Ennen nimiä pitäisi miettiä mitä ominaisuuksia ensi kauden joukkueeseen tarvittaisiin. Aika helppo on sanoa, että kaksinkamppailu voimaa tarvitaan rutkasti lisää ja nykykiekossa se tulee lähinnä kovan luisteluvoiman kautta. Luisteluvoimalla pystyt vähintään hankkimaan edun kaksinkamppailuun tai aika usein pystyt voittamaan kiekon ilman varsinaista kamppailua liikkeen ollessa kunnossa. Tämän kauden Ässissä ei ole yhtään pelaaja joka erottuisi liigatasolla liikkeen ja sitä kautta kaksinkamppailuiden voittajana. Tätä kautta vastustajat pystyvät helposti puolustamaan Ässiä vastaan pitämällä kiekkoa ja syömään Ässien hyökkäyspelin yksinkertaisesti sillä, että kiekonhallinta on kamppailuista toiseen vastustajalla. Ässien hyökkäykset lähtevät liian usein joko vaihdon loppuvaiheessa tai sitten äärimmäisen hitaalla lähdöllä, jotta kentästä on edes osa ehditty vaihtaa, ikävä kyllä vastustaja on myös vaihtanut pelaajat ja ryhmittynyt Ässien hyökkäystä varten.
Hankittavat pelaajat pitäisi olla tyyppeinä Daniel Brodinin tai Simon Suorannan tyyppisiä, isokokoisia ja tietyn fyysisen perusvalmiuden omaavia. Toinen erinomaisen iso asia on luisteluvoimaa ja fyysisyyttä kehittävä harjoittelu, kattaen niin kesän kuin kauden aikaisen toiminnan. On helppo sanoa, että viimeisten vuosien aikana Ässissä on onnistuttu syyystä tai toisesta tappamaan harvinaisen nopeasti tänne muutamissa tapauksissa onnistuneesti hankittu luistelevoimainen aihio. Esimerkkeinä viime aikoina keskustelua herättänyt Jere Seppälä tai vaikkapa yllä mainittu Simon Suoranta. Kumpikin herroista pystyi dominoimaan kenttää luistelullaan Porin ensimmäisen kauden alkupuolella, mutta siitä eteenpäin suunta oli alaspäin. Loukkaantumiset selittävät asiaa osittain, mutta vääjämättä tulee mieleen, että olisiko asia sittenkin niin, että vanhat edelliset seurat pohjat yhdistettynä Porin keppeään harjoitteluun saivat aikaan lyhytaikaisen lentokelin, mutta pitkällä tähtäimellä suunta kääntyi alaspäin. Hetkinen, täällähän oli Jyrki Aho ja liigan kovin harjoittelu, vai oliko sitten kuitenkaan oikeasti edes liigan keskitason vaatimustaso? Yli 40-vuotias valmentaja pystyi tekemään ison osan harjoituksista itse, Jarno Kärjen hyppy Ahon koulusta Rautakorven leiriin kaatui fysiikan puutteisiin, jne...
Joka tapauksessa pitää hankkia fysiikkaa pelaajamarkkinoilta ja ottaa selville miten tänä päivänä jääkiekkoilijan kuuluu harjoitella. Toinen iso kulmakivi harjoittelussa tulisi olla aivan uusi suhtautuminen erikoistilanteisiin ja miten niitä tulisi nyky jääkiekossa pelata. Pienen seuran ainoa mahdollisuus on olla edelläkävijä erikoistilanteiden pelaamisessa ja erikoistilanteiksi miellän aloitukset, yli- ja alivoimat, ottelun ensimmäiset ja viimeiset minuutit jne. 5-5 pelissä ottelun sisällä ei suuria eroja tehdä ja Paden aikana tämä suorittaminen on ollut ihan hyvää, erikoistilanteiden kuseminen aiheuttaa sitten sen perimmäisen ongelman, että pisteitä ei vain tule riittävästi.
Luulisin, että maailmalla on saatavissa hyvinkin paljon edellä olevaan määrittelyyn sopivia pelaajia, joista juuri kukaan tällä palstalla ei ole edes kuullut. Yksinkertaisesti Ässillä ei ole varaa hankkia valmiita pelaajia, vaan pitää löytää hyviä tuntemattomia aihioita, Lenni Killinen oli esimerkki hyvästä hausta. Niminä on paljon helpompi luetella niitä, joille pitää sanoa kiitos, mutta ei-kiitos. Eli Jussi Rynnäs ei ole Ässille järkevä vaihtoehto, varmasti kallis, mutta kestääkö pää Ässissä pelaamisen paineita, Kärpissä hyviä jaksoja runkosarjassa, mutta play-offissa yleensä pudonnut aina kakkoseksi. Porissa pelättävissä, että normaali runkosarjapeli vastaa jännittävyydeltään finaalia Kärpissä. Matti Kuparinen, ei vain sovi nyky liigakiekkoon vaikka yleensä parhaimillaan isoissa peleissä, mutta niihin peleihin pitää ensin päästä. Sitten samaan nippuun nimet Kolehmainen, Marjamäki, Yonkman, jne, tämän kauden 3 miljoonan budjetilla koottu JYP kertoo mitä tämän tyypin kavereilla saa aikaan nykyliigassa.