Jokelan yläasteella Tuusulassa ammuttu

  • 285 890
  • 1 244

Padis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
En katsonut haastattelua MTV3:lta, luin SK:n artikkelin ja nyt pohdin käykö yliymmärtämisen Suomessa niin, että ampujat ovat niitä pahimpia uhreja ja ammutut vain seurausta koulukiusaamisesta.

Ei todellakaan ole siitä kyse, että ampuja olisi se uhri tekohetkellä. Hänen tekonsa on tuomittavaa missä mittakaavassa tahansa ja en usko sitä kenenkään kieltävän.

Ammutut olivat ainakin Auvisen kohdalla melko varmasti seurausta koulukiusaamisesta (Hakkaamista, vittuilua sun muuta alistamista). Saari saattoi olla samaa kastia myös.

Miettikää nyt.. kumpikaan ei tehnyt tekojaan hetken mielijohteesta joten syyt voidaan kenties rajata muutaman vuoden taakse. Mitä siihen elämään kuului? Lukio, yläaste, perhe, harrastukset ja ehkä jotain muuta.

Ainoa asia joka on noista "pakollisia" on koulutus. Sinne mentiin aikanaan vaikka kuinka ahdisti. Tuossa ympäristössä kun aikansa pyörii, niin sitä henkisesti (tätä on vaikea sanoa oikein, sanotaan vaikka) kestävä ihminen tulee todella kyyniseksi ajatusmaailmaltaan jos saa joka päivä kuonoon. Todella monet näistä kiusatuista alistuu kohtaloonsa tai tappaa itsensä, mutta ne jotka kestävät kyseisen paskan hautovat sitä pitkään ja hartaasti. Joskus käy näin.


Voidaan sanoa, että meidän yhteiskunta tuottaa psykopaatteja kiihtyvällä tahdilla. Nykyisen yhteiskunnan (media, netti sun muut) ansiosta syntyy myös näitä lieveilmiöitä. Pommiuhat ja muut uhkaukset joilla jotkut ajattelemattomat typerykset yrittävät saada mainetta ja kunniaa.

Näillä mennään

En usko, että mielenterveydellisiin ongelmiin tulee löytymään juurikaan enempää resursseja huolimatta näistä tapauksista. Ehkä jotain turvallisuuden tuntua yritetään luoda jos sitäkään.
 
Viimeksi muokattu:

Puscutractori

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Harri Olli, rahaton ManC, NP#32, DEFC #62
Pommiuhat ja muut uhkaukset joilla jotkut ajattelemattomat typerykset yrittävät saada mainetta ja kunniaa.

Näinhän se valitettavasti menee. Viime vuoden tapahtumien jälkeen pienelläkin uhkauksella on mahdollista saada iso medianäkyvyys, mikä tietysti houkuttelee joitakuita.

Omassa lukiossani oli 90-luvun alussa kaksikin pommiuhkaa samalla viikolla. Kummallakin kerralla koko koulu tyhjennettiin. Tuolloin asiasta mainittiin jälkeen päin Hesarissa muutaman rivin jutulla. Nyt mediahuomion määrä olisi varmasti jotain aivan muuta...
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Aika karua ja ajatuksia herättävää luettavaa tuo SK:n juttu. Hienoa, että joku noin ajattelukykyinen henkilö uskalsi tulla esiin kokemustensa kanssa. Aivan samoin kuin hän, myös Auvinen ja Saari olivat joskus pieniä ja viattomia, rakastettuja pojan koltiaisia. Traagisia kohtaloita, sattuman kauppaa... julmaa, juu. Mikään ei silti poista sitä tosiasiaa, että nämä kaksi sankaria ovat joukkosurmaajia. Viattomia ihmisiä tappaneita kusipäitä. Persläpiä. Kauhean tekonsa leimaamia paskiaisia. Mihin se siitä muuttu, vaikka kuinka tajuaisi taustat?
 

Padis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mikään ei silti poista sitä tosiasiaa, että nämä kaksi sankaria ovat joukkosurmaajia. Viattomia ihmisiä tappaneita kusipäitä. Persläpiä. Kauhean tekonsa leimaamia paskiaisia. Mihin se siitä muuttu, vaikka kuinka tajuaisi taustat?

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, minä kutsun näitä kahta ja varsinkin Auvista psykopaatiksi.
 

Raatelurakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Liverpool, Jokerit.
Aika karua ja ajatuksia herättävää luettavaa tuo SK:n juttu. Hienoa, että joku noin ajattelukykyinen henkilö uskalsi tulla esiin kokemustensa kanssa. Aivan samoin kuin hän, myös Auvinen ja Saari olivat joskus pieniä ja viattomia, rakastettuja pojan koltiaisia. Traagisia kohtaloita, sattuman kauppaa... julmaa, juu. Mikään ei silti poista sitä tosiasiaa, että nämä kaksi sankaria ovat joukkosurmaajia. Viattomia ihmisiä tappaneita kusipäitä. Persläpiä. Kauhean tekonsa leimaamia paskiaisia. Mihin se siitä muuttu, vaikka kuinka tajuaisi taustat?

Ehkäpä se auttaa jotain ihmistä joskus (toivottavasti) tunnistamaan mahdollisen ongelmatapauksen ennenkuin jossain räjähtää. Olen ollut tuossa mustassa raivossa muutaman kerran. Jälkeenpäin olen onnellinen siitä etten ole onnistunut katkeroitumaan niin paljoa että olisin mennyt valkoisen raivon asteelle.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Aika karua ja ajatuksia herättävää luettavaa tuo SK:n juttu. Hienoa, että joku noin ajattelukykyinen henkilö uskalsi tulla esiin kokemustensa kanssa. Aivan samoin kuin hän, myös Auvinen ja Saari olivat joskus pieniä ja viattomia, rakastettuja pojan koltiaisia. Traagisia kohtaloita, sattuman kauppaa... julmaa, juu. Mikään ei silti poista sitä tosiasiaa, että nämä kaksi sankaria ovat joukkosurmaajia. Viattomia ihmisiä tappaneita kusipäitä. Persläpiä. Kauhean tekonsa leimaamia paskiaisia. Mihin se siitä muuttu, vaikka kuinka tajuaisi taustat?

Tietysti monet saattavat ajatella, että "there but for the grace of God go I" - toiset taas ovat itse-uskossaan voimakkaampia ja ajattelevat, että oma hyvyys, omat ansiot ovat pitäneet kaidalla tiellä, ja pitäisivät vaikeimmissakin paikoissa. (Kuten näkyy, niin nämä muotoilusi ovat herättäneet körtti-refleksini...) Anyway, tätä varmuutta ja vanhurskautta vähän epäilen. Lienee puhdasta tilastotiedettä, että tietystä populaatiosta tietyt yksilöt päätyvät näin äärimmäisille teille - tälläiseen silmittömään vihaan, viattomien kylmäveriseen ja julmaan teurastamiseen. Joka siis tuleekin tuomita. Mutta vähän donnelaiseen tapaan ajattelen, että ihmiskunnan verityöt ovat yleismaailmallisia, kaikkien tekemiä: valtava määrä yksilöitä käy läpi maailman mankelin ja jokaisella on murtumakohtansa ja enemmän tai vähemmän onnea niiden varjeltumisessa tai ei-varjeltumisessa - ja kaikissa impulssit vihaan, pelkoon ja aggressioon. Tästä yhtälöstä en saa mitenkään pääasiaksi jotain "persläpiyttä", jotkut toki syntyvät psykopaateiksi, jotkut narsisteiksi. Mutta ylivoimainen enemmistö ei näin tee: hyvin todennäköisesti tähän massaan kuulumme niin sinä, minä kuin Auvinen ja Saarikin. Onko liiallista "ymmärtämistä" todeta tämä ilmeinen tosiseikka? Ehkä olen tässä karumpi kun sinä, kun en ulkoista persläpiyttä vain joihinkin poikkeustapauksiin...
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Mutta ylivoimainen enemmistö ei näin tee: hyvin todennäköisesti tähän massaan kuulumme niin sinä, minä kuin Auvinen ja Saarikin. Onko liiallista "ymmärtämistä" todeta tämä ilmeinen tosiseikka? Ehkä olen tässä karumpi kun sinä, kun en ulkoista persläpiyttä vain joihinkin poikkeustapauksiin...
Ei, ei. Minä olen tunnistanut vihan tunteet itsessäni hyvin usein ja jossain määrin ymmärrän sen muuntumisen tappamisen haluksi tjsp. En minä yritä ulkoistaa sekopäisiä ominaisuuksia joihinkin epäkelpoihin ja helposti tuomittaviin yksilöihin. Tappaminen, erityisesti sivullisten, ja sen kytkeminen johonkin diipadaapafilosofiseen viitekehykseen ei ole silti mitään muuta kuin kusipäinen teko made by kusipää. Turha sinänsä yrittää vaatia multa analyysia, missä vaiheessa tappaja on muuttunut pässiksi, se ei ole oleellista. Minä vain tykkään nimitellä näitä tyyppejä, koska empatiani ovat edelleen paljon voimakkaammin uhrien kuin ampujien puolella. Ei välttämättä millään tapaa rakentavaa, mutta ei sillä väliä. Alkuperäinen pointti liittyi nimenomaan tähän keskiviikkoiseen mediatapahtumaan ja siitä osin kimmokkeeni saaneena olen täällä mesonut. Mutta oikeasti, siis ihan oikeasti, voin lopettaa haukkumanimien käytön, jos se jotakuta loukkaa. Mitään moraalista ylemmyyden tunnetta niihin ei ole sisältynyt.
 

Padis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Alkuperäinen pointti liittyi nimenomaan tähän keskiviikkoiseen mediatapahtumaan ja siitä osin kimmokkeeni saaneena olen täällä mesonut. Mutta oikeasti, siis ihan oikeasti, voin lopettaa haukkumanimien käytön, jos se jotakuta loukkaa. Mitään moraalista ylemmyyden tunnetta niihin ei ole sisältynyt.

Jaah. Minä en ole vielä kerennyt sitä 45min katsomaan ja noista nimityksistä puheenollen... jos pitäisi valita olisitko paskiainen vai psykopaatti? Psykopaatista se leffa kuitenkin tehdään jos tehdään.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Turha sinänsä yrittää vaatia multa analyysia, missä vaiheessa tappaja on muuttunut pässiksi, se ei ole oleellista. Minä vain tykkään nimitellä näitä tyyppejä, koska empatiani ovat edelleen paljon voimakkaammin uhrien kuin ampujien puolella. Ei välttämättä millään tapaa rakentavaa, mutta ei sillä väliä.

Joo, kyllä taitaa olla turha vaatia sitä analyysiä. Anyway, olisi kiinnostava nähdä miten suuri joukko syntyy niistä, jotka tuntevat empatiaa enemmän ampujia kuin uhreja kohtaan. Onkohan täällä JA:ssa ilmoittautujia, no, scholl kai tuntee empatiaa, kun olivat lyhyt-tukkaisia, mutta löytyykö ketään muuta? On kai itsestäänselvää, että jossain vaiheessa näistä henkilöistä tuli tunteettomia, julmia tappajia. Mutta myönnän, että minua kiinnostaa hyvin suuresti se prosessi, joka muutti heidät sellaisiksi. Ja väitänpä, että noin tulevaisuudessa viattomien uhrien välttämiseksi, on hyvin olennaista keskittyä paljon enemmän tuon muutoksen ymmärtämiseen kuin jotenkin eettisesti perusteettoman itsetyytyväiseltä kuulostavaan nimittelyyn.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Jaah. Minä en ole vielä kerennyt sitä 45min katsomaan ja noista nimityksistä puheenollen... jos pitäisi valita olisitko paskiainen vai psykopaatti? Psykopaatista se leffa kuitenkin tehdään jos tehdään.

Tästä tuli mieleeni, että olen alusta saakka inhonnut Hollywoodin tapaa myytillistää ja käytännössä ihannoida psykopaatteja ja sarjamurhaajia. Heidän määräänsä nähden viihdeteollisuuden huomio on järkyttävän suhteetonta. Jo hamalla 80-luvulla Harrisin "Punaisen lohikäärmeen" lukeminen herätti äärimmäistä vastenmielisyyttä: uhrit olivat lähinnä tarpeellista teurastus-ainesta ja psykopaatti (siis pateettinen sairas ihmisraunio) oli kiinnostava, värikäs ja glorifioitu hahmo. Yököttävää.
 

Padis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tästä tuli mieleeni, että olen alusta saakka inhonnut Hollywoodin tapaa myytillistää ja käytännössä ihannoida psykopaatteja ja sarjamurhaajia. Heidän määräänsä nähden viihdeteollisuuden huomio on järkyttävän suhteetonta. Jo hamalla 80-luvulla Harrisin "Punaisen lohikäärmeen" lukeminen herätti äärimmäistä vastenmielisyyttä: uhrit olivat lähinnä tarpeellista teurastus-ainesta ja psykopaatti (siis pateettinen sairas ihmisraunio) oli kiinnostava, värikäs ja glorifioitu hahmo. Yököttävää.

Minä taas olen tykännyt joidenkin psykojen rooleista esim. Hohto (Nicholson) ja otetaan vielä vaikka uusimman batmanin jokeri(Ledger) koska sairas sairaalla tavalla kiinnostaa ihmistä. Minussa se aiiheuttaa korkeintaan pään ympäri leiviävää virnistystä. Nehän on vain leffoja.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Joo, kyllä taitaa olla turha vaatia sitä analyysiä.
Jokunen viesti sitten sitä muistaakseni tivasit. Vedin tämän ulkomuistista, ehkä se oli joku toinen.

Anyway, olisi kiinnostava nähdä miten suuri joukko syntyy niistä, jotka tuntevat empatiaa enemmän ampujia kuin uhreja kohtaan. Onkohan täällä JA:ssa ilmoittautujia, no, scholl kai tuntee empatiaa, kun olivat lyhyt-tukkaisia, mutta löytyykö ketään muuta?
Ehkä empatia on liian voimakas sana, mutta kovasti häntä alettiin ymmärtää tuon pätkän jälkeen. Ehkä joukossa oli aitoakin avautumista, mutta väkisin tulee mieleen, että moni tajusi saari-auvisen ihmisyyden vasta tuon jälkeen.

On kai itsestäänselvää, että jossain vaiheessa näistä henkilöistä tuli tunteettomia, julmia tappajia. Mutta myönnän, että minua kiinnostaa hyvin suuresti se prosessi, joka muutti heidät sellaisiksi. Ja väitänpä, että noin tulevaisuudessa viattomien uhrien välttämiseksi, on hyvin olennaista keskittyä paljon enemmän tuon muutoksen ymmärtämiseen kuin jotenkin eettisesti perusteettoman itsetyytyväiseltä kuulostavaan nimittelyyn.
No ei kai. Voisin olla melkeinpä samaa mieltä. No, ehkä koetan siistiä tapaani ilmaista asioita. Vastaavia ilmaisuja kun tulee käytettyä arkikielessäkin pokerinaamalla ilman sen kummempaa omavanhurskautta.
 

Raatelurakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Liverpool, Jokerit.
Tästä tuli mieleeni, että olen alusta saakka inhonnut Hollywoodin tapaa myytillistää ja käytännössä ihannoida psykopaatteja ja sarjamurhaajia. Heidän määräänsä nähden viihdeteollisuuden huomio on järkyttävän suhteetonta. Jo hamalla 80-luvulla Harrisin "Punaisen lohikäärmeen" lukeminen herätti äärimmäistä vastenmielisyyttä: uhrit olivat lähinnä tarpeellista teurastus-ainesta ja psykopaatti (siis pateettinen sairas ihmisraunio) oli kiinnostava, värikäs ja glorifioitu hahmo. Yököttävää.

No jos noi oksettaa niin testaappa Amerikan Psyko Brett easton Ellis on kirjoittanut ja jos ei riitä niin katsoppa elokuva, pääsosassa Christian "Batman" Bale oikeasti ei tehnyt mieli näitten kokemusten jälkeen kuulua ihmiskuntaan.
Tietysti löytyisi mm. Ted Bundysta yms. massamurhaajista niin dokkareita kuin filmatisointeja. Noita ei vain jaksa katsoa, joku saatanan raja sillekkin miten itseään saastuttaa.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
No jos noi oksettaa niin testaappa Amerikan Psyko Brett easton Ellis on kirjoittanut ja jos ei riitä niin katsoppa elokuva, pääsosassa Christian "Batman" Bale oikeasti ei tehnyt mieli näitten kokemusten jälkeen kuulua ihmiskuntaan.
Tietysti löytyisi mm. Ted Bundysta yms. massamurhaajista niin dokkareita kuin filmatisointeja. Noita ei vain jaksa katsoa, joku saatanan raja sillekkin miten itseään saastuttaa.

Minusta tämä elokuva Brett Easton Ellisin Amerikan Psykosta oli kuitenkin tietyssä mielessä kevyempi versio kirjaan verrattuna. Moni kirjan vastenmielisimmistä kohtauksista oli elokuvassa joko huomattavasti köykäisempää tavaraa tai sitten kokonaan jätetty pois, näin ainakin muistelen - joskin siitä kun luin kirjan ja katsoin elokuvan on kulunut melkoinen joukko vuosia.

Tietyssä mielessä mielenkiintoinen (ainakin minusta) sukellus sarjamurhaajan aivoituksiin on Aileen Wuornosin elämään perustuva dokumentti: The last interview with the Real Monster.

vlad.
 

Raatelurakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Liverpool, Jokerit.
Minusta tämä elokuva Brett Easton Ellisin Amerikan Psykosta oli kuitenkin tietyssä mielessä kevyempi versio kirjaan verrattuna. Moni kirjan vastenmielisimmistä kohtauksista oli elokuvassa joko huomattavasti köykäisempää tavaraa tai sitten kokonaan jätetty pois, näin ainakin muistelen - joskin siitä kun luin kirjan ja katsoin elokuvan on kulunut melkoinen joukko vuosia.

Tietyssä mielessä mielenkiintoinen (ainakin minusta) sukellus sarjamurhaajan aivoituksiin on Aileen Wuornosin elämään perustuva dokumentti: The last interview with the Real Monster.

vlad.

Tarkoitin vain että nuo ovat varmaankin lähimpiä kohtauksia mielettömyyteen mitä itselleni tuli mieleen. Ihmisen mielikuvitushan on vahvin koskaan näytetty elokuva sitä ei voita mikään. Leffahan oli sinänsä aika pliisu, mutta kaikki eivät lue kirjoja, joten heille tarjokkaaksi leffa.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Mitä nollatoleranssi tässä asiassa tarkoittaa?

Tuskinpa nollatoleranssi enää on mikään kovin eksoottinen asia. Määritellään yhteisesti ei-sallittavat asia eikä sitten sallita niitä. Kun on olemassa koulupakko niin sitten tietysti viranomaisten velvollisuus on tehdä kouluista turvallinen työskentely-ympäristö. Omituista ylipäänsä että asiasta edes keskustellaan. Tämä tietysti vaatii melko voimakasta tahtotilaa sekä kaikkien osapuolien mukanaoloa ja varmasti myös lisää resursseja. Olen kyllä aina ajatellut että tämä on mitä yksinkertaisin ongelma - ei siis kiusaamisen poistaminen yhteiskunnasta ja nuorten parista yleensä vaan sen vakavien ilmenemismuotojen minimoiminen lähestulkoon olemattomiin koulutiloista.
 

girlzilla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tuskinpa nollatoleranssi enää on mikään kovin eksoottinen asia. Määritellään yhteisesti ei-sallittavat asia eikä sitten sallita niitä. Kun on olemassa koulupakko niin sitten tietysti viranomaisten velvollisuus on tehdä kouluista turvallinen työskentely-ympäristö. Omituista ylipäänsä että asiasta edes keskustellaan. Tämä tietysti vaatii melko voimakasta tahtotilaa sekä kaikkien osapuolien mukanaoloa ja varmasti myös lisää resursseja. Olen kyllä aina ajatellut että tämä on mitä yksinkertaisin ongelma - ei siis kiusaamisen poistaminen yhteiskunnasta ja nuorten parista yleensä vaan sen vakavien ilmenemismuotojen minimoiminen lähestulkoon olemattomiin koulutiloista.

Konkreettisiin kiusaamismuotoihin pystyykin helpommin puuttumaan. Mutta entäs se paljon pahempi kiusaaminen? Katseet, kuiskuttelu, ulkopuolelle jättäminen...? Kiusaamistavat joita ei voi todistaa. Koulu on iso paikka. Joka paikkaan ei näe. Jos kiusattu ei kerro kiusaamisesta, ei sitä voida kitkeä pois.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Konkreettisiin kiusaamismuotoihin pystyykin helpommin puuttumaan. Mutta entäs se paljon pahempi kiusaaminen? Katseet, kuiskuttelu, ulkopuolelle jättäminen...? Kiusaamistavat joita ei voi todistaa. Koulu on iso paikka. Joka paikkaan ei näe. Jos kiusattu ei kerro kiusaamisesta, ei sitä voida kitkeä pois.

Hyvä tapa esimerkiksi on - oli muuten käytössä ollessani -94 Säkylässä - säännölliset anonyymit tiedustelut ryhmille, esiintyykö niissä merkittäviä kiusaamisen muotoja. Sitten tietysti pitäisi myös olla muodollinen prosessi, joka välittömästi eskaloisi asian myös koulun ulkopuolelle eli niin opettaja kuin rehtorikin olisi viipymättä myös ulkoisen paineen alla saada asia järjestykseen. Nopeat ja tehokkaat sovitteluprosessit ja tarvittaessa kiusaajien erottamiset tai siirtämiset toisiin kouluihin tietysti olisivat osa näitä pikaisen reagoinnin mekanismeja. (Toki systeemi avaisi tilan väärinkäytöksille, mutta tuskin kovin merkittävissä määrin, byrokratia tulisi olla minimissään, ettei koidu kovin pitkäaikaista venymistä asiaan reagoinnille.) Tämä ei missään mielessä poistaisi syrjintää tai tietynlaisen ryhmä-hierarkian muodostumista, mutta se melko nopeasti varmistaisi työrauhan eli kysymyksessä ei sinänsä olisi mitenkään elämää isompi asia, eikä se välttämättä mitenkään dramaattisesti vaikuttaisi ikäluokkien henkiseen hyvinvointiin. Koulussa ei olla huvin vuoksi vaan pakosta ja valmistautumassa tulevaan yhteiskunnalliseen kilpailuun. Näitä häiritseviä tekijöitä ei tämän takia voi siellä suvaita. Omituisen araksi aihe on toki muodostunut ja tuntuu siltä, että nykyisessä systeemissä henkilökunnan ensimmäinen refleksi on vähätellä ja peitellä ongelmaa ja oppilaiden valtavirran kohdalla suht. automaattinen reaktio vaikutta olevan passiivisesti hyväksyä tilanne. Kun kysymys on näinkin spesifistä prosessista niin sen valvomisen järjestäminen ei kuitenkaan ole mikään ylittämätön este. Ehkä ongelma on siinä, että ollaan kauheasti dramatisoitu tätä koulukiusaamis-aihepiiriä ja tehty siitä jonkinlainen tabu, mihin ei puututa kuin lähinnä retoriikan tasolla, kuitenkin asia on mitä arkipäiväisin.
 

El Lude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kvanttimobikki kolmessa eri ulottuvuudessa
Hiukan OT, mutta menköön.
mjr:lle!

Kyllä tuohon kiusaamisongelmaan on puututtu sen mukaan mitä resursseja/halua/tahtoa on ollut... Työkaluja ja keinoja on nykyään olemassa.

Hyvin monessa koulussa on tukioppilaat eli tukarit. Sitten on kouluja, joissa on sekä tukarit että VERSO (vertaissovittelu). Syksystä 2009 lähtien jokainen suomalainen koulu voi halutessaan lähteä KiVa-kouluun mukaan (kiusaamisenvastaiseen). Allekirjoittanut on meidän koulun KiVa-tiimiläinen/vastaava. Koulumme on ollut aiemmin verrokkina KiVassa mukana. Nyt koulumme on ns. kokeilukoulu. Kokeilunkin jälkeen olemme KiVassa mukana.

Lisää tietoa asiasta kiinnostuneille on saatavissa MLL:n nettisivuilta (tukareista, kiusaamisesta), VERSO:n sivuilta ja www.kivakoulu.fi

Että näin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös