En tiedä mitä yrität sanoa, mutta onpas tehty helppo tarkistus tyhmillekin.
"Joissakin maissa, kuten Australiassa ja Yhdysvalloissa, sianliha luokitellaan valkoiseksi lihaksi ja punaisella lihalla tarkoitetaan yksinomaan märehtijöistä saatavaa lihaa."
Mutta suomessa porsaanliha on punaista lihaa. Ihmettelen jos ei tätä tiedä.
Miksi muuten ostatte luullisen kinkun?
Valitettavasti minulle punainen liha käsittää myös possun. Onhan se väriltäänkin punaista ja miellän nämä punaiset "epäterveelliseksi" lihaksi. Mutta onhan se vaan HYVÄÄ.Pakko kompata @pernaveikko tässä asiassa. Itsellekkin on hevonen, lammas, nauta, peura, kauris, hirvi jne punaista lihaa. Possu taasen ei ole. Olettaen että pernaveikko tuota tarkoitti. Tiedän täysin varmaksi että en tässä asiassa kauhean yksin ole. En tiedä voisiko tuo olla joku ikään liittyvä ero ehkä? Vai alueellinen ero?
No, tuli tuolla päin useampi vuosi asuttua ja en silti ole koskaan kuullut possun olevan punaista, koska siinä ei ole mitään järkeä. Värisokeampikin näkee, että se ei sitä ole.
Oikea kinkku säilytetään parvekkeella eikä jääkaapissa. Jos ei ole parveketta, niin sitten pitää hankkia uusi asunto.
Tässä tapauksessa kinkku laitetaan pahvilaatikkoon ja vilttejä ympärille. Sitten otetaan seuraavana päivänä pöytään hieman hileisenä, mutta maku on parantunut. Universumin käsittämättömiä lakeja nämä.Parvekkeella on nyt -15 astetta, vertautuu pakastimeen ennemmin kuin jääkaappiin. Ei ole tosin kinkkua kummassakaan minulla mutta mietinpähän vaan.
Tuo on muuten totta. Luullisessa kinkussa vaan oli aikoinaan se riski, että siellä luun vieressä saattoi olla mätäpaise. Tätä sattui toisinaan ennen, kuin alettiin possuillekkekin syöttää antibiootteja. Nykyisin antibiootteja kai korvaavat hygiesimmät kasvuolosuhteet ja tarkemmin valvottu ravinto. En ole tästä aivan varma.Tapanina saa hyvän maun hernekeittoon.
Kenellä on tänä vuonna isoin kinkku?
Voin kertoa, että nuo eivät ole aivan normaaleja keskivertotyyppejä. Siis henkisesti varmasti ovatkin, mutta tuo työ on todella kovien jätkien hommaa. Olen päässyt oman työni puolesta tutustumaan sekä sikojen, että nautojen, teurastukseen ja se on todella rankkaa duunia fyysisesti. Joillekin toki ehkä henkisestikin. Itse olen nuorena poikana teurastanut kanoja muutaman kuukauden, mutta sitä ei voi verrata tähän. Se oli jopa ilo, koska kana on aivan saatanan tyhmä otus. Ne ja kissat eivät ole ansainneet elää.Oletteko ikinä miettinyt minkälainen on ihminen, joka on kinkkunne tappanut? Minä mietin vasta nyt: hän on normaali lähimmäinen. Ihminen.
Aika hölmön herkkää, minusta ei teurastustyöhön olisi (tässä ravinnnon tarjontatilanteessa), mutta hyvä että toisista siihen on.
Kyllä jokaisen olisi kerran elämässään käytävä kinkku salami itse tappamassa ja leikkaamassa. Itse olen ollut mukana ihan siitä saakka, kun nöfnöf sai kuulasta ja siitä kalttaukseen, suolistukseen ja leikkaukseen. Ei ne ekat vaiheet hauskoja olleet, mutta viimeistään leikatessa oli jo aika normi fiilis, kuten ruoan käsittelyssä on. Mitenkään huumorina mä en sitä silti pystynyt ottamaan, kuten osa seurueesta. Vaan kyllähän tuo opetti arvostamaan taas omalla tavallaan tuotantoeläinten, vaikkei musta vegaania tullutkaan.
Ja sitten vaikkapa jonkun kalan perkaaminen oli lapsena jopa jännää, nykyään vain rutiinia.
En itse ole koskaan sikaa ollut itse teurastamassa, mutta muutaman muun tuotantoeläimen olen teurastanut (itse kasvattettuja) ja laittanut lihoiksi, lisäksi nuorempana tuli metsästettyä ja sitä kautta lihan käsittely on tuttua. Myös lemmikkejä on tullut (ikävä kyllä) lopetettua. Nyt olen itse siirtynyt rahatilanteen salliessa tukemaan lihassa (käsittää myös kanan/kalkkunan/kananmunan/maidon yms tässä yhteydessä) luomua. Ei terveellisyyden yms seikkojen takia, vaan puhtaasti tuotantoeläimien kohtelun takia. Luomuina myytävillä pitäisi olla kuitenkin takana vähän parempi elämä kun 5€/kg halvemmalla lihalla.Kyllä jokaisen olisi kerran elämässään käytävä kinkkunsa itse tappamassa ja leikkaamassa. Itse olen ollut mukana ihan siitä saakka, kun nöfnöf sai kuulasta ja siitä kalttaukseen, suolistukseen ja leikkaukseen. Ei ne ekat vaiheet hauskoja olleet, mutta viimeistään leikatessa oli jo aika normi fiilis, kuten ruoan käsittelyssä on. Mitenkään huumorina mä en sitä silti pystynyt ottamaan, kuten osa seurueesta. Vaan kyllähän tuo opetti arvostamaan taas omalla tavallaan tuotantoeläinten elämää, vaikkei musta vegaania tullutkaan.
Ei ne ekat vaiheet hauskoja olleet, mutta viimeistään leikatessa oli jo aika normi fiilis, kuten ruoan käsittelyssä on. Mitenkään huumorina mä en sitä silti pystynyt ottamaan, kuten osa seurueesta. Vaan kyllähän tuo opetti arvostamaan taas omalla tavallaan tuotantoeläinten elämää, vaikkei musta vegaania tullutkaan.
Ja sitten vaikkapa jonkun kalan perkaaminen oli lapsena jopa jännää, nykyään vain rutiinia.
Voin kertoa, että nuo eivät ole aivan normaaleja keskivertotyyppejä. Siis henkisesti varmasti ovatkin, mutta tuo työ on todella kovien jätkien hommaa. Olen päässyt oman työni puolesta tutustumaan sekä sikojen, että nautojen, teurastukseen ja se on todella rankkaa duunia fyysisesti. Joillekin toki ehkä henkisestikin. Itse olen nuorena poikana teurastanut kanoja muutaman kuukauden, mutta sitä ei voi verrata tähän. Se oli jopa ilo, koska kana on aivan saatanan tyhmä otus. Ne ja kissat eivät ole ansainneet elää.