Jukka Rautakorven aikakausi – perämiehinä ”Nemo” & ”Pönö”

  • 113 432
  • 765

Vino

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Luin itsekin tuon jutun ja kaikkien eniten pisti silmään seuraava teksti.

”Pitkin kautta on puhuttu, että JYP tulee olemaan mahdollisissa pudotuspeleissä hankala vastustaja kenelle tahansa.
Rautakorpi tuhahtaa.
-Väärä ajattelutapa. Urheilun tavoitteena ei ole olla hankala vastustaja. Urheilun tavoitteena on voittaa. Siinä on iso ero.”

Näinhän se menee. Mitä väliä sillä on jos JYP on hankala vastustaja ja kuitenkin pataan tulee. Kyllä se vituttaa.
 

JokuNimi

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Tämänkin pelin jälkeen, missä tapahtui vaikka ja mitä, jotenkin tulee vaan hyvä mieli tuosta Jukan analysoinnista. Tuomareista ei uskalla toki mitään sanoa, koska sakkoautomaatti, mutta siihenkin liittyen löydettiin joukkueen kehityskohtia yms. Oikein huokuu se, että päämäärä on isompi kokonaisuus
 

chubster

Jäsen
Luin itsekin tuon jutun ja kaikkien eniten pisti silmään seuraava teksti.

”Pitkin kautta on puhuttu, että JYP tulee olemaan mahdollisissa pudotuspeleissä hankala vastustaja kenelle tahansa.
Rautakorpi tuhahtaa.
-Väärä ajattelutapa. Urheilun tavoitteena ei ole olla hankala vastustaja. Urheilun tavoitteena on voittaa. Siinä on iso ero.”

Näinhän se menee. Mitä väliä sillä on jos JYP on hankala vastustaja ja kuitenkin pataan tulee. Kyllä se vituttaa.

Onhan tuo joo kun tällä tahdilla, ei olla pelaamassa niitä pudotuspelejä. Edes sääli sellaisia.
 

spaceman

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, #26, #15, #11, #45
Tämänkin pelin jälkeen, missä tapahtui vaikka ja mitä, jotenkin tulee vaan hyvä mieli tuosta Jukan analysoinnista. Tuomareista ei uskalla toki mitään sanoa, koska sakkoautomaatti, mutta siihenkin liittyen löydettiin joukkueen kehityskohtia yms. Oikein huokuu se, että päämäärä on isompi kokonaisuus
Mietin tuota Rautakorven viestiä valmentajahaastattelussa. Kieltäytyi tosiaan kommentoimasta tuomaritoimintaa ja sen sijaan moneen kertaan korosti, että ei saisi tunteen antaa viedä jatkoajallakaan. Siitä otettiin tällä kertaa oppia matkaan.

Taitaa RD:n robottikiekko olla hellämielistä fiilistelyä Rautakorven robottikiekon kanssa, koska kaikenlainen tunteilu on este voittamisen tiellä.

Toinen pohdinta Rautakorven kommenteista tulee mieleen tuosta alkuviikon "nyt ei pidä ajatella prosessia, nyt pitää hankkia pisteitä" -heitosta, että hän on nyt pariin kertaan heittänyt palloa/puukkoa pelaajiston suuntaan. Alkukaudesta viesti oli tappioiden jälkeen aina se, että hän itse oli epäonnistunut joukkueen valmistamisessa tms. yksityiskohdassa. Ehkä sielläkin alkaa jo vähän painetta näkyä, kun peli parantuu, mutta silti löytyy joku kohta joka vuotaa.
 

Valajas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Bolts, Yanni Gourde
Vähän
Mietin tuota Rautakorven viestiä valmentajahaastattelussa. Kieltäytyi tosiaan kommentoimasta tuomaritoimintaa ja sen sijaan moneen kertaan korosti, että ei saisi tunteen antaa viedä jatkoajallakaan. Siitä otettiin tällä kertaa oppia matkaan.

Taitaa RD:n robottikiekko olla hellämielistä fiilistelyä Rautakorven robottikiekon kanssa, koska kaikenlainen tunteilu on este voittamisen tiellä.

Toinen pohdinta Rautakorven kommenteista tulee mieleen tuosta alkuviikon "nyt ei pidä ajatella prosessia, nyt pitää hankkia pisteitä" -heitosta, että hän on nyt pariin kertaan heittänyt palloa/puukkoa pelaajiston suuntaan. Alkukaudesta viesti oli tappioiden jälkeen aina se, että hän itse oli epäonnistunut joukkueen valmistamisessa tms. yksityiskohdassa. Ehkä sielläkin alkaa jo vähän painetta näkyä, kun peli parantuu, mutta silti löytyy joku kohta joka vuotaa.

Jukka on kyllä siinä täysin oikeassa että vääränlainen tunteilu johtaa urheilussa poikkeuksetta huonoihin tuloksiin. Eilenkin pelaajistolla rupesi kuumenemaan tuomariston suuntaan ja sehän sataa täysin vastustajan laariin kun meillä on keskittyminen väärissä asioissa. Se turhautuminen pitää vaan pystyä kanavoimaan oikeanlaiseksi kiukuksi ja kovuudeksi pelin aikana. Tässä valmennuksella on iso rooli. Viime kaudella se näkyi oikein urakalla kun nuori pelaajisto ei oikein ollut valmennuksella hanskassa.
 

Valajas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Bolts, Yanni Gourde
Täytyy tässä kohtaa vähän avata sanaista arkkua valmennuksen suhteen. Joku Ilveksen kannattaja ihmetteli otteluketjussa että miten JYP on tuolla pelillä pistekeskiarvossa liigan toisiksi viimeisenä. Jotenkin tämä heitto havahdutti siihen että miten paska tämä kausi on oikeasti tuloksellisesti ollut, vaikka kaikki ottelut nähneenä mieli ja järki sanoo toista.

Mun mielestä valmennuksen suurin epäonnistuminen tällä kaudella on taisteluhengen puuttuminen. Joukkue pelaa kyllä hyvää sapluunakiekkoa ympäri kenttää, mutta jääkiekossa ei riitä shakkimainen teoretisointi että joo kun Niku saa tässä kiekon niin lähe sä Tobias tekeen takakiertoa ja sit siellä on kahden kerroksen maskissa Gardiner ja Christoffer ja jos on vetolinjaa niin heitä maalille mutta jos ei niin syötä kulmaan Sevelle tai vaihda sen kanssa paikkaa. Ja kun me robottimaisesti noudatetaan näitä ohjeita niin me saadaan prosenttien valossa enemmän paikkoja ja saadaan enemmän pisteitä.

Voisi toimia shakissa, jossa nappulat on staattisia ja sieluttomia, mutta jääkiekossa vastustajalla on oma tahtotila ja usein ottelun voiton ratkaisee se, kummalla joukkueella tämä tahtotila on isompi. Kuinka tulenpalava se tahto on mennä irtokiekkoon, karvaamaan tai vetoa blokkaamaan. Minusta tämän kauden JYPissä ei ole ollut kovin suuri tämä tahtotila, muutamaa pelaajaa lukuunottamatta. Tunnetilan näkee myös tehdyistä maaleista, niitä ei paljoa juhlita ja harvemmin tekijällä naama muuttuu peruslukemilta. Vähän sellainen fiilis välittyy että kaukalossa ollaan töissä. Vaatimustaso näkyy kurinalaisessa oman pelitavan toteuttamisessa, mutta ei välttämättä niissä pienissä voittavissa asioissa.

En tiedä sitten onko tässä syynä vaan se että joukkue on kuitenkin aikamoinen sillisalaatti vielä ja aikaa ei ole kulunut vielä tarpeeksi että olisivat kerenneet kasvaa kunnolla yhteen. Voi myös olla että ykköskauden isoin tavoite on ollut se pelitavallisen jauhatuksen opettelu, ja realistisesti tulostavoite on ollut ensi kaudella. Luotetaan siihen että se yhtenäisyys syntyy kyllä ajan kanssa ja että tämä juttu on oikeasti monivuotinen prosessi eikä yritetä etsiä oikotietä onneen. Siinä mielessä tällainen mahdollinen pettymysten täyteinen välikausi voi olla hyväkin etappi seuraavan parin kauden suhteen.
 

Ciccarelli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Täytyy tässä kohtaa vähän avata sanaista arkkua valmennuksen suhteen. Joku Ilveksen kannattaja ihmetteli otteluketjussa että miten JYP on tuolla pelillä pistekeskiarvossa liigan toisiksi viimeisenä. Jotenkin tämä heitto havahdutti siihen että miten paska tämä kausi on oikeasti tuloksellisesti ollut, vaikka kaikki ottelut nähneenä mieli ja järki sanoo toista.

Mun mielestä valmennuksen suurin epäonnistuminen tällä kaudella on taisteluhengen puuttuminen. Joukkue pelaa kyllä hyvää sapluunakiekkoa ympäri kenttää, mutta jääkiekossa ei riitä shakkimainen teoretisointi että joo kun Niku saa tässä kiekon niin lähe sä Tobias tekeen takakiertoa ja sit siellä on kahden kerroksen maskissa Gardiner ja Christoffer ja jos on vetolinjaa niin heitä maalille mutta jos ei niin syötä kulmaan Sevelle tai vaihda sen kanssa paikkaa. Ja kun me robottimaisesti noudatetaan näitä ohjeita niin me saadaan prosenttien valossa enemmän paikkoja ja saadaan enemmän pisteitä.

Voisi toimia shakissa, jossa nappulat on staattisia ja sieluttomia, mutta jääkiekossa vastustajalla on oma tahtotila ja usein ottelun voiton ratkaisee se, kummalla joukkueella tämä tahtotila on isompi. Kuinka tulenpalava se tahto on mennä irtokiekkoon, karvaamaan tai vetoa blokkaamaan. Minusta tämän kauden JYPissä ei ole ollut kovin suuri tämä tahtotila, muutamaa pelaajaa lukuunottamatta. Tunnetilan näkee myös tehdyistä maaleista, niitä ei paljoa juhlita ja harvemmin tekijällä naama muuttuu peruslukemilta. Vähän sellainen fiilis välittyy että kaukalossa ollaan töissä. Vaatimustaso näkyy kurinalaisessa oman pelitavan toteuttamisessa, mutta ei välttämättä niissä pienissä voittavissa asioissa.

En tiedä sitten onko tässä syynä vaan se että joukkue on kuitenkin aikamoinen sillisalaatti vielä ja aikaa ei ole kulunut vielä tarpeeksi että olisivat kerenneet kasvaa kunnolla yhteen. Voi myös olla että ykköskauden isoin tavoite on ollut se pelitavallisen jauhatuksen opettelu, ja realistisesti tulostavoite on ollut ensi kaudella. Luotetaan siihen että se yhtenäisyys syntyy kyllä ajan kanssa ja että tämä juttu on oikeasti monivuotinen prosessi eikä yritetä etsiä oikotietä onneen. Siinä mielessä tällainen mahdollinen pettymysten täyteinen välikausi voi olla hyväkin etappi seuraavan parin kauden suhteen.
Hassua. Olen eri meiltä vahvasti. Minusta se on ollut nimenomaan JYPin vahva puoli että on tunteella käännetty pelejä varsinkin Veinin tulon jälkeen. Ja siinä uskon isossa osassa olevan valmennuksen.
Valmennuksen piikkiin menee pelien alut ja se on ollut itselle iso yllätys että tuolla valmennuksella pelien alussa tunne jää vajaaksi.
Mutta yleisilmeeltään JYP on valovuoden edellä taistelutahdossa muutaman edelliskauden Jyppejä.
 

Valajas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Bolts, Yanni Gourde
Hassua. Olen eri meiltä vahvasti. Minusta se on ollut nimenomaan JYPin vahva puoli että on tunteella käännetty pelejä varsinkin Veinin tulon jälkeen. Ja siinä uskon isossa osassa olevan valmennuksen.
Valmennuksen piikkiin menee pelien alut ja se on ollut itselle iso yllätys että tuolla valmennuksella pelien alussa tunne jää vajaaksi.
Mutta yleisilmeeltään JYP on valovuoden edellä taistelutahdossa muutaman edelliskauden Jyppejä.

Siinä olet oikeassa että tämä on toiminut ajoittain.
Näillä on kairattu pisteitäkin. Joissain peleissä on kyseessä ollut erätauko tai pelimiehen kymppi, niin peli on ollut voittavaa jonkun hetken. Sen oikein näkee että nyt joku painoi buustinappulaa penkillä. Mutta omasta mielestä isossa kuvassa liikaa joukkue menee kentälle haistelemaan eikä ottamaan sitä voittoa. Riittäiskö jos tänään pelattaisiin sitä omaa systeemiä?
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Riittäiskö jos tänään pelattaisiin sitä omaa systeemiä?

Eipä riitä ei. Sekä @Valajas , että sinä olette pointilla ajatustenne kanssa minun mielestä. Jos teistä toinen oli teesi ja toinen antiteesi, niin olisinko minä siinä se synteesi.

Systeemi on oltava ja sitä on noudatettava, muuten ei homma tuota tuota mitään, mutta ei tuota pelkkä systeemikään, vaan sitä on opittava soveltamaan vaateen mukaan. Kummankin teistä huomio on minusta oikea ja siinä huomion takana sitten piilee se vastaus. Voi olla, että valmennuksen päätavoite on kauden mittaan upottaa se peli - identiteetti joukkueen tekemisen kivijalaksi, homma, kun sitä tyhjästä lähtee luomaan vie sen aikansa vaikka mitä ja miten tekisi, vähän niin kuin flunssa, jos hoidat, se ei kestä kuin 14 päivää, mutta jos et saat kärsiä kaksi viikkoa. Riittävän valmista tulee ajassa x, eikä oikotietä ole. Joukkue on kuitenkin pelannut itsensä tilanteeseen, että tähänkin kauteen yltää opettelemaan isojen pelien voittamista.

Virkamiesmäisyys tulee mun mielestä juuri siitä, että se pelitapa ei ole ihan sinne selkärankaan vielä uponnut. Kovatasoisessa liigassa se silmänräpäys, kun joudut miettimään miten jatkaa hetkestä, antaa sen edun vastustajalle iskeä, niin tiukkaa se on. Hetkestä sitten sukeutuu se jatkumo, jonka lopputulema on muuten hyvätasoisesti pelanneen tappio. Tätä minä olen tarkoittanut kun olen kirjoitellut voittamisen opettelusta ja kuinka se on ihan sitä samaa "prosessia" kun kaikki muutkin pelitavalliset ja taktiset asiat, mitä hoksata pitää pärjätäkseen.

Siitä olen varma, että valmennus osaa se käärmeen ajaa pulloon tässäkin asiassa, mutta millä aikataululla, jää jännättäväksi. Taso muutoin riittää kevyesti lunastamaan paikan jatkopeleihin, mutta ehtiikö joukkue löytää sen viisasten kiven voittaa pelejä, siinäpä se. Itse lähden kannattajana täysillä uskoen, että löytyy, sanoi tilastot ja kahvinporot ihan mitä tahansa, sillä ihan riittävän kauan olen kannattajana joutunut hyväksymään ajatuksen, että vain tappio ei ole poikkeus. Niin ei enää ole, ei vaikka tällä viikollakin tulisi nolla pojoa, sillä pisteiden laskijoiden kannattaa laskea, ettei JYP ole ainoa joka niitä kerää ja menettää. Yksi voittoputki johon pelit vielä mainiosti riittää, kääntää hetkessä asetelmat toiseksi. Näillä ennusmerkeillä voi mieluummin ennustella niin, että homma ratkeaa vasta viimeisillä kierroksilla ja ratkojaporukassa on taatusti JYP mukana.
 

Hiki-Pena

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
vähän niin kuin flunssa, jos hoidat, se ei kestä kuin 14 päivää, mutta jos et saat kärsiä kaksi viikkoa
Mielenkiintoinen ajatusleikki. Minä kun koitin flunssaani taannoin hoitaa...

Vakavasti puhuen, pystytkö muuten avaamaan tuota toistelemaasi "voittamisen opettelua"? Puhutaanko siinä samasta asiasta kuin "ehjä 60 minuuttia" tai "johtoasemassa pelaaminen" vai jotain muuta? Kiinnostelisi oikeasti tietää, mitä tuon termin taakse kaikkea kätkeytyy.
 

Valajas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Bolts, Yanni Gourde
Mielenkiintoinen ajatusleikki. Minä kun koitin flunssaani taannoin hoitaa...

Vakavasti puhuen, pystytkö muuten avaamaan tuota toistelemaasi "voittamisen opettelua"? Puhutaanko siinä samasta asiasta kuin "ehjä 60 minuuttia" tai "johtoasemassa pelaaminen" vai jotain muuta? Kiinnostelisi oikeasti tietää, mitä tuon termin taakse kaikkea kätkeytyy.

Ehkä se on sellainen tila että kun JYP-nuttu vedetään päälle niin jokainen pelaaja kasvaa vähän isommaksi kun mitä todellisuudessa on. Vahva kollektiivinen henki että ollaan valmiita tekemään ihan kaikkensa sen oman joukkueen eteen, eikä vaan käymään töissä ja tekemään sitä mitä pyydetään. Ja sitten kun jengi tajuaa, miten kova ja ylivoimainen joukkue me ollaan kun jokainen tekee asiat viimeisen päälle ja ylpeydellä, niin siinä vaiheessa tulee tekemiseen se rauha ja itseluottamusboosti. JYPillä tämä tila ei varmaan ole edes kaukana.

Mun mielestä Suomen maajoukkue on hyvä esimerkki tästä. Ne voittaa aina, koska sapluuna on selkeä, vaatimustaso(pelaajiston sisäinen ja valmentajien) on kova ja kilometrejä on vyöllä jokaisella, niitä yhteisiäkin. Vanha kunnon voittamisen kulttuuri, johon JYPillä on pelaajiston rakenteenkin suhteen vielä matkaa.

Rautakorpi puhui podcastissa itseohjautuvuuden tilasta ja valitteli että joukkuetta täytyy vielä valmentaa paljon. Ihannetilannehan on se että jengi oppii treenaamaan ja puskemaan toisiaan äärirajoille ihan oma-aloitteisesti. Meillä on paljon nuoria pelaajia, jotka eivät kirjaimellisesti vielä tiedä mitä se voittaminen liigassa vaatii.

Mun mielestä samaa asiaa kun aikanaan puhuttiin JYP-hengestä. Tuppuraiset, Perrinit, Hytöset ja Louhivaarat veti niin järkyttävän lujaa, että kukaan ei kehdannut ottaa vapauksia. Nyky-JYPissähän ollaan vasta menossa tähän kulttuurin tilaan Jerryn, Rooban, Christofferin, Gardinerin ja Veinin johdolla.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Mielenkiintoinen ajatusleikki. Minä kun koitin flunssaani taannoin hoitaa...

Vakavasti puhuen, pystytkö muuten avaamaan tuota toistelemaasi "voittamisen opettelua"? Puhutaanko siinä samasta asiasta kuin "ehjä 60 minuuttia" tai "johtoasemassa pelaaminen" vai jotain muuta? Kiinnostelisi oikeasti tietää, mitä tuon termin taakse kaikkea kätkeytyy.

Molemmat termisi kelpaavat sitä selittämään ihan hyvin. Ongelma, jos sellaiseksi sitä voi kuvailla ei ole siinä mitä kukin näkee, vaan siinä millä tavoin osaa sen sanallistaa. Näin minä ainakin uskon.

Mä liitän tuohon voittamisen opetteluun muutaman asian, kuten sen pelitavan sisäistämisen niin, että tilanteen jatkumoa olipa se itselle hyvä tai huono, seuraa pelitapaa tukeva valinta ja kun se on oikein kohdallaan se valinta on ennakointi. Ehjä 60 minuuttia oikeastaan sisältää sen mitä ylemmäs kirjoitin, kun liiga on tasoltaan kova ja erot äärimmäisen pienissä hetkissä ja asioissa, syntyy siihen pelitapaan se pieni murtuma, jota vastustaja voi hyödyntää ja jota vastustajat aina hyödyntää, jos oma taso sen sallii. Johtoasemassa pelaamisen osaaminen taas mun mielestä edellyttää, että se pelitapa osataan jo niin hyvin, että sitä voi taktisesti tuottaa varioiden, ilman, että pakka ns. sekoaa. Useasti käytetään termiä liika passivoituminen, kun kyse on ollut siitä, ettei se taktinen painopisteen vaihto ole ihan onnistunut.

Voittamisen opettelu on jännä termi sinänsä, Sitä voi pähkäillä ihan hyvin tuomiesi termienkin kautta, mutta omassa päässäni se on hiukka laajempi asia. Itseasiassa hoksasin moista asiaa ryhtyä pähkäämään mielessäni siihen aikaan, kun Kari Jalonen oli toisen HIFK kauden jälkeen sitä mieltä, että joukkue ei ollut oppinut voittamaan. pidin sitä ensin jargonina ja selittelynä, koska olihan HIFK materiaali silloinkin ihan sarjan eliittiä, mutta joku siinä Karin sävyssä ja tavassa puhua ei sittenkään kuulostanut selittelyltä tai tekosyyn löytämiseltä, vaan varmuudelta siitä, että työ on kesken ja on tieto, mikä steppi on ottamatta. Hänen kohdallaan tietty myös ammattitaito osata se joukkueeseen tuottaa. Seuraava kausihan oli sitten heille mestaruus kausi, eikä joukkueessa mun muistin mukaan ollut sen kummempaa kyykkäilyä missään vaiheessa kautta.

Ihan samaa näki JYPissä silloin kun tekemisen taso oli riittävä ja opittiin voittaminen. JYP saattoi pelata varsinkin vieraissa niin täysin "virkamieskiekkoa", että katsomossa saattoi haukotella ja harrastaa pitsin nypläystä, eikä tarvinnut huolia siitä kuka lopulta voittaa. Muistan eritoten yhden koomisen matsin Jokereita vastaan täällä stadissa, Jokerit puhkui ja yritti ja JYP katseli ja piti kaverin poissa tonteilta ja kävi sitten pussittamassa yhden kun vastustaja hukkasi pelin siksi yhdeksi pieneksi hetkeksi ja siinä lopputulos, eikä missään vaiheessa käynyt edes mielessä, että vastustaja millään kykenisi lopputulosta muuttamaan, tuo maali tehtiin siis toisessa erässä.

Tällä tiellä JYP on mun mielestä nyt Rautakorven käskemänä, joo, tälle kaudelle piippuun on jäänyt monesti, mutta pelitapa ja kokonaisuus näyttäytyy jo ihan toisena, kuin siinä vaiheessa ja aikana kun JYP identiteettinsä oli hukannut ja samalla hukkasi sen voittamisen kulttuurin. Niin peli, kuin se voittaminenkin on työllä opeteltava uudestaan, ei se automaattisesti esiin tule kunhan vaan ostetaan riittävän kovat ukot, vaikka ilman tasoa ei tietenkään korkealle yllä, tekipä mitä tahansa. Minusta monet pelit indikoi tulokseltaan ja pelin kuvaltaan juuri sitä, että muuten paketti riittää kevyesti siihen mihin nyt pyritään, mutta tuo yksi rasti on vielä lunastamatta. Niin kuin aiemmin alleviivasin, minä uskon, että lähtee jo tähän kauteen toteutumaan, kävi tämän viikon kisoissa miten tahansa ja uskon myös, että ensi kausi kisaillaan jo ylemmällä portaalla liigassa.
 

Hiki-Pena

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Tämä oli hyvä ja kattava vastaus, kiitos @JypFabu ! Tuosta Jokerit-esimerkistä tulee kyllä vahvoja viboja tämän kauden JYPiin. Siis niin päin, että ollaan oltu peleissä jokereina (hyi olkoon, miten kirjoitettu).

Edit: Olen muuten itse myös näistä henkimaailman asioista samoilla linjoilla sinun kanssa @Valajas.
 

spaceman

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, #26, #15, #11, #45
Tämän päiväisessä kiekkoradion valmentajahaastattelussa Nieminen latasi ryöpytyksen kurinpidon suuntaan Christofferin casesta. Samoja ajatuksia mitä Rautakorven haastattelussa: taklaus ei ollut taklaus ja 6 peliä aivan ylimitoitettu. Lisäksi murehti sitä, että pelaaja menettää 10% tuloistaan.

Kirsikkana kakun päälle nosti esiin TPS-pelaajan taklauksen, joka vuorostaan ei mennyt edes kurinpitoon ja toivoi myös Langhamerin tempauksia tarkasteluun.
 

spaceman

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, #26, #15, #11, #45
Valmennuksen suuntaan vähän kritiikkiä:
  • Kärkipelaajien ylipeluutus. Nyt alkaa näkyä kuorma suoritteessa. Siellä on Kakkosta ja Malista reservissä.
  • Kakkosylivoima ja Suhonen. 14 peliä ilman tehpisteitä tms. Miten olisi kuvio kaksi pakkia, maskia ja vetoja.
  • Kulmissa pyöriminen vs. maalille meno ja kiekon toimittaminen sinne. Lukko pelasi huomattavasti paljon suoraviivaisemmin maalia kohti.
Siinäpä ne olennaisimmat tähän hätään.
 

Köpi

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Buffalo Sabres, Green Bay Packers
Valmennuksen suuntaan vähän kritiikkiä:
  • Kärkipelaajien ylipeluutus. Nyt alkaa näkyä kuorma suoritteessa. Siellä on Kakkosta ja Malista reservissä.

Miten reservissä olevat Kakkonen ja Malinen edesauttaa sitä että kärkipelaajien ylipeluutusta voisi vähentää?
 

Köpi

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Buffalo Sabres, Green Bay Packers

Hiki-Pena

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Niin. Mitä väliä ketkä siellä pelaa kun tukkaan tulee tukkajukan jypille kuitenkin.
Jos se oletusarvoisesti on noin, niin olet oikeassa. Kyllä minä tänään(kin) olisin mielelläni Kakkosen kentällä nähnyt.
 

Hiki-Pena

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Ja nämäkö sitten ovat niitä sateentekijöitä, jotka pystyvät vähentämään Nikun ja Winbergin peliaikaa?
Jos ongelma on em. herrojen ylipeluutus, niin kyllä. Tänään molemmissa maaleissa omiinn on syytä tarkastella Nikun pelaamista.
 

Gorbatjovi

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, New Jersey Devils, JPS, Dream Theater. Ja #28
Toisaalta onko tuo 2-3 pelin viikkotahti niin kova että levosta olisi varsinaisesti jotain hyötyä. Ei ainakaan kannata haaveilla rapakon taakse jos kunto ei riitä.
Minä olen myös tälläkin kannalla, onhan #8 siellä pelannutkin ja ainakin yleisen käsityksen mukaan siellä pelataan ihan vittuna illasta toiseen ja ihan eri tätsillä kuin täällä läpsyttelyliigassa. Ei pitäisi tuntua missään tai sitten ei vaan kiinnosta. 25 min illassa pelistä toiseen ja on tästä Jukaltakin kysytty ja sanoi että parhaat pelaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös