Johtunee siitä, että käsittelet Petersonia ikään kuin hänen kanssaan eri mieltä olevat olisivat jotain "tiedostavia" fanaatikkoja tai hyödyllisiä idiootteja.Aika monta myrkyllistä olkiukkoilijaa ja yleishöpölöpön heittäjää ilmaantui ketjuun. Tulee mieleen koira jolle yrittää sormellaan näytää etäisyyden päässä olevaa oravaa (jota se voisi lähteä jahtaamaan) ja koira tuijottaa sormea ja nuolaisee sitä. Mistä tuo hirveä kiire ja tunteen hehku lähteä luokittelemaan kaveria ihan yleiskiinnostavien näkemysten osalta? Ihan ajattelemisen aihetta niistä kirjoistakin saa vaikka kuinka olisi eri mieltä; arvoista käsin kun ne pitkälti on kirjoitettu (mikä tulee ilmi viimeistään Petersonin rinnastaessa arvomuutoksen ilmastomuutokseen).
Itse olen vuosien varrella kritisoinut sitä, että suuri osa Petersonin jutuista on joko pseudotiedettä, harkittua markkinapuhetta tai poliittista julistusta, joka on verhoiltu tieteen kaapuun. En ole nähnyt tarvetta muuttaa käsitystä, jonka sain aikoinaan lukemalla Petersonin kirjan ja katsomalla useita YouTube-videoita.
Moni varmaan puolustaa myös esim. Thomas Eriksonin kirjoja, vaikka niissäkin on vaikka minkälaista mutuilua ja keksittyjä juttuja. Yleensä kirja tai ajatus myy, jos siinä on helposti omaksuttava, "maalaisjärkeen" käyvä logiikka. Se tuntuukin olevan yhteinen tekijä monilla näillä kauppamiehillä ja konservatiivisilla mediakasvoilla: tieteellinen auktoriteetti, rauhallinen sekä vakuuttava argumentaatio, kannustava ydinviesti ("ota oma elämäsi haltuun") ja selkeä vihollinen ("postmoderni feminismi").
Petersonin jutuissa tiede ja poliittiset mielipiteet menevät iloisesti sekaisin. Ensin hän saattaa puhua tieteen kielellä tunteiden säätelystä, ja sitten yhtäkkiä tulee joku kömpelö viittaus Nietzscheen tai Dostojevskin kirjoihin. Tai jos hän puhuu sukupuolten välisistä eroista, hän saattaa ensin referoida ihan relevantteja tutkimuksia, mutta sen jälkeen tulee joku jin & jang -vertaus tuhansien vuosien takaa ja siitä vedetty oma johtopäätös, jolla ei ole enää mitään yhteyttä tieteellisiin tutkimuksiin.
Suomessakin on paljon vaikuttajia, jotka ovat tietyllä tapaa "petersonlaisia". Näihin voisi lukea ainakin Jari Ehrnroothin ja Joonas Konstigin. Heille yhteistä on tietynlainen tieteellinen valikoivuus yhdistettynä konservatiiviseen maailmankuvaan. Tietenkään se ei oikein maistu etenkään vasemmistoliberaaleille. Se taas vahvistaa em. herrojen "omaperäisyyttä", kun pääsee ikään kuin paljastamaan, miten hirveään suuntaan maailma on menossa.
En siis vastusta sitä, etteivätkö Peterson tai Ehrnrooth saisi myydä omia filosofia ajatuksiaan. En vain ymmärrä, miksi niitä pitäisi käsitellä jonkinlaisina objektiivisina faktoina, jotka ovat kritiikin ulottumattomissa. Kyky "rationalisoida" ei tee kenestäkään immuunia höpöhöpö-jutuille.