Enhän mä nyt oikeasti voi kritisoida ylivoimaisen Suomen mestarin 1-ketjun laitahyökkääjää, joka tekee playoffeissa 6+5 =11 -tyypiset tehot! Ei missään tapauksessa. Totesin vain, että mielestäni tuon ketjun kaksi parasta pelaajaa olivat kuitenkin Immonen ja Pihlman, jotka myös menivät maajoukkueeseen eli joku muukin oli samaa mieltä. Kritisoin lähinnä sitä yleistä asennetta, joka liittyy stigaukkomaiseen joukkueenrakennukseen. Stigalogistiikka menee näin:
-Pienikokoinen kaveri (mallia Kimmo Koskenkorva / Antti Virtanen) on automaattisesti taitava ja nopea. Niinpä menestystä haluavalla joukkueella pitää lakisääteisesti olla vähintään yksi pieni ja taitava kaveri. Piste.
-Isokoinen kaveri (Pihlman, Pikkarainen, Petrell...) on luonteeltaan liki pelkästään rouhija, joka tekee tilaa pienikokoiselle taitavalle kaverille. Piste.
Näinhän se ei mene. Katsaus NHL-joukkueisiin ja vaikkapa Kanadan maajoukkueeseen kertoo tämän. Joukkueen kokoaminen lähtee vitulleen jo siitä, jos päätetään, että ykkösketjun laitaan tarvitaan kiintiökääpiö. Koko ja taito eivät sulje toisiaan pois. Ovatko Heatley ja Kovaschuk duunareita ja onko Martin St.Louis vain kepeästi liitelevä pehmeäkätinen keiju? Itse asiassa Heatleylla on selkeästi paremmat kädet kuin St. Louisilla, joka puolestaan laittaa itseään likoon paikkaan kuin paikkaan ja menee melkeinpä duunarista. Suomessa / Jatkoajassa on kummallinen käsitys, jonka mukaan koko sulkee pois paitsi taidon, myös nopeuden ja ilmeisesti vastaavasti pieni koko tuo mukanaan myös nopeuden. Krhm. Katsotaanpa vaikkapa pikaluistelijoita. Aivan hillittömiä kaappejahan ne ovat. Nopeus ja pehmeäkätisyys ovat mielestäni lähinnä geneettisiä ominaisuuksia, kuten kokokin. Niinpä on aivan sallittua, että yhteen pelaajaan (Kovalchuk) tulee kokoa, taitoa ja nopeutta. Koska lätkä on kontaktilaji, on kookas, nopea ja taitava pelaaja kuitenkin se kaikkein toivotuin paketti. Siksi he pelaavatkin NHL:ssä / KHL:ssä / Sveitsissä. Koripalloilijan ihannemitta on tietty pituus ja säännöistä saa olla poikkeuksia. Mutta yhtälailla kiekkoilijalla on olemassa tietyt lajin asettamat ihannemitat ja ne eivät ole 173cm / 75 kg. 185 cm / +90 kg on lähempänä totuutta. Jälkimmäisen raameilla tulee helpommin toimeen. Mikko Koivu, OJ ja Teemu Selänne eivät myöskään ole kukkakeppejä, enkä ole kuullutkaan, että Selänteen jalkoja olisi hänen huippuaikoinaan moitittu hitaiksi ja käsiä huonoiksi, vaikka kilpailupainoa on selkeästi +90 kg. Sami Kapanen on liigan nopein pelaaja ja jos luoja olisi suonut hänelle , kuten Saku Koivullekin, lisää kiloja ja senttejä, olisivat molemmat tehneet pitkän uran NHL:n absoluuttisella huipulla. Saku ei koskaan breikannut sinne asti, minne taidot edellyttivät. Pieni koko tuo mukanaan loukkaantumisherkkyydenkin. Mikko menee vielä pitkälle.
Monet isot jätkät, kuten Petrell, Piku ja Luttinen, ovat luonteeltaan maalin- ja pisteidentekijöitä. Katsaus pelaajien junnuaikoihin näyttää tämän. Niinpä itse olen pettynyt Petrelliin, jos hän ei pääse rooliin, missä lätkitään maaleja lähietäisyydeltä. UL:n mielestäni ansiokas toimittaja Esko Seppänen on nimennyt Petrellin liigan parhaaksi maalineduspelaajaksi ennen kulunutta kautta. Olin samaa mieltä, kausi oli pettymys.
Loppujen lopuksi on ihan sama minkä kokoisia pelaajat ovat. Jos HIFK:n 1-ketju tarvitsee maalintekovoimaa, niin katsoisin siihen Kuhtaa ennemmin numeroa isomman Pihlmanin ajattelematta häntä duunariksi. Kaveri osaa tehdä liigan 1-ketjussa helvetisti pisteitä. Pihlman-Hirso-Luttinen olisi selkeästi meikäläisen ihanneketju, enkä antaisi Pihlmanin paikkaa Virtaselle sillä perusteella, että Virtanen on "pienempi". Kuhdan tilalle ottaisin Virtasen helvetin mielelläni. Lähinnä siksi, että Virtanen on parempi pelaaja ja varmempi kortti tiukoissa paikoissa. Ihan kuten Pihlmankin vs. Kuhta. Ei kukaan ammattimainen NHL-joukkueenkokoaja mieti jengiään niin, että nyt tarvitsen kiintiöpygmin tuonne ja kiintiökaapin tuonne. Se on penttimäinen tapa kelailla jengiä. Kannattaa katsoa vain ominaisuuksia, mitä haetaan ja poimia markkinoilta matskua. Jääkiekon yleisen lainalaisuuden vuoksi ihannejoukkue tulee olemaan ennemmin mallia 185/+90 kuin 173/75. Jos tämä fakta ei kelpaa, ihmettelen miksi seurata jääkiekkoa. Vastaavien lainalaisuuksien takia koripallojoukkueeseen tulee enemmän 2-metrisiä kuin 180-senttisiä kavereita. Vastaavan logiikan mukaan kestävyysjuoksuun päätyy enemmän hitaita lihassoluja omaavia hentoja kavereita kuin raamikkaita nopeiden lihassolujen pakkauksia. Ja sama päinvastoin. Nastaa, että poikkeuksia on joskus, Pietro Mennean olisi luullut hakeutuvan maratonin lähtöpaikalle aikanaan pikamatkojen sijaan.