Siis on se nyt kumma jos ei valmentajat huomaa tätä itse, mutta tämä nykypeluutus on aivan perseestä. Neljästä kolme pisteen voitosta yksi (TPS - Tappara) ollaan saavutettu tällä "Pajuojan erikoisella", eli peluutetaan kahta kenttää täysin liikaa, yhtä kohtuullisesti ja yksi kenttä pelaa sen 1-3 minuuttia. Kaikissa muissa kolmen pisteen voitoissa peluutus on ollut paljon tasaisempaa, neloskenttä pelannut sen +5 minuuttia ja ykköskenttä on pelannut näihin "normaaleihin lukuihin" (= 30 minuuttia) verrattuna kohtuullisesti. Aina kun pusketaan tätä parin kentän jääkiekkoa ei TPS saa koskaan vietyä peliä loppuun asti -- joko mennään jatkoajalle ja hävitään siellä kun ollaan puhki tai sitten hävitään varsinaisella peliajalla.
Ymmärrykseni mukaan Elomo peluuttaa hyökkääjiä ja Kiviharju puolustajia. Tässä voidaan nyt ihmetellä mikä rooli Pajuojalla on mutta päävalmentajalla on tietysti suurin päätösvalta eli syy voidaan vierittää hänen niskaan. Mutta kun katselin Pajuojan Ilveksen peluutusta aikaisemmilta vuosilta, niin siellä peluutus oli paljon tasaisempaa -- miksi? Ymmärrän, että pelaajamateriaali oli paljon kapeampi silloin ja tulos oli surkeaa mutta valmentajat harvoin pelikirjojaan muuttelevat.
Kaikesta huolimatta peluutukseen on pakko tulla muutos, tai jatketaan tällä aikaansaamattomuuden polulla. Ei tarvitse olla kovinkaan älykäs, jotta näkee tuon kaavan Tepsin peleissä: kun peluutetaan epätasaisesti yksi kenttä täysi puhki ja yhdelle ei tule edes hiki tappio on vääjäämätön. Ja itsekin juniorina olisin tyytymätön, jos en pääsisi pelaamaan kuin pari minuuttia per peli. Vaikka peli kuinka kulkisi, Pajuojan mielestä on fiksumpaa laittaa askiin keuhkonsa pihalle läähättävä ykköskentän mies kuin pirteästi pelannut juniori.