Juniorivalmentajat

[Glove]

Ihan ohi on minullakinnmennyt tämä pelaaja. Mutta hyvää juttua miten on omaa tietään päässyt pitkälle.

Mikael Hakkarainen, 22, on ”Suomen tuntemattomin NHL-pelaaja” – vanhemmat ovat käyttäneet yli 100 000 euroa poikansa unelman toteuttamiseen

Mikael Hakkarainen, 22, on kulkenut omia polkujaan NHL:n kynnykselle.

www.is.fi

 

[Glove]

Linkkaanpa nyt tämänkin kun voimaharjoittelusta on ollut puhetta. Kommenttien taso on kyllä taattua iltapaskalaatua. "Vaikuttaa pituuskasvuun." Eipä tämmöistä ole tieteellisissä tutkimuksissa todettu. Tai jos on niin en ole ko. tutkimusta nähnyt ja lukisin sen hyvin mielelläni.

Rory, 7, nostaa täysin poskettomia määriä rautaa – äiti oli kauhuissaan, kun tyttären harrastus alkoi: ”Vihasin sitä”

Rory van Ulft on kova nostamaan rautaa.

www.is.fi

 

[kilpakiekko]

Täällä on mielenkiintoisia näkemyksiä juniorivalmentajista ja seuroista. Varmasti on niin että on huonoja valmentajia ja myös huonoja vanhempia. Olen itse toiminut vähän aikaa Jyväskylässä ja sitten pitemmät jaksot Tampereella ja Oulussa. Täällä joku kommentoi sitä että seuroille olisi myrkkyä jos pelaaja käyttää omalla ajallaan jotain ulkopuolista valmentajaa. Ainakin näissä joukkueissa jossa minä olen toiminut ei ikinä kielletty harjoittelemaan omalla ajalla jonkun muun valmentajan ohjauksessa. Ennemminkin se nähtiin vain hyvänä asiana. Ainut asia mitä haluttiin oli se että pelaajan ohjelma on joukkueen vastuuvalmentajan tiedossa. Tämä ei siis tarkoita sitä että seuran vastuuvalmentajan pitäisi tietää sisältöä mitä pelaaja omalla ajalla tekee vaan sen että jos joukkueella on vaikkapa aamutreenissä ohjelmassa nopeus niin edellisenä iltana ei yksityisvalmennuksessa tehdä jalkavoimaa ja lisäksi tietenkin kokonaisuus pitää olla vastuuvalmentajan hallinnassa jotta myös levolle jää aikaa. Yksi syy siihen miksi seurat näkevät mielellään pelaajien käyttävän myös yksilövalmennusta on tietenkin raha. Mitä parempia pelaajia seurasta tulee sitä parempi se on seuralle taloudellisesti.

 

[Neely]

Limppareiden tarjoaminen joukkueelle on noita pienen pään valmentajien keksintöjä, joita ei nyt jaksa tässä suuremmin moittia. Pääasia, että ovat ainakin tarjonneet kaikille ne limpparit. Vakavampi ongelma näissä palkitsemisissa on usein se, että yhdet ja samat pelaajat saavat ne "limpparit"/tsempparit riippumatta siitä, mitä on kentällä tapahtunut. Kun pienen lapsen itsetuntoa pönkitetään F, E ja D vaiheessa, on lopputuloksena usein kaveri, joka murenee, kun tekojen pitäisi alkaa puhua puolestaan. Tosin hämmästyttävän usein vielä kilpaikäluokissa näytetään jatkavan tiettyjen kavereiden keinotekoista itseluottamuksen rakentamista. Fanaattisuudessa ja sokeassa uskossa on voimaa ääriliikkeissä. Jääkiekossa ei ehkä niinkään - ainakaan pitkän päälle.

Mulla on nyt kolmatta kautta putkeen tiukka kirjanpito siitä että jokainen peliryhmän pelaaja saa vuorollaan tsempparin. Kyllä tuon aistii jo nappuloista että noin tuntuvat kokevansa itsensä tärkeiksi joukkueen jäseniksi ja saavan siitä lisäpotkua. Tuplavaihdot(aika usein 4vs4 pelissä on mukana veska+7)tulee pelin aikana myös jyvitettyä tasan. Vastaan on toki tullut useamman kerran tapauksia joissa kaveri peluuttaa parasta pelaajaansa 3 vaihtoa 4:stä ja vaikka viimeisen kympin kokonaan voiton eteen. Jokainen tavallaan. En vain ymmärrä miten se tukee muiden kehitystä ja pelin oppimista. Aikanaan jokainen vuorollaan joutuu välillä puremaan tuppia tai jäämään palkinnotta. Sen aika ei todellakaan ole vielä noin 10-v ikäisenä joten näillä mennään.

 

[läpy]

Yläkouluikäisiin liittyen, eikä mitään uutta, mutta kuitenkin. Yläkouluiässä olevien harjoittelu ja ennen kaikkea fysiikkaharjoittelu on vaikeaa varsinkin joukkuetasolla monesta eri syystä. Biologiset ikäerot, motoriikan heikentyminen kasvun takia, henkiset haasteet, koulun vaikeutuminen, kilpakiekon koveneminen, pelaajien erilaiset ominaisuudet (esim. taitoerot) jne. asettavat valtavia haasteita harjoittelulle. Yksilöharjoittelun ja pienryhmäharjoittelun hyväksyminen on ainoa harjoitusfilosofia, joka voi maksimoida yläkouluiässä olevien harjoitustehon minimoiden rasitusvammat. Kuinka monessa seurassa vuonna 2020 aidosti pelaajalla on velvollisuuden sijasta oikeus harjoitella?

 

[kilpakiekko]

Läpyllä tuntuu olevan aika kriittinen suhtautuminen lähes kaikkeen mitä Suomi kiekossa tapahtuu. No jokaisella on oikeus mielipiteisiin ja kriittistä suhtautumista tarvitaan jotta homma kehittyisi.

Lähdetään nyt siitä perusasiasta että velvollisuus harjoitella on ainoastaan niillä joille siitä maksetaan ja muilla se on oikeus jos kuuluu seuraan. No ymmärrän kyllä asian pointin ja edelleen on paljon tehtävää Suomalaisen valmennuksen kehittämisessä, mutta väitän että Suomalainen juniorivalmennus on mennyt eteenpäin todella paljon viimeisten 10 vuoden aikana ja toivottavasti hyvä kehitys jatkuisi.
Kirjoitit tuolla aikaisemmin jotenkin niin että joukkueiden erot varsinkin pienemmissä junnuissa johtuu lähes täysin valmennuksesta. Toki samaa mieltä että parempi valmennus antaa paremmat mahdollisuudet kehittyä, mutta uskotko tosiaan että jos luotaisiin mahdollisuus yhdelle hyväksi todetulle valmentajalla valmentaa vaikkapa 5 eri E juniori joukkuetta niin ne kaikki 5 joukkuetta olisi yhtä hyviä? Väitän että ei todellakaan olisi vaan erot olisi suuret monestakin syystä

 

[läpy]

Olen Kilpakiekon kanssa samaa mieltä, että jääkiekkovalmennus on tehotonta ja pelaajat aika pitkälle itse hoitavat nykyään itsensä huipulle. Harjoituksissa käydään pienessä päässä lähinnä näyttämässä mitä muualla on opittu.

 

[kilpakiekko]

Olen Kilpakiekon kanssa samaa mieltä, että jääkiekkovalmennus on tehotonta ja pelaajat aika pitkälle itse hoitavat nykyään itsensä huipulle. Harjoituksissa käydään pienessä päässä lähinnä näyttämässä mitä muualla on opittu.

Ikävää että sinulla on noin kielteiset kokemukset jääneet mieleen. Ilmeisesti sinulla on kokemusta vain pienten juniorien toiminnasta, mutta toivottavaa toki olisi että myös siellä sinun joukkueissasi olisi toiminta laadukasta. Itselläni kokemuksia nuoremmasta päästä ei juuri ole, mutta vanhemmissa ikäluokissa kyllä siitäkin edestä. Et taida tietää kuinka paljon valmentajat nykyisin pelaajien eteen tekevät töitä silloinkin kun ei olla harjoituksissa. Suomesta löytyy muutamia aivan poikkeuksellisia yksilöitä joista voidaan sanoa että he lyövät läpi systeemistä huolimatta. Yksi pelaaja tulee mieleeni Tampereen ajoilta ja se on Aleksander Barkov, mutta toki hänkin sai erinomaista valmennusta Tapparassa. Yksilövalmennus joukkue toiminnan ulkopuolella on hyvä ja kannatettava asia kunhan kokonaisuus on hallinnassa. Hesarissa taisi eilen olla hyvä jutttu siitä kuinka Suomalainen maalivahtivalmennus ei enää tuota maalivahteja samaan tahtiin kun aikaisemmin, mutta pelaaajia tulee nyt paljon paremmin ja siitä jutusta selviää kyllä mistä tämä hyvä kehitys lähti liikkeelle.

 

[Since 1953]

Ikävää että sinulla on noin kielteiset kokemukset jääneet mieleen. Ilmeisesti sinulla on kokemusta vain pienten juniorien toiminnasta, mutta toivottavaa toki olisi että myös siellä sinun joukkueissasi olisi toiminta laadukasta. Itselläni kokemuksia nuoremmasta päästä ei juuri ole, mutta vanhemmissa ikäluokissa kyllä siitäkin edestä. Et taida tietää kuinka paljon valmentajat nykyisin pelaajien eteen tekevät töitä silloinkin kun ei olla harjoituksissa. Suomesta löytyy muutamia aivan poikkeuksellisia yksilöitä joista voidaan sanoa että he lyövät läpi systeemistä huolimatta. Yksi pelaaja tulee mieleeni Tampereen ajoilta ja se on Aleksander Barkov, mutta toki hänkin sai erinomaista valmennusta Tapparassa. Yksilövalmennus joukkue toiminnan ulkopuolella on hyvä ja kannatettava asia kunhan kokonaisuus on hallinnassa. Hesarissa taisi eilen olla hyvä jutttu siitä kuinka Suomalainen maalivahtivalmennus ei enää tuota maalivahteja samaan tahtiin kun aikaisemmin, mutta pelaaajia tulee nyt paljon paremmin ja siitä jutusta selviää kyllä mistä tämä hyvä kehitys lähti liikkeelle.

Itse allekirjoitan Läpyn kirjoitukset täysin. Hyvin merkityksellistä on vielä muistaa se, että junnuvalmentajilla on lähes poikkeuksetta tapana keskittyä vain niihin pelaajiin, jotka jostakin syystä ovat heille mieluisia (vanhemmat mieleisiä), riippumatta pelaajien osaamistasosta ja realistisesti odotettavissa olevasta, tulevasta kehityksestä. Näiden valittujen pelaajien eteen tehdäänkin sitten kaikki mahdolliset toimet, tapahtuu pelaajien osaamisen kehittymisessä edistymistä tai ei.

 

[läpy]

Minulla on kokemusta koko junnupolusta. Suomalainen juniorituotanto on vielä vuonna 2020 kiinni hyvin paljon siitä, millainen henkilö on päävalmentajana sekä ennen kaikkea siitä, pääsevätkö juniorit pienessä päässä jäälle omalla ajalla ja millainen liikunnallinen ympäristö heillä on lapsena. Keskimäärin meillä on vielä ulosmitattavaa taitovalmennuksessa ja fysiikkavalmennuksessa. Edellä mainitut ongelmat ovat kuitenkin vähäisiä verrattuna siihen asenneilmasto-ongelmaan, joka juniorijääkiekossa on liiaksi vieläkin vallalla. Pelaajat ovat usein pelkkiä pelinappuloita, joita ei kohdella ihmisinä ja yksilöinä, näin varsinkin kilpaikäluokissa. Ymmärrän, kun puhutaan kokonaisuuden hallinnasta yms., mutta ne minusta ovat vailla sisältöä, jos ei konkretisoida mitä niillä tarkoitetaan. Jos joukkue ja kokonaisuus tarkoittaa sitä, että junioripelaaja esim. pakotetaan tekemään hänelle itselle huonoja asioita tai käänteisesti pelaajaa estetään tekemästä hänelle hyödyllisiä asioita, irtisanoudun täysin moisesta "kokonaisuuden" korostamisesta. Joukkuehenki ei voi olla kiinni siitä, että joku treenaa fysiikkaa omalla ohjelmalla tai käy jonkun hänelle sopivan luisteluvalmentajan opissa. Pohjois-Korea -meininkiä en kaipaa enää yhtään lisää jääkiekkoon. Ilokseni olen kyllä huomannut, että hyvän arvomaailman joukkueita on tullut vastaan eri puolilta Suomea eri ikäluokissa kuluneen vuoden aikana. Kaikissa niissä on ollut yhteisenä tekijänä viisas päävalmentaja, ei niinkään viisas seura.

 

[kilpakiekko]

Ei tietenkään joukkuehenki ole tai saa olla siitä kiinni treenaako joku omalla ohjelmalla vai miten toimii. Niissä joukkueissa joissa minä olen viimeksi toiminut oli jokaisella pelaajalla omat ohjelmat käytössä. Kokonaisuudella tarkoitan tietenkin yksilöä eli jos käytetään useampaa valmentajaa niin kokonaisuus pitää olla jonkun näpeissä eli että pelaajalle tulee joka viikko riittävästi treenejä ja lepoa myös. Joukkueen kautta saadun valmennuksen ja yksilövalmennuksen pitää toimia kokonaisuutta edistäen ja jokaisen viikon pitää sisältää riittävästi voimaharjoittelua, liikkuvuutta, aerobiaa, luistelua, pelaamista ja niin edelleen.

 

[kilpakiekko]

Itse allekirjoitan Läpyn kirjoitukset täysin. Hyvin merkityksellistä on vielä muistaa se, että junnuvalmentajilla on lähes poikkeuksetta tapana keskittyä vain niihin pelaajiin, jotka jostakin syystä ovat heille mieluisia (vanhemmat mieleisiä), riippumatta pelaajien osaamistasosta ja realistisesti odotettavissa olevasta, tulevasta kehityksestä. Näiden valittujen pelaajien eteen tehdäänkin sitten kaikki mahdolliset toimet, tapahtuu pelaajien osaamisen kehittymisessä edistymistä tai ei.

Kannattaa mennä reilusti juttelemaan valmentajan tai seuran urheilujohtajan luokse jos koet että teidän joukkueen toiminnassa on ongelmia / puutteita. Ei se niin kauheaa ole ja puhumalla yleensä asiat selviää. En toki tiedä minkä ikäisistä puhut, mutta kyllä valmentajan aina pitää pystyä perustelemaan miksi jotain tehdään tai miksi toimitaan niin kun on toimittu. Jos kysymyksessä on vanhempien ikäluokkien pelaajat niin silloin keskustelu käydään pelaajan ja valmentajan kanssa ja nuoremmissa ikäluokissa on toki vanhempien hyvä olla mukana. Jokainen vanhempi, pelaaja ja valmentaja on tietysti omanlaisensa, mutta esimerkiksi itse en edes tuntenut pelaajien vanhempia kun viimeksi olin valmentamassa niin aika vaikea on nähdä että vanhemmat olisi olleet minulle "mieleisiä" ja näin asia on monesti kun puhutaan vanhemmista ikäluokista.

 

[läpy]

Olen sitä mieltä, että lähtökohtaisesti pienessä päässä ensi sijassa vanhemmat ja kilpaikäluokissa (ainakin B-A) ensi sijassa urheilija tietää (jos hänelle annetaan mahdollisuus tietää), mikä on yksilölle itselle parhaaksi. Kärjistäen sanottakoon, että joukkuepeleissä pitää junioreissa harjoitella yksilöinä ja pelata joukkueena. Aika usein näkee homman menevän toisin päin, mihin on luonnollisesti olemassa ymmärrettävät syyt. Tuohon Sincen kommenttiin vielä. Kyllä se on aika vaikea keskimäärin mennä kysymään valmentajalta, että "miksi valkku sulla on suosikkipelaajia". Minä olen ollut esim. (hyvin todennäköisesti) todistamassa muutaman kerran rakenteellista eriarvoistamista, siis sellaista, jossa seura on ollut ainakin hiljaa hyväksymässä pelaajien ei-urheiluun perustuvan eri arvoisen kohtelun ja valitettavasti näitä samankaltaisia tarinoita kuulee kiekkopiireissä liian paljon. Järkikeskustelu ei onnistu, jos toinen ei toimi järkiperusteella. Niin kuin aikaisemmin totesin, juniorivalmennuksen suurimmat ongelmat eivät liity siihen, että ulkoterän käyttöä ei ole harjoituksissa riittävästi.

 

[kilpakiekko]

Jos minä tulisin pelaajan vanhempana kysymään sinulta Läpy miksi sinulla on suosikkipelaajia niin tiedät varmasti valmentajana toimineena että sinä et voi etkä saa puhua minulle muista pelaajista kuin minun lapsestani.
Sen sijaan sinä voisit pyytää minua ottamaan yhteyttä vaikkapa seuran urheilujohtajaan sillä urheilujohtaja on aina valmentajien esimies tai sitten voisit pyytää joukkueenjohtajaa järjestämään vanhempien kokouksen (jos kyse nuorista pelaajista) johon välttämättä ei valmennuksen tarvitse osallistua vaan joukkueen johtaja voi keskustella yleisellä tasolla asiasta vanhempien kanssa ja viedä asioita eteenpäin sitten seuran johtoon ja valmentajalle. Kyllä nämä asiat yleensä puhumalla selviää.

 

[läpy]

Minun ohje on: vaihtakaa seuraa tai lajia.

 

[Pande30]

"Olen sitä mieltä, että lähtökohtaisesti pienessä päässä ensi sijassa vanhemmat ja kilpaikäluokissa (ainakin B-A) ensi sijassa urheilija tietää (jos hänelle annetaan mahdollisuus tietää), mikä on yksilölle itselle parhaaksi."

Täältä näyttää saavan hyviä vinkkejä! Kun seuraavan kerran vien pojan treeneihin menen sanomaan valmentajalle että minä tiedän parhaiten mikä on omalle lapselle parasta. Seuraavassa pelissä parasta omalla lapselle olisi se että hän pelaa 1 kentän sentterinä ja saa eniten peliaikaa. Jokaisen vaihdon jälkeen positiivisessa hengessä annettu palaute kuuluu myös olla.

" Järkikeskustelu ei onnistu, jos toinen ei toimi järkiperusteella"
Tätä vähän pelkään että pojan valmentaja ei ymmärrä järkipuhetta..

 

[Glove]

Kyllä siellä kaukalossa ja sen laidalla iso osa yrittää parhaansa. Eihän sille mitään voi jos ei luoja ole suonut kompetenssia valmentamiseen eikä itse ole sitä pystynyt hankkimaan. Toki se on sitten seuran virhe, etteivät ole tunnistaneet tätä kompetenssin puutetta. Valmentajiahan riittää joka oksalle, hyviä valmentajia muutama koko metsään.

 

[läpy]

Pande30. Juuri tuota tarkoitin, jatka samalla linjalla. Toivottavasti et ole valmentajana tai missään roolissa missään juniorijoukkueessa.

 

[Pande30]

Pande30. Juuri tuota tarkoitin, jatka samalla linjalla. Toivottavasti et ole valmentajana tai missään roolissa missään juniorijoukkueessa.

No en ole ja onneksi et sinäkään ole. Kirjoituksesi katkeruus paistaa läpi. Minä arvostan suuresti sitä hienoa työtä mitä juniorivalmentajat ja joukkueen muut toimihenkilöt tekevät esimerkiksi poikani joukkueen eteen.

 

[Väärävaihto]

Olen päässyt seuraamaan jääkiekkoa ja varsinkin junnukiekkoa 20 vuoden ajan läheltä. Olen ollut (en enää, mutta olen silti ajanhermolla siitä, missä lajissa mennään) eri seurojen ja lajienkin toiminnassa mukana ja nähnyt useiden erilaisten valmentajien toimintaa aitiopaikalta. Välillä mukana on ollut joitain valmentajia, joidenka toiminta on ollut läpyn mainitseman kaltaista, mutta ne ovat olleet yhden käden sormin laskettavissa ja heidän valmentaminen on loppunut lyhyeen. Ei tätä voi yleistää, kuten läpy tekee. Tällä veijarilla on kyllä, niin negatiivinen tajunnanvirta kiekon suhteen, että toivottavasti hän ei ole oikeasti ollut valmentaja.

Mielestäni isossa kuvassa valmentajat tekevät todella hienoa ja pyyteetöntä työtä eri seuroissa. Valmentajat tekevät nykyisin entistä paremmin yhteistyötä oman seuran sisällä, muiden seurojen välillä ja jopa eri lajien välillä. Muistan, kun muutamia vuosia sitten kokoonnuimme usein junnu SM-sarjan tiimoilta Vierumäelle pelaamaan, niin oli kiva seurata, miten eri seurojen valmentajat vaihtoivat tietoa ja näkemyksiään keskenään. Valmentajat ovat verkostuneita, eikä tietoa pimitellä. Tänä päivänä harjoitellaan todella monipuolisesti muita lajiharjotteita hyödyntäen ja lapsia sekä nuoria kannustetaan harrastamaan eri lajeja, niin pitkään, kun se on vain mahdollista. Minulla on kova luotto tämän päivän valmentajiin. He tietävät pelaajien kehityksen kannalta parhaiten mitä harjotteita tehdään ja milloin. Pääasia, että oikeita asioita tehdään oikeaan aikaan ja harjoitellaan monipuolisesti. Pelaajat saavat myös henkilökohtaista opastusta ja ohjelmia omatoimijaksoille ja muutenkin. Valitettavasti välillä tulee vastaan tapauksia, jossa pelaajan vanhemmat heittävät näitä valmentajien ohjeita syrjään ja sitten treenaataan omilla ns. paremmilla ohjeilla esim. isoilla painoilla, vaikkei osata tehdä vielä puhtaita ja oikeaoppisia liikeitä edes pelkällä harjanvarrella. Sitten ollaankin pitkään toipilaana, kun joku paikka särkyy.

Sivuten toista aihetta, kiusaamista jääkiekossa, niin varmasti sitä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan, kuten kouluissa ja työpaikoillakin. Siitä pitää kuitenkin pyrkiä pääsemään irti ja siihen on puututtava nopeasti, kun sitä tulee ilmi. Olen nähnyt eri seuroissa vuosien varrella näitä tapauksia lähinnä nuoremmassa päässä, kun jotkut pelaajat kiusaavat jostain syystä toisiaan. Seurat ovat puutuneet näihin nopeasti, ne on käsitelty osapuolten kesken ja kiusaaminen on loppunut siihen. Seuroissa pyritään kiusaamista luonnollisestikin ehkäisemään jo etukäteen ja sitä varten on olemassa säännöt ja pelaajien kanssa keskustellaan.

Ennemmin olisin tällä hetkellä huolissani siitä, miten paljon valmentajia kiusataan, suorastaan jopa uhkaillaan vanhempien toimesta. Olen nähnyt monta nuorta, lupaavaa ja innokasta valmentajanalkua lopettavan valmentamisen heti alkuunsa juuri tämän vuoksi. Todella harmillista. Hyvä esimerkki löytyy myös Tampereelta, kun mittavan peliuran tehnyt Janne Ojanen aloitti Tapparassa ikäkausivastaavana, mutta lopetti pestin, kun kyllästyi vanhempien jatkuvaan valitukseen. Tiedän monta valmentajaa, jotka ovat joutuneet vanhempien häiriköinnin kohteeksi ihan vapaalla ollessaan ja kotioloissakin. Ei hyvä juttu. Kohta ei löydy enää tekijöitä.

 

[Since 1953]

Olen päässyt seuraamaan jääkiekkoa ja varsinkin junnukiekkoa 20 vuoden ajan läheltä. Olen ollut (en enää, mutta olen silti ajanhermolla siitä, missä lajissa mennään) eri seurojen ja lajienkin toiminnassa mukana ja nähnyt useiden erilaisten valmentajien toimintaa aitiopaikalta. Välillä mukana on ollut joitain valmentajia, joidenka toiminta on ollut läpyn mainitseman kaltaista, mutta ne ovat olleet yhden käden sormin laskettavissa ja heidän valmentaminen on loppunut lyhyeen. Ei tätä voi yleistää, kuten läpy tekee. Tällä veijarilla on kyllä, niin negatiivinen tajunnanvirta kiekon suhteen, että toivottavasti hän ei ole oikeasti ollut valmentaja.

Mielestäni isossa kuvassa valmentajat tekevät todella hienoa ja pyyteetöntä työtä eri seuroissa. Valmentajat tekevät nykyisin entistä paremmin yhteistyötä oman seuran sisällä, muiden seurojen välillä ja jopa eri lajien välillä. Muistan, kun muutamia vuosia sitten kokoonnuimme usein junnu SM-sarjan tiimoilta Vierumäelle pelaamaan, niin oli kiva seurata, miten eri seurojen valmentajat vaihtoivat tietoa ja näkemyksiään keskenään. Valmentajat ovat verkostuneita, eikä tietoa pimitellä. Tänä päivänä harjoitellaan todella monipuolisesti muita lajiharjotteita hyödyntäen ja lapsia sekä nuoria kannustetaan harrastamaan eri lajeja, niin pitkään, kun se on vain mahdollista. Minulla on kova luotto tämän päivän valmentajiin. He tietävät pelaajien kehityksen kannalta parhaiten mitä harjotteita tehdään ja milloin. Pääasia, että oikeita asioita tehdään oikeaan aikaan ja harjoitellaan monipuolisesti. Pelaajat saavat myös henkilökohtaista opastusta ja ohjelmia omatoimijaksoille ja muutenkin. Valitettavasti välillä tulee vastaan tapauksia, jossa pelaajan vanhemmat heittävät näitä valmentajien ohjeita syrjään ja sitten treenaataan omilla ns. paremmilla ohjeilla esim. isoilla painoilla, vaikkei osata tehdä vielä puhtaita ja oikeaoppisia liikeitä edes pelkällä harjanvarrella. Sitten ollaankin pitkään toipilaana, kun joku paikka särkyy.

Sivuten toista aihetta, kiusaamista jääkiekossa, niin varmasti sitä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan, kuten kouluissa ja työpaikoillakin. Siitä pitää kuitenkin pyrkiä pääsemään irti ja siihen on puututtava nopeasti, kun sitä tulee ilmi. Olen nähnyt eri seuroissa vuosien varrella näitä tapauksia lähinnä nuoremmassa päässä, kun jotkut pelaajat kiusaavat jostain syystä toisiaan. Seurat ovat puutuneet näihin nopeasti, ne on käsitelty osapuolten kesken ja kiusaaminen on loppunut siihen. Seuroissa pyritään kiusaamista luonnollisestikin ehkäisemään jo etukäteen ja sitä varten on olemassa säännöt ja pelaajien kanssa keskustellaan.

Ennemmin olisin tällä hetkellä huolissani siitä, miten paljon valmentajia kiusataan, suorastaan jopa uhkaillaan vanhempien toimesta. Olen nähnyt monta nuorta, lupaavaa ja innokasta valmentajanalkua lopettavan valmentamisen heti alkuunsa juuri tämän vuoksi. Todella harmillista. Hyvä esimerkki löytyy myös Tampereelta, kun mittavan peliuran tehnyt Janne Ojanen aloitti Tapparassa ikäkausivastaavana, mutta lopetti pestin, kun kyllästyi vanhempien jatkuvaan valitukseen. Tiedän monta valmentajaa, jotka ovat joutuneet vanhempien häiriköinnin kohteeksi ihan vapaalla ollessaan ja kotioloissakin. Ei hyvä juttu. Kohta ei löydy enää tekijöitä.

Hyvä muistaa, ettei sinunkaan kirjoittamaasi pysty yleistämään. Kirjoituksesi on siltä osin täysin saman arvoinen muille palstalle kirjoittavien kanssa. Sinun kirjoituksesi puolestaan voi todeta edustavan yltiöpositiivista tajunnanvirtaa kiekon suhteen. Kun pitää silmät kiinni, niin ei näe ongelmia ja voi kuplautua omiin ajatuksiinsa ja niitä tukeviin havaintoihin. Jokainen lukija voi ihan itse valita esim. teidän kahden välillä, että kumman kirjoitukset vastaavat esim. omia havaintoja asioista. Omia havaintojani ja kuulemiani muiden havaintoja Läpyn kirjoitukset sivuavat erittäin yhtäpitävästi. Kiekon kehittymisen suurimmat haasteet nousevat huonoista seuratoimijoista, eikä huonoja toimijoita ole mitään tarvetta kunnioittaa vain siksi, että parempiakaan ei ole saatu seuroihin houkuteltua. Rekrytoinneissa epäonnistutaan usein juuri sen takia, että houkuttelijoiden oma osaaminen ja arvomaailmat ovat kyseenalaisia.

 

[Pande30]

Hyvä muistaa, ettei sinunkaan kirjoittamaasi pysty yleistämään. Kirjoituksesi on siltä osin täysin saman arvoinen muille palstalle kirjoittavien kanssa. Sinun kirjoituksesi puolestaan voi todeta edustavan yltiöpositiivista tajunnanvirtaa kiekon suhteen. Kun pitää silmät kiinni, niin ei näe ongelmia ja voi kuplautua omiin ajatuksiinsa ja niitä tukeviin havaintoihin. Jokainen lukija voi ihan itse valita esim. teidän kahden välillä, että kumman kirjoitukset vastaavat esim. omia havaintoja asioista. Omia havaintojani ja kuulemiani muiden havaintoja Läpyn kirjoitukset sivuavat erittäin yhtäpitävästi. Kiekon kehittymisen suurimmat haasteet nousevat huonoista seuratoimijoista, eikä huonoja toimijoita ole mitään tarvetta kunnioittaa vain siksi, että parempiakaan ei ole saatu seuroihin houkuteltua. Rekrytoinneissa epäonnistutaan usein juuri sen takia, että houkuttelijoiden oma osaaminen ja arvomaailmat ovat kyseenalaisia.

Jokaiselle meistä on oma näkemyksensä junnukiekosta. Myönnän suoraan että sen verran arvostan omaa vapaa aikaani että en kyllä viitsisi sitoutua ainakaan valmentajaksi tai huoltajaksi. Jo se että monet uhraavat vapaa-aikansa lasten hyväksi on jo asia jota arvostan suuresti ja minulle suurin palkinto on se kun poika tulee treeneistä hymyssä suin kun treeneissä oli kivaa!
Täällä jotkut nimimerkit kertovat miten "ammattimaisesti" pitäisi toimia jo jossain e - f junnuissa.. Kukaan ei ole ammattipelaaja e tai f junnuissa eikä kukaan pysty sanomaan sen ikäisistä kenestä tulee ammattipelaaja. Eiköhän tärkeintä ole että tuossa ihan nuorimmassa päässä toiminta on hauskaa ja ns. leikin varjolla opetellaan sitten niitä luistelu ym taitoja. Jos toiminta olisi niin organisoitua kuin joidenkin nimimerkkien mielestä se jo pienemmissä junnuissa pitäisi olla niin varmaan 95% junnuista lopettaisi ennen kuin täyttävät 12 vuotta.

 

[Väärävaihto]

Juurikin näin Pande30. Oikeita asioita oikeaan aikaan. Mihinkään ei ole kiire.

 

[kilpakiekko]

Hyvä muistaa, ettei sinunkaan kirjoittamaasi pysty yleistämään. Kirjoituksesi on siltä osin täysin saman arvoinen muille palstalle kirjoittavien kanssa. Sinun kirjoituksesi puolestaan voi todeta edustavan yltiöpositiivista tajunnanvirtaa kiekon suhteen. Kun pitää silmät kiinni, niin ei näe ongelmia ja voi kuplautua omiin ajatuksiinsa ja niitä tukeviin havaintoihin. Jokainen lukija voi ihan itse valita esim. teidän kahden välillä, että kumman kirjoitukset vastaavat esim. omia havaintoja asioista. Omia havaintojani ja kuulemiani muiden havaintoja Läpyn kirjoitukset sivuavat erittäin yhtäpitävästi. Kiekon kehittymisen suurimmat haasteet nousevat huonoista seuratoimijoista, eikä huonoja toimijoita ole mitään tarvetta kunnioittaa vain siksi, että parempiakaan ei ole saatu seuroihin houkuteltua. Rekrytoinneissa epäonnistutaan usein juuri sen takia, että houkuttelijoiden oma osaaminen ja arvomaailmat ovat kyseenalaisia.

No minun ja monen muun kuulemani näkemykset taas osuu aikalailla yhteen nimimerkin väärävaihto kanssa.
Varmasti kiekossa on asioita joita pitää korjata ja kehittää, mutta eiköhän valtaosa ole ihan laadukasta toimintaa johon niin vanhemmat kuin ne tärkeimmät eli juniorit ovat tyytyväisiä. En usko että jääkiekossa olisi yli 70000 lisenssipelaajaa jos toiminta olisi niin läpimätää kun sinä ja nimimerkki läpy annatte ymmärtää. Tai hullujahan vanhemmat olisi jos tieten tahtoen veisivät lapsensa ihan läpimätään toimintaan ja varsinkaan pitäisivät lapsiaan läpimädässä toiminnassa pitkään.

 

[läpy]

Olisi suotavaa, että viestit käsittelisivät aihetta, eivätkä nimimerkkejä. Pyydän anteeksi Pande30:lta. Pyrin pitämään pään kylmänä jatkossa, näinhän kentälläkin pitää tehdä, vaikka kuinka ärsytettäisiin. Mutta asiaan. Kokemusperäinen tieto ei ole sama kuin yleistettävyys. Toki mitä enemmän on kokemusta, sitä enemmän voi puhua trendeistä, mutta tällöinkin pitää muistaa, että ihmisillä on tapana hakeutua samaa mieltä olevien piireihin tai piireihin, joista he voivat hyötyä. Kokemus ei ole tällöin sama asia kuin keskiarvo tai jos on, se on silkkaa sattumaa. Aikaisemmin totesin, että oman kokemukseni mukaan hyviä juniorivalmentajia on 10 %, 50 % mallia ok ja 40 % huonoja. Kaikkiin on laskettu mukaan myös apuvalmentajat. Huonojen valmentajien joukko on mielestäni liian suuri, mikä selittyy ehkäpä sillä, että otan huomioon pienen pään, jossa saattaa olla parhaimmillaan/pahimmillaan jopa 10 "valmentajaa". Jos mietin kilpaikäluokkia, huonojen valmentajien joukko pienenee, mutta kokemukseni mukaan vieläkin huonot valmentajat ovat yliedustettuina. Huonot ihmissuhdetaidot, tyhmyys, despoottimaisuus, huonot arvot ovat ne ehkä suurimmat huonojen valmentajien puutteet kilpaikäluokissa. Monet puutteista selittyvät valmentajien iällä: nuoria lapsettomia ja epävarmoja miehiä, jotka tiedostavat tiedolliset puutteensa peittäen ne typerällä käytöksellä. Kilpaikäluokkien isävalmentajista en halua edes mainita, koska niitä ei pitäisi lähtökohtaisesti olla olemassa. Sen noin 40 vuoden aikana, mitä olen jääkiekossa ollut mukana eri rooleissa, on yllättävän vähän tapahtunut oikeita muutoksia. Totta kai on koulutusta, on sitä kuminauhajumppaa, uutta jäähallia jne., mutta rakenteet juniorivalmennuksessa ovat samat, vaikka rahaa ja resursseja käytetään lajiin enemmän kuin 80- ja 90-luvulla.