Mielipiteitä / ajatuksia valmennustyössä mukana olijoille ja olleille, ja tietysti muillekin.
On tuossa useamman vuoden ajan tullut nähtyä omien lasten harrastuksissa useita eri valmentajia, ja pääosin on valikoitunut ns. hyviä ja kannustavia tyyppejä lasten kohdalle.
Heikkoja on näkynyt niin valmentajaisissä ja -äideissä, kuin myös ulkopuolisissa koutseissa ja toisinpäin. Ehkä laadukkainta valmennusta ovat antaneet ulkopuoliset, joilla kuitenkin omia lapsia urheilijoina, mutta eri ikäryhmissä tms.
Omat kersat eivät ole mitään staroja olleet, mutta aktiivisia ja aika usein joukkueen tsemppari-, fair play-valintoja (säälistä tietenkin ) jne.
Myös asenne lajia ja joukkuekavereita kohtaan on ollut omasta mielestäni vähintään nyt hyvää+ tasoa.
Ei olla vielä kilpaurheilun piirissä, mutta vanhemman lapsen kaikki kolme joukkuetta (nyt jää yksi laji pois) ovat tähän saakka olleet erittäin kilpailullisia, ja tuloksien puolesta ikäluokkansa kärkeä.
Nyt kuitenkin joukkueesta lopetti 10% pelaajista, ja kiekko tod.näk. loppui kokonaan, en tiedä vaihtoiko joku seuraa. Osalla lajia takana muutama vuosi, osalla ehkä enemmän. No, kaverit eivät olleet joukkueen kärkeä, ehkä jossain keskivaiheilla, mutta näin jälkikäteen miettiessä tajusin, ettei kukaan heistä ollut yhden apuvalmentajaisän kovinkaan suuressa huudossa. Syitä nyt varmaan oli lukemattomia.
Isoimpana epäkohtana näen tämän valmentajaisän kielenkäytön, joka on jatkunut jo muutaman kauden, ja on liian usein (oikeastaan ala-aste ikäisistä puhuttaessa mielestäni kertakin on liikaa) niin ala-arvoista kuin alatyylistäkin. Huutamisesta nyt puhumattakaan. Niinikään sanomattakin on selvää, että seuran kertomat arvot ovat valovuoden päässä tästä toiminnasta.
Uskoakseni myös asiasta on kontaktoitu useamman vanhemman toimesta niin joukkueenjohtajaa kuin päävalmentajaakin, mutta aina se kuppi tuntuu menevän nurin jostakin syystä. Yleensä kun joku harjoite ei suju, tai jos nyt pelissä sattuu tulemaan turpaan.
Ilmeisesti kynnys puuttua tämän valmentajaisän kielenkäyttöön on suuri, koska tietotaitoa itse pelistä löytynee varmaankin enemmän kuin muilta valmentajilta, eikä niitä vapaaehtoisiakaan ilmeisesti ole jonokaupalla tulijoiksi tilalle. Tietty myös valmentajaiskän oma poika on tässä kohtaa ehkä joukkueen paras pelaaja.
Olen nyt jonkin aikaa harkinnut epäkohtien viemistä eteenpäin (junioripäällikkö tms.), mutta loppujen lopuksi keinot tuntuvat olevan vähissä.
Varsinkin jos/kun oma toiminta vaikuttaa lapseni kohdalla peluutukseen jne. negatiivisesti. Todennäköisesti vielä junioripäällikkö ja valmentajaisäkin ovat kaljakavereita keskenään.
Moni kirjoitti, että aina voi vaihtaa seuraa jos toiminta ei miellytä. Tämä on täysin totta, mutta onko oikein että pelaaja vaihtaa seuraa, jos yksi vetäjistä on asiaton? Vai pitäisikö vetäjän olla se, joka vaihtaa seuraa (jos nyt muualle edes pääsisi)?
Tuntuu kohtuuttomalta vaihtaa seuraa useamman vuoden jälkeen, jättää hyvä joukkue, ja tietysti pelikavereiden joukossa oleva muutama hyvä ystävä samalla.
Voi laittaa kyssäreitä myös privana.