En itsekään arvosta provoilua, mutta en ihan ymmärrä, mitä lopulta ajat takaa V-G-? Sun mielestä se, että Jokerit pelaa kovassa sarjassa, on lähtökohtaisesti ongelma. Mun mielestä se on hienoa!
En mä sinänsä aja mitään takaa, vaan lähinnä kalastelin mielipiteitä ihan vilpittömästi. Mun mielestä kovassa sarjassa pelaaminen ei missään nimessä ole ongelma, vaan KHL:ssä pelaaminen, mutta sekään ei sinänsä ollut pointtini. Vaikka siitäkin sopisi keskustella paljon enemmän kuin mitä nyt keskustellaan. Toisaalta ymmärrän miksi sitä keskustelua ei käydä, koska se menee helposti (ainakin kauden aikana) ihan yli äyräiden.
Lähinnä siis mietin sitä, että Jokereiden saavutukset näiden kahden KHL-vuoden aikana ovat olleet aikalailla samaa tasoa (vähän heikompaa) kuin viimeisimpinä Liiga-kausina. Viimeinen pitää jättää pois laskuista, sillä sen epäonnistuminen oli täysin varmaa jo ennen kuin se alkoi. Suoritukset eivät ole siis suhteessa parantuneet oikeastaan yhtään, mutta minulle moni tärkeä asia kuten vieraspelimatkat, Eteläpäädyn tunnelma ja vierasfanien kanssa käytävä "taistelu" on jäänyt pois.
Joukkueen suuruus perustuu historiaan, pelitapaan, pelaajiin, koko organisaatioon ja sen tapaan toimia. Myös faneihin ja heidän sitoumiseensa sekä laajemman yleisön kiinnostukseen. Molempia tarvitaan. Hyvä joukkue voi kokea urheilullisia tappioita.
Minä olen näistä samaa mieltä. Mutta toteutuuko tämä kaikki KHL-Jokereissa? Jokereiden historia on toki koko Hjalliksen ajan tähdännyt pikemminkin viihde- kuin urheilubisnekseen, joten sikäli tämä KHL:lle tyypillinen sirkushuvi-ajattelu kyllä sopii kontekstiin, mutta esimerkiksi identiteettiajattelu on nyt kadonnut tai ainakin muuttanut 180 astetta suuntaansa.
Eteläpääty oli tänä vuonna aika henkitoreissaan. Arvostan aivan hirvittävän korkealle esim. capojen ponnistelut, mutta itse katsomossa oli todella paljon tyhjää tilaa melkein jokaisessa matsissa. Joskus vähän aikaa sitten mainitsin, että Jokereiden matseissa käydään lippuhinnoittelun ja -tarjonnan myötä enemmän uteliaisuudesta kuin kiinnostuksesta. En väitä, että yleisömäärät tulevat putoamaan, en oikein usko siihen, mutta on mielenkiintoista nähdä, miten ne kehittyvät seuraavien vuosien runkosarjoissa.
Mitä tulee urheilullisiin tappioihin, niin Jokerit hävisi, koska oli huonompi joukkue. Ilmeisesti myös varsin klesana. On kuitenkin myös täysin totta, että ilman palkkakattoa (ja -lattiaa), puolueetonta kurinpitojärjestelmää ja toimivaa tuomaritoiminnan ohjausta KHL:stä puuttuu urheilullisuuden periaatteiden keskeinen vaatimus: tasvertainen mahdollisuus menestyä. Puhutaan paljon, että KHL on tasokkaampi sarja kuin Liiga, ja niin se onkin. Mutta se on myös valtavan epätasainen sarja: TsSKA:n tai Ufan välinen ero Metallurg Novokuznetskiin tai Severstal Tsherepovetsiin on hurjasti suurempi kuin HIFK:n ja Bluesin välinen ero. Urheilullisesti katsoen KHL:ssä pelataan suuri määrä aivan täysin turhia matseja. Erona on että markkinatalouden lait merkitsevät Bluesille konkurssiuhkaa, mutta KHL:ssä vastaavat ovat mahdollista ohittaa poliittisilla päätöksillä. Sekin lisää epäaitouden mielikuvaa.
Mitä tulee yllä olevaan keskusteluun siitä, miten vaikeaa on jättäytyä pois hallilta, itselläni siihen meni kaksi runkosarjaa ja yhdet pleijarit. Olen jauhanut sitä, ettei KHL:ssä ole minulle tarjolla sellaista tunnetta, johon oli Liiga-aikana koukussa, ja nyt tavan vuoksi Jaffalassa käyminen on saanut jäädä. Kun katson ulos ikkunasta, näen suurin piirtein samanlaisen sään, kuin vuonna 2012 lähtiessäni tsiigaamaan game2:sta HIFK:ta vastaan. Kevät tulee ja valon määrä lisääntyy. Vastaan tulee enemmän hymyileviä kasvoja ja kiekkokiima kasvaa. Paitsi Länsi-Euroopan parhaalla seurajoukkueella, sen pelit päättyivät mittarilukeman ollessa vielä talvisissa lukemissa. Kevään pitäisi olla kiekkofanille parasta aikaa mutta Jokereille se ei KHL:ssä ole mahdollista.