On tässä ollut kamppailemista nykytilanteen kanssa. Johtuen enemmän ja vähemmän herrasta mikä seisoo penkin takana. Vaikka tällä hetkellä onkin aika samantekevää miten pelit menee, ja eikä oikeen huvita uhrata ajatuksia koko joukkueelle tällä hetkellä, niin pari erää Nordiksella riitti nostamaan fiiliksiä tähän Jokerien touhuun.
Naatitaan vielä kun voidaan. Täältä noustaan! Marjamäen kanssa tai ilman. Huomenna voitto Barysin pikkukaukalosta ja sit Siperian kautta himaan 6 pojoa taskussa. Loppukausi nousujohteisesti ja keväällä saa Pietarin Rotta tai Moskovan Igor maistaa suomalaisen ruudin. Ryssät vetää tippaa suoneen, suomipoika vetää ruisleipää.
Mörkö, Bobi ja Savimatti pääs Salen vieraaks, mut ens vuonna sinne menee koko Jokerijoukkue Salen kanssa vetämään lohileipiä. Ensimmäinen KHL-mestaruus on tosiasia.
Nyt se alkoi. Tästä se nousu kohti kotietua alkaa. Kontiola nosti jo tasonsa. Nyt on aika muidenkin ottaa joukkue reppuselkään. Annetaan meidän loistavalle kapteenille ikimuistoinen (ehkä) viimeinen kausi. Annetaan Kontiolalle se lopetus KHL-uralle, minkä hän ansaitsee. Näytetään yhdelle hienoimmalle ulkomaalaiselle puolustajalle, Oliver Lauridsenille, että hän voi olla katsomossa ylpeä joukkuetovereistaan ja heidän taisteluluonteestaan. Näytetään yhdelle parhaalle ulkkarille historiassa, O'Neillille, miksi hänen kannattaa pelata täällä puoli-ilmaiseksi. Annetaan omalle pojalle, Sami Lepistölle ikimuistoinen lopetus uralleen. Näytetään pilvenreunalla istuvalle Mäkiselle, kun hänen perustamansa seura menestyy maailman toiseksi kovimmassa jääkiekkosarjassa.
Toivoa ei menetetä koskaan. Aina on toivoa kun on kautta jäljellä!
Cmon!