Jukka Jalosen Suomi

[JHag]

Jalonenhan sen sanoi itsekin ääneen > hyökkäysalueen pelin on muututtava suoraviivaisemmaksi. Kiekkoa pitää pelata maalille ja pelaajien pitää uskaltaa laukoa paljon nykyistä enemmän. Meidän peli -hössötyksessä koko lajia on mitattu sen mukaan, miten paljon on otettu hitaita tai puolinopeita lähtöjä. Vähän sama kuin pistäisi 100m juoksun tavoitteeksi hyvän sijoituksen 50 metrin kohdalla. Lisäksi kiekkokontrolli on toissijainen asia. Se joukkue ei voita, joka pitää kiekkoa 60% ajasta. Se voittaa, joka tekee enemmän maaleja. Jääkiekko ei ole ydinfysiikkaa. J.Jalonen on selvästi fiksumpi kuin hänen Meidän peli -lakeijansa Urheilulehdessä. Jalonen on ammattimies, joka totesi kliinisesti mikä tässä meni pieleen ja mitä pitää kehittää. Hän ei jää makaamaan yhden pelisysteemin päälle vaalimaan sitä. On erittäin virkistävää pelikirjakeskustelulle, että itse päävalmentajakin pääsee välillä lausumaan sanasen näpyttelijöiden sekaan.

 

[Rod Weary]

Yksi asia, mikä on jopa kiusallisen tuttua Kerhon lehdistötilaisuuksia kuunnelleille, on se, että Jalonen mittaa pelin onnistumisen maalipaikkojen lukumäärällä. Meidän pelissä ne ovat tyypillisesti Jalosen joukkueelle päin kallellaan. Jos joku tykkää laskea viivelähtöjä, niin ihan kiva. Mutta Jalonen laskee kyllä nimenomaan maalipaikkoja. Jos pelaajat eivät niistä tee, niin vika on kyllä silloin pelaajien viimeistelytaidossa eikä pelisysteemissä.

 

[Wäinö#16]

Yksi asia, mikä on jopa kiusallisen tuttua Kerhon lehdistötilaisuuksia kuunnelleille, on se, että Jalonen mittaa pelin onnistumisen maalipaikkojen lukumäärällä. Meidän pelissä ne ovat tyypillisesti Jalosen joukkueelle päin kallellaan. Jos joku tykkää laskea viivelähtöjä, niin ihan kiva. Mutta Jalonen laskee kyllä nimenomaan maalipaikkoja. Jos pelaajat eivät niistä tee, niin vika on kyllä silloin pelaajien viimeistelytaidossa eikä pelisysteemissä.

Osin totta, mutta kyllä paikkojen laatua pitäisi myös jonkun verran erottelemaan. Esim. Tsekki ja Venäjä tekivät ison osan maaleista aivan huippupaikoilta ja ainakin itselleni jäi sellainen tunne, että vastaaville huippupaikoille Suomi ei päässyt niin paljon vaikkakin sitten voitti nämä ns. kakkoskategorian maalipaikat. Yksi syy tähän on puolustuspelisysteemissä, jossa välillä tulee liian avoimia paikkoja kun miehet alkavat hukkumaan ja toisaalta näissä kisoissa Suomea vastaan tuli varsin paljon yv-hyökkäyksiä, mikä menee pelitavan huonon toteutuksen piikkiin.

 

[scholl]

Osin totta, mutta kyllä paikkojen laatua pitäisi myös jonkun verran erottelemaan. Esim. Tsekki ja Venäjä tekivät ison osan maaleista aivan huippupaikoilta ja ainakin itselleni jäi sellainen tunne, että vastaaville huippupaikoille Suomi ei päässyt niin paljon vaikkakin sitten voitti nämä ns. kakkoskategorian maalipaikat. Yksi syy tähän on puolustuspelisysteemissä, jossa välillä tulee liian avoimia paikkoja kun miehet alkavat hukkumaan ja toisaalta näissä kisoissa Suomea vastaan tuli varsin paljon yv-hyökkäyksiä, mikä menee pelitavan huonon toteutuksen piikkiin.

Venäläiset pelaajat olivat niin taitavia ja nopeita, että pyörittivät puolustukset aivan reikäjuustoksi. Siinä ei silloin ole paljon tehtävissä ellei ole aivan huippupelaajia puolustamassa. Suomalaisten hyökkäyskalusto ei ole vastaavalla tasolla, joten ei ole mahdollista samalla reseptillä rakentaa niitä huippupaikkoja.

 

[Rod Weary]

Venäläiset pelaajat olivat niin taitavia ja nopeita, että pyörittivät puolustukset aivan reikäjuustoksi. Siinä ei silloin ole paljon tehtävissä ellei ole aivan huippupelaajia puolustamassa. Suomalaisten hyökkäyskalusto ei ole vastaavalla tasolla, joten ei ole mahdollista samalla reseptillä rakentaa niitä huippupaikkoja.

No kyllä kun katsoi Filppulan/Koivun tarjoiluja Jokiselle, tai Granlundin vastaavia harvoja välähdyksiä (Pesonen!), niin olihan siellä niitä parhaan sektorin paikkoja ihan tarpeeksi.

 

[JHag]

Osin totta, mutta kyllä paikkojen laatua pitäisi myös jonkun verran erottelemaan. Esim. Tsekki ja Venäjä tekivät ison osan maaleista aivan huippupaikoilta ja ainakin itselleni jäi sellainen tunne, että vastaaville huippupaikoille Suomi ei päässyt niin paljon vaikkakin sitten voitti nämä ns. kakkoskategorian maalipaikat.

Aivan samaa mieltä. Suomi ei kovinkaan paljon saanut esimerkiksi ribareita vastustajaveskarilta, vaan hävisi nämä järjestään vastustajan pakeille. Siltikin pidän Jalosessa siitä, että hakee pelin tilastoihin mukaan itsepintaisesti myös maalipaikat, vähän huonommatkin. Samoin laukausten MÄÄRÄN ja LAADUN. Osuiko esimerkiksi Hietanen kertaakaan putkien sisään? Tämä osoittaa, että Jalonen on valovuosia edellä pelikirjauskovaisia, joille tehdyt maalit ja saavutetut maalipaikat tuntuvat olevan merkityksetön detalji. Meikäläisellä on mennyt Jalosen arvostus viime keväästä alkaen koko ajan ylöspäin, eikä tämä kevät aiheuttanut mitään dyykkausta. Musta on helpottavaa kuunnella Jalosen haastatteluja. Niissä paljastuu, että hän on kliininen ja nopeasti havainnoiva ammattimies, jota ei pahemmin kiinnosta muu kuin itse pelistä puhuminen. Lisäksi hän on esimerkillisellä tavalla pelaajien puolella. Hyvin epäsuomalainen piirre. NHL:n jonkunlainen "kammoksuminen" on ainoa miinusmerkkinen asia JJ:ssa meikäläisen asteikolla. Ja siis arvostan Jalosta ohi hänen epäfyysisen pelityylinsä. Hänen jääkiekkonsa ei ole sellaista, jota haluaisin nähdä esimerkiksi HIFK:n pelaavan. Kiistaton ammattimies hän kuitenkin on. Ja riittävän itsepäinen pelaajavalinnoista alkaen.

 

[choose_life]

Suomi ei kovinkaan paljon saanut esimerkiksi ribareita vastustajaveskarilta, vaan hävisi nämä järjestään vastustajan pakeille. Siltikin pidän Jalosessa siitä, että hakee pelin tilastoihin mukaan itsepintaisesti myös maalipaikat, vähän huonommatkin. Samoin laukausten MÄÄRÄN ja LAADUN. Tämä osoittaa, että Jalonen on valovuosia edellä pelikirjauskovaisia, joille tehdyt maalit ja saavutetut maalipaikat tuntuvat olevan merkityksetön detalji.
Hän on kliininen ja nopeasti havainnoiva ammattimies, jota ei pahemmin kiinnosta muu kuin itse pelistä puhuminen. Lisäksi hän on esimerkillisellä tavalla pelaajien puolella. Hyvin epäsuomalainen piirre. NHL:n jonkunlainen "kammoksuminen" on ainoa miinusmerkkinen asia JJ:ssa meikäläisen asteikolla. Kiistaton ammattimies hän kuitenkin on. Ja riittävän itsepäinen pelaajavalinnoista alkaen.

Samoilla linjoilla - kunhan JJ muistaa vielä sen, että varsinkin lyhyissä turnauksissa pitää laskea ihan ensin ne maalit, sitten vasta paikat:).

Vakavammin, miehen uraa ja tekemisiä pidemmän aikaa seuranneena miellyttää se täälläkin useasti toistamani ja toistettu opi virheistäsi -mentaliteetti, joka on IMO vienyt Jalosen maajoukkueen peräsimeen asti - ja hyvin todennäköisesti auttaa nyt näkemään tästä turnauksesta käteen jääneet pelitavan, valintojen ja peluutuksen viilaus/muutostarpeet.

Kun vielä pääsee eroon niistä pikkukyläalemmuuskompleksin rippeistä, jotka vaivaavat suhteessa NHL-pelaajiin ja -maailmaan, ovet voivat aueta Suomen rajojen ulkopuolellekin (mikä olisi oikein hyvä juttu, kuten niin monen muunkin suomalaisvalmentajan kohdalla).

Mitä johonkin sivuraiteen perässähiihtäjiin tulee, niihin ei kannata kiinnittää minkään valtakunnan huomiota, Ei ole Jalosen vika, että sekä realiteeteista että kiekko- ja muusta ammattityöstä pihalla olevia persekärpäsiä yrittää liimautua kantaan. Kuuluvat mj-valmennuksen luontaishaittoihin, kuin myös erilaiset kuppikunnat ja puukottajat. Asiallinen keskustelu kritiikkeineen on tietty erikseen, ja sitä maajoukkueen päävalmentajan pitääkin kestää ja osata käydä.

 

[peruspata]

Samoilla linjoilla - kunhan JJ muistaa vielä sen, että varsinkin lyhyissä turnauksissa pitää laskea ihan ensin ne maalit, sitten vasta paikat:).

Vakavammin, miehen uraa ja tekemisiä pidemmän aikaa seuranneena miellyttää se täälläkin useasti toistamani ja toistettu opi virheistäsi -mentaliteetti, joka on IMO vienyt Jalosen maajoukkueen peräsimeen asti - ja hyvin todennäköisesti auttaa nyt näkemään tästä turnauksesta käteen jääneet pelitavan, valintojen ja peluutuksen viilaus/muutostarpeet.

Kun vielä pääsee eroon niistä pikkukyläalemmuuskompleksin rippeistä, jotka vaivaavat suhteessa NHL-pelaajiin ja -maailmaan, ovet voivat aueta Suomen rajojen ulkopuolellekin (mikä olisi oikein hyvä juttu, kuten niin monen muunkin suomalaisvalmentajan kohdalla).

Mitä johonkin sivuraiteen perässähiihtäjiin tulee, niihin ei kannata kiinnittää minkään valtakunnan huomiota, Ei ole Jalosen vika, että sekä realiteeteista että kiekko- ja muusta ammattityöstä pihalla olevia persekärpäsiä yrittää liimautua kantaan. Kuuluvat mj-valmennuksen luontaishaittoihin, kuin myös erilaiset kuppikunnat ja puukottajat. Asiallinen keskustelu kritiikkeineen on tietty erikseen, ja sitä maajoukkueen päävalmentajan pitääkin kestää ja osata käydä.

Kirjoitin toiseen ketjuun lauseen, joka sopii tänne. Jalosen reagoinnissa pelin aikana on puutteita, vaikka reagointia nyt nähtiin mm. viltityksissä. Turnausten välinen reagointi on ollut aika hyvää, siksi luotan, että jälleen päästään eteenpäin. On tärkeää nukkua ja mennä eteenpäin. Vastustajien scoutit olivat hyvin hereillä, nyt odotellaan Jalosen vastaiskua. Viimeistelyongelmille Jalonen ei määräänsä enempää voi, eikä ole tilanteeseen syyllinen.

 

[lindros]

Tässä Jukka Jalonen osoittaa suuruutensa, osoittamalla olevansa kykeneväinen itsekritiikkiin. Jalosen ja parkkipaikkalätkän fanipojat voisivat ottaa oppia Messiaastaan.

Kyllä vain. Jalonen on asian ytimessä. Pelitapaan tässä ei kaaduttu, vaan nimenomaan maalintekoon. Suomi tarvitsi 10 paikkaa maaliin, vastustaja viisi.

Sihvonen&Yrjänheikki pistivät aika hyvin asian pakettiin.

- Ylivoima- tai tasavoimahyökkäyksiin ei päästy orjallisen mies miestä vastaan puolustamisen takia.
- Kulmapeli ei tuottanut maalipaikkoja likimainkaan niin paljon kuin vastustajat tuottivat omilla kulmapeleillään
- Laukausten laatu surkeaa

-> http://www.youtube.com/watch?v=owYtAtkw-rk&feature=player_embedded

 

[JHag]

Ymmärränkö nyt oikein että näet yhteyden nopean pystysuunnan pelaamisen kanssa ja hyökkäysalueella laukomisen ja maalille pelaamisen kanssa?

Tilannehan on se että hitaat hyökkäyksiinlähdöt eivät mitenkään sulje pois sitä että hyökkäysalueella pelattaisiin kiekkoa maalille ja lauottaisiin.

Tähän vastaan, että mun mielestäni suomalaisessa jääkiekossa on puhuttu aivan liikaa siitä, miten tullaan omalta alueelta ylös suhteessa siihen, mitä tehdään hyökkäysalueella. Meikäläiselle on sinänsä ihan yhdentekevää miten joukkue tuo kiekon ylös. Kunhan tuo. Pelin klassiset sota-alueet / painopisteet sijaitsevat molempien maalien edustalla. Kanadalainen kiekkofilosofia sanoo: kun olet hyvä molempien maalien edustalla, voitat hyvin todennäköisesti ottelun. Tässä on suurta viisautta ilman monimutkaista pelikirjajargonia. Vertaan edelleen satasen juoksuun: kiinnostavin ja merkittävin vaihe siinä on viimeinen 20 metriä, jolloin kisa ratkeaa. Jos jonkun sprintterin valmennus pysähtyisi jauhamaan sitä, kuinka hän lähtee ja mikä on tilanne 50 metrin kohdalla, saattaisi koko juoksemisen fokus pikkuhiljaa kadota. Se ei tarkoita sitä, etteikö jokainen metri olisi tärkeä, mutta tärkeintä on kiistatta loppu. Lätkässä tärkeintä on kiistatta maalinteko ja vastustajan maalinteon estäminen. Muu on vähemmän tärkeää. Näissä kisoissa Suomi ei ollut vahvimmillaan kummankaan maalin edustalla. Miesvartiointi teki Kanadan ja USA:n (ekassa ottelussa) työstä todella helppoa. Olen sitä mieltä, että Kanada- ja USA-tappiot tekivät Suomelle hyvää. Juuri siitä syystä arvostan Jalosta, että hän reagoi näihin häviöihin! Suomihan tappoi Jenkit upeasti heidän maalinsa edessä! Joensuu ja Koivu maalasivat suoraan sota-alueen ytimestä. Suomen peliä pitäisi mielestäni rakentaa siten, että otetaan molemmat maalinedustat työn alle. Kun tämä toimii, mietitään miten päästään nopeimmin ylös, eikä tehdä edestakaisin syöttelystä koko pelifilosofian kantavaa ideaa.

 

[Johannes]

Suomen peliä pitäisi mielestäni rakentaa siten, että otetaan molemmat maalinedustat työn alle. Kun tämä toimii, mietitään miten päästään nopeimmin ylös, eikä tehdä edestakaisin syöttelystä koko pelifilosofian kantavaa ideaa.

Tämähän on ollu paljon Mårtsin Ruotsin yrityksenä, johon tuli nyt pieni epäonnistuminen menestyksessä. Pyritään vahvaan maalinedustojen peliin, unohtamatta perinteistä ruotsalaista kiekottelun osaamista. Ehkä Suomen kannattaisi ottaa vähän oppia Ruotsin pelitavasta, vaikka sillä ei tullut menestystä 2012 MM-kisoissa.

 

[Vellihousu]

Tähän vastaan, että mun mielestäni suomalaisessa jääkiekossa on puhuttu aivan liikaa siitä, miten tullaan omalta alueelta ylös suhteessa siihen, mitä tehdään hyökkäysalueella.

Voi olla että tästä on puhuttu liikaa, mutta ei keskustelu ole täysin tarpeetonta ollut, sillä koko ajatus siitä että omiin hyökkäyksiin voi lähteä myös kaikessa rauhassa ja kontrolloidusti on edelleen Suomessa suhteellisen uusi. Suomalaisessa perinteessä hyökkääminen on hieman karrikoidusti ollut vastahyökkäysten kyttäämistä vastustajan virheistä tai kiekon pelaamista mahdollisimman nopeasti ylös niin ettei sitä ainakaan menetetä omalla alueella jolloin Suomen peli on ollut pahimmillaan melkoista roiskimista. Jalonen on tehnyt ison muutoksen siinä että nykyään suomalaiset uskaltavat myös pitää kiekkoa ja syötellä sitä jopa hieman tarpeettomasti. Mieluummin tätä kuin kiekon päätyyn räiskimistä vaikka joskus hieman turhauttaakin.

Mutta muuten kyllä samaa mieltä, hyökkäysten laatuun pitää panostaa, se on seuraava looginen kehitysaskel. Maalintekoa on mystifioitu Suomessa pitkään ja maalintekijöiden puutteesta on syytelty pahaa Nuorta Suomea ja milloin mitäkin, mutta kisoja katsoessa tuli tosiaan melkein ensi kertaa mieleen että aika hyvistä paikoista nämä Sjominit ja Malkinit pääsivät maalaamaan. Totta kai yksilötaitoa on pirusti takana, mutta sitä suuremmalla syyllä Suomessakin pitää nyt soveltaa hyökkäysten päättämisen samaa ajatusta kuin niihin lähtöön: ei vain räiskitä vähän sinne päin vaan kelataan pikkuisen mistä niistä paikkoja syntyy ja sitten toteutetaan tarvittavat toimenpiteet. Uskon Jukka Jalosen olevan oikea mies näiden muutosten toteuttajaksi ja kuten toisaalla totesinkin, kiinnostuneena odotan mitä seuraavaksi tapahtuu.

 

[JHag]

Mutta muuten kyllä samaa mieltä, hyökkäysten laatuun pitää panostaa, se on seuraava looginen kehitysaskel. Maalintekoa on mystifioitu Suomessa pitkään ja maalintekijöiden puutteesta on syytelty pahaa Nuorta Suomea ja milloin mitäkin, mutta kisoja katsoessa tuli tosiaan melkein ensi kertaa mieleen että aika hyvistä paikoista nämä Sjominit ja Malkinit pääsivät maalaamaan.

Juuri näin. Osittain Suomen myyttinen huono maalintekotaito johtuu siitä, että Suomi ei osaa rakentaa maalipaikkoja sota-alueelle ja mennä ribareihin. Siinä missä suomalainen hyökkäys huipentuu siniviivan tuntumasta tulevaan laukaukseen, jonka mahdollisesti maskimies ohjaa maaliin, huippumaiden hyökkäys vasta alkaa ensimmäisestä vedosta maalia kohti. Ribarin perässä on satavarmasti vähintään yksi äijä ja jos hänellä ei ole heti kunnon vetopaikkaa > kiekko taaksepäin ja samantien toisen aallon laukaus. Jesse Joensuu ei ole erityisen taitava käsistään, mutta saisi aika nopeasti hyvän maalintekijän maineen painumalla jatkuvasti maalin eteen, kuten USA-ottelun voittomaalissa. Sieltä osuu putkien väliin paljon todennäköisemmin kuin jostain siniviivan tuntumasta. Arttu Luttinen pelaa SM-liigaa juuri näin. Maajoukkueessa arvostetaan liikaa kiekon kanssa näppärästi pörrääviä Kiiskisiä suhteessa rujoihin Joensuu-tyyppisiin pelaajiin.

Toinen asia, joka Suomessa on unohdettu, on oman maalin edusta. Tästä puhutaan pelikirjasuomessa käsittämättömän vähän! Suomen ideologia lähtee siitä, että se on nimenomaan Suomi, joka pitää kiekkoa omalla alueellakin. Kyseessä on kuitenkin puolustusalue, sen nimi ei ole maalinteonalustamisalue. Pakit on valittu syöttötaitoa ja pelinrakennusta ajatellen ja "oikeat" pakit puuttuvat liki kokonaan. No, onhan maajoukkueessa Väänänen ja Järvinen, mutta he pelaavat Suomen paidassa aivan erilailla kuin omissa seuroissaan. On aika mystistä, että Ossi Väänäsestä pystytään tekemään MM-kisojen ajaksi hampaaton ja väritön peruspakki. Tämä ei ole mun mielestäni Väänäsen parhaiden ominaisuuksien hyödyntämistä. Ossin pitäisi jakaa kunnolla kovuutta maalin edessä, eikä kelailla koko ajan kiekollista peliä ja syöttösuuntia. Toni Söderholm sanoi hyvin: "Ei ole kiva mennä kentälle, jos päähän on iskostettu vain yksi tapa pelata".

Koko pelikirjakuvio pitäisi rakentaa näin:
1. Määritellään jääkiekkopelin tarkoitus ja todetaan, että se on maalinteko ja maalinteon estäminen.
2. Todetaan, että maaleja tehdään parhaiten läheltä vastustajan maalia ja lähdetään hyökkäyspelissä siitä, että sinne on päästävä mahdollisimman vähin kikkailuin. Lisäksi laukauksiin tarvitaan määrää ja laatua.
3. Huomioidaan, että vastustajan maalien estäminen tapahtuu pääasiassa oman maalin edustan sota-alueella ja pyritään tekemään siitä hankala alue hyökkäävälle joukkueelle. Pelataan kovaa, tuetaan omaa maalivahtia ja puolustetaan aluetta - ei laukata yksittäisten miesten perässä.
4. Vasta tämän jälkeen hienosäädetään ja kiekkokontrolli on esimerkiksi asia, joka kuuluu hienosäätöön, ei jääkiekkopelin perustarkoitukseen - maalintekoon ja maalinteon estämiseen.

Jääkiekkopelin tavoite ei voi, eikä saa olla se, että kiekkoa pidetään yli 50% ajasta. Mitä merkitystä sillä on, jos molempien maalien edustat pelataan huonosti? Tavoitteen pitää olla se, että tehdään enemmän kuin vastustaja ja päästetään vähemmän. Kiekkokontrolliprosenteista ei saa mitään lisäpisteitä, vain maalit lasketaan. Jos joukkue on hyvä maalien edustoilla ja voittaa ne, joukkue voittaa pelin hyvin todennäköisesti. On todennäköistä, että tällainen joukkue on myös pitänyt kiekkoa vastustajaa enemmän ja kiekonhallinta on nimenomaan seuraus, ei syy. Se on seuraus oikeisiin asioihin keskittymisestä. Pelkkä kiekonhallinta ei riitä automaattisesti voittoon ja niin kauan kuin edelleenkin mitataan maalintekoa, kannattaa keskittyä molempiin maalinedustoihin, joissa ratkaisut syntyvät.

 

[Johannes]

Kannattaa lukea ajatuksella veli JHagin kirjoitus, eikä jatkaa nukkumista Jukka Jalosen meidän pelin unimaailmassa. MM-kulta 2011 oli hieno saavutus meidän peliltä ja ne juhlat eivät toistu koskaan Suomelle tai ehkä jatkossakin kerran 16 vuodessa, jos peruasiast pelistä eivät ole kunnossa tulevaisuudessa, vaikka pelitapa olisi Jalosen meidän peli. Maalien edustoja on hallittava, eikä vai laskettava kiekonhallintaprosentteja. Saisko maalien edustojen kiekohallintaprosentit jostain ohjelmasta esiin tai maalintekosektorien, omassa ja vastustajan päässä.

 

[scholl]

Juuri näin. Osittain Suomen myyttinen huono maalintekotaito johtuu siitä, että Suomi ei osaa rakentaa maalipaikkoja sota-alueelle ja mennä ribareihin. Siinä missä suomalainen hyökkäys huipentuu siniviivan tuntumasta tulevaan laukaukseen, jonka mahdollisesti maskimies ohjaa maaliin, huippumaiden hyökkäys vasta alkaa ensimmäisestä vedosta maalia kohti. Ribarin perässä on satavarmasti vähintään yksi äijä ja jos hänellä ei ole heti kunnon vetopaikkaa > kiekko taaksepäin ja samantien toisen aallon laukaus. Jesse Joensuu ei ole erityisen taitava käsistään, mutta saisi aika nopeasti hyvän maalintekijän maineen painumalla jatkuvasti maalin eteen, kuten USA-ottelun voittomaalissa. Sieltä osuu putkien väliin paljon todennäköisemmin kuin jostain siniviivan tuntumasta. Arttu Luttinen pelaa SM-liigaa juuri näin. Maajoukkueessa arvostetaan liikaa kiekon kanssa näppärästi pörrääviä Kiiskisiä suhteessa rujoihin Joensuu-tyyppisiin pelaajiin.

Niin ja minkä takia nelossentteri on joku Petri Kontiola? Eikö Kontiolan pitäisi olla kolmessa ekassa ketjussa ja nelosen keskellä sitten joku Wirtanen/Nokelainen, jolloin voitaisiin oikeasti rakentaa vähän eri tyyppinen ketju, joka keskittyy jäähyjen tappamiseen, tilanteen rauhoittamiseen oman joukkueen maalin jälkeen ja sitten sellaiseen yleiseen kovaan peliin. Luttisen lisäksi tulee Lennu mieleen. Moni luulee yhden P-Amerikan kauden jälkeen, että hän on joku pienen kaukalon rymistelijäspesialisti. Ei, vaan Lennu voi pelata sekä nelosketjussa rymistellen niin myöskin vaikkapa ykkösketjussa maskimiehenä ja lähietäisyydeltä kiekkoja häkkiin laittavana pelaajana. 2011 pleijareissa hän oli loistava hyökkäyspäässä. Ennen kaikkea hän on yleispelaaja, jota voi käyttää lähes missä tahansa hyökkäyspään roolissa. En ymmärrä, miksei kahden viikon turnaukseen valita tuollaisia pelaajia. Jalkapallon puolella yleispelaajia arvostetaan yli kaiken. Maajoukkuevalmentajat ovat erittäin iloisia, jos heillä on arvokisoissa joku Schweinsteiger/Tymoschuk/Salihamidcic/Altintop tms. pelaaja, joka voi pelata laidassa, keskellä tai vaikkapa puolustuksessa. Odottaisin, että Jalonen löytäisi myöskin omia yleispelaajia, joita voisi käyttää missä tahansa ketjussa tarpeen mukaan. Silloin pelin aikainen reagointikin olisi helpompaa ja ennenkaikkea jos tulee loukkaantuminen, pelikielto tai ulosajo niin tällainen pelaaja voi paikata.

Ennen Jalosta on kehuttu siitä, että hän osaa roolittaa hyvin joukkueensa, ts. siellä ei ole 23 parasta pelaajaa, vaan 23 sopivinta pelaajaa. Nyt kuitenkin tuntuu, ettei hän enää ole osannut sitä. Tästä kertoo juuri se, ettei puolustavaa sentteriä, eikä myöskään tuollaista laidan yleispelaajaa ole.

edit. Jalonen ei saanut myöskään kuin yhden ketjun toimimaan, vaikka hänellä oli EHT-kiertue, 5 viikkoa valmistautumisaikaa ja siihen päälle kahden viikon turnaus käytettävissään. Toki osa pelaajista vaihtuu matkan aikana, mutta silti aika surkeasti tuo nyt meni. Tulee mieleen tättädää Petri Matikaisen viime kauden IFK

 

[Johannes]

Ennen Jalosta on kehuttu siitä, että hän osaa roolittaa hyvin joukkueensa, ts. siellä ei ole 23 parasta pelaajaa, vaan 23 sopivinta pelaajaa. Nyt kuitenkin tuntuu, ettei hän enää ole osannut sitä. Tästä kertoo juuri se, ettei puolustavaa sentteriä, eikä myöskään tuollaista laidan yleispelaajaa ole.

Puolustajat oli myös valittu ihan käsittämättömästi, Hietanen-Mäenpää, Salmela-Niskala, Jaakola-Kukkonen ja vain yhteen pariin riittävästi vääntövoimaa oman maalin edustan peliin, Järvinen-Väänänen. Ei näin enää koskaan, kiitos. Ihan niin kuin pakin ainoa tehtävä olisi meidän pelin hyökkäyksen oikeaoppisen avauspelin osaaminen, eikä ollenkaan oman maalin suojelu ja vastustajan maalinteon estäminen, kun sillä on kiekko.

 

[Viltsu]

Ei Suomessa ole koskaan myöskään nostettu jalustalle pelaajia, joiden paras ja miltei anoa ominaisuus on maalinteko. Muistellaanpa vain esimerkkeinä Arto Javanaista, Kai Nurmista ja vaikkapa Erkki Lainetta. Näiden pelaajien liki anoa ja paras ase oli laittaa kiekko pussiin. Silti maajoukkuevalmentajat jaksoivat marmattaa, että em. pelaajat eivät puolusta tarpeeksi, eivät ole kahden suunnan pelaajia, eivät tee ja sitä ja tätä saati käy niittämässä naapurin nurmikkoa.

Sama on myös junnuissa, vaikkapa lätkässä ja jalkapallossa. Jos joku on itsekäs ja haluaa tehdä maaleja, hyvin usein valmentajat pakottavat junnun pelaamaan joukkuepeliä.

Suomessa on ollut ja valitettavasti on yhä edelleen vallalla oppi, että pelaaja, joka tekee kovasti töitä, on arvossaan. Tällä lailla ei tosin opita voittamaan vaan häviämään.

 

[Johannes]

No, jos ei edes valita parasta maalintekijää kisoihin, koska hän ei osaa pelata meidän peliä, kuten Teemu Selännettä, niin on surkuhupaisaa Jalosen tavoin itkeä maalintekijöiden puutetta kisojen jälkeen. Onko maalintekeminen vai meidän pelin lojaalina spanielina pelaaminen tärkeämpää sinulle Jukka Jalonen, kysyn vaan. Haluatko enää edes voittaa mitään päävalmentajana Jukka Jalonen vai toteutatko vain missiotasi omasta pelitavastasi.

 

[scholl]

Puolustajat oli myös valittu ihan käsittämättömästi, Hietanen-Mäenpää, Salmela-Niskala, Jaakola-Kukkonen ja vain yhteen pariin riittävästi vääntövoimaa oman maalin edustan peliin, Järvinen-Väänänen. Ei näin enää koskaan, kiitos. Ihan niin kuin pakin ainoa tehtävä olisi meidän pelin hyökkäyksen oikeaoppisen avauspelin osaaminen, eikä ollenkaan oman maalin suojelu ja vastustajan maalinteon estäminen, kun sillä on kiekko.

Totta, tuostahan maristiin jo ennen kisoja. Siellä oli mitäänsanomattomia, kohtuullisen pienikokoisia ja pehmeitä peruspakkeja. Heillä ei ole mitään jakoa oman maalin edessä. Pitäisi olla enemmän Väänäsen tapaisia puolustajia ja sitten toisaalta parina joku Kousa, joka osaa hoitaa hyökkäyspään. Olisin vaihtanut millisekunnissa esimerkiksi Mäenpään ja Salmelan tai Jaakolan Kousaan ja Söderholmiin ilman mitään värilaseja. Noi jätkät olivat niin käsittämättömän surkeita.

En tiedä mistä johtuu, että pakkituotanto on nykyisellään Suomessa niin huonoa. Työtätekeviä laitahyökkääjiä tulee koko ajan, muttei pakkeja. Pitää toivoa, että Melartin tyyliset jätkät kehittyvät, koska muuten viiden vuoden päästä maajoukkuepakisto on aivan kauheassa tilanteessa.

 

[Evil]

Sama on myös junnuissa, vaikkapa lätkässä ja jalkapallossa. Jos joku on itsekäs ja haluaa tehdä maaleja, hyvin usein valmentajat pakottavat junnun pelaamaan joukkuepeliä.

Näinhän se on. Jääkiekko ja jalkapallo ovat pelejä, joissa maalien määrä ratkaisee voittajan. Silti maalintekijöitä ei arvosteta täällä, eikä maalien tekemistä harjoitella. Se on ihan sama, kuin jos keihäänheittäjät harjoittelisivat vain vauhdin ottamista ja turvalleen tartanille kaatumista, mutta itse keihästä ei heitettäisi.

Ulkomailla tämä kyllä osataan. Ei joku Ronaldo, siis Brasilian aito Ronaldo, varmasti joutunut junnunakaan hirveästi puolustamaan. Eiköhän kaverista ole nähty että se osaa tehdä maaleja, ja sitten on tehty niitä maaleja. Erikoisosaamiseen on keskitytty. Pakki puolustaa, hyökkääjä tekee maaleja.

 

[scholl]

No, jos ei edes valita parasta maalintekijää kisoihin, koska hän ei osaa pelata meidän peliä, kuten Teemu Selännettä, niin on surkuhupaisaa Jalosen tavoin itkeä maalintekijöiden puutetta kisojen jälkeen.

Toisaalta jostain Selänteestä kiinnipitäminen yli nelikymppisenä ei myöskään ole hyväasia. Harmi, että Armialla ja Pulkkisella oli niin huonot kaudet, sillä nuori maalintekijä voi breikata tosissaan mm-turnauksessa.

Yksi asia, mikä minua mietityttää liittyen tuohon on se, miksei Haataja saanut koko kaudella näyttöpaikkaa? Hän oli aivan huikeassa vireessä. Hän ei ole mikään puhdas snaipperi, mutta osaa tehdä maaleja silloin, kun ei lauo tolppaan. Onko tuontyylisiä pelaajia muka Jalosella liikaa käytettävissään.

 

[Johannes]

Maalintekoa voi vielä harjoitella vaikka kaikki kesät ilman joukkueharjoituksia. Laukoo, laukoo ja laukoo. Kyllä se sitten uppoa tosipeleissäkin, kun tekee tuhannet tunnit toistoja omatoimisesti, 5-10 kesää, eikä lopeta edes aikuisena maalinteon erikseen harjoittelemista. Unohtuuko tämä puoli kokonaan tai osittain nykyään harjoittelusta.

 

[Johannes]

Toisaalta jostain Selänteestä kiinnipitäminen yli nelikymppisenä ei myöskään ole hyväasia.

Myönnän, mutta on se kehnoa, kun Selänne oli kuitenkin vielä kaudella 11-12 NHL:n huippupelaaja, käytettävissä, maalintekijä ja ei kisoissa, kun ei osaa/halua pelata meidän peliä. Sehän oli oikea syy, eikä Selänteen ikä.

 

[scholl]

Myönnän, mutta on se kehnoa, kun Selännen oli kuitenkin vielä kaudella 11-12 NHL:n huippupelaaja, käytettävissä, maalintekijä ja ei kisoissa, kun ei osaa/halua pelata meidän peliä. Sehän oli oikea syy, eikä Selänteen ikä.

Fakta on se, että 2010 ei mennyt hyvin muuta kuin mitalin merkeissä. Sillon vanhoille pelaajille olisi pitänyt sanoa kiitos, nyt riittää. Eli siis joukkueesta maajoukkuepelit jätti OJ, joka oli vähän nuorempi. Silloin olisi pitänyt Selänteen, Saku Koivun ja kumppaneiden sanoa, että nyt on nuorempien aika. Myöskin Ville Peltosen maajoukkueuran olisi pitänyt loppua 2010, jolloin olisi vältytty tämän kevään fiaskosta. Mestaruus tuli 2011 nuoremmilla pelaajilla, joilla ei ole ehkä sitä menestymättömyyden painolastia. Joka tapauksessa silloin joukkue hitsautui hyvin yhteen.

Itse olen valmis jopa tinkimään vähän menestyksestä, jos sukupolven vaihdos viestitetään kannattajille. Ei futiksessakaan vanhat starat kuten Raúl tai van Nistelrooy ole enää arvokisoissa, vaan siellä on katsottu uudet ratkaisijat. Se on nuorempien kavereiden urien kehittämisen kannalta tärkeätä antaa heille myös vastuuta, eikä pitää kiinni paavoväyrysmäisesti joskus kymmeniä vuosia sitten hankituista asemista. Pelaaja voi breikata milloin vain. Jos tuolla on 14 hyökkääjää niin yksi voi ihan hyvin olla 18-20 vuotias maalitykki pääasiassa kartuttamassa kokemusta.

 

[LuKi]

Toisaalta jostain Selänteestä kiinnipitäminen yli nelikymppisenä ei myöskään ole hyväasia. Harmi, että Armialla ja Pulkkisella oli niin huonot kaudet, sillä nuori maalintekijä voi breikata tosissaan mm-turnauksessa.

Armia teki 18- vuotiaana pisteet 18+20, alkukauden vaikeuksista huolimatta. Ässien sisäisen pistepörssin kolmonen, maalipörssin kakkonen, edellä muuan Zaborsky. Liigan maalipörssin sijalla 16. Pleijareissa kahdessa ja puolessa pelissä ennen loukkantumista kaksi syöttöpistettä Jyppin betonipuolustusta vastaan. Kaikki alkukauden "shittin" jälkeen. Mitä voi odottaa 18- vuotiaalta kaverilta, joka ei edes pelannut ykkösketjussa, eikä ykkös-yv:ssä Zaborskyn loistokauden takia? Välillä tuli MM-kisoissa kyllä mieleen, että miten Joppe olisi onnistunut tuossa Jokisen paikalla, kahden loistavasti tilaa ja peliä tekevän kaverin rinnalla? Ehkä olisi vielä ollut raakile, mutta se kylmäpäisyys maalipaikoissa on kyllä jäätävää, niitä "ihmeellisiä tuurimaaleja surffailun jälkeen" jaksettiin tälläkin palstalla päivitellä kuluneella kaudella.