Jukka Jalosen Suomi

[Rod Weary]

Kuulostaako tutulta?

(UL) Rangers pelasi vihdoin kiekon kanssa edes osittain älykkäästi. Nyt pelivälinettä ei yritetty saada liikkumaan mahdollisimman nopeasti pystysuunnassa, vaan puolustajat uskalsivat kokeilla myös syöttö-vaihtoehtoa. Rangers dominoi ottelua kaikilla muilla osa-alueilla paitsi lopputuloksen tiimoilta.

Rangers-Devils, game 5. Rangers teki suomet.

 

[Johannes]

Tietysti "sinusta", koska et hyväksy yhtään kritiikkiä Jukka Jalosesta. Et edes kumoa väitettäni, että kisoissa olisi pitänyt olla 9 puolustajaa ja 13 hyökkääjää, koska olen oikeassa. Lisäksi, en minä valitse Leijonien pelaajia, vaan Jalonen. Miksi ehdottelisin nimiä, kun ne ovat kaikkien tiedossa, että mitkä nimet ovat suomalaisista pelaajista kansainvälistä tasoa. Jalosen luottopakkeja ovat "jaakolat ja kukkoset" ja minun joukkueeseeni ei tuon tason pelaajat MM-kisoissa olisi pelanneet 2012.

Esimerkki; Johannes sanoo, että HIFK:n pitää hankkia nyt ykkössentteri, jonka kaikki tietää. Kun kirjoitan näin, niin minunko pitää palkata nyt HIFK:lle ykkössentteri, no ei todellakaan. Kyllä siellä on Tom Nybondas hommissa, joka palkkaa uuden ykkösentterin HIFK:lle ja ei minun hänellekään tarvitse ehdotella pelaajia, joita hankitaan. Sama asia Jalosen kanssa. Hän valitsee aina joukkueen ja minä en ehdottele ketä pitää valita ja kyllä nyt kuule siffa valinnat eivät onnistuneet nappiin MM-kisoihin Jaloselta ja mieti ihan itse, että miltä osin ja ketä tilalle.

 

[Salama15]

Pakkoko ne oli laittaa edes pelaamaan samaan pariin...

Tässä tavallaan kulminoituu yksi asia joka Jalosella on ns. kiveen kirjoitettuna => laitetaan pakkipareihin kaksi about saman tyylisuunnan edustajaa... Tuohon on toki olemassa erittäin hyvä perustelukin, eli etukäteiskaavailuissa YV- / AV-parit pelaavat koko ajan yhdessä ja näin "tuntevat" toisensa läpikotaisin!

Perinteisemmän tyylisuunnan ajatushan on sellainen "Majakka-Perävaunu" parivaljakko ja mielestäni Suomella olisi näissäkin kisoissa ollut noilla samoilla pakeilla siihen hyvä mahdollisuus (epämääräisessä järjestyksessä):
- Väänänen - Hietanen
- Järvinen - Mäenpää
- Kukkonen - Niskala
- Jaakola - Salmela
Tuosta sitten YV:llä pareiksi JH-MM & JN-AS / AV:lla OV-JJ & LK-TJ...

Mielestäni Jalosen tulisi seuraavalle EHT:lle ja sieltä kohti kisoja muuttaa oman pään pelaamista poispäin miesvartioinnista / lähemmäs alueen puolustamista ja ainakin testattava tuota "pieni ja vikkelä & iso ja ilkeä" ajatusta? Kyllä ne ammattimiehet hei ihan oikeasti osaavat ne YV:t ja AV:t pelata vähän eri karjujen kanssa kuin normivaihdot... Pelitapahan tukee molempien pakkityyppien avauspelaamista, joten se ei ole selitys!

 

[JHag]

Itse olen leikitellyt jälkikäteen ajatuksella jossa Antti Pihlströmin tilalla olisi pelannut Lennart Petrell. Pihlström on kuin Suomi pienoiskoossa: luistelee lujaa, tekee kovasti töitä, yrittää kiekon kanssa ja noudattaa pelisuunnitelmaa, mutta ei tuo pöytään mitään ekstraa sitten kun on aidosti tosipaikka.

Erittäin hyvä huomio. Joukkuehan oli koottu kaikkia mahdollisia riskejä vältellen ja Pihlström on jääkiekkoilijana keskinkertaisuus. Mutta luotettava sellainen. Suomen nykyinen pelityyli karttaa kontaktipeliä ja on sinänsä outoa ottaa Pihlström mukaan. Eihän hänellä ole tarjota muuta kuin kova prässääminen nelosessa ja nyt kun nelonenkaan ei pelaa ensisijaisesti maalinestämispeliä, on Pihlströmin tyyppinen pelaaja väärässä roolissa. Pihlström nykymaajoukkueessa näyttää siltä kuin Remu Aaltonen olisi kiinnitetty progebändin rumpaliksi. Jos pelaajat käydään läpi riskikertoimella, Petrell varmasti häviää Jalosen kirjoissa tämän skaban Pihlströmille. Petrell on jäähyherkempi ja saattaa tehdä ruudut eli ottaa jopa 5+20 -jäähyn. Toisaalta Petrell ei pelkää maalinedustoja pätkääkään. Mutta Pihlström on low-risk -osastolla parempi. Toinen pelaaja, jota ihmettelin, on Komarov. Kaveri on KHL-mestari ja sai Moskovassa pelata ykkösylivoimaa. Suomen maajoukkueessa hänelle kävi kuten Väänäsen Ossille: hyvä fyysinen pelaaja riisuttiin täysin hampaattomaksi. Miksei sitten samantien otettu valmiiksi hampaattomia, lujaa polkevia kavereita? Komarov olisi ehdottomasti ansainnut kokeilupaikan ylemmissä ketjuissa. Vaikka samantien kakkosen laidassa, kun ketjun peli rupesi yskimään. Vaikka Jalonen ei aktiivisesti NHL:ää seuraakaan (omien sanojensa mukaan), luulisi että hän sentään tietäisi oman suosikkipelaajansa kasvusta isompaan rooliin Moskovassa.

Siinä mielessä nimien tiputtelu on turhaa, että Jalosen maajoukkueessa kaikki on alisteista pelitavalle. Meidän NHL-miehet (Nokelainen ja Petrell esimerkiksi) ovat kasvaneet ulos siitä, että suomalainen jääkiekko on ainoa oikea tapa pelata. He eivät tee meidän pelin kuvioilla yhtään mitään nykyisissä työpaikoissaan. Niinpä he ovat jonkunlainen uhka Jalosen Suomelle. Mitä jos he sooloilevat ja soveltavat? Jonkun mielestä tämä on huono asia. Luotan Jaloseen sen verran, että hän tulee jatkossa palauttamaan mieleensä ja valintoihinsa enemmän perustotuuksia kuin yksisilmäistä kiekkokontrollia. Jalonen sanoi itse ääneen: hyökkäyspään pelistä on tehtävä suoraviivaisempaa. Tämä merkitsee suomeksi sitä, että hän tulee tarvitsemaan toisenlaisia pelaajia jatkossa: Nokelaista, Petrelliä ja paremmin roolitettua Komarovia. Petrell-Nokelainen-Komarov olisi helvetin hyvä ketju itse asiassa.

Toivottavasti Jalonen korjaa myös alkeellisen virheensä alakerrassa. Oman maalin puolustaminen ei voi perustua miesvartiointiin. Venäjä, Slovakia, Tsekki ja Kanada puolustivat kaikki aluetta. Molempien maalien edustat on saatava kuntoon ja pelkästään jo tämä avaa ovia fyysisemmälle pelaajatyypille. Jalonen ei ole tyhmä. Hän meni keväällä -11 tappiin asti kiekkokontrollilla ja ennustin jo silloin, että muut maat tulevat scouttaamaan tuon systeemin. Jääkiekko ei ole ydinfysiikkaa. Kaikkia pelisysteemejä vastaan keksitään lääkkeet, vaikka Suomessa Jalosesta on yritettykin tehdä jääkiekon Einsteinia, joka olisi kehittänyt jotain ihan uutta. Koska Jalonen ei ole tyhmä, hän haluaa edelleen ennenkaikkea menestyä, eikä toimia jonkun pelisysteemin lipunkantajana hukkuvassa laivassa. Ensi keväänä Suomi tulee olemaan aivan toisennäköinen nippu. Jalosen kiekossa kaikki valinnat tulevat jatkossakin olemaan alisteisia pelitavalle, se ei tule muuttumaan. Mutta uskon pelitavan muuttuvan siihen suuntaan, miten Ruotsi pelaa. Tämä vaatii pelaajilta muskeleita ja röyhkeyttä ja olen valmis vaikka lyömään vetoa siitä, että ensi kevään kisoissa Suomella tulee olemaan olennaisesti fyysisempi ja suoraviivaisempi joukkue kuin nyt. Jalonen on fiksu kalamiehenäkin, näin olen kuullut. Niinpä hän varmastikin ymmärtää, että yksi apaja on nyt ammennettu tyhjiin ja muutkin ovat löytäneet sen. On aika etsiä uusi apaja jostain muualta.

 

[JHag]

Rangers-Devils, game 5. Rangers teki suomet.

Ja hävisi pelin.

 

[Johannes]

Kyllä tämä tie, jossa Jalosella on tietyt luottopelaajat, jotka aina kisoissa, on aika lähellä tiensä päätä. Jukka Jalonen ei ole tosiaankaan tyhmä mies ja nyt on aika uusia vähän luottopelaajien nimilistaa, enkä edelleen ehdota nimiä. Jukka on fiksu päävalmentaja ja tekee nyt mitä päävalmentajan tulee tehdä. Se riittää ja muuta ei vaadita. JHag kuvaili jo mitä pitää tehdä pelitavan osalta, enkä asiaa toista tässä viestissä.

 

[Johannes]

Ei perinteisessä tavassa puolustaa ole edelleen mitään vikaa. Pakkiparissa on fyysinen ja taitopakki. Fyysinen pakki irrottaa vastustajan kiekosta ja taitopakki vie kiekon omille. Sitten hyökätään, kiekkokontrollilla, jos ei heti päästä avaamaan pystyyn. Tämä ei sodi hyökkäys-puolustus-hyökkäys logiikkaa vastaan, koska kirjoitan siitä hetkestä, kun puolustetaan omaa maalia.

 

[palle fontän]

Petrell-Nokelainen-Komarov olisi helvetin hyvä ketju itse asiassa.

Helvetin hyvä ketju, jos Nokelainen ja Petrell olisivat olleet minkäänlaisessa iskussa, mutta harjoituspelien perusteella näin ei ollut.

Mielestäni Jalosen startti NHL-miehien kanssa oli kyseenalainen ja jonkinlaisia auktoriteettiongelmia oli varmasti. Kaikki meidän NHL-pelaajamme eivät ole nöyriä joukkuepelaajia, vaan primadonnikin mahtuu mukaan. Tämähän näkyi selkeästi esim. siinä, miten toimittajille vuodettiin joukkueen sisäisiä asioita olympialaisten aikana. Jalosen ongelmat olivat selkeästi vanhemman kaartin kanssa, eli M.Koivu-Ruutu -osastolla tuntuu synkkaavan hyvin maajoukkuehommissa.

Faktaa puuttuu tästä ketjusta edelleen, joten listataan Jalosen MM-kisamiehistöissä olleet NHL-avut.

2009: Karri Rämö, Pekka Rinne, Ville Koistinen, Lasse Kukkonen, Anssi Salmela, Niklas Hagman, Antti Miettinen, Jarkko Ruutu

2010: Jussi Jokinen, Lauri Korpikoski, Antti Miettinen, Oskar Osala

2011: Sami Lepistö, Anssi Salmela, Mikko Koivu, Tuomo Ruutu, Jesse Joensuu

2012: Kari Lehtonen, Valtteri Filppula, Jussi Jokinen, Mikko Koivu

Jos jostain pitää suomalaisessa keikossa huolestua, niin se on puolustajien tilanne. Meidän NHL-pelejä tällä kaudella pelanneet puolustajamme ovat Salo, Timonen, Pitkänen, Lydman, Lepistö ja Laakso, joista kaksi nuorinta ei välttämättä saa jatkoa NHL:ssä. Onneksi sinne on muutama kaveri nyt lähdössä.

 

[Rod Weary]

Ja hävisi pelin.

Niin, kun molari suli.

 

[Johannes]

Noista listatuista nimistä näkee, että Salmela ja Kukkonen ovat kuitenkin joskus pelanneet NHL:ssä. Ei kai se kokemuspohja kokonaan häviä, vaikka nyt pelaisi KHL-liigassa. Vähän liioitellaan Leijonien NHL-kokemattomuutta, kun katsotaan vain nimiä, jotka pelasivat kaudella 11-12 NHL:ssä, eikä myös lasketa niitä osittain mukaan, jotka ovat muutaman kauden sisällä pelanneet vähintään kauden NHL:ssä, kuten Kukkonen ja Salmela.

 

[Vellihousu]

Komarov olisi ehdottomasti ansainnut kokeilupaikan ylemmissä ketjuissa. Vaikka samantien kakkosen laidassa, kun ketjun peli rupesi yskimään.

Mielestäni Leonidia olisi voinut kokeilla vaikka ykkösketjussa Jussi Jokisen paikalla. Silloin ketjussa olisi ollut tarpeellista santapaperia eikä Filppulan ja Koivun olisi tarvinnut painia aivan niin paljon. Lisäksi Komarovilla on parempi laukaus kuin kenelläkään ykkösketjun jätkistä, se on vain käytössä liian harvoin. Ilman muuta Leo on yksi niistä pelaajista joita Jalosen täytyy jatkossa patistaa laukomaan lisää.

Tietyllä tapaa noissa ketjukoostumuksissakin näkyy aiemmin mainittu hyökkäyspeliin keskittymisen vajavaisuus, se ettei ole tarpeeksi mietitty sitä mitä vastustajan puolustalueella tapahtuu. Esimerkiksi ketju Jokinen-Koivu-Filppula ei olisi jossain Nhl:ssa ikinä mahdollinen, koska siinä on kolme keskenään samantyylistä pelaajaa. Muistetaanpa vain kaikkien aikojen Leijonaketjua Lehtinen-Koivu-Selänne, se noudattaa klassista kaavaa: duunari-pelintekijä-sniper. Vaikka Suomen pelaajamateriaali asettaakin tiukat ja ahtaat rajat, voisi noita roolituksia miettiä joskus tarkemmin.

Valinnoissa yleensä Jalosta on perustellusti kehuttu oikeanlaisesta jääräpäisyydestä, mutta kyllä häntä silti painaa sama ongelma kuin monia edellisiäkin päävalmentajia eli yksittäisten harjoituspelien liiallinen painottaminen valinnoissa. Ei ole yksinkertaisesti kanttia jättää pois joku harjoituspeleissä hyvin esiintynyt ja nostaa tilalle joku vähän huonompi sillä ajatuksella että ns. oikeissa peleissä tästä voi olla enemmän hyötyä. Esimerkiksi käy juurikin Pihlstörm vrt. Petrell. Jälkeen mainittu ei pelannut treenipeleissä hyvin, mutta jokainen Petrellin pelejä enemmän seurannut tietää millainen ratkaisupotentiaali hänellä on. Hän olisi aivan hyvin voinut tehdä kisoissa ns. Joensuut tai ainakin todennäköisemmin kuin Pihlström joka pronssipelissäkin jäätyi täysin avopaikassa tilanteessa jossa maalia olisi nimenomaan tarvittu.

Minäkin uskon että näitä asioita tullaan jatkossa korjaamaan ja Suomen peli muuttuu hyökkäysalueella suoraviivaisemmaksi. Ruotsin ohella toivon Suomen ottavan mallia Yhdysvalloista joka on jo vuosikaudet pelannut hienointa lätkää mitä kansainvälisellä tasolle voi nähdä.

 

[choose_life]

Joukkuehan oli koottu kaikkia mahdollisia riskejä vältellen ja Pihlström on jääkiekkoilijana keskinkertaisuus. Mutta luotettava sellainen. Suomen nykyinen pelityyli karttaa kontaktipeliä ja on sinänsä outoa ottaa Pihlström mukaan. Eihän hänellä ole tarjota muuta kuin kova prässääminen nelosessa ja nyt kun nelonenkaan ei pelaa ensisijaisesti maalinestämispeliä, on Pihlströmin tyyppinen pelaaja väärässä roolissa. Pihlström nykymaajoukkueessa näyttää siltä kuin Remu Aaltonen olisi kiinnitetty progebändin rumpaliksi.
Toinen pelaaja, jota ihmettelin, on Komarov. Kaveri on KHL-mestari ja sai Moskovassa pelata ykkösylivoimaa. Suomen maajoukkueessa hänelle kävi kuten Väänäsen Ossille: hyvä fyysinen pelaaja riisuttiin täysin hampaattomaksi. Miksei sitten samantien otettu valmiiksi hampaattomia, lujaa polkevia kavereita? Komarov olisi ehdottomasti ansainnut kokeilupaikan ylemmissä ketjuissa. Vaikka samantien kakkosen laidassa, kun ketjun peli rupesi yskimään.
Luotan Jaloseen sen verran, että hän tulee jatkossa palauttamaan mieleensä ja valintoihinsa enemmän perustotuuksia kuin yksisilmäistä kiekkokontrollia. Jalonen sanoi itse ääneen: hyökkäyspään pelistä on tehtävä suoraviivaisempaa. Tämä merkitsee suomeksi sitä, että hän tulee tarvitsemaan toisenlaisia pelaajia jatkossa.
Toivottavasti Jalonen korjaa myös alkeellisen virheensä alakerrassa. Oman maalin puolustaminen ei voi perustua miesvartiointiin. Venäjä, Slovakia, Tsekki ja Kanada puolustivat kaikki aluetta. Molempien maalien edustat on saatava kuntoon ja pelkästään jo tämä avaa ovia fyysisemmälle pelaajatyypille. Jalonen ei ole tyhmä. Hän meni keväällä -11 tappiin asti kiekkokontrollilla ja ennustin jo silloin, että muut maat tulevat scouttaamaan tuon systeemin. Jääkiekko ei ole ydinfysiikkaa. Kaikkia pelisysteemejä vastaan keksitään lääkkeet.
Olen valmis vaikka lyömään vetoa siitä, että ensi kevään kisoissa Suomella tulee olemaan olennaisesti fyysisempi ja suoraviivaisempi joukkue kuin nyt. Jalonen on fiksu kalamiehenäkin, näin olen kuullut. Niinpä hän varmastikin ymmärtää, että yksi apaja on nyt ammennettu tyhjiin ja muutkin ovat löytäneet sen.

Tähän ei ole paljoa lisättävää. Kovin äkkiä ja mukisematta Jalonen tuskin muutoksia tekee, mutta voisin myös lyödä vetoa, että tekee kuitenkin - koska juuri tällaiseen oppimisprosessiin hän on koko uransa rakentanut. Prosessit ovat joskus turhan hitaita ja kantapään kautta -tyyppisiä, mutta toisaalta so not: silloin ainakin tietää, missä tuli munattua ja miten se voidaan korjata.
Se, että perässähiihtäjälaahuksella on nyt hätä ja löysät housussa ei tietenkään ole yllätys: reality bites. Vaihtoehdotkin ovat tutut eli radiohiljaisuus tai yritykset selitellä mustaa valkoiseksi lillukanvarsilla, mutta tämä on edelleen toisarvoista eikä Jalosen vika.
JJ:n omat ulostulot kisojen tiimoilta ovat olleet pääosin suoraselkäisiä, analyyttisiä ja kertoneet siitä, että ongelmakohdat on ainakin osin tiedostettu.

 

[siffa]

Tietysti "sinusta", koska et hyväksy yhtään kritiikkiä Jukka Jalosesta. Et edes kumoa väitettäni, että kisoissa olisi pitänyt olla 9 puolustajaa ja 13 hyökkääjää, koska olen oikeassa. Lisäksi, en minä valitse Leijonien pelaajia, vaan Jalonen. Miksi ehdottelisin nimiä, kun ne ovat kaikkien tiedossa, että mitkä nimet ovat suomalaisista pelaajista kansainvälistä tasoa. Jalosen luottopakkeja ovat "jaakolat ja kukkoset" ja minun joukkueeseeni ei tuon tason pelaajat MM-kisoissa olisi pelanneet 2012.

Minun mielestäni Jukka Jalosen kaikki pelaajavalinnat omiin MM-kisoihin menivät laadullisesti ja määrällisesti hyvinkin nappiin. Minusta Kukkonen-Jaakola puolustajapari oli itseoikeutettu MM-kisavalinta. Viime vuoden mestarijoukkueesta kaipasin eniten Jyrki Välivaaraa MM-kisajoukkueeseen, mutta loukkaantuminen esti tällä kertaa hänen kisamatkansa. Väänänen-Välivaara oli huikea Meidän Peliä pelaava pakkipari viime keväänä. Joonas Järvinen paikkasi hyvin Välivaaran paikan Väänäsen rinnalla, mutta lähes kisojen loppuun asti Järvinen pelasi Pelicansin avauspeliä ihan ymmärrettävästi liian nopeasti ylöspäin ja jätti palauttamatta kiekon Väänäselle monta kertaa, kun se olisi mielestäni ollut järkevämpi ratkaisu laidan kautta ylöspäin syöttämisen sijasta. Järvinen oli muuten hyvä valinta Jukka Jaloselta, vai oletko siitä samaa mieltä? Tuomo Ruutua jäin kaipaamaan eniten, mutta tunnetuista syistä Jukka Jalosen NHL-luottolaituri ei tällä kertaa kisoihin päässyt. Pasi Puistola kamppaili mielestäni tasaväkisesti kisapaikasta yhdessä Mikko Kousan ja kisoihin valitun Juuso Hietasen kanssa. Hietanen pelasi hyvät kisat ja hänen valintaansa en arvostele. Sami Lepistön, Petteri Nokelaisen ja Lennart Petrellin pienet peliajat ja -peliroolit NHL:ssä estivät heidän kehittymisensä tällä kertaa MM-kisapelaajiksi. Mikäli vastuu NHL:ssä nousee jatkossa em. kolmikolla, niin he jokainen tulevat olemaan maajoukkueen vakiopelaajia.

Suurin ongelma Jukka Jalosella tulee olemaan jatkossa kansainvälisiin peleihin riittävän hyvin pystyvien puolustajien kanssa. Siinä, kun muiden kärkimaiden joukkueilla on paljon 1986 ja sen jälkeen syntyneiden ikäluokkien NHL-huippupakkeja, Suomella ei ole tällä hetkellä yhtäkään. Vertailun vuoksi, vaikka Ruotsin ko. ikäluokkien komeaa NHL-puolustajien listaa: Anton Stralman, Adam Larsson, David Rundblad, Niklas Hjalmarsson, Erik Karlsson, Victor Hedman, Carl Gunnarsson ja Alexander Edler. Siinä saa olla Suomen maajoukkueen päävalmentaja tulevina vuosina melkoinen taikuri, mikäli luotsaa Suomen edelleen neljän parhaan joukkoon MM-kisoissa, olympiakisoista puhumattakaan. Tämän takia toivon, että Jukka Jalonen jatkaisi vielä Sotshiin saakka, jolloin Suomen reaaliset mahdollisuudet mitaleille olisivat edes jonkinlaiset.

 

[Rod Weary]

Minun mielestäni Jukka Jalosen kaikki pelaajavalinnat omiin MM-kisoihin menivät laadullisesti ja määrällisesti hyvinkin nappiin. Minusta Kukkonen-Jaakola puolustajapari oli itseoikeutettu MM-kisavalinta.

Minä näin siitä painajaisia jo ennen kisoja. Ei mennyt kyllä ihan nappiin tälläkään kertaa. Kukkonen ei niinkään herätä noita kauhuntunteita, mutta mitä pahaa hän on tehnyt, kun joutuu aina Jaakolan pariksi?

 

[Fordél]

Siinä saa olla Suomen maajoukkueen päävalmentaja tulevina vuosina melkoinen taikuri, mikäli luotsaa Suomen edelleen neljän parhaan joukkoon MM-kisoissa, olympiakisoista puhumattakaan.

Tää on mun mielestä täyttä tuubaa. Lätkässä huippumaan pääseminen neljän parhaan joukkoon on aina täysin realistista eikä siinä tarvitse olla mikään taikuri tulevinakaan vuosina.

Miksi? Koska niitä huippumaita ei ole kovinkaan montaa. Vuodesta toiseen mitalleista kamppailee tosissaan Venäjä, Kanada, USA, Ruotsi, Tsekki, Slovakia, Suomi ja varauksin Sveitsi tai Saksa. Siis korkeintaan tommoset kahdeksan maata, jolloin neljän parhaan joukkoon riittää heikkojen jengien (Ranska, Tanska, Norja jne.), jotta pääsee lohkostaan jatkoon ja sitten yhden pelin voittaminen puolivälierissä kovaa maata vastaan. Yhdessä pelissä voi tapahtua mitä vaan ja jos sen yksi nykyisistä lätkän huippumaista, kuten Suomi, onnistuu vuodesta toiseen häviämään niin aika heikosti menee. Ymmärtäisin ajatusmallisi, jos kyse olisi futiksesta, jonka MM-skaboissa neljän parhaan joukkoon on ihan eri tavalla tunkua.

Eli kyllä Suomen kaltaisella lätkän huippumaalla on joka kerta turnaukseen lähdettäessä realistiset mahdollisuudet voittoon ja vähintään neljän parhaan joukkoon. Joskus mitallipeleihin meno onnistuu ja joskus ei, mutta ei sinne pääsy kuitenkaan mitään taikuruutta vaadi.

 

[siffa]

Tää on mun mielestä täyttä tuubaa. Lätkässä huippumaan pääseminen neljän parhaan joukkoon on aina täysin realistista eikä siinä tarvitse olla mikään taikuri tulevinakaan vuosina.

Eli kyllä Suomen kaltaisella lätkän huippumaalla on joka kerta turnaukseen lähdettäessä realistiset mahdollisuudet voittoon ja vähintään neljän parhaan joukkoon. Joskus mitallipeleihin meno onnistuu ja joskus ei, mutta ei sinne pääsy kuitenkaan mitään taikuruutta vaadi.

Ymmärsitköhän nytkään sitä, mitä minä tarkoitin. Olen aina korostanut, että pelien suurin, jopa ylivoimaisesti suurin, menestystekijä on pelaajat. Suomen huippelaajatuotanto on hiipunut hälyttävästi ja olemme jäämässä pelaajamateriaalissa pahimpien kilpailimaidemme taakse liian suurella erolla. Mikäli pidetään NHL:ää pelaajatuotannon mittarina, niin olemme jääneet ratkaisevasti muista huippumaista jälkeen. Kertaan jälleen selvitykseni vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneistä NHL-pelaajista, jotka pelasivat tällä päättymäisillään olevalla kaudella maittain NHL:ssä: Kanada n. 150, USA n. 65, Ruotsi n. 30, Tshekki n. 20, Venäjä n. 15, Tanska ja Suomi 5 pelaajaa. Suomen pelaajat ovat Tuukka Rask, Jussi Rynnäs, Lauri Korpikoski, Petteri Nokelainen ja Teemu Hartikainen. Tilanne on Suomen kannalta hälyttävä. Meillä on oltava tulevina vuosina aina paras mahdollinen päävalmentaja ja muut valmentajat, että pärjäisimme niin hyvin kuin 1990- ja 2000-luvuilla kansainvälisissä suurturnauksissa. Minusta tämä on päivänselvä asia. Me tarvitsemme Jukka Jalosta Sotshiin saakka päävalmentajana, koska hänen kehittämällään Meidän Pelillä pystymme kompensoimaan eroa pelaajamateriaalissa. Meidän Peliä on päivitettävä taas sen takia, että kilpailijamaat ovat scoutanneet sen tarkasti ja kehittäneet omia pelitapojaan Meidän Peliä vastaan.

 

[Johannes]

Ei tarvita Jukka Jalosta Sotshiin saakka, mutta olisi hyvä jos hän jatkaisi vielä kauden 13-14 päävalmentajana. Ei Suomen jääkiekko nouse tai uppoa yhden ihmisen mukana. Siffa, jo luulet niin, että Suomi ei pärjää ilman Jukka Jalosta, niin olet väärässä, ei sen enempää, eikä vähempää. Suomi saa taas kaudella 1 mitalin isoista kisoista, on päävalmentajana Jukka Jalonen tai joku muu henkilö, kun on kahdet isot kisat. Se on todennäköisin vaihtoehto, että 1 mitali kaksista kisoista, on päävalmentajan nimi Jukka Jalonen tai esim. Suikkanen, Summanen tai Kari Jalonen. Yksi mies ei ratkaise Suomen menestystä, ei edes päävalmentaja.

 

[Vellihousu]

Lätkässä huippumaan pääseminen neljän parhaan joukkoon on aina täysin realistista eikä siinä tarvitse olla mikään taikuri tulevinakaan vuosina.

Kyllä joku Slovakia on aika hyvä esimerkki siitä että huipulta voi myös pudota. Nyt tuli hopeaa ja Vancouverissa neljäs sija, mutta muuten maan menestys arvokisoissa on ollut vaatimatonta, tärkeimpänä syynä juuri hiipunut pelaajatuotanto. Eli ei Siffa ihan väärässä ole pelaajia koskevan huolensa kanssa. Kysymys on hyvin paljon siitä onko Suomi tulevaisuudessa edes lätkän huippumaa. Menestymättömyys nuorten arvokisoissa ei paljon rohkaise.

Siitä en sitten tiedä tarvitaanko Jalosta välttämättä vielä Sotshiin asti, ehkä tarvitaan ehkä ei, mutta monen asian pitäisi muuttua tätä ennen, kenties tärkeimpänä pelaajien valinta. Suomen kokoisessa maassa, jossa huippuosaamista on joka tapauksessa vähän, ei kannattaisi ylläpitää pelaajien suosikkijärjestelmää.

 

[Fordél]

Kyllä joku Slovakia on aika hyvä esimerkki siitä että huipulta voi myös pudota. Nyt tuli hopeaa ja Vancouverissa neljäs sija, mutta muuten maan menestys arvokisoissa on ollut vaatimatonta, tärkeimpänä syynä juuri hiipunut pelaajatuotanto. Eli ei Siffa ihan väärässä ole pelaajia koskevan huolensa kanssa. Kysymys on hyvin paljon siitä onko Suomi tulevaisuudessa edes lätkän huippumaa. Menestymättömyys nuorten arvokisoissa ei paljon rohkaise.

Ja pelaajamateriaalin hiipumisestakin huolimatta Slovakia on yltänyt neljän joukkoon. Osoittaa vain kuinka yksittäisissä peleissä neljän sakkiin yltäminen on täysin mahdollista pikkasen heikommallakin materiaalilla eikä edellytä ole taikuutta eikä vaadi erityisen kovaa suorittamista. Sen sijaan jos noi jengit pelaisi seuraavat 10 vuotta vaikka 60 ottelun runkosarjan ja mitallit jaettaisiin vuosittain sen sijoitusten mukaan, olisi Suomi todennäköisemmin enemmän poissa mitalleilta.

 

[Fordél]

Ymmärsitköhän nytkään sitä, mitä minä tarkoitin.

Ymmärsin, mutta sulta näytti menneen mun pointti ohi.

 

[Kental]

Olet siffa ihan oikeassa siinä, että nykyisiä pelaajia katsoessa tilanne on huolestuttava - useimmat starat ovat iäkkäitä, ja aina sitä Koivua tai Ruutua/Filppulaa ei tulla saamaan mukaan. Tästä näkökulmasta on enemmän tai vähemmän realistinen uhkakuva, että seitsemän suuren tilalle tulee mestaruudesta puhuttaessa neljä-viisi (MM-kisoissa ei ehkä voi laskea USA:ta) suurta jos Suomi ja ennen kaikkea Slovakia putoavat kelkasta liian pahasti mitä tulee pelaajamateriaaliin. Kuten annat ymmärtää, liian suurta eroa tuolla saralla ei enää pysty säännöllisesti kompensoimaan, toisin kuin sen vähäisemmän eron jonka kanssa on painittu liki kaikissa arvokisoissa tähänkin asti, poikkeuksena varmaankin vain 90-luvun puoliväli.

Kuitenkaan en näe mitenkään mahdollisena, että näin voisi käydä mitalipeleihin pääsemisen suhteen. Suomen pelaajiston tasainen massa tulee todennäköisesti aina olemaan riittävän laadukasta, että nimimerkit "kukkonen", "rintanen" ja "pyörälä" antavat mahdollisuuden rämpivän suurmaan lyömiseen, puhumattakaan siitä kun siihen lisätään eliittimaalivahti ja edes pari "korpikoskea" tai "hagmania" jollaisia kai sentään myös aina löytyy. Ja aina joku tai jotkut rämpivät.

Tasainen ok-laatuinen massa ei kuitenkaan riitä mestaruuteen, ja Tanskan ja osin myös Sveitsin materiaalien kehittyessä puolivälieristä ulos jäämisen riski kasvaa (jolloin tietystikään perinteinen "mitalipeleihin vaaditaan yksi voitto"-konsepti ei toimi). Mutta minusta tämä pointti...

Suomen huippelaajatuotanto on hiipunut hälyttävästi ja olemme jäämässä pelaajamateriaalissa pahimpien kilpailimaidemme taakse liian suurella erolla. Mikäli pidetään NHL:ää pelaajatuotannon mittarina, niin olemme jääneet ratkaisevasti muista huippumaista jälkeen.

...oli tulevaisuuteen katsoessa ajankohtainen ennemmin muutama vuosi sitten kuin nyt. Silloin toki nuo vanhat huiput olivat vähän nuorempia ja useampi vielä pelasi, jolloin nykyhetki oli ehkä ainakin parhaiden turnauksessa paremmalla tolalla, mutta tulevaisuudessa näkyi vain synkkiä pilviä. Nyt näissä 90-luvun ikäluokissa on sellainen määrä pelaajia, joilta löytyy potentiaalia NHL:ään tai vähintään Euroopan ehdottomaan eliittiin (joka, kuten esim. Ville Peltonen on osoittanut, pystyy ratkaisemaan kansainvälisiä pelejä), että eivät ne kaikki voi mitenkään flopata. Mikä tärkeintä, pelaajatyyppeinä noista löytyy niitä meille viime aikoina ongelmallisia varmoja puolustajia ja hyökkääjistön ratkaisupelaajia. Toki seuraavan muutaman vuoden aikana on ennen heidän nousuaan mahdollista tulla kisat tai parit, joissa ei alkuviestini kuvailemalla tavalla pystytä materiaalin puolesta kilpailemaan. Ja vielä on matkaa siihen Ruotsin ilmiöön kun Bäckströmit ja kumppanit alkoivat katastrofaaliseksi tuomitun tilanteen jälkeen nousta esiin, mutta on vähän epäreilua verrata Ruotsin huippuvaihetta Suomen aallonpohjaan ja lähteä vetämään siitä johtopäätöksiä.

Eli palataan asiaan vuonna 2017 ja katsotaan missä vaiheessa Suomen -91-> on silloin verrattuna siihen, missä Ruotsin -86-> on nyt. ;)

 

[Vellihousu]

Ja pelaajamateriaalin hiipumisestakin huolimatta Slovakia on yltänyt neljän joukkoon. Osoittaa vain kuinka yksittäisissä peleissä neljän sakkiin yltäminen on täysin mahdollista pikkasen heikommallakin materiaalilla eikä edellytä ole taikuutta eikä vaadi erityisen kovaa suorittamista.

Kyllä kyllä, ei erimielisyyttä tästä. Itse en myöskään usko että Meidän Peli olisi ainoa vastaus hiipuvan pelaajatuotannon haasteisiin. On hyvä että maajoukkueella on pelitapa jonka kaikki tuntevat, mutta sen rinnalla pitäisi entistä enemmän miettiä sitä millaisia yksilöitä arvokisoihin valitaan. Jos menestyminen vaatii tulevaisuudessa entistä rajumpaa itsensä ylittämistä, tarvitaan tietysti pelaajia jotka potentiaalisesti pystyvät ylittämään itsensä myös tiukoissa paikoissa. Pelkkä pelitavan noudattaminen ei riitä.

 

[The Original Jags]

Suomella on sen verran paljon pelaajamassaa että en näe kärkimaista putoamisen olevan realistinen vaihtoehto. Suomessa on esimerkiksi enemmän rekisteröityjä pelaajia kuin Venäjällä.

Suomi: Finland
Venäjä: Russia

Esimerkiksi Tanskan nousu uhkaamaan Suomen asemaa kiekkokartalla on utopiaa, koska Tanskan kiekkoresurssit ovat Suomeen verrattuna minimaaliset. Suomessa on 65,000 rekisteröityä pelaajaa ja 246 jäähallia, kun Tanskassa on 4000 rekisteröityä pelaajaa ja 23 jäähallia. Suomen resurssit Tanskaan verrattuna ovat yli kymmenkertaiset eikä Tanska tule nousemaan Suomen rinnalle/ohi ilman merkittäviä panostuksia kiekkoinfraan ja pelaajamassan kasvattamiseen, joka sekin veisi aikaa ainakin vuosikymmenen tai pari.

Euroopan maista Venäjä on se jolla on eniten potentiaalia kasvattaa kiekkoresurssejaan nykyiseltä tasolta. Venäjällä on 63,000 rekisteröityä pelaajaa ja 340 jäähallia. Venäjällä oli 2000-luvulle tultaessa alle 100 jäähallia, joten maa on pystynyt vuosikymmenen aikana yli kolminkertaistamaan hallikantansa koon. Venäjä on ohittanut reippaasti jo Suomen hallien määrässä, mutta maassa on edelleen vähemmän rekisteröityjä pelaajia kuin Suomessa. Uskon että tähän tulee muutos jatkossa, koska jääkiekkoa viedään Venäjällä monille sellaisille alueille missä jääkiekkoa ei ole ennen pelattu. Myös hallikannan kasvu vaikuttanee harrastajamääriin. Uskon, että tuloksia tullaan näkemään vuonna 1995 syntyneissä ja sitä nuoremmissa ikäluokissa. Tuota 1995 ikäluokkaa pidetään Venäjän osalta kaikkien aikojen parhaana.

 

[Saskatoon]

Käsittääkseni Suomessa juniorituotannon aallonpohja oli 4-5 vuotta sitten (1990-syntyneiden ikäluokka oli kuulemani mukaan heikoin) ja juniorituotanto on sitä huono asia arvioitavaksi, että eri toimien tulokset näkyvät vasta vuosien päästä. Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-pelleilyn takia 1980-lopun ikäluokkien huippuyksilötuotanto oli todella heikkoa, mutta nyt varsinkin 94-syntyneiden ikäluokasta eteenpäin siellä on kovaa materiaalia tulossa. Nyt sekä parin vuoden sisällä on se kriittisin vaihe maajoukkueen menestyksen takia. Mikäli Minnesota sattuisi pääsemään NHL:n playoffeihin niin MM-kisoissa Suomen mahdollisuudet putoavat huimasti.

2014 Olympialaiset pelottavat erityisesti puolustuksen takia (mikäli NHL-pelaajat ovat yleensäkään siellä mukana), NHL:stä tuskin tulee niin paljon vahvistusta Suomen puolustukseen verrattuna siihen kuinka paljon vastustajien hyökkäyskalusto vahvistuu. KHL-pakit olivat tänä keväänä hätää kärsimässä NHL-hyökkääjiä vastaan enkä usko, että se siitä paranee varsinkin kun vastustajien hyökkäys vain koventuu.

2018 Timoset, Salot yms ovat jo lopettaneet, mutta silloin voi olla jo uusi suomalainen pakkisukupolvi tullut kehiin.

 

[Kental]

Menestymättömyys nuorten arvokisoissa ei paljon rohkaise.

Noiden kisojen suhteen pitää kyllä katsoa tulosten taakse. Joskus 2006 nuo karkelot olivat Suomen kannalta oikeasti surullista katsottavaa kun siellä oli muutama hassu pelaaja kuka herätti yhtään mitään lupausta. Kuriositeettina mainittakoon, että Suomen edellinen mitali, pronssi, on kuitenkin noista kisoista Tuukka Raskin ja erinomaisen pelisysteemin, jota puukädet sitten nöyrästi toteuttivat, ansiosta. Eli paljonpa se noiden kisojen menestys ja pelaajien tulevaisuudennäkymät korreloivat...

Viime aikoina menestymättömyys on johtunut ennemmin yksittäisen osa-alueen pettämisestä tai huonosta tuurista, eli vaikka on ollut paremmat pelaajat kuin ennen niin kokonaisuus ei ole toiminut yhtä hyvin. Milloin kerrankin tasapainoisen oloisen kenttäpelaajiston takana on kerrankin haparoiva maalivahti, milloin pakit eivät riitä vaikka hyökkääjät ja veska vakuuttavat, milloin se massa ei olekaan tällä kertaa niin hyvää vaikka muutama huippupotentiaalinen yksilö löytyy, milloin avainpelaaja loukkaantuu tai on alaikäinen ja sittenkin liian kokematon. Näiden samojen ongelmien kanssa noissa kisoissa painivat Kanadaa lukuunottamatta oikeastaan kaikki muut maat joskus (toki toiset useammin kuin toiset): kun käytettävissä oleva pelaajamassa on ikäluokkarajoitusten takia hyvin kapea, jopa hyvälaatuinen materiaali saattaa jättää aukon jollekin kriittiselle osa-alueelle.

Lisäksi pitää kyllä tähän ketjuun hyvin sopivasti nipottaa valmennuksesta noissa skaboissa. Usein kisat tuntuvat olevan joku harjoittelupaikka ja sitten yllättäen joukkue ei saavutakaan potentiaaliaan. Ei se ole mitään sattumaa että ylisuorittaminen mitä tulee menestykseen tahtoo osua sellaisiin vuosiin jolloin sinne kerrankin löytyy joku valmentaja joka on sekä kova nimi että edes jotenkin ajan hermolla. Hyvän valmentajan avulla aikuistenkin maajoukkue pärjää, on se sitten Jalonen tai joku muu.

Ja pelaajamateriaalin hiipumisestakin huolimatta Slovakia on yltänyt neljän joukkoon. Osoittaa vain kuinka yksittäisissä peleissä neljän sakkiin yltäminen on täysin mahdollista pikkasen heikommallakin materiaalilla eikä edellytä ole taikuutta eikä vaadi erityisen kovaa suorittamista.

Vaan eipä se rutiinisuoritukseltakaan vaikuta jos se MM-kisoissa on viimeisen viiden vuoden aikana ollut edes puolivälierissä tasan tuon yhden kerran. Ei kukaan olisi tyytyväinen jos Suomi olisi MM-skaboissa kahdeksan joukossa kerran viiteen vuoteen.