Mikä Jokereiden pelaamisessa KHL:ssä on parasta suhteessa Jokereiden pelaamiseen Liigassa? En nimittäin nyt tietenkään hakenut tässä sitä, onko jonkun mielestä KHL:ssä yleisesti jokin asia tärkeämpi kuin se, että Jokerit pelaa siellä. Eli en siis hakenut mitään sellaista, johon voisi olla vastauksena "ihan sama missä Jokerit pelaa, seuraan hautaan saakka", vaan ihan atribuutteja siihen, mikä Jokereiden pelaamisessa KHL:ssä on parasta erityisesti. Onko se pelin taso?
Mikä parempaa kuin Liigassa:
+ Tuomaritoiminta ja kurinpidolliset päätökset. Pääosin hyvää ja tasapuolista tuomarointia, eikä kovista puhtaista taklauksista tai hanskauksista tarvitse pelätä pelikieltoja tai poliisijuttua.
+ Olen sen verran itsekäs ihminen, että minua ei häiritse kun kausarini maksaa vähemmän mitä se Liigassa maksaisi, vaikka ymmärän hyvin syyn tikettien halpuudelle.
+ Pidän jollain tapaa tästä Liigasta poikkeavasta asetelmasta, jossa mestaruus tai edes finaaleihin pääseminen olisi Jokereilta täyden kympin suoritus ja jonkin sortin ihme. Liigassa Jokereiden olisi kuulunut olla mitaleilla joka vuosi, mutta alisuoritettiin yleensä rankasti ja sehän hihitytti koko Suomea vuodesta toiseen ysärin jälkeen. Tiedän, että jopa neljän parhaan joukkoon eteneminen vaatii KHL:ssä ihmeen (idässä olisi aivan eri mahdollisuudet), mutta sen kerran kun kaikki napsahtaa kohdalleen, on Jokereilla mahdollisuus mennä perinteistä 1-2. kierrosta pidemmälle. Tämän ihmeen metsästyksessä on ainakin itselleni jotain kiehtovaa. En tietenkään laittaisi ollenkaan pahakseni, jos budjetillinen välimatka suurseuroihin kapenisi, mutta noin yleisesti pidän kyllä jollain tapaa tästä mustan hevosen asemasta.
+ Kuuluisa pelin ja pelaajien taso. Itselleni ehkä se vähäpätöisin asia. Kuten joku jo ilmaisi asian, otan tämän vain bonuksena eikä asia sinänsä vaikuta mihinkään itselläni Jokereihin liittyen.
Siinä välimaastossa:
A) Liittyy ensimmäiseen plussaani. Ajoittain tuntuu, että Jokereita sorsitaan. Tunnehöyryissä sitä suoltaa aina kaikenlaista ulos, mutta nyt kun järjellä miettii isoa kuvaa, niin sitä samaahan se oli Liigassakin. Perunakellarin tai Raksilan kotituomarit naurettavimpina esimerkkeinä. Ja ainahan se on oma seura jota "sorsitaan", kun tunteella katsoo asioita. Mielestäni Pietarin SKA on ainoa, joka tuntuu saavan välillä silminnähden hyötyä tuomareista tiukan paikan tullen.
B) En voi valehdella vähän nauttivani niistä peleistä kun Jokerit pääsee jonkun sukeltelevan, sikailevan ryssäjengin tai -pelaajan ihon alle oikein kunnolla ja yleisökin lähtee mukaan kuumaan peliin Suomi vs Venäjä -hengessä. Onhan se nautinnollista nähdä kun jollain rybyllä tulee paskat housuun kun huomaa Anttilan olevan tulossa antamaan kunnon pommia päätyyn. Tai kun Lauridsen koulutti jotain NHL-floppia, ettei voi tuuletella ihan miten haluaa. Ei verrattavissa siihen nautintoon kun julleja nöyryytettiin peli toisensa perään 2012-2014 (pl. talviklassikot), mutta kyllä se välillä sytyttää kun Suomipoika nöyryyttää suurta ja mahtavaa Venäjää.
Mikä parempaa kuin KHL:ssä:
+ Liiga-ajan Eteläpääty oli aivan uskomaton. Kaikki muut faniporukat Suomessa olivat varmasti kateellisia silloisen EP:n meiningille. Vierasreissuja on kova ikävä, vaikka en niitä harrastellut kuin sen ehkä 2-4 kertaa kaudessa. Turun valtaukset hienoimpina muistoina.
+ Fanien jakautuminen kahteen leiriin on mielettömän surullista, koska sisimmässä meitä kuitenkin yhdistää/yhdisti se sama rakas asia.
Ymmärrän leikin jättäneiden päätöksen, koska nyky-Jokereiden toiminnassa on montakin asiaa, jotka itsessänikin tuntuu vähän ikävältä, ei kuitenkaan häiritsevän paljon.
+ HIFK. Näitä pelejä ei itselläni korvaa mikään. 2011 ja 2012 playoffs-sarjat olivat aivan mieletön kokemus. Vieläkin useasti mietin, että se oli oikeasti yhden läpiajon päässä, että selkeä altavastaaja Jokerit olisi yllättänyt HIFK:n, ja Nordiksella viimeisin mestaruusviiri olisi edelleenkin vuodelta 1998. Niin pienestä se välillä on kiinni, jullien täydellinen floppikausi vaihtui epäonnistuneen läpiajon takia kultajuhliin Kauppatorilla. Se kiima ennen tuon sarjan seiskapeliä oli jotain sellaista, jota en muista Stadissa nähneeni koko 2000-luvulla jääkiekon osalta. Se peli meni miten meni, mutta onneksi saatiin erittäin nautinnollinen kosto heti seuraavana keväänä. Hardtin jatkoaikamaali ja rantapallot 4-0 -nöyryytyksen jälkeen tekivät kyllä aika hyvää edellisen kevään jälkeen.
+ Mielummin sitä taistelisi kotimaan sarjan voitosta. En keksi mitään järkevää perustelua, tämä on sen verran itsestäänselvää itselleni.
+ Omien junnujen liki mahdoton väylä edustukseen. Eeli-show oli hienoa katseltavaa, mutta vielä hienompaa se olisi ollut jos kyseessä olisi ollut ikioma poika. Kyllähän se vituttaa, että omat talentit lähtee viimeistään A-junnuista muualle.
Summa summarum:
Saan molemmista sarjoista paljonkin irti ja Jokerit tuntuu omalta seuralta edelleen. Toivon kuitenkin, että nykyisen KHL-sopimuksen jälkeen Jokereiden matka jatkuu kotimaan sarjoissa. Mennään nyt tällä toistaiseksi ja toivon mukaan tämä KHL-aika oli vain kahdeksan vuoden erikoinen seikkailu seuran värikkäässä historiassa.