Jokerit & KHL – millä fiiliksillä?

  • 1 730 468
  • 8 198

massaonvoimaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Mutta itse näen 6 x mestaruuden ja 3 x Euroopan mestaruuden selvästi KHL:n playoffien ykkös-/kakkoskierroksella putoamisen edelle. Makuasia varmaan, mutta Jokerien resursseilla pitäisi viimeistään nyt kyetä haastamaan isot kun palkkakatto on voimassa ja sitä noudatetaan.

Kyllä ehdottomasti voitot r1/r2:n edelle. Mun mielestä ei ole edes makuasia vaan jo melkein fakta, että Jokereiden pitää haastaa isot kun palkkakatto tuli. Sitä onnistuuko se esim. tänä vuonna näillä Pajuluoman lanseeraamilla "ok-suorituksilla" tai K&V hankkinnoilla en ole lainkaan vakuuttunut. Fiilis on, että joku velttouden ja surffilaudan henki tuolla areenalla elää. Onko se sitten Niemisveikon vai peräti Hassisjanin sinne unohtama, mutta vuodet vierii ja Jokerit surffaa. Se on fiilis.
 

iibor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Jokerit
On aivan erilaista katsoa pelejä, kun tuntee esim. jokaisen joukkueen tähdet, urallaan nousevat ja laskevat pelaajat, valmentajat, GM:iä ja joukkueiden historiaa. KHL:sitäkin löytyy hyvin erilaisia organisaatioita ja perinteitä, jotka heijastuvat sitten joukkueiden tekemiseen kaukalossa.

Tässäpä ainakin itselleni yksi niistä syistä, jos jätetään kaikki muu Venäjään liittyvä paska pois laskuista, miksi kaipaan takaisin SM-Liigaan ja miksi en ole yhtäkään maalikoostetta edes tällä kaudella katsonut.

KHL-Jokerien kannattajissa on joka vuosi enemmän niitä, jotka eivät ole nähneet yhtään Jokerien mestaruutta. Edellsestähän on parin vuoden päästä 20 vuotta (2002) ja sitä edellisestä pian tasaluku 25 vuotta (1997). Mestaruuksia on kuusi, samoin hopeaa eli finaalissa joukkue on ollut 12 kertaa. Katsojia riitti, halli oli täynnä ja lipuista tapeltiin.

Olen huomannut saman. Itse olin viimeisimmän Suomen mestaruuden aikoihin 16-vuotias ja muistan jotenkin myös vuoden -92 mestaruuden (osin sen takia myös, että tuon vuoden viidettä finaalia tuli kelailtua VHS:ltä aika monta kertaa). Kyllä erityisesti tuota vuoden 2002 mestaruutta muistelee niin kaiholla tällä hetkellä. Telkkarin ääressä joutui tuon sattuneista syistä katsomaan, mutta fanipaita päällä se katsottiin tietenkin. Nyt taitaa olla kaikki fanipaidat jaeltu jo jonnekin muualle, ei ole käyttöä.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Kyllä ehdottomasti voitot r1/r2:n edelle. Mun mielestä ei ole edes makuasia vaan jo melkein fakta, että Jokereiden pitää haastaa isot kun palkkakatto tuli. Sitä onnistuuko se esim. tänä vuonna näillä Pajuluoman lanseeraamilla "ok-suorituksilla" tai K&V hankkinnoilla en ole lainkaan vakuuttunut. Fiilis on, että joku velttouden ja surffilaudan henki tuolla areenalla elää. Onko se sitten Niemisveikon vai peräti Hassisjanin sinne unohtama, mutta vuodet vierii ja Jokerit surffaa. Se on fiilis.

No, toisaalta Jokerien hyökkäyspelaamisen rakenne on KHL:n aivan eliittiä. Suomeksi se tarkoittaa Jokerien hyökkäämistä yli keskialueen siten, että hyökkäyksen pelinopeus kiihtyy ja kiekollisella on useita ratkaisuvaihtoehtoja käytettävissään. Riistoissa joukkue on ollut myös hyvä. Jokerien hyökkäyspelaaminen perustuu nopeisiin, kädellisiin ja fiksuihin puolustajiin. Lehtosen aukko on täytettävä, mutta samaan aikaan puolustukseen tarvitaan luistelutaitoinen fyysinen puolustaja. Lepistön tapainen pakki takaisi paljon, koska silloin sekä PAHP että PAPP molemmat olisi kunnossa.

Eilen toipilaiden luistelunopeus oli ymmärrettävästi heikko, ja siten pelinopeus kärsi. Pieniä yksityiskohtia pitäisi hioa, ei muuta. Kyse on vain siitä, että Jokerit pelaa paikan niin hyvin, että siitä laitetaan kiekko ykkösprosenteilla KHL:ssä sisään. Näin oli viime kaudellakin. Kertoo sen, että hyökkäyspelaamisen rakenteesta alkaen kaikki on sinänsä kunnossa. Joskus vaan olisi valittava paremmin vaikkapa veto, ei syöttö ja päinvastoin.

Kaudella 2020-2021 jos ei korona tms ihmeitä aiheuta, menestystä tulisi tulla. Joukkueessa on virheitä (vääriä pelaajia), mutta täydellistä ei ole muillakaan. Kaikki on kaadettavissa. Valmennuksesta myös paljon kiinni se, hyödyntääkö Jokerit vahvuuksiaan vai tuplaako heikkouksiaan.
 

Hugotron

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
KHL-Jokerien kannattajissa on joka vuosi enemmän niitä, jotka eivät ole nähneet yhtään Jokerien mestaruutta. Edellsestähän on parin vuoden päästä 20 vuotta (2002) ja sitä edellisestä pian tasaluku 25 vuotta (1997). Mestaruuksia on kuusi, samoin hopeaa eli finaalissa joukkue on ollut 12 kertaa. Katsojia riitti, halli oli täynnä ja lipuista tapeltiin.

Jokereilla on kolme Euroopan cupin/Continental Cupin voittoa ja niistä viimeisin vuodelta 2003 ja sitä edellinen vuodelta 1997.

En usko, että nuo kunnian vuodet häviävät muistoista, mutta nuoremmille ne merkitsevät vähemmän kun ei itse ole ollut kannattajana mukana.

KHL-Jokerien taulu on erilainen. Tyhjä. Pelintaso on KHL:ssä paljon parempi kuin Liigassa, mutta samalla paljon heikompi kuin moni kuvittelee vrt Liigaan.
Mulle ei jotenkin aukene yhtään tää lainattu osuus, mitä tällä haetaan ja mitä sitten, jos eivät ole nähneet yhtään mestaruutta? Miksi ei voida puhua Jokereista, vaan pitää laittaa KHL eteen. Uusia kannattajia ilmestyy kokoajan ja jotkut kyllä ovat nuorempia ja eivät tosiaan noita liiga-ajan mestaruuksia ole nähneet. Jotenkin tulee ajatus perus "oikein kannattamis" meiningistä.

Omalta osin 2002 mestaruus hyvin tallella muistissa ja sitä lämmöllä muistelenkin!
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Mulle ei jotenkin aukene yhtään tää lainattu osuus, mitä tällä haetaan ja mitä sitten, jos eivät ole nähneet yhtään mestaruutta? Miksi ei voida puhua Jokereista, vaan pitää laittaa KHL eteen. Uusia kannattajia ilmestyy kokoajan ja jotkut kyllä ovat nuorempia ja eivät tosiaan noita liiga-ajan mestaruuksia ole nähneet. Jotenkin tulee ajatus perus "oikein kannattamis" meiningistä.

Aina voi loukkaantua, kuten joskus on tapana nykyään. Kertasin hieman, mitä lähes 20 vuotta sitten on tapahtunut. Siitä ei mielestäni kannata hermostua tai pohtia joukkueen flopanneen, vaan pikemminkin juhlia: ne olivat aikoja varsinkin 1990-luvulla eikä joukkue todellakaan flopannut silloin.
 

Hugotron

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Aina voi loukkaantua, kuten joskus on tapana nykyään. Kertasin hieman, mitä lähes 20 vuotta sitten on tapahtunut. Siitä ei mielestäni kannata hermostua tai pohtia joukkueen flopanneen, vaan pikemminkin juhlia: ne olivat aikoja varsinkin 1990-luvulla eikä joukkue todellakaan flopannut silloin.
En missään nimessä loukkaantunutkaan ja todellakaan hermostunut. *hymiö* Ihmettelin vain, että miksi korostetaan KHL-Jokereita ja uusia kannattajia. Tiedän kyllä ja varmasti kaikki tietävät, että Jokerit KHL:ssä pelaavat.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
En missään nimessä loukkaantunutkaan ja todellakaan hermostunut. *hymiö* Ihmettelin vain, että miksi korostetaan KHL-Jokereita ja uusia kannattajia. Tiedän kyllä ja varmasti kaikki tietävät, että Jokerit KHL:ssä pelaavat.

Itselleni on helpompi on vertailla menestystä, pelaajabudjetteja yms tyyliin "Jokereissa keskimäärin x.x, KHL-Jokereissa y.y". Toinen vaihtoehto on "SM-liigassa Jokereilla keskimäärin x.x ja KHL:ssä y.y".

Kirjoitustavasta huolimatta KHL näkyy, ja en koe, että siinä on jotain häpeämistä. Senkin mainitsin neutraalisti, että KHL:n aikana Jokerien kannattajista ehkä 70 prossaa on sellaisia, jotka eivät itse olleet Jokerien mestaruuksissa mukana paikan päällä. Ei tuossakaan ole häpeämistä, faktahan se on, oli tarkka luku pienempi tai suurempi, josta se fakta tulee.
 

Ruutuässä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Oma suhde Jokereihin on kestänyt 30 vuotta ja sen luonne muuttunut matkalla moneen kertaan. Isompana syynä on varmasti ollut oma kasvu ja henkinen kehitys kuin organisaation taustatekijät ja omistajat, joukkueen pelaajat ja valmentajat tai pelattu sarjataso.

Kuulin joukkueesta ensimmäisen kerran ensimmäisellä luokalla, kun vieressä istunut poika oli kova Jokerit-fani. Tietenkin aloin kannattaa samaa seuraa, mutta landella asuessa peleihin ei juuri ollut mahdollista mennä. Vaikka vanhemmat ehkä jollain tapaa tunnustautuivat Jokerien kannattajiksi, niin peleihin saakka ei kuitenkaan kovin usein lähdetty. Katselin pelejä telkkarista sen, mitä siihen aikaan näki, keräilin suklaiden mukana tulleita tarroja ja luin lehtiartikkeleita. Parilta vuodelta on vieläkin tallella leikekirja, johon leikkasin ja liimasin kaikki Hesarin jutut Jokereista. Muistan Janeckyn ratkaisumaalin finaaleissa ja mestaruusjuhlat Senaatintorilla. Juha Lindin paita 90-luvulta löytyy vieläkin vaatekaapista. Inhosin HIFK:ta, rakastin Jokereita.

2003 muuttaessani pääkaupunkiseudulle pääsin käymään enemmän peleissä. Opiskelijana ei ollut varaa ostaa kausareita, mutta usein ostin lipun paikan päältä ja hyödynsin kaikki mahdolliset tarjoukset. Muistan jotkut opiskelijabileetkin, joiden aikana kävin katsomassa jonkun Saipa-matsin, ja pelin jälkeen palasin bileisiin. Ehkä 2000-luvun taitteessa hetkellisesti vähentynyt kiinnostus jääkiekkoon palasi. Toisaalta aloin profiloida itseäni enemmän kannattajaksi kuin faniksi, ja pääsylippu löytyi yhä useammin jostain muualta kuin fanikatsomosta.

Kolmas selkeä vaihe kannattajuudessa alkoi viimeisellä Liiga-kaudella, jolloin hankin ensimmäisen kausikorttini. Omat lapset lähentelivät kuitenkin jo kouluikää ja harrastusrumba alkoi pyöriä, joten peleissä käynti on jäänyt vuosien varrella vähemmälle. Poikien kiekkoura alkoi aikanaan Jokerien kiekkokoulusta ja jatkuu edelleen Jokerien junioreissa. Sen aikana oma suhde Jokereihinkin on muuttunut eikä itselleni olisi loppuen lopuksi edes merkityksellistä, pelaavatko pojat Jokereissa vai jossain muussa seurassa. Tätä en kylläkään heille ole sanonut ja toivonkin, että heille Jokerit on erityinen seura ja haluavat kantaa logoa suurella ylpeydellä.

Edelleen silti Jokerit on minulle ykkösseura kaikki urheilulajit ja joukkueet huomioiden. Kyllä eilinenkin tappio otti päähän, vaikka seurasin peliä vain Twitterin välityksellä. En usko, että oma suhde seuraan olisi kovinkaan paljon erilainen, vaikka sarjana olisi Liiga. Yleisesti ottaen aika kultaa muistot ja niitä muistoja tulee KHL-ajaltakin. Siirtyminen takaisin Liigaan ei harmittaisi, kuten ei ainakaan siirto KHL:äänkään harmittanut.
 

massaonvoimaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
No, toisaalta Jokerien hyökkäyspelaamisen rakenne on KHL:n aivan eliittiä. Suomeksi se tarkoittaa Jokerien hyökkäämistä yli keskialueen siten, että hyökkäyksen pelinopeus kiihtyy ja kiekollisella on useita ratkaisuvaihtoehtoja käytettävissään. Riistoissa joukkue on ollut myös hyvä. Jokerien hyökkäyspelaaminen perustuu nopeisiin, kädellisiin ja fiksuihin puolustajiin. Lehtosen aukko on täytettävä, mutta samaan aikaan puolustukseen tarvitaan luistelutaitoinen fyysinen puolustaja. Lepistön tapainen pakki takaisi paljon, koska silloin sekä PAHP että PAPP molemmat olisi kunnossa.

Eilen toipilaiden luistelunopeus oli ymmärrettävästi heikko, ja siten pelinopeus kärsi. Pieniä yksityiskohtia pitäisi hioa, ei muuta. Kyse on vain siitä, että Jokerit pelaa paikan niin hyvin, että siitä laitetaan kiekko ykkösprosenteilla KHL:ssä sisään. Näin oli viime kaudellakin. Kertoo sen, että hyökkäyspelaamisen rakenteesta alkaen kaikki on sinänsä kunnossa. Joskus vaan olisi valittava paremmin vaikkapa veto, ei syöttö ja päinvastoin.

Kaudella 2020-2021 jos ei korona tms ihmeitä aiheuta, menestystä tulisi tulla. Joukkueessa on virheitä (vääriä pelaajia), mutta täydellistä ei ole muillakaan. Kaikki on kaadettavissa. Valmennuksesta myös paljon kiinni se, hyödyntääkö Jokerit vahvuuksiaan vai tuplaako heikkouksiaan.

Jep. Toki näin, ainakin keskimäärin hyökkäämisen osalta. Mutta sarjan ollessa KHL, jossa "defence wins championships", en usko Jokereiden oman pään riittävän pakiston tai mv:n osalta, yhdestä Loko sarjasta huolimatta. Riittämisellä tarkoitan r2 viemistä edes g7:n.Olen itse myös sen verran vanhaa koulukuntaa että defence first, mitä tulee voittamiseen. Late saa kyllä ehdottomasti todistaa mut vääräksi tässä. Sori off-topic fiilis ketjussa.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Jep. Toki näin, ainakin keskimäärin hyökkäämisen osalta. Mutta sarjan ollessa KHL, jossa "defence wins championships", en usko Jokereiden oman pään riittävän pakiston tai mv:n osalta, yhdestä Loko sarjasta huolimatta. Riittämisellä tarkoitan r2 viemistä edes g7:n.Olen itse myös sen verran vanhaa koulukuntaa että defence first, mitä tulee voittamiseen. Late saa kyllä ehdottomasti todistaa mut vääräksi tässä. Sori off-topic fiilis ketjussa.

Jospa @Moderaattorit heittäisivät koko pelitapaan liittyvät äskeiset pohdiskelut Jokerien peliesitykset 20-21 ketjuun?

Puolustus on tosiaan omansa. En sitä tuossa pohtinut. Mutta Marjamäki lähtee - ja mielestäni oikein - siitä, että puolustavia puolustajia ei enää ole. On vain pelaamista puolustusalueella, keskialueella ja hyökkäysalueella edistäviä puolustajia. Tämän ajattelun taustalla on luultavasti data (jota mulla ei ole), jossa vanhan ajan puolustavien puolustajien piikkiin voi laskea monta maalia enemmän (ja hyökkäyspäässä vähemmän) kuin mitä he pelastavat. Tässä on mukana PAHP myös. Jukka Jalonen puhui joskus datasta, jota hän seuraa ja tuo jäi mieleen.

Mutta ei Jokerien puolustuspelaaminen toimi yhtä hyvin kuin hyökkääminen. Maaleja Jokereille tehdään oikestaan kaikista mahdollisista paikoista, paljon myös maalin edestä. Vaikka fyysisyyttä puuttuu, iso askel eteenpäin voisi olla ihan hyvän mailapuolustamisen lisäksi enemmän blokkeja ja enemmän sopimista puolustajien ja pelaavan maalivahdin kesken. Jos kunto ei salli hyvää luistelua toipilaana, Jokereilla miestä tulee läpi, koska pakit pelaavat normaalisti ylempänä ja pyrkivät auttamaan hyökkäyspelaamista.

Maalivahdeista en osaa sanoa muuta kuin sen, että R2 G7 vaatisi jo voittavan maalivahdin. Onko sellaista?
 
Mutta itse näen 6 x mestaruuden ja 3 x Euroopan mestaruuden selvästi KHL:n playoffien ykkös-/kakkoskierroksella putoamisen edelle. Makuasia varmaan, mutta Jokerien resursseilla pitäisi viimeistään nyt kyetä haastamaan isot kun palkkakatto on voimassa ja sitä noudatetaan.

Kuka on niin sekaisin, että nostaa KHL:ssä kolme voitettua ottelusarjaa mestaruuksien edelle? Ei kukaan.

Nordiksella ja Hartsulla pelanneella Jokereilla ei ole mitään yhteistä. Kaikki se Jokereiden "työ" ja avaimet menestykseen jäi Nordikselle. Sen jälkeen kyse on ollut kerhosta harrastelijoita, jolle maksetaan palkkaa POIS LUKIEN Jarmo Kekäläisen aika ja KHL.

2007 Jokereilla oli Kärppien kanssa ylivertainen materiaali ja silti ei ballsit riittäneet voittamaan jotain Bluesia välierissä.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
2007 Jokereilla oli Kärppien kanssa ylivertainen materiaali ja silti ei ballsit riittäneet voittamaan jotain Bluesia välierissä.

Tälle on mielenkiintoinen tausta. Vastassa oli HPK, joka kaatui välierässä. Kärppiä vastaan finaalissa ei riittänyt alkuunkaan. Tarkoitat varmaan 2008, jolloin Bluesille pudottiin. Siihenkin on mielenkiintoinen tausta. Puurula oli selvästi heikompi maalivahti kuin Bruckler eikä Puurulan pitänyt edes pelata, vaan olla muualla tai kolmosena Markkasen ollessa ykkönen. Puurula oli yksi Jokerien heikoimmista maalivahdeista SM-liigassa, mutta niin vaan pelasi playoffeissa.

Mutta heikko suoritus silti koko joukkueelta. Valmennus ei kovin paljon ymmärtänyt hyökkäyspelaamisesta haukeineen, joten Leinon kenttä pelasi oman pelinsä. Muut haukea tai puolustivat. Sekavaa, kuten Jokerien tekeminen usein on ollut.
 
Mutta heikko suoritus silti koko joukkueelta. Valmennus ei kovin paljon ymmärtänyt hyökkäyspelaamisesta haukeineen, joten Leinon kenttä pelasi oman pelinsä. Muut haukea tai puolustivat. Sekavaa, kuten Jokerien tekeminen usein on ollut.

Niin 2007 oli rinkelitifot. Mut joo, kertoo kuinka ammattimaisesti jengi oli koottu, että tuotiin jo valmiiksi rikkinäinen Markkanen jengiin ja luotetaan kuin vuoreen.

Jokerit oli ottelusarjassa parempi. Vaikka Puurula pari helppoa saattoi antaa, niin ei sitä olisi saanut suhmuroida Blegille.
 

Mike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KäPa, NUFC
Oli hienoja aikoja. Ysäri erityisesti. 2000-lukua pidän yhtenä isona puhalluksena Jokereiden osalta. Täysi oppimäärä siitä kuinka huippuresursseilla epäonnistutaan vuosi toisensa perään - yhtä Summasen poikkeusta lukuunottamatta ja 2013 jullisarjaa. Mutta hienoja aikoja kyllä.
Ei kovettanu jullisarjatkaan. Edes se hävitty ei jaksanut heilauttaa. 90-luvun jälkeinen sarjan yleinen heikkeneminen vs. Jokereiden jopa sarjan tasoon suhteutettuna surkuhupaisa räpellys laittoi ensin muutamana kautena pohtimaan vakavasti, että mitä vittua mä täällä katsomossa teen ja hukkaan aikaani paskaan, joka enemmän vituttaa kun kiinnostaa. Lopultahan ne muutaman vuoden ajan kasvaneet pohdinnat sitten johtivat siihen etten tehnyt siellä katsomossa enää mitään, vaan hankin itselleni parempaa tekemistä.

En muista enää tarkkaan monta vuotta tuo sapatti kesti. About 6-7 ehkä. Kerran taisin käydä jossain duunin virkistyshässäkässä niin lähellä, että saatoin nähdä pari minuuttia ihan katsomossa asti kaljojen välissä. Liigaa olen nähnyt 2005 jälkeen vajaa kymmenkunta matsia tv-mukaanlukien.
Yksi ja vika niistä oli se Jokereiden vika himamatsi. Surkea konttaus sääläreissä kiimaisen 2000-henkisen kotiyleisön edessä. Siihen oli pakko mennä, koska homman haistoi etukäteen ja se kaikessa surkeudessaan hyvällä tavalla alleviivasi koko sen paskan, joka Jokereista oli areena-aikana osin itsestäänkin riippumattomista syistä tullut. Kuten sanottua. Mitään ei jäänyt ikävä. Ei kertakaikkiaan yhtään mitään.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Niin 2007 oli rinkelitifot. Mut joo, kertoo kuinka ammattimaisesti jengi oli koottu, että tuotiin jo valmiiksi rikkinäinen Markkanen jengiin ja luotetaan kuin vuoreen.

Jokerit oli ottelusarjassa parempi. Vaikka Puurula pari helppoa saattoi antaa, niin ei sitä olisi saanut suhmuroida Blegille.

Jep. Ja oli paljon muitakin virheitä. Kuitenkin myös 2000-luvun alussa Jokerit oli neljä kertaa finaaleissa. 2000, 2002, 2005, 2007. Oli paljon hyviä pelaajia, paljon hyvää tunnetta. Sen jälkeen tuli pimeä aika, jonka muutti lähinnä Kekäläinen. Meininki hallissa oli hyvä. Tämä SM-liigasta.
 
Kuitenkin myös 2000-luvun alussa Jokerit oli neljä kertaa finaaleissa. 2000, 2002, 2005, 2007.

Neljä voittoa näistä yhteensä ja yksi mestaruus. Kaikki se raha kun olisi organisoitu fiksusti junnuihin, valmennukseen ja laadukkaisiin hankintoihin, olisi Jokerit moninkertainen Suomen mestari 2000-luvulta eikä lähtöä KHL:n olisi koskaan tullut.
 

Jopi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Jep. Ja oli paljon muitakin virheitä. Kuitenkin myös 2000-luvun alussa Jokerit oli neljä kertaa finaaleissa. 2000, 2002, 2005, 2007. Oli paljon hyviä pelaajia, paljon hyvää tunnetta. Sen jälkeen tuli pimeä aika, jonka muutti lähinnä Kekäläinen. Meininki hallissa oli hyvä. Tämä SM-liigasta.

Tähän voisin tarttua, eli miksi Kekäläisen aikaa edelleen muistellaan lämmöllä? Jälkikäteen tarkasteltuna fakta on, että silloinkaan ei saavutettu mitään. Joukkue oli epätasapainoisesti koottu (Väänänen veri muistaakseni säännöllisesti ylivoimalla) eikä Kekäläinen saanut missään vaiheessa hankittua ykkösveskaria, eikä oikein ykköspakkiakaan.
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
Mut joo, kertoo kuinka ammattimaisesti jengi oli koottu, että tuotiin jo valmiiksi rikkinäinen Markkanen jengiin ja luotetaan kuin vuoreen.

Voi mennä allekirjoittaneen muistin piikkiin, mutta oliko Markkasen kohdalla ihan oikeasti jotain hälytysmerkkejä rekryhetkellä? Edeltävän kauden pelimäärä ei indikoi loukkeja ja tuon yhden huikean SC-finaalien tappioon päättyneen kauden jälkeen pelimäärä ei ainakaan jälkikäteen paista silmään. Tuolloin intissä olleena ja täysin puhtaasti tilastoihin nojautuvana Markkasen pelimäärä kaudelle 2006-07 näyttää sellaiselta "selkeän kakkosen" määrältä. Ainakin mulla tuo 2007-08 kausi profiloituu sanoihin "SaiPan 2. tai 3. veska meillä hävittiin huonommalle". Niko Hovinen tuskin olisi riittänyt ainakaan silloin, Joonas Hallikainen ei edes pelejä saanut. Mutta Joni Puurula, eikö ihan oikeasti löydetty ketään muuta? Ville Leino 77p, Stapleton 62, Santala 58 ja alaketjuissa rouhimassa mm. Wilm. Puolustuksessa Kauppinen vetää 1,2ppg pleijareissa ja Variksen Pete C rinnassa. Miten vitussa tuollaisen joukkueen pleijarit vetänyt maalivahti voi seuraavana kautena aloittaa Suomen kolmanneksi korkeimmalla tasolla ja päätyä Tanskaan?

Tuo 2007-08 oli masentava kausi. Intti takana, korkeakoulu menossa ja omasta (viimeiseksi jääneestä) pelatusta lätkämatsista alle vuosi. Viimeisin mestaruus melko tuoreessa takaraivossa ja ensimmäinen sellainen kausi, jolloin pystyi katsomaan muutakin kuin tilastoja jo ihan oman elämäntilanteen takia. Ja sitten hävitään game seven Bluesia vastaan sarjassa, jonka piti olla taputeltu neljännen pelin jälkeen.

Mulla on näppituntuma ja muistikuva, että kenttäpelaajien osalta tuo jengi oli harvinaisen tasapainoinen Virmasen kokoamaksi. Se vain, että paska osui tuulettimeen ykkösmolarin loukkaantuessa ja kakkosen ollessa tasoa "tuu avaa luukkua kun Jussi pelaa". Sen muistan varmaksi, että tuon jälkeen mulla ainakin mielikuva muuttui. Kun ysärillä Sulo hoiti hommat ja oli Rantasta ja kumppania kakkosena, niin pidin kakkosta "pahollisena pahana". Kun tuolla kaudella ei finaaleihin päästy, niin kakkosesta tuli yllättävän tärkeä omassa ajatusmaailmassa. Vaikka pätevä kakkonen ei olisi ehkä riittänyt Kärppien kaatoon, niin ainakin olisi pelattu finaaleissa. Enkä pelkästään tarkoita Puurulan epäonnistumista, vaan ylipäätään kakkosen roolia. Pelaajilla on pakko olla luottoa molariin (eli tässä tapauksessa kakkoseen) tai homma menee mäkeen. Toki, Blues oli tuolloin kova ja runkosarjassa edellä. Mutta meillä oli sellainen poppoo, että enemmän oli tarjolla.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Tähän voisin tarttua, eli miksi Kekäläisen aikaa edelleen muistellaan lämmöllä? Jälkikäteen tarkasteltuna fakta on, että silloinkaan ei saavutettu mitään. Joukkue oli epätasapainoisesti koottu (Väänänen veri muistaakseni säännöllisesti ylivoimalla) eikä Kekäläinen saanut missään vaiheessa hankittua ykkösveskaria, eikä oikein ykköspakkiakaan.

Kekäläinen laittoi Jokerien johtamisen ja junioripolun kuntoon. Hän rakensi yhtenäistä harjoittelu- ja pelitapaa, joka tuottaa junnuista lahjakkaita pelaajia edustukseen, ei vain superhuippuja NHL:ään. Sitä ennen jo sopimuksen ehtona oli, että työtä johtava Keläläinen kommentoi julkisuuteen Jokerien asioita, ei Harkimo. Kesken työnsä lähti NHL:ään, mutta mun silmin noissa on Kekäläisen saavutukset. Kekäläinen oli Äikkään ohella yksi harvoista, joka näki virheet hyvin mm. B/A:n ja edustuksen välillä.
 
Suosikkijoukkue
Jokerit, Detroit Red Wings
Täytyy muistaa, että joukossamme on paljon itseämme nuorempia Jokerifaneja, jotka eivät ole koskaan kokeneet mestaruuden glooriaa. Vaan silti ovat mukana ja toivovat sitä "ensimmäistä". Helppohan se on niitä mestaruuksia muistella ja haikailla niiden perään. Se on mennyttä aikaa, mitä ei takaisin saa. Vaan miettikääpä niitä kenellä ei ole näitä muistoja Jokereista ja silti uskovat!

Nyt kirjoitetaan uusia lukuja Jokerien jo ennalta värikkääseen historiaan. Toivottavasti sinne voidaan painaa isoilla kirjaimilla vähintään yksi mestaruus KHL:stä ennen paluuta kotimaisiin sarjoihin.
 

Jopi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kekäläinen laittoi Jokerien johtamisen ja junioripolun kuntoon. Hän rakensi yhtenäistä harjoittelu- ja pelitapaa, joka tuottaa junnuista lahjakkaita pelaajia edustukseen, ei vain superhuippuja NHL:ään. Sitä ennen jo sopimuksen ehtona oli, että työtä johtava Keläläinen kommentoi julkisuuteen Jokerien asioita, ei Harkimo. Kesken työnsä lähti NHL:ään, mutta mun silmin noissa on Kekäläisen saavutukset. Kekäläinen oli Äikkään ohella yksi harvoista, joka näki virheet hyvin mm. B/A:n ja edustuksen välillä.

Tämän kuvan olen itsekin saanut, tosin lähinnä täällä käytyjen keskustelujen pohjalta, kun en junnulätkää mitenkään aktiivisesti seuraa. Kekäläiseltä odotettiin paljon mitä tuli joukkueen kokoamisen suhteen – varsinkin, kun edeltäjänsä ei tällä saralla ollut kovinkaan ansioitunut. Huikeat työsulkuvahvistukset jäivät ehkä Kekäläisen ajan parhaaksi anniksi pelaajavahvistuksien osalta.
 
Tämän kuvan olen itsekin saanut, tosin lähinnä täällä käytyjen keskustelujen pohjalta, kun en junnulätkää mitenkään aktiivisesti seuraa. Kekäläiseltä odotettiin paljon mitä tuli joukkueen kokoamisen suhteen – varsinkin, kun edeltäjänsä ei tällä saralla ollut kovinkaan ansioitunut. Huikeat työsulkuvahvistukset jäivät ehkä Kekäläisen ajan parhaaksi anniksi pelaajavahvistuksien osalta.

Ensimmäisellä kaudella vahvisti mm. Petteri Nokelaisella sellaista epäselkeästi rakennettua poppoota ja toi Erkan ruoriin takaisin. Oltiin Hentusen läpiajon päässä tiputtaa IFK.

Tokalle kaudelle Ilari ykkösen keskelle ja Hahl kolmosen keskelle Massi Essien tilalle. Rudi kolmoseen ja muutenkin vahvistusta. Pyyhittiin IFK tieltämme ja hävittiin Traktorille pelkästään siksi, että emme olleet valmiita voittamaan vielä/etenemään finaaleihin.

Kolmas kausi olikin sitten satumaata, kunnes työsulku päättyi ja Keklu sai ansaitsemansa pestin NHL:stä.

Väitän, että mikäli työsulku olisi jatkunut, niin Jokerit olisi marssinut mestaruuteen häviämällä ehkä kolme peliä pudotuspeleissä. Se jengi oli niin valtavan kova. Pudotuspelimoodissa Erik ja Valle, niin voi herranjumala.

Sitten tulikin Karalahdet ja KHL:n lähdöt. Miettikääpä missä Jokerit olisi, jos Kekäläinen olisi viisi vuotta tehnyt duunia ton jengin eteen?

Hän toi vaatimustason, muut heitti sen sitten romukoppaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös