Hyvä juttu Rautakorvesta, ja JYPistä ylipäätään. Nyt kun luin tämän ja toissapäivänä sain parin päivän lukukinkereiden jälkeen luettua Perrinin kirjan niin kieltämättä ei ole yhtään yllättävää, kuinka syvällä suossa JYP on ollut. Ei se nyt voinut olla näkymättä tuloksissa.
Antaa myös perspektiiviä tälle koko urakalle - ja toivoakin. Tapparalla oli vastaavanlainen notkahdus 2010-luvun taitteessa, kun taas JYP takoi tulosta. Ja kukas sieltä tulikaan nostamaan sinioranssit menestyjäksi?
Samassa, vaikka vähän väärässä ketjussa ollaankin: vaikka Perrinin kirjassa vähemmän yllättäen näkökulma on vahvasti pelaaja-Perrinin, niin Veltsu näyttää entistä enemmän kunnon tuhnulta - etenkin kun 10-luvun keskivaiheilla JYPillä oli jalkeilla erittäin kilpailukykyinen joukkue. Siinä tuhottiin menestyspohjaa harvinaisella tahdilla, varsinkin kun miettii millaisia junnuja silloin päästettiin muualle takomaan tulosta.
Malttia. Pitäisi itsekin muistaa, mutta perkele kun tappiot vain kirvelevät niin paljon. JYP vain on ainoa seurajoukkue, joka saa yhtä lailla huonolle tuulelle mutta toisaalta valaisee päivät ja illat niinä hyvinä iltoina. On tämä ihmeellistä tämä kannattaminen, joskus omaa "uraa" lopetellessa aina ihmettelin, miten jotkut jaksavat seurata ja kannattaa jotakin joukkuetta niin tulenpalavasti, mutta tässä sitä ollaan.
Ja piti edelliseen kappaleeseen kirjoittaa maltista täysin muuta, mutta meni tunteen puolelle. Malttia. Tämä kausi ei vielä määrittele tulevaa JYPiä. Panoksettomana en silti halua tätäkään kautta pitää, koska tällä rakennetaan sitä pohjaa, johon tukeutua. Ensin pelillisesti mutta osin myös tuloksellisesti. Ja siinä uskon, että Rautakorpi on aivan erinomainen valinta JYPiin.
Kolme kautta on aikaa malttiin. Kolmantena olisi jo järkevää kolkutella niitä finaalipaikan portteja.