Tukala, mutta niin ihana, länsimainen, globaali, markkinatalousvetoinen mediayhteiskunta jakaa ihmiset voittajiin ja häviäjiin. Tämä kaveri tunsi itsensä häviäjäksi ja päätti tehdä asialle jotain. Nyt hän sitten pääsi kaikkien länsimaisten ykkösjulkaisujen ja -viestimien otsikoihin ja kuviin. Hän vie Suomi-kuvaa maailmalle sellaisella volyymillä, johon ei Talvisodan ja olympialaisten jälkeen mikään tapahtuma ole yltänyt. Kertaheitolla hän teki itsestään historiallisesti kiinnostavan henkilön. Entä sitten? Suuressa mittakaavassa sillä ei ole mitään väliä. Hän toisaalta onnistui tavoitteessaan, mutta tuskin tulee sitä ikinä itse tiedostamaan. Useimmille tämä kaveri on nyt täysi mulkku, mutta koska kolikolla on kääntöpuolensa, niin pitää myös muistaa, että on myös niitä, jotka ihannoivat ja kultareunustavat hänen tekonsa. Tässä piilee siemen yhteiskunnan muutokselle ja oikeissa olosuhteissa jopa vallankumoukselle. Kannattaa näet muistaa, että tälläkin hetkellä kolmasosa tuosta 18-vuotiaiden ikäryhmästä on vaarassa syrjäytyä kokonaan ns. normaalin yhteiskunnan toiminnasta.
Kysymys onkin pohjimmiltaan siitä, oliko tämä kaveri täysi hylkiö ja luonnonoikku, joka ei jostain funktionaalisesta syystä sopeutunut yhteiskuntaan.....
...vai onko yhteiskunta niin repaleinen, kylmä ja sairas, että sai luonnon synnyttämässä ihmisessä aikaan tämän kaltaisia pelkotiloja ja agressioita, ettei hän nähnyt muuta keinoa tulla huomatuksi kuin tekemällä jotain todella radikaalia.
Itse olen kallistumassa tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Mutu tuntumalla aavistelen, että tällaisista teoista fantasioivat tuhannet suomalaiset nuoret ja miksei myös vanhemmat kansalaiset. Yhteiskunnan päättäjien kannattaakin tarkkaa miettiä, mitä voidaan tehdä, että tällaisia katkeruuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita voidaan vähentää.