Valitsen kotimaisen liigan sata kertaa sadasta. Tähän on monta syytä, mutta muutama tärkein:
- Minulle puoliksi venäläisten omistama Jokerit, joka pelaa kokonaan venäläisten omistamassa hallissa ei vain ole enää Jokerit, vaan joku puolipoliittinen viritelmä, jota en tunne omakseni ja jonka olemassaoloa lähinnä häpeän.
- Ei vaan kiinnosta katsella kaukomailta tulevaa vastustajaa toisensa perään. Kun tunne omaa joukkuetta kohtaan on kiusaantunut ja vastustajaa kohtaan kylmä, niin koko kiekkosarjan voi mieluummin unohtaa ja keskittyä NHL:ään. Kotimaiset vastustajat, joiden kanssa on vuosikymmenten historia, olisivat jotain aivan toista. En oikeastaan edes ymmärrä, että miten joku voi pitää KHL-vastustajia kiinnostavampina kuin suomalaisia vastustajia. "No mutku ne on taitavampia" on aika köyhä argumentti. Miten taito voi korvata tunnesiteet vastustajia kohtaan? Ja jos tämä taas perustuu johonkin Iljan kuumentamisiin tai Skudran sekoiluihin, niin aika köykäisillä kantimilla on KHL:n preferointi. Oikeastiko muka SKA on jollekin rakkaampi vihollinen kuin IFK?
- Kauden rytmitys on aika syvältä. Ei elokuussa kuulu pelata sarjapelejä. Ja jos Jokerien kausi loppuisi runkosarjaan, niin helmikuun puolivälissä alkaisi kesäloma. Ei mitään järkeä. Kevät on kiekkoilijan ja fanien parasta aikaa, mutta tässä liigassa keväällä pyörittelevät peukaloita kaikki muut paitsi ehkä top 4 - joukkueet. Maantieteelliset lainalaisuudet aiheuttavat taas sen, että välillä ollaan kotona ja pelataan kuusi peliä 11 päivässä, mutta sitten ollaan kolmatta viikkoa kaukomailla.
En ole kuitenkaan kovin toiveikas liigapaluun suhteen. Siinä joutuisi niin moni taho (venäläisten omistajat, KHL, Hjallis, Kummola, Everi ja kumppanit) nielemään ylpeytensä, että jo sen takia on hankala nähdä sen toteutuvan.