Yhdellä ampumahaava, muilla lasinsiruista johtuvia pienempiä vammoja.
Tässä on nyt tapausta sulateltu kuusi tuntia ja edelleen mielessä pyörii epäusko, sitten viha, sitten taas epäusko ja niin edelleen. Vaikka toivottomalta vaikuttaa, niin toivon, että kyseinen runkkari saadaan herätettyä eloon ja kärsii teoistaan mahdollisimman pitkään. Jos ei mistään mitään tajua (mikä on hyvin todennäköistä mikäli saadaan edes pysymään hengissä), niin voidaan minun puolestani suoraan lopettaa.
Uhrien omaisten lisäksi mielessä pyörii myös tekijän omaiset. Ihmiset kun tuntuvat hakevan syitä kaikkialta muualta paitsi tämän sekopään omasta pienestä mielestä. Milloin syytetään tietokonepelejä, milloin musiikkia, milloin elokuvia ja ehkä kaikista pahinta on syyttää vanhempia, jotka varmasti kärsivät tästä ihan riittävästi muutenkin.
Psykologiasta en mitään tajua, joten en viitsi puida syitä enkä ehkäisykeinoja. Itsekin lukiolaisena olen hieman shokissa. Aina on hieman naurattanut, kun rehtori jaksaa paasata aamunavauksesta toiseen suvaitsevaisuutta ja ylistää koulumme hyvää yhteishenkeä. Tällä hetkellä olen aika saatanan tyytyväinen koulumme hyvään yhteisöllisyyteen.
On tää niin väärin. Ajatukset ei pysy kasassa millään.