Mielenkiintoinen ajatusleikki. Minä kun koitin flunssaani taannoin hoitaa...
Vakavasti puhuen, pystytkö muuten avaamaan tuota toistelemaasi "voittamisen opettelua"? Puhutaanko siinä samasta asiasta kuin "ehjä 60 minuuttia" tai "johtoasemassa pelaaminen" vai jotain muuta? Kiinnostelisi oikeasti tietää, mitä tuon termin taakse kaikkea kätkeytyy.
Molemmat termisi kelpaavat sitä selittämään ihan hyvin. Ongelma, jos sellaiseksi sitä voi kuvailla ei ole siinä mitä kukin näkee, vaan siinä millä tavoin osaa sen sanallistaa. Näin minä ainakin uskon.
Mä liitän tuohon voittamisen opetteluun muutaman asian, kuten sen pelitavan sisäistämisen niin, että tilanteen jatkumoa olipa se itselle hyvä tai huono, seuraa pelitapaa tukeva valinta ja kun se on oikein kohdallaan se valinta on ennakointi. Ehjä 60 minuuttia oikeastaan sisältää sen mitä ylemmäs kirjoitin, kun liiga on tasoltaan kova ja erot äärimmäisen pienissä hetkissä ja asioissa, syntyy siihen pelitapaan se pieni murtuma, jota vastustaja voi hyödyntää ja jota vastustajat aina hyödyntää, jos oma taso sen sallii. Johtoasemassa pelaamisen osaaminen taas mun mielestä edellyttää, että se pelitapa osataan jo niin hyvin, että sitä voi taktisesti tuottaa varioiden, ilman, että pakka ns. sekoaa. Useasti käytetään termiä liika passivoituminen, kun kyse on ollut siitä, ettei se taktinen painopisteen vaihto ole ihan onnistunut.
Voittamisen opettelu on jännä termi sinänsä, Sitä voi pähkäillä ihan hyvin tuomiesi termienkin kautta, mutta omassa päässäni se on hiukka laajempi asia. Itseasiassa hoksasin moista asiaa ryhtyä pähkäämään mielessäni siihen aikaan, kun Kari Jalonen oli toisen HIFK kauden jälkeen sitä mieltä, että joukkue ei ollut oppinut voittamaan. pidin sitä ensin jargonina ja selittelynä, koska olihan HIFK materiaali silloinkin ihan sarjan eliittiä, mutta joku siinä Karin sävyssä ja tavassa puhua ei sittenkään kuulostanut selittelyltä tai tekosyyn löytämiseltä, vaan varmuudelta siitä, että työ on kesken ja on tieto, mikä steppi on ottamatta. Hänen kohdallaan tietty myös ammattitaito osata se joukkueeseen tuottaa. Seuraava kausihan oli sitten heille mestaruus kausi, eikä joukkueessa mun muistin mukaan ollut sen kummempaa kyykkäilyä missään vaiheessa kautta.
Ihan samaa näki JYPissä silloin kun tekemisen taso oli riittävä ja opittiin voittaminen. JYP saattoi pelata varsinkin vieraissa niin täysin "virkamieskiekkoa", että katsomossa saattoi haukotella ja harrastaa pitsin nypläystä, eikä tarvinnut huolia siitä kuka lopulta voittaa. Muistan eritoten yhden koomisen matsin Jokereita vastaan täällä stadissa, Jokerit puhkui ja yritti ja JYP katseli ja piti kaverin poissa tonteilta ja kävi sitten pussittamassa yhden kun vastustaja hukkasi pelin siksi yhdeksi pieneksi hetkeksi ja siinä lopputulos, eikä missään vaiheessa käynyt edes mielessä, että vastustaja millään kykenisi lopputulosta muuttamaan, tuo maali tehtiin siis toisessa erässä.
Tällä tiellä JYP on mun mielestä nyt Rautakorven käskemänä, joo, tälle kaudelle piippuun on jäänyt monesti, mutta pelitapa ja kokonaisuus näyttäytyy jo ihan toisena, kuin siinä vaiheessa ja aikana kun JYP identiteettinsä oli hukannut ja samalla hukkasi sen voittamisen kulttuurin. Niin peli, kuin se voittaminenkin on työllä opeteltava uudestaan, ei se automaattisesti esiin tule kunhan vaan ostetaan riittävän kovat ukot, vaikka ilman tasoa ei tietenkään korkealle yllä, tekipä mitä tahansa. Minusta monet pelit indikoi tulokseltaan ja pelin kuvaltaan juuri sitä, että muuten paketti riittää kevyesti siihen mihin nyt pyritään, mutta tuo yksi rasti on vielä lunastamatta. Niin kuin aiemmin alleviivasin, minä uskon, että lähtee jo tähän kauteen toteutumaan, kävi tämän viikon kisoissa miten tahansa ja uskon myös, että ensi kausi kisaillaan jo ylemmällä portaalla liigassa.
