Mitä yhteiskunta olisi voinut tehdä? Hakea kotoa kädestä pitäen hoitoon?
Ja missä mä olen väittänyt olevani "monia muita parempi ihminen"? Tuo edellisen viestin heitto oli vain vastine sinun joko käsittämättömään tai muuten vaan helvetin huonosti muodostettuun lauseeseen: itse ymmärsin sen niin, että tarkoitit Auvisen olleen yksi niistä harvoista yhteiskunnassamme, jotka osaavat itse ajatella. Muut ovat vaan yhteiskunnan muokkaamia tasapäitä.
"Yhteiskunta"-termiin nyt itse sisällytän kuuluvaksi myös perheen, jossa vastuu lapsen ongelmien
tiedostamisesta ensisijaisesti tietysti tapahtuu. Tiedostamisosioon taustatukea tarjoaa luonnollisesti myös oppilaitokset, harrastusyhteisöt, kaverit, sukulaiset yms.
Vastuu ongelmien hoitamisesta tulee sitten myös suuremman yhteiskunnan harteille, eli terveyspalveluihin.
Tuo lauseeni Auvisen omasta ajattelusta oli huonosti muotoiltu, kuten jo totesinkin. Ihmettelen vaan, että sivuutit koko muun tekstini poimiaksesi yhden irrallisen lauseen kertoaksesi, että olet itse kyllä häntä parempi tässä asiassa. Tuo ei ollut yhtään pointtini, mitä kirjoitit viimeiseen lauseeseesi. En lähde yrittämään selittämistä, koska myönnän tuon lauseen olleen pielessä.
Suomessa jokaisella yksilöllä on ainakin lähes tasapuoliset mahdollisuudet koulutukseen, sairaanhoitoon ja sosiaaliturvaan. Ei yhteiskunta voi pakottaa ketään hoitoon. Yksilön ja hänen välittömän lähipiirinsä (esim. tässä tapauksessa Auvisen perhe) tehtäväksi jää huolehtia ko. yksilön omista ongelmista. Ei yhteiskunta tule liikuntavammaisenkaan kotiin viemään liikuntavammaista ulkoilemaan.
Kaikki lähtee itsestä ja mahdollisuudet ovat olemassa. Auvisen perhettä en aio vapauttaa siitä vastuusta, että heidän vesansa vei mukanaan kahdeksan viatonta. Jos joidenkin varoitusmerkit pitää havaita, on se juuri kotiväen.
Se on hienoa, jos kokemuksesi yksiön mahdollisuuksista ovat noin ruusuiset, mutta voin romauttaa illuusiosi kertomalla, että asialla on kyllä varjopuolensa. Vastuu on tottakai yksilöllä itsellään, perheellä alaikäisen kohdalla ja luonnollisesti myös yhteiskunnalla avun tarjoamisen muodossa.
Mitä jos yksilö on sairas, eikä tajua sitä? Mitä sinun mielestäsi sitten pitäisi tehdä ja mitä hän tulee saamaan aikaan elämässään, jos häntä ei voi pakottaa hoitoon? Vastuu asian tiedostamisesta ja eteenpäin viemisestä on luonnollisesti perheellä, kuten itsekin kirjoitat, mutta erittelet sen yhteiskunnasta. Puhumme siis samasta termistä tarkoittaen eri asioita. Oma kritiikkini kohdistui nyt pitkälti myös siihen, että miten tämän yksilön ja koko yhteiskunnan tilanne parantuu siitä, että kielletään jotain, millä hän voisi saada vahinkoa aikaan? Miksi sivuutamme sen, että sairaan ihmisen tilanne olisi pitänyt tiedostaa ja hänelle saada hoitoa, apua ja tukea?
Miksi tällaisten tapausten jälkipyykissä mietitään aina vain keinoja lieventää seurauksia, eikä pohdita miten tämän yksilön elämä olisi mahdollisesti voinut olla toisenlainen. Tuskin hän syntyi sillä ajatuksella, että jonain päivänä tapan itseni ja paljon viattomia sivullisia.
Harva tuota kyllä näkee, koska mistään ei käy ilmi, että Peku olisi ollut jotenkin erityisen poikkeava ja pahoinvoiva. Ja perheenhän se pitäisi kai ensimmäisenä huomata, ei viranomaisten.
No niin, 8 ihmisen ja itsensä tappaminen, on minun mielestäni jo aika hyvä merkki siitä, että kyseessä oli melkoisen poikkeava ja pahoinvoiva yksilö. Se miten tämä näkyi hänessä ennen 7.11. on hyvin vaikea vastata, koska en tuntenut kyseistä ihmistä.
Ja nimenomaan perheellä se vastuu tämän asian huomaamisessa olikin. Kun puhun yhteiskunnasta, niin tarkoitan luonnollisesti perhettä yhtenä yhteiskunnan osana. Sen enempää siitä kuin viranomaisten ja terveydenhoidon vastuusta reagoida juuri tässä tapauksessa, on mahdoton sanoa mitään tarkkaa, koska ei ole ollut kyseisen henkilön elämää näkemässä.
Kumpi muuten kirvoitti kielenkantasi, hätä syrjäytyneistä vai hätä lempileffan kriminalisoinnista?
Ymmärrän tämän naurettavan kysymyksesi, koska toki löytyy ihmisiä, jotka ei asiaa sen syvemmälle ajattele, kun haluavat vaan puolustaa sitä lempileffaa tai -peliä..
Olen vasta 30-vuotias ja tässäkin iässä jo täysin turhautunut yhteiskunnan välinpitämättömyyteen pahoinvoivista ihmisistä. Suurin osa ihmisistä välittää pohjimmiltaan vain itsestään ja suurissa yhteisöissä (esim. koulut, työpaikat) rehoittaa valtava ihmisten eriarvoistaminen, heikkojen alistaminen/syrjiminen ja nurkkakuntaisuus. Kunnalliset hoitopalvelut voivat olla johonkin toiseen maahan verrattuna hyvällä tolalla, mutta mielestäni on yksi naurettavimpia selityksiä jonkin asian hyväksymiselle se, että jossain on kuitenkin vielä huonommin. Näin voidaan sanoa aina ja ihan mistä tahansa.
Olen ollut turhan paljon tekemisissä elämän vaikeuksien ja tragedioiden kanssa, ja nähnyt yksilön taistelua välinpitämättömässä yhteiskunnassa niin omasta kuin toisten ihmisten vinkkelistä, joten kysymyksesi olisi suhteellisen loukkaava, jos tietäisin sinun tuntevan minut.
