KHL teki IIHF:n kanssa sopimuksen doping-kontrollin kiristämisestä.
Sopimukset, erityisesti kansainväliset sellaiset, eivät tunnetusti venäläisiä koske.
Luulisi että kiinni jäämiset olisi haluttu piilottaa ja peittää, vai?
No pakkohan siellä on skarpata edes vähän, jos Rioon mielitte. Mutta ei liikaa. Muuten ei tule mitaleja.
Tai lennettäisiin lentokoneella päin pilvenpiirtäjää? Salaliittoteorioita voidaan aina keksiä, mutta mitään relevanssia tuolla sinun salaliittoilullasi ei taida olla.
Silloin kun puhutaan lentokoneilla lentämisestä ja Venäjästä samassa lauseessa, käyttäisin vähän sordiinoa. Sinä Jaroslavlin fanina tiedät siitä valitettavasti vähän liikaakin.
Ohhoh, ei kyllä uskoisi..
Joo-o. Usko tai älä. Ja sinne ei tässä maassa pääse millään isukki-oligarkin voitelulla.
Tähän listaan on paljon muutakin lisättävää, mutta yksi hyvä lisäys on se että ilman Venäjää ei Euroopassa olisi slaaveja, juutalaisia, romaneja ja muita kansoja jotka länsieurooppalaiset luokittelivat 1930-1940-luvuilla ali-ihmisiksi ja yrittivät tuhota heidät.
Käykö sinulle, että saksalaisten rinnastaminen länsieurooppalaisiksi, jätetään vain ja ainostaan tähän kertaan. Länsi-eurooppalaiset saattavat siitä hieman loukkaantua.
Tiedätkö ketkä vapauttivat Auschwitchin?
Tiedän. Onko tällä tiedolla nyt jotakin lisäarvoa? Tiesitkö sinä, että muilta leireiltä vapautetut juutalaiset pakenivat suin päin länteen, jotta eivät vahingossakaan olisi joutuneet venäläissotilaiden käsiin. Heillä kun oli tuohon aikaan vähän kyseenalainen maine naisten kohtelussa. Siitä on kirjoitettu muutama hyvä kirjakin, joita voin suositella sinulle iltalukemiseksi. Anthony Beevorin Berliini 1945 valaisee hyvin venäläisten sotilaiden mukanaantuomasta sivistyksestä. Mutta mielestäsihän se on varmaankin länsimaista propagandaa ja hapatusta.
Minä näen Venäjän tulevaisuuden kohtalaisen hyvänä, vaikka uhkakuviakin (joista enimmät Venäjän rajojen ulkopuolella).
Varmasti näetkin. Isäni asuu puolet vuodesta Petroskoissa, jossa kauppojen hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Ja isäni uusvenäläisperhe on saanut sulkea viidestä hotellistaan kaksi, koska käyttöaste on laskenut 30%:iin. Fyrkka loppuu siitä maasta tämän vuoden aikana. Ja kun venäläiset sen tajuavat, on helvetti irti. Mutta sisäpoliittiset ongelmat voidaan sopivasti lakaista maton alle jollakin sopivalla sodalla. Kohteeksi käy melkein mikä vaan maa. Toivottavasti ei kuitenkaan Suomi.
Mikä suurimmaksi osaksi johtui Ruotsin valtakunnan (johon siis Suomi kuului) ekspansiosta Novgorodia ja myöhemmin Venäjän keisarikuntaa vastaan. Kannattaa huomata, että vuosina 1200-1700 Ruotsin ja Venäjän raja liikkui itäänpäin, ei länteen. Suuren Pohjan sodan jälkeen tilanne tietysti muuttui, koska Venäjästä oli tullut Ruotsille liian voimakas.
Tästä voimme olla yhtä mieltä.
Mitä tulee Suomeen niin sen historian pisin rauhan jakso ajoittuu aikaan jolloin Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen suuriruhtinaskunta.
No eipä meillä siihen aikaan juurikaan ollut luonnollisia vihollisia. Sitäpaitsi nyt rauhan aikaa on kestänyt 71 vuotta. Ennen Krimin sotaa (joka johtui Venäjän halusta päästä Bosporin salmien herraksi ja siten Venäjän provokaatiosta) rauhan aikaa kesti 44 vuotta ja sen jälkeen sitä kesti 61 vuotta. Eli tässä olet selkeästi väärässä.
Venäjän kanssa muutoin meni sopuisasti vuoteen 1889 asti, kunnes Aleksanteri III aloitti ensimmäiset venäläistämistoimenpiteet. Venäläinen panslavisti, biologi Danilevski väitti jo vuonna 1869 julkaisemassaan teoksessa
Venäjä ja Eurooppa, että suomalaiset kuuluvat tuottamattomaan rotuun, jonka historiallinen tehtävä on sulautua sivistystä luovaan venäläiseen rotuun. Vuonna 1889 ilmestyi Ordinin kaksiosainen teos
Pokorenije Finljandij, jonka pääasiallinen tähtäin oli yritys lopettaa Suomen erityisasema osana Venäjän keisarikuntaa.
Kerroit tutkineesi Venäjää tieteellisesti. Kuten sanoin, ei uskoisi. "Me" (siis Ruotsin valtakunta) oli 1700-luvun alkuun asti suhteessa Venäjään sen aggressiivinen ja ekspansionistinen osapuoli useammin kuin Venäjä.
Edelleen. Olen opiskellut yliopistossa kahdeksan vuotta ja ottanut ulos kaksi eri tutkintoa. Arvosanatkin olivat - usko tai älä - ihan kohtalaisen hyviä. Suomessa kun ei voi ostaa tutkintoja, toisin kuin Venäjällä. Tuosta jälkimmäisestä lauseesta olen kanssasi tietyin varauksin samaa mieltä. Tosin yleisesti viittaamalla me-sanaan tarkoitan lähinnä suomalaisia, en ruotsalaisia, joiden alusmaana tuolloin olimme.
Tietysti Suomessa on paljon (paljolti valtiojohtoista ja median propagoimaa) Venäjä-vihaa, mutta ainakaan Jokereiden KHL-kaudella tämä ei mitenkään erityisemmin näkynyt.
Suomessa ei ole tietääkseni juuri koskaan Paasikiven-Kekkosen linjasta lähtien propagoitu valtiojohtoisesti Neuvostoliittoa tai Venäjää vastaan. Siihen ei nimittäin ole ollut oikein varaa. Nämä edellämainitut herrat olivat kohtalaisen viisaita ottaessaan tuon linjan. Nykyinen ilmapiiri on jännittynyt, mutta en syyttäisi siitä isommin ainakaan nykyistäkään valtiojohtoa. Jos sitä sellaiseksi voi kutsua.
Noh, näin on ollut 1920-luvun taitteesta alkaen. 1800-luvulla suomalaisten suhteet Venäjään olivat pääosin hyvät. Sen jälkeen tapahtui mitä tapahtui. Itsenäistyminen, sisällissota, venäläisvainot Suomessa, Suomen sotaretket Aunukseen, Vienaan ja Petsamoon, valtiojohtoisesti lietsottu ryssäviha kouluissa, sanomalehdissa ja jopa kirkoissa, talvisota ja jatkosota.
Se mitä tapahtui, johtui pitkälti Neuvostoliiton metkuista. Paljon sellaista tapahtui maailmansotien välillä, mistä suomalaiset saisivat katsoa peiliin. Mutta Stalin kumppaneineen. Hetkinen. Ei sellaisia ollut, kun se tapatti ne kaikki. Korjaan Stalin yksin sai talvisodan aikaiseksi. Ja Lenin antoi meille itsenäisyyden, koska fiksuna miehenä halusi blokata Suomen pois Neuvosto-venäjän sisällissodasta ja samalla ennakoi kansalaissodan syttyvän. Sitä kautta punaisen osapuolen voittaessa sodan, olisi koko paketti tullut ikäänkuin "kotiin".
1900-luvun historia näiden kahden maan välillä on pääosin surullinen, mutta esim. välittömästi jatkosodan jälkeen seurasi suhteissa hyvä kausi. Silloin kommunistit olivat Suomen hallituksessa ja suomalaisten ja venäläisten kansalaisjärjestöjen kesken oli paljon ruohonjuuritason yhteistyötä. Televisiossa ja radiossa näytettiin venäläisiä elokuvia ja soitettiin venäläistä musiikkia. Juri Gagarinin Suomen vierailu aiheutti Suomessa kansanjuhlan, jossa avaruuden valloittajaa oli vastassa tuhansia ihmisiä (täysin mahdoton ajatus vuonna 2016).
Valitettavasti. Tämä ajanjakso saa minut poikkeuksellisen surulliseksi. Itsesensuuri ja suomettuminen ovat sen kaltaisia ilmiöitä, joihin suvereenin maan ei ikinä pitäisi alentua. Ja ne elokuvat ovat pääasiassa olleet kohtuullisen kelvottomia. Gagarin oli muuten viimeisinä vuosinaan vihkiytynyt erityisesti viinan juontiin, perivenäläiseen tapaan, kuinkas muuten. Surullista, että Neuvostoliiton suurin sankari vajosi tähän katalaan sairauteen, joka erityisesti tuntuu olevan venäläismiesten yleisin kuolinsyy.
Nyt ollaan taas menossa kohti uutta konfrontaatiota.
Toivottavasti ei. Se onko tämä toiveajatteluasi, en osaa sanoa. Mutta meedion lahjoja sinulta tuntuu löytyvän viljaltikin
En tiedä vaatiiko se taas yhden (hävityn) sodan ennenkuin tästä vihasta päästään (vähäksi aikaa) eroon.
Meillä Suomessa on vielä olemassa sellainen käsite kuin diplomatia. Ja onneksi yksi rauhannobelistikin. Kaksi venäläistä on saanut rauhan Nobel-palkinnon: Gorbatshov ja Saharov. Edelliselle se myönnettiin vuonna 1990 glasnostista ja perestroikasta. Jälkiviisasteluna voitaisiin todeta, että sen olisi voinut antaa vuotta myöhemmin Neuvostoliiton romuttamisesta. Se oli miehinen teko. Ainoa todellinen venäläinen rauhannobelisti olikin järjestelmää voimakkaasti kritisoinut Andrei Saharov. Voi kunpa kaikkiin venäläisiin tarttuisi edes ripaus Saharovia.