Ai että, nyt ollaan monella tavalla herkullisen äärellä.
@Ykkössentteri avasi hienosti käytännön esimerkkejä siitä, miten harjoitteiden olisi hyvä vastata ainakin osittain pelitilanteita.
@läpy n seuratoiminnan supistamiseen liittyvä viesti myös, olen miettinyt ihan samaa. Varsinkin pienemmissä junnuissa joskus vähemmän olisi enemmän. Vähemmän autossa istumista, kiirettä ja ohjattua harjoittelua. Enemmän omatoimista tekemistä ja vaikka liikunnallista leikkiä. Toki asia ei ole niin yksioikoinen, että skipatut treenit välttämättä korvautuvat järkevällä tekemisellä, mutta lapsia ja vanhempia voi myös ohjeistaa. Esim. kausisuunnitelmassa voisi olla joukkueharjoitusten lisäksi maininta omatoimisen liikunnan kokonaismäärästä, ja myös spesifimpiä asioita: esim. minimissään x tuntia omatoimista ulkojäätä talvessa, y tuntia pallopelejä kavereiden kanssa / koulun kerhossa / muussa harrastuksessa... Samoin ikäluokasta riippuen viikko-ohjelmassa voisi olla ihan tietylle päivälle ajoitettuja omatoimisia harjoituksia.
Ja siis joku raja - kyllä joukkueenkin on hyvä tietty minimimäärä kokoontua yhteen, mutta jos treenejä alkaa olla neljät viikossa kovin nuorilla junnuilla, voi miettiä, tultaisiinko vähemmilläkin toimeen.
Samoin
@läpy tuo pelaamisjuttu... mietin itse vasta, että olisi hyvä, jos ainakin isommissa kaupungeissa olisi monella eri tavalla toimivia seuroja. Tämmöinen pelipainotteinen (tai jopa 100% peli) voisi olla erinomainen tapa yhdelle seuralle. Tällainen toimintamalli vaatisi seuralta kyllä rohkeutta, mutta toisaalta voisi ajatella, että seuraan hakeutuville pelaajille ja vanhemmille olisi jo lähtöjään OK, että joidenkin taitojen / ominaisuuksien osalta tultaisiin perinteisempiin seuroihin verrattuna vähän takamatkalta tai tilanne olisi ainakin ns. korkiammassa kädessä.
Edit: Samalla tuli
@Askaisten Visa n vastaus, erittäin relevantteja huolia. En tiedä kuinka tosissaan läpy oli (muotoiluhan olikin vain, että olisi mielenkiintoista nähdä), mutta itse olin: ei kaikkien seurojen tarvi tähdätä huippu-urheilupolun takaamiseen perinteisellä toimintamallilla. Itse ainakin veisin lapseni ihan mielelläni "pelikerhoon", toki sillä edellytyksellä että aikuiset huolehtisivat noista huolista. Poislukien ostopalvelut ja omatoimiset: niiden laadusta ja määrästä olisin huolissani vasta sitten jos syntyisi ajatuksia, että pitää aidosti pysyä kilpailussa mukana). En tiedä, kuinka tiukasti muut ovat sitä mieltä, että jokaisen seuran pitää pyrkiä pelaajien maksimipotentiaalin tavoitteluun, mutta itse siis en ole. Se aikaisemmin peräänkuulutettu avoimuus tässä tietystä tärkeää.