Mainos

Juniorivalmentajat

  • 259 327
  • 972
Suosikkijoukkue
Me olemme HIFK
Mun näkemys on, että voit pelata vanhemmassa ikäluokassa, jos pystyt selkeästi "tuottamaan" pelille eikä pelaaminen ole selviytymistä. Etenkin hyökkääjän kohdalla tämä tarkoittaa, että saat peliaikaa myös ratkaisuhetkillä ja yv-vastuuta, ja sitä kautta hyvin tehopisteitä, vaikkei ne tehopisteet mikään paras mittari olekaan. Jotain ne aina kuitenkin kertovat. +/- sarake erittäin tärkeä myös. Puolustajan kohdalla se +/- saldo on tehopisteitä tärkeämpi. Sitten monesti tilastoidaan paljon tietysti muitakin yksittäisen pelaajan pelin kannalta oleellisia suorituksia. Näissä huilivuorossa olevat pelaajat ovat tilastonikkareina myös.

Yleisesti sanoisin, että jos Suomessa pystyy junnuissa pelaamaan vielä SM-tasollakin (U20 U18 U16) ikäänsä vanhemmassa ikäluokassa niin silloin on mj-pelaaja
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Mun näkemys on, että voit pelata vanhemmassa ikäluokassa, jos pystyt selkeästi "tuottamaan" pelille eikä pelaaminen ole selviytymistä. Etenkin hyökkääjän kohdalla tämä tarkoittaa, että saat peliaikaa myös ratkaisuhetkillä ja yv-vastuuta, ja sitä kautta hyvin tehopisteitä, vaikkei ne tehopisteet mikään paras mittari olekaan. Jotain ne aina kuitenkin kertovat. +/- sarake erittäin tärkeä myös. Puolustajan kohdalla se +/- saldo on tehopisteitä tärkeämpi. Sitten monesti tilastoidaan paljon tietysti muitakin yksittäisen pelaajan pelin kannalta oleellisia suorituksia. Näissä huilivuorossa olevat pelaajat ovat tilastonikkareina myös.

Yleisesti sanoisin, että jos Suomessa pystyy junnuissa pelaamaan vielä SM-tasollakin (U20 U18 U16) ikäänsä vanhemmassa ikäluokassa niin silloin on mj-pelaaja
Juurikin näin, ei siirtämisestä vanhempaan ikäluokkaan ole mitään järkeä, jos pelaaminen on selviytymistä. Siirrolle pitää olla hyvät perusteet ja lähtökohtaisesti siirretyn pelaajan tulee olla, jos ei nyt ei ihan johtavia pelaajia, niin ainakin mahtua ykkös- tai kakkoskenttään ja pystyä pelaamaan isossa roolissa. Aivan kärkipelaajien kohdalla saattaa tulla kyseseen Mestis tai SM-liigakin jo melko varhaisessa vaiheessa, kuten on usein nähtykin.
 

hege

Jäsen
Valitettavasti siirroissa on joskus hystereesiä niin, että alaspäin siirto omaan ikäluokkaan ei niin helposti aina tapahdu kun pitäisi. Kuten edelliset sanoivat niin jos pelaa alaikäisenä niin silloin pitäisi olla "ratkaisevassa" roolissa koska alaikäisenä ei ole oikein järkevää jumittaa 3 tai 4. ketjuissa ja penkin päässä pelien ratkaisuhetkillä.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Joissakin suurempienkin paikkakuntien seuroissa toiminnan huonon laadun takia joukkueita joudutaan paikkaamaan, jotta saadaan rosteri kasaan. Huono laatu toiminnassa johtanut siis siihen, että ei ole tarpeeksi pelaajia. Huono laatu näkyy myös siten, että pelaajia nostellaan muiden kuin urheilullisten syiden takia. Ykkössentterin vastaus 479 sisältää kaiken olennaisen. Valitettavasti aivan kaikki todistamani "nostamiset" eivät kyllä täytä noita Ykkössentterin mainitsemia kriteerejä. Pelaajatkin ovat naureskelleet ko. tapauksissa seuran aikaan saamaan tivolia. Ei hyvä, murentaa entisestään moraalia seurassa.
 
Suosikkijoukkue
Me olemme HIFK
Jos siinä seurajoukkueessa, jota edustan, joku pelaaja nostettaisiin vanhempaan ikäluokkaan ilman pelillistä perustetta, niin lähtisin seurasta sillä samalla ovenavauksella
 

Alavaari

Jäsen
Hieno ketju tämä, kiitokset kaikille valaisevista näkökulmista!

Suomalaisessa futisvalmennusmaailmassa on vilkasta keskustelua esim. blogeissa, Futisforumilla ja Twitterissä. Viime aikoina pinnalla on ollut ekologiseen dynamiikkaan pohjautuva näkemys taitojen oppimiseen. Samantyylisistä asioita on Suomessa puhunut vähän yleisemminkin kuin futiksen kannalta mm. Sami Kalaja, esim. Non-lineaarisen pedagogiikan lyhyt oppimäärä | Valmennustaito.info

Tässä yksi ulkomaankielinen vähän teoreettinen johdatus aiheesen:



Tässä taas vähän käytännönläheisempiä esimerkkejä futiksen maailmasta:



(Constraints-led approach, nonlinear pedagogy ja ecological dynamics eivät ole täsmälleen sama asia, mutta pyörivät käsittääkseni kuitenkin saman ajattelutavan ympärillä.)

Olen itse OTO-valmentaja ja joitain noita ajatuksia on tullut intuitiivisesti tunnusteltua. Ei kuitenkaan kovin systemaattisesti, enkä nyt toistaiseksi liputa suoraan minkään teoriapohjan puolesta.

En tiedä, onko tämä foorumi nyt luontaisin paikka keskustella tästä, mutta en ole toistaiseksi parempaakaan löytänyt. Siispä:

Ovatkos ketjun valmentajat törmänneet näihin tulokulmiin, ja millaisia ajatuksia on herännyt?
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Tämä on aika laaja aihealue. Itse jaan jääkiekon osa-alueet kolmeen sektoriin: lajitaidot, pelaaminen ja fysiikka. Olen kaikilla osa-alueilla villin ja vapaan tekemisen kannalla, mutta kaikilla sektoreilla on asioita, joita pitää lähestyä myös ohjattujen toistojen kautta. Lajitaidoissa esim. luistelu, pelaamisessa esim. puolustaminen eri kentän alueilla ja fysiikassa esim. nostotekniikat. Kumpaakin koulukuntaa myös käytetään väärin hyväksi. Vapaa tekeminen on toisinaan vaikuttanut olevat silkkaa laiskuutta ja tiukka raamitus taas silkkaa valmentajan luonnevikaisuutta. Kummassakin leirissä on myös vähän markkinointimeininkiä havaittavissa, kun pitää olla erottuva valmennustuote jota myydään. Sanotaan näin, että jos ei tiedä mitä on tekemässä, niin parempi vain keksiä junioriurhelijoille mielekästä ja monipuolista puuhaa.
 

Alavaari

Jäsen
Vapaa tekeminen on toisinaan vaikuttanut olevat silkkaa laiskuutta ja tiukka raamitus taas silkkaa valmentajan luonnevikaisuutta.
Toivottavasti luonnevikaisia ei ole kovin paljoa. Varmaan toisinaan epävarmemmat valmentajat hakevat jäykillä drilleillä sitä, ettei kukaan pääse moittimaan laiskuudesta.

Mutta joo,itse olen sitä mieltä, että jos lapsilla on kivaa, ja kaikki liikkuvat, on kaikista pahimmat sudenkuopat jo vältetty. Useammin tähän päästään vapaammalla meiningillä. Toki tuossa kohtaa ei kannata koutsin vielä päästää selkää suoraksi.
 

Glove

Jäsen
Mutta joo,itse olen sitä mieltä, että jos lapsilla on kivaa, ja kaikki liikkuvat, on kaikista pahimmat sudenkuopat jo vältetty. Useammin tähän päästään vapaammalla meiningillä. Toki tuossa kohtaa ei kannata koutsin vielä päästää selkää suoraksi.
Tästä se lähtee ja muistaa pitää huolen, että toistoja tulee tavalla tai toisella tarpeeksi ja mielellään enemmän kuin vastustajien reeneissä niin yksilöt ja joukkuekin tulevat jossain vaiheessa pärjäämään vastustajia paremmin. Valmentaminenhan on silkkaa matematiikkaa, jos meidän joukkueen pelaajilla tulee G-junnuista alkaen reeneissä joka kerta kymmenen laukausta enemmän kuin naapurijoukkueen pelaajilla niin ne on ne on laukoneet C-junnuihin mennessä noin 10000 kertaa enemmän.
 

Alavaari

Jäsen
Tästä se lähtee ja muistaa pitää huolen, että toistoja tulee (...) Valmentaminenhan on silkkaa matematiikkaa
Niin en tiedä paljonko tässä oli kieltä poskella. Toki jos toistomäärä ainut missä eroa, tuota on hankala kiistääkään.

Näin aasinsiltana ekologiseen näkökulmaan, siellä kai suhtaudutaan varsin intohimoisesti siihen, että taitoja opeteltaessa tilanteiden pitäisi mahdollisimman hyvin edustaa pelitilanteita. Eristettyjä harjoitteita (vrt. laukominen paikaltaan ilman vastustajaa) pidetään jopa täysin turhana. Ja vaikka ei ekologisti olisikaan, äärimmilleen ajateltuna (pelitilanteesta irrotettujen) toistojen metsästäminen ei voi olla hedelmällistä. Kukaan ei tieysti sitä äärimmilleen viekään, mutta tämä näin niin kuin ajatusleikinomaisena vastaesimerkkinä sille että ihan puhtaasta laskennosta ei kuitenkaan ole kyse. En sinänsä kiistä etteikö toistomääriä ole hyvä tarkastella yhtenä aikä tärkeänä mittarina.

Itse pidän kyllä varsinkin pelitaitojen ja pelisilmän kehittymisen kannalta noita epälineaarisia ajatuksia hedelmällisinä. Toki lajiteknisiä taitoja on omissakin ryhmissä harjoiteltu erillään kuten @läpy juttelikin, ja varmaan ~100% lätkävalmentajista tekee. Joskus vain suoran verbaalisen ohjeistuksen ja toistojen kautta tuleva kehittyminen tuntuu tuskastuttavan hitaalta, ja niillä hetkillä miettii, hyötyisikö ko. pelaaja enemmän jostain muusta. Vaikka siitä, että pelaisi, ja pelin tiimellyksessä ohjattaisiin kiinnittämään huomiota siihen, miten tekniikkaa kehittämällä pääsisi paremmin pelin päälle. (Edit: nämäkään eivät tietysti toisensa poissulkevia asioita. Edit 2: selvennetty joitain sanamuotoja ja korjailtu typoja.)

Edit 3: oikeastaan tuo paikaltaankaan laukominen ei ole ihan paras esimerkki ekologistien kammoksumista harjoitteista, kun kyseessä on kuitenkin kokonaissuorite, joskin pelitilanteesta irrotettu. Kaikista eniten kai kritiikki kohdistuisi johonkin vaikkapa luistelupotkun yksittäisen osasuoritteen nysväämiseen, jonka väitetään siirtyvän huonosti pelitilanteissa ilmeneviin kokonaissuorituksiin. Olen kyllä tällaisiakin teettänyt ettei nyt kukaan kiiluvasilmäiseksi ekologiafanaatikoksi luule.
 
Viimeksi muokattu:

Glove

Jäsen
Niin en tiedä paljonko tässä oli kieltä poskella. Toki jos toistomäärä ainut missä eroa, tuota on hankala kiistääkään.
Toki hieman huumorilla tuon sanoin. Mutta jos otetaan vaikka muutama ikäluokan X kärkijoukkuetta vertailuun niin uskoisin, että tekemisen laatu on aika lailla samalla tasolla. Eron ja kilpailuedun saa siis tehtyä määrässä. Tietysti aina pitää pyrkiä parantamaan laatuakin.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Junioripelaajan valmentamisen ideaali olisi, että harjoitus ei kahlitse pelaajaa, mutta samanaikaisesti suoritus olisi peliä palveleva. Toistot ovat se tärkein asia, mutta tietyt jutut olisi hyvä tehdä oikein, koska niistä pois oppiminen on vaikeaa. Olen käytännössä huomannut, että täysin vapaan koulukunnan valmentamisen puolesta puhujat eivät kyllä aina hirveän paljon usko saarnaamansa asiaan, kun kyse on heidän omasta jälkikasvusta.
 

Alavaari

Jäsen
täysin vapaan koulukunnan valmentamisen puolesta puhujat eivät kyllä aina hirveän paljon usko saarnaamansa asiaan, kun kyse on heidän omasta jälkikasvusta.

Joo taitaa olla aika selvää, että kovin kattavan puhtaan ekologisen treeniohjelman suunnitteleminen nimenomaan myös lajitaitoja palvelemaan alusta lähtien on tosi kinkkinen homma, ja vaatii kovasti vahvaa uskoa.
 

Alavaari

Jäsen
Mitä ihmettä on täysin vapaan koulukunnan valmentaminen? :) :)
Niin oletan itse, että tarkoitetaan avoimia (ei ennalta määrättyjä) harjoitekulkuja. Paljon pelinomaisuutta, erilaisia kaaostreenejä jne. jotka sitten ideologian mukaan edustaisivat paremmin pelitilanteita kuin joku täysien (edit: tötsien. Autocorrect) kiertely. Mutta tarkoittiko @läpy tätä, en tiedä.
 
Viimeksi muokattu:
Alavaari ymmärsi asian. Ei muuten kannata osallistua keskusteluun, jos ei ymmärrä valmentamisesta mitään.

Eli ymmärsinkö oikein:
Jos ei ymmärrä jotain valmennuksellista termiä, ei saa osallistua keskusteluun?
Voihan myöskin olla, että vaikkei ymmärtäisikään valmennuksesta mitään, tai ainakin kirjoittaa toistuvasti kuin ei ymmärtäisi, niin silti vahingossa osallistuu keskusteluun?

Mitä jos ymmärtää vähän, mutta ei osaa pukea sitä hyväksyttävään muotoon?

Valmentaminen kannattaa kuitenkin lopettaa tai pysyä varsin kaukana halleilta, mikäli valmentaminen tai niiden kaikkien muiden paskojen koutsien, ikävien jojojen tai vanhempien tapaaminen luo angstit pintaan jo pelkästään kirjoittaessa aiheesta.
 

Alavaari

Jäsen
Eli ymmärsinkö oikein:
Jos ei ymmärrä jotain valmennuksellista termiä, ei saa osallistua keskusteluun?
Minun puolestani kaikki keskustelemaan vain, hyvien tapojen rajoissa.

Myös: osa tässä esiintyneitä termeistä ei varmastikaan ole mitenkään universaalisti vakiintuneita, joten ei ole haitallista niiden merkityksen perään kysellä.

Kun tässä oli jonkinlaisena lähtökohtana ekologinen näkökulma, niin on myös hyvä täsmentää, että se ei ole sama asia kuin "täysin vapaa koulukunta". Ulospäin voi näyttää vapaalta, mutta legendan mukaan ekologisetkin treenit voivat olla tavoitteiden ja toteutuksen kannalta hyvinkin tarkasti suunnitellut ja ohjatut, ja toisaalta vapaalla häröilyllä ei välttämättä ole juurikaan tekemistä ekologisen toiminnan kanssa (paitsi väkisinkin välillisesti siltä osin että se mahdollistaa pelaajien itsenäiset kokeilut ja oivallukset, mutta asiaan liittyy paljon muutakin).
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Niin, eiköhän tässä pitäisi olla selvää mistä on keskusteltu. Valmennusfilosofiat ovat sen verran laaja aihealue, että kaikkea tuskin voi aukaista tyhjentävästi, varsinkaan henkilölle, jolla ei vaan taida nyt riittää. Se siitä minun osalta.
 
Niin, eiköhän tässä pitäisi olla selvää mistä on keskusteltu. Valmennusfilosofiat ovat sen verran laaja aihealue, että kaikkea tuskin voi aukaista tyhjentävästi, varsinkaan henkilölle, jolla ei vaan taida nyt riittää. Se siitä minun osalta.

Koita edes avata, jos sittenkin riittäisi. Pointtina lienee se, ettei ihan jokaista valmennuksen vivahdetta pysty rivien välistä poimimaan. Siis ainakaan ne, joille ei nyt vaan riitä.

Semminkin kun sinulla riittää kymmenien vuosien valmennuksen jälkeen positiivista näkökulmaa ja erikoisosaamista lähes asiaan kuin asiaan. Saati jääkiekkovalmennukseen.

Saisi itsellekin jotain uutta, ettei tarvitsisi märehtiä, miten huonoa valmennusta sitä päivittäin halleilla näkeekin. Ja epäjohdonmukaista. Ja epäreilua. Osaisi sitten itse olla parempi.
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Alavaari ymmärsi asian. Ei muuten kannata osallistua keskusteluun, jos ei ymmärrä valmentamisesta mitään.
Jos tuota mieltä olet, niin lopeta ihmeessä. Toki onhan sun kirjoituksilla hyvä viihdearvo. Jos muuten olet ollut tai olet vieläkin oikeasti jonkin seuran toimija, niin onko tullut koskaan mieleen, mistä voi johtua se, että seuroissa ei mikään ole mennyt sun mukaan hyvin ja kaikki asiat on tehty huonosti. Mistähän vois johtua?

Kyllähän toiminnassa on yleensä tavoitteet eikä vain pelkkää vapaata pelailua. Toki alussa sitäkin, mutta jos pelailu jatkuu vuosia, niin sitten puhutaan jo harrastekiekosta ja niillehän on järjestetty usein omaa toimintaa. Seuroissa on usein laadittu suunnitelmat ja teemat mitä asioita treenataan missäkin ikäluokassa. Punainen lanka avuksi ohjaamaan junnupolulla. Ei se kahlitse tai sido pelaajia, vaikka jossain kohtaa kilpaikäluokkia tulee mahdollisesti pelitapoja tai muuta vastaavaa. Ei harjoittelun silti tarvitse olla yksitoikkoista pelkkää toiston toistoa vaikka toki niitäkin tarvitaan. Ja vaikka treenattaisiin ja pelattaisiin, miten ohjatusti ja suunnitellusti, silti pelaajilla on vapaus olla luova. Ei kukaan tervepäinen ja osaava valmentaja lähde luovuutta poistamaan. Sitähän juuri toivotaan pelaajilta ennakointia ja reagointia, mikä lähtee selkäytimestä.
 

Alavaari

Jäsen
Täsmennetään vielä, että kyllä maailmasta löytyy mm. valmentajia, joiden mielestä kaiken - luistelun, syöttämisen, laukomisen, pelaamisen jne. - oppii erilaisilla pienpeleillä tai avoimilla pelinomaisilla harjoitteilla. Jotkut väittävät myös, että on näyttöä siitä, että jos vaihtoehtoina on esim. suuri määrä laukauksia yksittäisen erillisen laukaisuharjoituksen kautta, vs. pitkällä aikavälillä sama määrä toistoja kaoottisemmin siellä täällä pelien yms. tiimellyksessä, jälkimmäisellä saavuttaisi parempia tuloksia. Tämä nyt ei ole koko tarina koeasetelmasta, mutta idean ymmärrätte. Ja sen, että näiden ääripäiden välillä on lukuisia toimintamalleja. Tästä olen kiinnostunut: miten ne toistot olisi hyvä saada, ja millaisen toiminnan kautta kokonaisuutta saadaan parhaiten (ja toisaalta myös motivoivimmin) eteenpäin.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Mitäs me seuraavaksi tehtäisiin paremmin, että saadaan tuonne U20 tasolle vielä parempia pelureita?

Panostetaan yksilöihin eikä aloiteta maajoukkuepelitavan kasvatusta jo Pikkupohjolasta.

Väärä tavoite jos vain haetaan A-maajoukkueeseen pelaajia joilla pelitapa on selkäytimessä
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös