollut yhteisiä valmennaupäälliköitä. Kulut siis jaettu seurojen kesken samoin tietysti työaikakin.

Tämä seuraava juttu pistää miettimään paljonko me annetaan tasoitusta?

 
Fair play and respect

Glove

Jäsen
Mistä on tullut junnujen harjoitteluun tämmöinen muoti-ilmiö kuin core-harjoittelu? Muutamia vanhempien junnujen reeniohjelmia olen tälle keväälle nähnyt ja tämä toistuu lähes kaikissa. Tottakai keskivartalon pitää olla kunnossa, mutta jos voimaharjoittelu painottuu 80% keskivartaloon ollaan jo minun mielestä hakoteillä.
 
Fair play and respect
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue
Mistä on tullut junnujen harjoitteluun tämmöinen muoti-ilmiö kuin core-harjoittelu? Muutamia vanhempien junnujen reeniohjelmia olen tälle keväälle nähnyt ja tämä toistuu lähes kaikissa. Tottakai keskivartalon pitää olla kunnossa, mutta jos voimaharjoittelu painottuu 80% keskivartaloon ollaan jo minun mielestä hakoteillä.
Arvauksia syihin:
- muoti-ilmiö, josta puhuttu paljon
- junnujen lisääntyneet esim. selkävammat - core-treenilla koitetaan ennalta ehkäistä
- halutaan keksiä pyörä uudelleen, ja yritetään näyttää siltä, että ollaan edelläkävijöitä

Oma mielipide: keskiroppa oltava kunnossa, mutta basic things first. Monipuolisuus ennen kaikkea jne. Ehkä kirjoitan myöhemmin kattavamminkin.
 

Janatuine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pohjoinen
Suattaapi olla väärälanka, mutta kuitennii. Ens kaudelle liitto ottaa käyttöön entisillä E1 ja E2 -junnuilla pienen kentän pelit osana sarjaohjelmaa. Sitä vaan jotta mahtaa vanhempia jänskättää katsomossa väärällä tavalla, kun oma jani-petteri on veskana keskiympyrässä selkä/niska toiselle kentälle päin. Sieltä kun masa pistää tapansa mukaan lämärinsä yli maalin ja jani-petteri seuraa omaa peliä etupuolellansa
 

Glove

Jäsen
Arvauksia syihin:
- muoti-ilmiö, josta puhuttu paljon
- junnujen lisääntyneet esim. selkävammat - core-treenilla koitetaan ennalta ehkäistä
- halutaan keksiä pyörä uudelleen, ja yritetään näyttää siltä, että ollaan edelläkävijöitä

Oma mielipide: keskiroppa oltava kunnossa, mutta basic things first. Monipuolisuus ennen kaikkea jne. Ehkä kirjoitan myöhemmin kattavamminkin.
Lainaan alla olevasta jutusta pätkän:

”- Erityisesti juniorijoukkueissa on nyt otollinen aika ohjata harjoittelua keskivartalon liikkuvuuden ja syvien vatsa- ja selkälihasten vahvistamiseen. Näin parannetaan pelivarmuutta ja edesautetaan pelaajien fyysisiä ominaisuuksia mm. taklausten vastaanottamiseen, Lindblad suosittelee.”

 
Viimeksi muokattu:
Fair play and respect

macce

Jäsen
Suosikkijoukkue
kaikki ne 'nimettömät' pikkuseurat..
Suattaapi olla väärälanka, mutta kuitennii. Ens kaudelle liitto ottaa käyttöön entisillä E1 ja E2 -junnuilla pienen kentän pelit osana sarjaohjelmaa. Sitä vaan jotta mahtaa vanhempia jänskättää katsomossa väärällä tavalla, kun oma jani-petteri on veskana keskiympyrässä selkä/niska toiselle kentälle päin. Sieltä kun masa pistää tapansa mukaan lämärinsä yli maalin ja jani-petteri seuraa omaa peliä etupuolellansa
Tätä mä en oo kans ymmärtäny sitten Suomeen paluun jälkeeni, että milloin ollaan siirrytty pois poikittain pelaamisesta kun ollaan pelattu pienellä kentällä... Tuolloinhan pelialuekin oli luontaisemman muotoinen emuloiden isomman kentän kokosuhteita. Okei, ehkä varsinaista jäätä oli vähemmän, mutta en kyllä ymmärrä näitä puolen kentän pelejä pitkittäissuuntaan missä pelialue on lähes neliö...
 
Voitto tai kuolema -Petri Matikainen

macce

Jäsen
Suosikkijoukkue
kaikki ne 'nimettömät' pikkuseurat..
Ehtikö joku kuuntelemaan Radio Rockilla Pekka Holopaisen haastattelun kokonaisuudessaan... Siinä kun oli puhetta urheilun tulevaisuudesta tämän koronan jälkeen, mainitsi hän uskovansa monen vapaaehtoisvalmentajan poistuvan 'alalta'. Perusteliko hän tämän mielipiteensä? Itse missasin lähetyksen kyseisen kommentin jälkeen ja jäin pohtimaan miten hän olisi sen perustellut...
 
Voitto tai kuolema -Petri Matikainen

Glove

Jäsen
Ehtikö joku kuuntelemaan Radio Rockilla Pekka Holopaisen haastattelun kokonaisuudessaan... Siinä kun oli puhetta urheilun tulevaisuudesta tämän koronan jälkeen, mainitsi hän uskovansa monen vapaaehtoisvalmentajan poistuvan 'alalta'. Perusteliko hän tämän mielipiteensä? Itse missasin lähetyksen kyseisen kommentin jälkeen ja jäin pohtimaan miten hän olisi sen perustellut...
Oletko katsonut Suplasta löytyykö ko. pätkää sieltä?
 
Fair play and respect
Mielipiteitä / ajatuksia valmennustyössä mukana olijoille ja olleille, ja tietysti muillekin.

On tuossa useamman vuoden ajan tullut nähtyä omien lasten harrastuksissa useita eri valmentajia, ja pääosin on valikoitunut ns. hyviä ja kannustavia tyyppejä lasten kohdalle.

Heikkoja on näkynyt niin valmentajaisissä ja -äideissä, kuin myös ulkopuolisissa koutseissa ja toisinpäin. Ehkä laadukkainta valmennusta ovat antaneet ulkopuoliset, joilla kuitenkin omia lapsia urheilijoina, mutta eri ikäryhmissä tms.

Omat kersat eivät ole mitään staroja olleet, mutta aktiivisia ja aika usein joukkueen tsemppari-, fair play-valintoja (säälistä tietenkin ) jne.
Myös asenne lajia ja joukkuekavereita kohtaan on ollut omasta mielestäni vähintään nyt hyvää+ tasoa.

Ei olla vielä kilpaurheilun piirissä, mutta vanhemman lapsen kaikki kolme joukkuetta (nyt jää yksi laji pois) ovat tähän saakka olleet erittäin kilpailullisia, ja tuloksien puolesta ikäluokkansa kärkeä.

Nyt kuitenkin joukkueesta lopetti 10% pelaajista, ja kiekko tod.näk. loppui kokonaan, en tiedä vaihtoiko joku seuraa. Osalla lajia takana muutama vuosi, osalla ehkä enemmän. No, kaverit eivät olleet joukkueen kärkeä, ehkä jossain keskivaiheilla, mutta näin jälkikäteen miettiessä tajusin, ettei kukaan heistä ollut yhden apuvalmentajaisän kovinkaan suuressa huudossa. Syitä nyt varmaan oli lukemattomia.

Isoimpana epäkohtana näen tämän valmentajaisän kielenkäytön, joka on jatkunut jo muutaman kauden, ja on liian usein (oikeastaan ala-aste ikäisistä puhuttaessa mielestäni kertakin on liikaa) niin ala-arvoista kuin alatyylistäkin. Huutamisesta nyt puhumattakaan. Niinikään sanomattakin on selvää, että seuran kertomat arvot ovat valovuoden päässä tästä toiminnasta.

Uskoakseni myös asiasta on kontaktoitu useamman vanhemman toimesta niin joukkueenjohtajaa kuin päävalmentajaakin, mutta aina se kuppi tuntuu menevän nurin jostakin syystä. Yleensä kun joku harjoite ei suju, tai jos nyt pelissä sattuu tulemaan turpaan.

Ilmeisesti kynnys puuttua tämän valmentajaisän kielenkäyttöön on suuri, koska tietotaitoa itse pelistä löytynee varmaankin enemmän kuin muilta valmentajilta, eikä niitä vapaaehtoisiakaan ilmeisesti ole jonokaupalla tulijoiksi tilalle. Tietty myös valmentajaiskän oma poika on tässä kohtaa ehkä joukkueen paras pelaaja.

Olen nyt jonkin aikaa harkinnut epäkohtien viemistä eteenpäin (junioripäällikkö tms.), mutta loppujen lopuksi keinot tuntuvat olevan vähissä.
Varsinkin jos/kun oma toiminta vaikuttaa lapseni kohdalla peluutukseen jne. negatiivisesti. Todennäköisesti vielä junioripäällikkö ja valmentajaisäkin ovat kaljakavereita keskenään.

Moni kirjoitti, että aina voi vaihtaa seuraa jos toiminta ei miellytä. Tämä on täysin totta, mutta onko oikein että pelaaja vaihtaa seuraa, jos yksi vetäjistä on asiaton? Vai pitäisikö vetäjän olla se, joka vaihtaa seuraa (jos nyt muualle edes pääsisi)?
Tuntuu kohtuuttomalta vaihtaa seuraa useamman vuoden jälkeen, jättää hyvä joukkue, ja tietysti pelikavereiden joukossa oleva muutama hyvä ystävä samalla.
Voi laittaa kyssäreitä myös privana.
 
Viimeksi muokattu:

Glove

Jäsen
Ainakin periaatteessa, ja näin isommissa seuroissa on, valmentajat ovat seuran valitsemia. Käytännössä usein valmennus- tai junioripäällikön. Joillakin voi olla vaikeaa myöntää, että on tehnyt virheen valinnassa. Toki jos halukkaita ei ole ollut niin on ollut pakko valita. Ainahan asiaa voi tiedustella ko. päälliköltä asiallisesti. Jos nyt on yhtään fiksu ihminen niin pitäisi sen osata käsitellä asia ja kriittinen palaute. Vaikka se nyt sattuisi olemaan sen valkun kaljakaveri. Sen jälkeen hänen pitäisi ottaa asia esille ko. valmentajan kanssa ja antaa ukaasit jos toiminta ei muutu niin tulee kenkää. Tai suoraan jättää sopimus uusimatta. Tässä vaiheessa kautta lienee jo jonkinlainen sopimus olemassa. Sopimus voi olla jopa useampivuotinen. Tietysti taustalla voi olla sekin, että ko. valmentajaisä on uhannut viedä lapsensa toiseen seuraan jos ei saa valmentaa. Paras pelaaja on kuitenkin haluttu pitää joukkueessa ja asia on vaiettu kuoliaaksi. Ehkä helpointa olisi lähestyä seuraa useamman vanhemman allekirjoittamalla paperilla, jossa kerrotaan tilanne ja ehdotetaan toimenpiteitä sen korjaamiseksi. Mitä usempi nimi siinä on, sitä enemmän sillä on painoarvoa. Yksin toimiessasi saat helposti ”vittumaisen vanhemman” leiman otsaasi ja pahimmassa tapauksessa lapsikin kärsii siitä. Ei pitäisi kärsiä, mutta se vaara kuitenkin on. Riippuu ihan näistä henkilöistä, miten ne osaavat asian käsitellä.

Seuran vaihtaminen on sitten se yksi ratkaisu jos nykyinen seura ei saa asioita paranemaan tai potkittua valmentajaa pois. Tietysti on ikävää jättää hyvä joukkue. Epäilen kuitenkin, ettei ne pojat istu 70 vuoden päästä vanhainkodin kiikkutuoleissa ketjukavereiden kanssa. Uudessa joukkueessa saa uusia kavereita ja vanhasta jää varmasti ne ystävät, jos oikeasti ovat ystäviä. Saattaapa joku seurata mukana sinne uuteen seuraan. Aina voi palata seuraavassa vapaassa siirtoikkunassa takaisin vanhaan seuraan jos seura on saanut korjattua tilanteen tai uudessa seurassa asiat ovatkin vielä huonommin.
 
Fair play and respect
Kiitos vastauksesta, samalla tavalla nuo asiat itsekin näen.

Mielestäni toiminnan pitäisi kokonaisuudessaan perustua avoimuuteen, ja sitä tuo toiminta ei tällä hetkellä tosiaan ole. Isoin ”statement” tulisi tosiaan kollektiivisesti usealta vanhemmalta ryhmänä, mutta en taas itse ole lynkkausjoukon kokoamisenkaan puolella.

Asiat tulisi käsitellä avoimesti, ja mielellään jopa suoraan henkilökohtaisesti, mutta jotenkin kaverista paistaa läpi se, ettei voisi vähempää kiinnostaa, kunhan oma poika menee eteenpäin. Jos siinä matkalla nyt jollekin tulee paha mieli, ja joku sattuu lopettamaan niin voi kyynel.

En tiedä kuinka paljon (tuskin) seuroissa kontaktoidaan jälkikäteen vaikkapa pelaamisen lopettaneita pelaajia/perheitä? Kuitenkin yksi pelaaja tuo emoseuralle/yhdistykselle ainakin muutamia satoja euroja joka vuosi.

Mutta eipä noita junioripäälliköjä varmaan paljon alle C-junnu ikäiset kiinnosta. Vaikka ehkä pitäisi? Toki etukäteen puuttuminen olisi parempi vaihtoehto.
 

Glove

Jäsen
Ei sitä lynkkaamaan kannatakaan lähteä, sehän on laitontakin :)

Kertomasi kaltaisia isävalmentajia kyllä löytyy, valitettavasti. Eikä niistä pojistakaan aina tule NHL-tähtiä, vaikka on isä puskemassa eteenpäin ja tasoittamassa tietä.

Olenehtinyt valmentaa viidessä eri seurassa, enkä ole yhdessäkään kuullut, että lopettaneiden perään olisi kyselty. Tottakai se kannattaisi, tiedä vaikka saisi junnun takaisin. Tai ainakin tiedon, mistä kiikasti ja voisi kehittää seuran toimintaa niin, ettei kukaan enää lopettaisi samasta syystä.

Valmennuspäälliköiden pitäisi olla kiinnostuneita nimenomaan niistä 6-13 vuotiaista. Koska näissä ikäluokissa tehdään se tärkein työ perusasioiden kanssa ja niitä vain jalostetaan eteenpäin vanhemmissa ikäluokissa. Pahimmassa tapauksessa näissä ikäluokissa voidaan tuhota pelaajan mahdollisuudet tavoitella omaa maksimiaan. Kuitenkin näissä ikäluokissa on yleensä varsin kokemattomia valmentajia.
 
Viimeksi muokattu:
Fair play and respect

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Kuulostaa varsin tyypilliseltä tarinalta. Todennäköisesti tulee pahenemaan, kun mennään kilpaikäluokkia kohti. Huutamisen lisäksi tulee olemaan tiettyjen pelaajien (kilpailijoiden) alistamista antamalla huonoa valmennusta ja ennen kaikkea ihmeellisen peluuttamisen kautta. Luonnollisesti suosikeille annetaan tilaisuuksia pelata ja treenata ylemmissä ikäluokissa. Valmennuspäällikkö kyllä tietää asiasta, mutta ongelmana usein se, että ovat juonessa mukana. Kyse on usein palvelusten vaihtamisesta ja politiikasta, jolla valmennuspäälliköt saavat pitää asemansa. Juniori- ja valmennuspäälliköiksi kun usein valikoituu hiukan reppanoita tyyppejä, joilla oma pelaajaura on kenties jäänyt vajaaksi, minkä takia itsetunto on huono. Lisäksi seurojen rakenne vanhempien ollessa hallituksissa ohjaa tekemään politiikkaa lasten ja urheilun kustannuksella. Kiusaaminen ei tuo mitään hyvää - seuranvaihto ainoa vaihtoehto.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy