Tämä vuosi on ollut niin poikkeuksellinen, että minusta lasi on puoliksi täynnä vaikka se on puoliksi tyhjä. Areenalle on ikävä, onneksi pelejä on pystynyt seuraamaan edes töllöstä. Joulun ajan hiljaiset, etten sanoisi tylsät päivät ovat saaneet piristystä mielettömästi tästä pelipäivä-välipäivä-pelipäivä -rytmistä. Tappioputken katkaisu ja hyvät otteet viime aikoina ovat tulleet kreivin aikaan. Kasassa on aika kova nippu, kaikkine puuteineenkin. Myös Viasatin jengiä on ollut kiva kuunnella, vaikkei kaikista persoonista erityisesti välittäisikään. A-J Niemi... Mies on kuin merisää; aina vakaa, rauhallinen, ei hötkyile, ei hermostu. Jos maailmanloppu joskus tulee, niin Isäntä voisi olla kommentaattorina, tulisi heti parempi mieli.
Kohti kevättä, jos ja kun kausi saadaan pelattua loppuun, mahdollisuudet ovat 60-50. Nyt näyttää hyvältä, mutta pleijarit ovat aina oma maailmansa ja mitä vaan voi sattua mestaruuden (kyllä, ei finaalipaikka mitään utopiaa minusta ole) ja 4 - muna ekalta rundilta kesälomille lähdön välillä. Kuka tahansa voittaakaan, mestaruuteen saattaa jäädä pieni asteriski, mutta ihan sama. Peli askissa on kuitenkin sitä ihan samaa vaikka olisi karanteeneja, tyhjiä katsomoja yms. Pelaajillekin jo pelaamaan pääsy on ollut puoli voittoa, pakkohan tästä on nauttia. Ei käy yhtään kateeksi liigajengejä, joissa lomautetaan koutseja ja tilanne on monessa kaupungissa karmea. Treenaamisen vähyys on varmasti vaikeuttanut junttiloiden ja krejcikkien pääsyä samalle sivulle muun jengin kanssa.
Pelin ulkopuolisista poliittisista jutuista, Venäjä on Venäjä vaikka voissa paistaisi, Jokerien tekemisiä tärkeämpää on minusta kuitenkin se, että MM-kisat pidetään jossain muualla kuin Minskissä. Se on ykkösprio. Viesti Lukashenkalle ja Putinille pitää tehdä selväksi.
Ei muuta kuin peukut pystyyn, ei pahoja loukkeja loppukauteen, alamaissa olleet pelaajat vireeseen viimeistään helmikuun lopulla, ja ryminällä playoffeihin!