Mut joo, kertoo kuinka ammattimaisesti jengi oli koottu, että tuotiin jo valmiiksi rikkinäinen Markkanen jengiin ja luotetaan kuin vuoreen.
Voi mennä allekirjoittaneen muistin piikkiin, mutta oliko Markkasen kohdalla ihan oikeasti jotain hälytysmerkkejä rekryhetkellä? Edeltävän kauden pelimäärä ei indikoi loukkeja ja tuon yhden huikean SC-finaalien tappioon päättyneen kauden jälkeen pelimäärä ei ainakaan jälkikäteen paista silmään. Tuolloin intissä olleena ja täysin puhtaasti tilastoihin nojautuvana Markkasen pelimäärä kaudelle 2006-07 näyttää sellaiselta "selkeän kakkosen" määrältä. Ainakin mulla tuo 2007-08 kausi profiloituu sanoihin "SaiPan 2. tai 3. veska meillä hävittiin huonommalle". Niko Hovinen tuskin olisi riittänyt ainakaan silloin, Joonas Hallikainen ei edes pelejä saanut. Mutta Joni Puurula, eikö ihan oikeasti löydetty ketään muuta? Ville Leino 77p, Stapleton 62, Santala 58 ja alaketjuissa rouhimassa mm. Wilm. Puolustuksessa Kauppinen vetää 1,2ppg pleijareissa ja Variksen Pete C rinnassa. Miten vitussa tuollaisen joukkueen pleijarit vetänyt maalivahti voi seuraavana kautena aloittaa Suomen kolmanneksi korkeimmalla tasolla ja päätyä Tanskaan?
Tuo 2007-08 oli masentava kausi. Intti takana, korkeakoulu menossa ja omasta (viimeiseksi jääneestä) pelatusta lätkämatsista alle vuosi. Viimeisin mestaruus melko tuoreessa takaraivossa ja ensimmäinen sellainen kausi, jolloin pystyi katsomaan muutakin kuin tilastoja jo ihan oman elämäntilanteen takia. Ja sitten hävitään game seven Bluesia vastaan sarjassa, jonka piti olla taputeltu neljännen pelin jälkeen.
Mulla on näppituntuma ja muistikuva, että kenttäpelaajien osalta tuo jengi oli harvinaisen tasapainoinen Virmasen kokoamaksi. Se vain, että paska osui tuulettimeen ykkösmolarin loukkaantuessa ja kakkosen ollessa tasoa "tuu avaa luukkua kun Jussi pelaa". Sen muistan varmaksi, että tuon jälkeen mulla ainakin mielikuva muuttui. Kun ysärillä Sulo hoiti hommat ja oli Rantasta ja kumppania kakkosena, niin pidin kakkosta "pahollisena pahana". Kun tuolla kaudella ei finaaleihin päästy, niin kakkosesta tuli yllättävän tärkeä omassa ajatusmaailmassa. Vaikka pätevä kakkonen ei olisi ehkä riittänyt Kärppien kaatoon, niin ainakin olisi pelattu finaaleissa. Enkä pelkästään tarkoita Puurulan epäonnistumista, vaan ylipäätään kakkosen roolia. Pelaajilla on pakko olla luottoa molariin (eli tässä tapauksessa kakkoseen) tai homma menee mäkeen. Toki, Blues oli tuolloin kova ja runkosarjassa edellä. Mutta meillä oli sellainen poppoo, että enemmän oli tarjolla.