Juniorivalmentajat

[Glove]

Miten on kausi jatkunut @macce ?

 

[macce]

Miten on kausi jatkunut @macce ?

Onhan se tökkinyt, varsin pahastikin,mutta se nyt vaan on realiteetti minkä kanssa on elettävä.

Peli kerrallaan etiäpäin vaikka onhan se aikamoista betoniseinään päin ajamista, mutta kaikkensa yrittää, et jätkät sais ees jotain irti. Koittanu vaan toistella, et keskittyy yks vaihto kerrallaan ja tapahtu kentäl mitä vaan ni mennyt vaihto on mennyttä, sitä on turha märehtiä jälkikäteen.

Sitä ei käy kieltäminen, et tää on helvetin raskas kausi, juurikin joukkueen koon takia ja onhan siinä muutakin, mutta jonsen mä jaksa puskee etiäpäin ni miten mä voin sitä jätkiltä pyytää.. ..jos tää sit josain välis alkais helpottaan, aika näyttää.

 

[Sami Lahtinen]

Jaan tähän blogitekstini valmentamisesta ja siinä havaittavasta murroksesta. Se ei ole spesifisti junnukoutsaamisesta, mutta sopinee tähän ketjuun. Otetaan saatesanat Suhosen Apelta: ”Erittäin ajankohtainen juttu. Kosketellaan keskeisiä aikamme urheilun ja valmennuksen sekä urheilijan roolin kysymyksiä. Hyvä, olemme siirtymässä seuraavaan vaiheeseen, jopa tasoon. Lyhyesti ja tiivistetysti esitetty.”

Valmentajan joukkue vai joukkueen valmentaja? :: Sami Lahtinen

 

[Sami Lahtinen]

Menee nyt vähän blogitekstien jakamiseksi, mutta kiva, jos tämä voi antaa jollekin uutta kulmaa koutsaamiseen tai rohkaista siihen, mitä jo tekee.

Junnuvalmentajan tärkein kysymys :: Sami Lahtinen

 

[Glove]

Juniorivalmentajan tärkein kysymys on ennen joukkueen vastaanottamista kysyä millaiset vanhemmat joukkueessa toimii. Valitettavasti suurimmassa osassa seuroista tämä pitää kysyä. Onneksi löytyy seuroja, joissa toimintalinja on määritelty, eikä niissä hypitä jonkun isin tai äidin pillin mukaan.

 

[tombz]

Johtuu varmasti eri ikäryhmistä sekä seuroista. Kun tullaan esimerkiksi Turun Palloseurassa C, B tai A juniori-ikäiseksi ja valmentajina on entisiä Nhl ammattilaisia tai Sm-liiga ammattilaisia niin rupeaa kunnioitusta olemaan vanhemmilla sen verran että tietävät lapsensa olevan hyvissä käsissä. Silti tulee jatkuvaa kitinää etenkin peliajoista sun muista mutta ne ovat valmennuksen päätettävissä ja niihin voi vaikuttaa vain hyvillä peliesityksillä. Yksi huvittava piirre on myös vanhempien katsomokäyttäytyminen aina silloin tällöin.

 

[Carlos]

Menee nyt vähän blogitekstien jakamiseksi, mutta kiva, jos tämä voi antaa jollekin uutta kulmaa koutsaamiseen tai rohkaista siihen, mitä jo tekee.

Junnuvalmentajan tärkein kysymys :: Sami Lahtinen

Ihan hyvä kirjoitus, mutta ei päde ehkä ihan kaikkiin. Junioripelaajissa on niitä joilla on palava halu päästä ammattilaiseksi, he haluavat itse kehittyä joka päivä paremmaksi ja tehdä ylimääräistä, heidän isoin este tiellä tähteyteen on vain loputtoman jääajan löytäminen. Heitä ei pahemmin tarvitse motivoida, muuten kuin tietty neuvomalla sikäli kun valmentajalla on siihen kompetenssia. Välillä jopa pelaajat kokevat myötähäpeää jos joku wannabe-valmentaja teettää pojilla harjoituksia jotka ovat ihan liian helppoja heidän kehitystasoonsa nähden.

Sitten on toki niitä joille kiekko on oikeasti mukava puulaaki-harrastus, jotka ovat kiikun-kaakun joka vuosi sen kanssa että jaksaako vielä jatkaa vaiko eikö. Varmaankin juuri näille pelaajille tämmöinen kädestäpitäen-motivointi on erittäin tärkeää ja toivottavaa, ja ehkä joku saakin sen ansiosta kipinän kasvamaan sen verran isoksi että päättääkin ottaa kiekon tosissaan, tai vähintäänkin jatkaa vielä muutaman vuoden pidempään.

Ehkä näin omasta puolestani tiivistelmänä, tärkeintä lienee huomioida pelaajat yksilöinä, ja tukea heitä sitä kautta (mikä varmaan oli myöskin Sami Lahtisen pointti).

 

[Glove]

Jääaikaa ei tietenkään ole tarjota rajattomasti, mutta silloin tehdään sitten vaikka fysiikkaa. Tai otetaan joku sopiva sivulaji mukaan, joka tukee jääkiekon pelaamista. Tiedän kyllä kymmeniä sellaisia junnuja, jotka ovat olleet taitavia ja aina jäällä kun siihen on ollut mahdollisuus. Mutta niitä, joille maistuu myös se muukin "ei niin kiva" reeni, onkin jo harvemmassa. Noissa ensimmäisissä on myös monta semmoista, joille on tullut toppi jossain vaiheessa uraa kun se fysiikka ei enää kestä kun ei perustaa ole rakennettu kunnolla silloin kun se olisi pitänyt. Kuten (muistaakseni) Ika Lehkonen sanoi: "jääkiekko on vapaaottelua ruuhkabussissa" tai jotain sinne päin tarkoittaen sitä, että kamppailupelaamista on jatkuvasti. Ja kamppailutilanteissa pärjäävät yleensä ne nopeimmat, voimakkaimmat ja kestävimmät. Ja niitä ominaisuuksia voidaan kehittää jo lapsena, vaikka moni saattaakin olla asiasta eri mieltä.

 

[macce]

Kolleegoilta olisin hieman mielipiteitä kysynyt, onko teidän mielestänne nettipelaaminen hyväksyttävä syy olla poissa treeneistä C2-ikäisenä?? Pari tyyppiä ilmoitti mulle hieman hämärällä tyylillä etteivät pääse illan treeneihin ja puskaradion kautta sain selville mitä jätkät oli touhuamassa samaan aikaan kun muut puurtaa jäällä...

 

[Korkin Torpedo]

Ei kai tuo nettipelaaminen eroa mitenkään muusta treenien lintsaamisesta. Miten teillä on sovittu näistä jutuista? Pitääkö olla ns hyvä syy olla pois treeneistä? Ei kai sillä ole väliä pelaako nettissä jotain tai onko vaikka ostoskeskuksessa notkumassa tms.

 

[macce]

Miten teillä on sovittu näistä jutuista? Pitääkö olla ns hyvä syy olla pois treeneistä?

Ilmoitus täytyy tulla hyvissä ajoin ennen treenejä. Eihän tässä ikäluokassa oikein muuta hyvää syytä ole kuin kipeänä oleminen tai sitten jokin tärkeä koulujuttu, tai näin ainakin meillä. Sun kanssa olen kyllä samaa mieltä, että lintsaamistahan tuo oli

 

[5hole]

Ilmoitus täytyy tulla hyvissä ajoin ennen treenejä. Eihän tässä ikäluokassa oikein muuta hyvää syytä ole kuin kipeänä oleminen tai sitten jokin tärkeä koulujuttu, tai näin ainakin meillä. Sun kanssa olen kyllä samaa mieltä, että lintsaamistahan tuo oli

Olen myös meillä painottanut sitä, että sanoo sitten suoraan jos on parempaa tekemistä. Että rohkaisee puhumaan totta. Valehtelu on kuitenkin oma tiensä taas.
Vaikka meilläkin "tosissaan" pelataan niin kyllä on oppinut huomaamaan ketkä tosissaan haluavat kehittyä ja ketkä lähinnä vain tykkäävät pelailla. Eikä siinä mitään, ollaan tehty esim. ylimääräisä treeniohjelmia jos joku on halunnut ja joskus jopa pidetty ulkojäillä vapaaehtoisia taitoharjoituksia.

Yksi mitä nyt huomaa usein vanhempien ym. taustajoukkojen unohtavan, että tämä voi olla pelkkä harrastus valmentajillekin. Ei kaikilla valmentajilla ole perhesidoksia joukkueisiin.

 

[Glove]

Ei kai sitä tarvi pelatakaan jos ei reenaaminen kiinnosta. Saapahan ne enemmän peliaikaa, jotka viitsii käydä harjoituksissa. Tai oikeastaan on vielä parempi ottaa ne peliin mukaan ja istuttaa viltissä koko peli. Oppivat tai lopettavat. Jos lopettavat niin ne on sitten semmoisia kavereita, ettei niihin kannata aikaansa tuhlata. Fred Shero sanoi aikoinaan jotenkin näin: ”en tuhlaa aikaani mätien kohtien poistamiseen omenoista vaan heitän ne pois.”

 

[5hole]

Ei kai sitä tarvi pelatakaan jos ei reenaaminen kiinnosta. Saapahan ne enemmän peliaikaa, jotka viitsii käydä harjoituksissa. Tai oikeastaan on vielä parempi ottaa ne peliin mukaan ja istuttaa viltissä koko peli. Oppivat tai lopettavat. Jos lopettavat niin ne on sitten semmoisia kavereita, ettei niihin kannata aikaansa tuhlata. Fred Shero sanoi aikoinaan jotenkin näin: ”en tuhlaa aikaani mätien kohtien poistamiseen omenoista vaan heitän ne pois.”

Joukkueessa jota valmennan, ei oikein ole tätä vaihtoehtoa kun pelaajamäärät ovat niin onnettomat jo valmiiksi. Suurempi rankaisu peleissä on että ei päästä kentältä välillä pois kuin se että penkittää :D Pari peliä nimittäin jouduttu kahdeksallakin pelaajalla pelaamaan.

 

[Glove]

Joukkueessa jota valmennan, ei oikein ole tätä vaihtoehtoa kun pelaajamäärät ovat niin onnettomat jo valmiiksi. Suurempi rankaisu peleissä on että ei päästä kentältä välillä pois kuin se että penkittää :D Pari peliä nimittäin jouduttu kahdeksallakin pelaajalla pelaamaan.

Tilannetta tuntematta ihmettelen, miksi moinen joukkue on edes olemassa, jos pelaajia ei riitä? Eikö olisi järkevämpää tuossa tilanteessa laittaa ikäluokkia yhteen? Toki teillä voi olla se tilanne, ettei niitä viereisiä ikäluokkiakaan ole.

 

[5hole]

Toki teillä voi olla se tilanne, ettei niitä viereisiä ikäluokkiakaan ole.

Tämä. Toki pelaajia kun on välillä 8-17+3(mv). Ei auta stressata.

 

[ace]

Tämä. Toki pelaajia kun on välillä 8-17+3(mv). Ei auta stressata.

Teet hienoa työtä kertomasi perusteella. Been there, done that. Iso arvostus sinun ja kaikkien vastaavassa tilanteessa oleville valmentajille. Palkinto tulee ennemmin tai myöhemmin, muodossa tai toisessa.

 

[Glove]

Tämä. Toki pelaajia kun on välillä 8-17+3(mv). Ei auta stressata.

Hienoa kun jaksat joukkuetta vetää vaikkei tilanne varmastikaan ole optimaalinen. Itellä varmaan palaisi käpy alta aikayksikön. Varsinkin jos olisi tuommoisia aiemmin mainittuja tietokonepelaajia mukana. Ei sillä, ettenkö itsekin pelaisi, mutta aina oon reeneissä ollu niin pelaajana kuin valmentajanakin. Polvileikkauksen jälkeenkin menin seuraavana päivänä keppien kanssa kaukalon laidalle katsomaan kun apukoutsit veti reenejä ja neuvoin pelaajia sen mitä sieltä aitiosta pystyi. Mutta jotenkin minusta tuntuu, ettei sitoutuminen ole niin korkeaa luokkaa kuin aikaisemmin. Oman peliuran aikana joutu vanhemmat kieltämään kun olisi halunnut pikku lämpöilystä tai toipilaana olosta huolimatta mennä reeneihin. Nykyään ilmoitellaan, että ollaan sairaita kun tippuu eka tippa nenästä.

 

[macce]

Niin, no, itsellä oli alkukauden joukkueessa muistaakseni 8+1 omia mikä sitten kaatui kun muutama lopetti eikä saanut ylemmästä ja alemmasta ikäluokasta jeesiä. Nytten, toisen joukkueen helmassa, omia pelaajia on 10+2, mutta onneksi ainakin tähän asti on aina saanut apuja vanhemmista ja nuoremmista junnuista, aika ajoin molemmistakin. Ollaanko yks matsi päästy pelaan kolmella hyökkäysvitjalla ja viidellä pakilla, yleensä on juur yks tai kaks yli kahen hyökkäyskentän ja kaks pakkiparia...

 

[LeonJ#21]

Jääaikaa ei tietenkään ole tarjota rajattomasti, mutta silloin tehdään sitten vaikka fysiikkaa. Tai otetaan joku sopiva sivulaji mukaan, joka tukee jääkiekon pelaamista. Tiedän kyllä kymmeniä sellaisia junnuja, jotka ovat olleet taitavia ja aina jäällä kun siihen on ollut mahdollisuus. Mutta niitä, joille maistuu myös se muukin "ei niin kiva" reeni, onkin jo harvemmassa. Noissa ensimmäisissä on myös monta semmoista, joille on tullut toppi jossain vaiheessa uraa kun se fysiikka ei enää kestä kun ei perustaa ole rakennettu kunnolla silloin kun se olisi pitänyt. Kuten (muistaakseni) Ika Lehkonen sanoi: "jääkiekko on vapaaottelua ruuhkabussissa" tai jotain sinne päin tarkoittaen sitä, että kamppailupelaamista on jatkuvasti. Ja kamppailutilanteissa pärjäävät yleensä ne nopeimmat, voimakkaimmat ja kestävimmät. Ja niitä ominaisuuksia voidaan kehittää jo lapsena, vaikka moni saattaakin olla asiasta eri mieltä.

Etenkin itse peleissä ja pelitilanteissa kehittyy sellainen hahmotuskyky ja reagointi toistojen kautta ja oikeanlaisen latautumisen ollessa päällä tuohon kamppailupelaamiseenkin.

Tosin toiset pelaajat ovat luonnostaan fiksumpia kuin toiset, mutta kyllähän se, että on rinnalla muitakin tukilihaksistoa kehittäviä lajeja ja eri ominaisuuksia (kimmoisuutta, kestävyyttä jne..) auttaa siinä että kun pienikin kontakti (itseaiheutettu tai joutunut kontaktin uhriksi) niin se energiankulutus olisi pienempi ja jos liikkuvuus sallii ja ryhti on oikeanlainen niin löytää puhtaammistakin kontakteista itsensä saikulta harvemmin.

Voimaominaisuuksia voi kehittää ja kannattaakin kehittää jo lapsena, mutta etenkin myös murrosiässä kun kömpelyys iskee päälle.

 

[Glove]

Voimaominaisuuksia voi kehittää ja kannattaakin kehittää jo lapsena, mutta etenkin myös murrosiässä kun kömpelyys iskee päälle.

Tulee tästä voimaharjoittelusta aina mieleen yhden pelaajan äiti kun puhuin joukkueen vanhempain palaverissa seuraavan kauden suunnitelmista. Kun kerroin, että tarkoituksena on ottaa lisäpainot käyttöön, niin kommentti oli:”ei meidän Nuutti ainakaan.” (Nimi muutettu) No, en minä sitten loppujen lopuksi edes valmentanut joukkuetta kun ko. Äiti valittiin joukkueenjohtajaksi ja Nuutti hajotti olkapäänsä ja joutui lopettamaan muistaakseni B-ikäsisenä.

Mutta kyllä se voima tarttuu hyvin ennen murrosikääkin. Kaverin poika alkoi noin puolitoista vuotta sitten (silloin 12 v.) kulkemaan punttikoulussa lätkän ohella ja nyt parani kisoissa yhteistulos tasan sataan kiloon. Hyvä tulos kun huomioidaan, että sarja oli alle 49 kg, eli kovin isokokoisesta jannusta ei ole kyse. Eikä se voimaharjoittelu oikein suoritettuna aiheuta mitään ongelmia pituuskasvuunkaan, vaikka tietämättömät sen aina ottavat valttikortikseen vastustaessaan punttireenejä. Yhtään tätä väitettä tukevaa tutkimusta ei ole julkaistu.

 

[Glove]

Mistähän sekin ajatus on lähtenyt liikkeelle, ettei "ole kiire"? Että ehtii vielä myöhemminkin reenaamaan? Onko tutkimustieto liikunnallisista herkkyyskausista lakaistu romukoppaan? Toki sitä ehtii myöhemminkin reenaamaan, mutta veikkaan, että pelaajaa mahtaa ottaa kupoliin tehdä parikymppisenä semmoisia asioita, jotka olisi pitänyt laittaa kuntoon ennen murrosikää. Lapsen pitäisi liikkua 3 h päivässä, josta yksi pitäisi olla hikiliikuntaa. Mutta kun niitä kullannuppuja vaan paapotaan, isi kiristää luistinta, äiti työntää banaania (tai vielä pahempaa, suklaata) suuhun ja muksu on puoliksi makuuasennossa pukukopin penkillä raajat ojossa tekemättä mitään. Ihan totta, nähty on. Ainakin mun lapset joutu jo päiväkodissa pukemaan vaatteet päälleen niin miten voi olla, ettei yhdeksän ikäinen kiekkoilija saa varusteita päälleen?

 

[LeonJ#21]

Tulee tästä voimaharjoittelusta aina mieleen yhden pelaajan äiti kun puhuin joukkueen vanhempain palaverissa seuraavan kauden suunnitelmista. Kun kerroin, että tarkoituksena on ottaa lisäpainot käyttöön, niin kommentti oli:”ei meidän Nuutti ainakaan.” (Nimi muutettu) No, en minä sitten loppujen lopuksi edes valmentanut joukkuetta kun ko. Äiti valittiin joukkueenjohtajaksi ja Nuutti hajotti olkapäänsä ja joutui lopettamaan muistaakseni B-ikäsisenä.

Mutta kyllä se voima tarttuu hyvin ennen murrosikääkin. Kaverin poika alkoi noin puolitoista vuotta sitten (silloin 12 v.) kulkemaan punttikoulussa lätkän ohella ja nyt parani kisoissa yhteistulos tasan sataan kiloon. Hyvä tulos kun huomioidaan, että sarja oli alle 49 kg, eli kovin isokokoisesta jannusta ei ole kyse. Eikä se voimaharjoittelu oikein suoritettuna aiheuta mitään ongelmia pituuskasvuunkaan, vaikka tietämättömät sen aina ottavat valttikortikseen vastustaessaan punttireenejä. Yhtään tätä väitettä tukevaa tutkimusta ei ole julkaistu.

Sitten on niitäkin ääripäitä olemassa, missä hoki-isä kuskaa lapsiaan treeneihin lukuisia ja taas lukuisia kertoja, maksaa varuste/kausimaksuja/jäävuoroja jne.. ja haluaa vastineeksi poikansa treenaavan itsensä ammattilaiseksi teettämällä ylimääräisiä jo räätälöityjä ohjelmia ja omatoimiharjoitteita. Isällä on pojastaan selvä näkemys ja vaikka olisi tietoutta oikeanlaisen ravinnon, harjoittelun ja levon suhteesta - monesti ihminen, eli tässä tapauksessa jääkiekkoileva poika nähdään objektina, joka peilataan omien tavoitteiden kautta eikä hänen omien tavoitteidensa kautta. Tältä vaaditaan sitoutumista kaikkeen mahdolliseen mikä voisi omasta mielestä johtaa jopa ammattimaiseen uraan. Pidetään lujasti kiinni omista prinsiipeistä ja kyseenalaistetaan roisisti esimerkiksi valmentajien treenejä, niiden sisältöä ja tehoa. Osataan itse paremmin kun saattaa olla jopa oma ura takana.

"Niinkuin minäkin silloin 80-luvulla" kuuluu usein jonkun valmentajaisän suusta kun hän paasaa pelin ja treenien jälkeisestä palautumisesta. Syötetään väkisin salaattia ja paasataan nautintoaineista palautumista heikentävänä tekijänä. Määritellään tiukasti miten paljon nukutaan, mutta ei nähdä metsää silti puilta, vaikka kuinka kolminaisuutta toteutettaisiinkin. Lepo = uni ja monipuolinen ruokavalio = palautuminen ja kudosten ja lihaksen kasvu ja aineenvaihdunta. Näin moni elää illuusiossa, jossa unohdetaan kuitenkin esim. Lihasten, luuston ja hermoston kehittymiseen liittyvä passiivinen kuormitus ja ruokarytmi ja tehdään vain treeniä niin paljon, että NHL voi vielä joku päivä olla paikka pojalle missä ansaita takaisin se, mihin on itse tuhlannut paljon resursseja ja aikaa. Voi olla ylpeä oman poikansa saavuttamasta kunniasta, julkisuudesta ja vauraudesta ja saada itse kiitosta tehdyn työn hedelmistä. Valmentajat taas ovat pohjasakkaa, jotka kahlitsevat liikaa noudattamaan erilaista filosofiaa mikä itsellä on. Palavereissa ja miitingeissä tuodaan esille turhautuneisuus, kun oma poika ei saakaan peliaikaa tai näytönpaikkaa niinkuin omasta mielestä ansaitsisi ja kyseenalaistaa kaikkien joukkueen mukana työtä tekevien osaamista ja painostaa poikaansa olla jatkamatta joukkueessa, jossa selvästi ei nähdä tämän kykyjä, jotka on itsevalmentamalla opetettu. Saatetaan jopa ottaa liittoon yhteyttä ja tiedustella eri alueiden joukkueista mihin päästä pelaamaan kun oman joukkueen rosterissa ei ole sopivaa roolia tarjolla.

Poika saattaa pelätä tuottavansa pettymyksen isälleen, jos ei tee niin kuin tämä haluaa. Paineet ja stressi lisääntyvät ja palautuminen hidastuu, mutta pakko jaksaa noudattaa kaikkea mitä isä haluaa, mikäli haluaa että hänestä voitaisiin olla ylpeitä. Pian jokaisella elämänalueella nähdään hallintaan liittyviä ongelmia, kun loukkaantumiset kasaantuvat ja holistisen tuen määrä pienenee ja koulussa alkaa menemään huonosti. Ahdistus ja väsymys lisääntyvät ja sosiaalinen tukiverkko kapenee. Jossakin vaiheessa treenejä alkaa jäädä välistä ja pelireissuille ei ole mitään asiaa. Kun valmentaja tiedustelee syitä miksi tulee jatkuvia poissaoloja, keksitään mitä erikoisempia tekosyitä aina kuumeesta, läheisen hautajaisiin yms..
Alkaa tuntua siltä että pettää isän luottamuksen, ellei ole lojaali ja kuuliainen ja haluaa näennäisesti myös itse ammattilaiseksi. Tekee taas loukkaantumisen jälkeen töitä, mutta ei ole kaikkeen motivoitunut tai jättää jälkeensä valjun kuvan mikä välittyy oman joukkueen sisällä. Rupeaa kyseenalaistamaan itsekin valmennusmetodeja koska ei koe niitä palkitsevaksi. "Ihan sama kun ei ketään aidosti kiinnosta kuitenkaan kuunnella"

Näin esimerkkinä tilanne, missä keho ja psyyke ajetaan loppuun ja loukkaantumiset kertyvät, näennäisen ja laaduttoman treenauksen tai huonon palautumisen vuoksi. Ihminenkään ei kuitenkaan ole mikään sellainen kone mitä ei välillä pitäisi huoltaa ihan niinkuin ei ole autotkaan. Monesti vain törmää näihin tapauksiin ketkä valitsevat teini-iän kynnyksellä tai aiemminkin jonkin toisen tien vain siksi, että kohtuuttomalla kuormalla on pilattu nautinto ja kiinnostus minkäänlaiseen treenaamiseen ja näin ollen myös lajin harrastamiseen ja pelaamiseen.

 

[Glove]

Joo näitäkin tapauksia on @LeonJ#21 Pitäisi varmaan järjestää vanhemmille joku testi ennen kuin ne voivat tuoda lapsensa urheiluseuraan, että näiltä ääripäiltä vältyttäisiin. Kaikilla olisi kivempaa.

 

[macce]

Tuossa kahtelin erinäisiä juutuuppivireoita ja tuli mieleen, et kuinka moni arvon kolleegoista on heitetty pihalle junnupelistä..? Oletettavastikin kun on ollut muutama valittu sana dumareille... Itsellä se on ollut muutaman kerran varsin lähellä. Sanotaanko, et viel voi laskee yhen käden sormilla, toistaseks... Toisin sanoen, itse elän pelissä mukana varsin tunteella, hyvässä ja pahassa ;)