Alkuun pahoittelut siitä, että palaan vielä metakeskusteluun. Haluan kuitenkin tehdä sen, sillä Jesse Puljujärven ja tämän ketjun kohdalla tietyt erot ihmisluonteissa piirtyvät niin selvästi.
Nythän on niin, että osa suhtautuu urheiluun vastakkain asettelun kautta ja osa yhteenkuuluvuuden tunteen kautta. Jääkiekossa ja Jatkoajassa Me vs Ne -asetelmaa on luontevaa hakea Liiga-osiosta, jossa on kosolti "Meitä" ja "Niitä". Siellä saa luvan kanssa kinata, antaa tunteen vähän läikkyä, argumentoida ja pikkaisen kiusatakin muita kirjoittajia.
Sitten kun mennään maajoukkueosioon, valtaosalla asenne muuttuu. Leijonista puhuttaessa mennään pääasiassa yhteenkuuluvuuden ehdoilla eli kaikki Jatkoajan kirjoittajat ovat "Me". En ole varmaan ainoa, joka tykkää lukea Leijonien huippumatsien otteluseurannan läpi vielä jälkeenpäin. Enkä ainoa, joka ärsyyntyy siitä, kun joku tulee ilmoittamaan suureellisesti, ettei kannata Leijonia vaan jotain muuta maata.
Sitten vihdoin asiaan eli em. asioiden törmäämiseen näissä NHL-osion suomalaispelaajien ketjuissa. Osa hakee näistä sitä samaa yhdessä fiilistelyä, mitä maajoukkueosiossa on. Itse kuulun vahvasti tähän ryhmään.
Ymmärrän kuitenkin, että liika fiilistely kolahtaa joihinkin liigatraumojen takia ja etenkin siihen porukkaan, jotka haluavat profiloitua (NHL:n) asiantuntijoiksi. Asiantuntija ei halua olla fani, eikä fani voi olla asiantuntija.
Nimimerkki Johnnie viittasi äskettäin tapaus Noitarumpuun jotenkin siihen tyyliin, että keskustelu olisi vuoron perään tehtävää argumentointia jostakin asiasta, ja perustelujen vahvuus ikään kuin määrittää voittajan/oikeassa olijan. Tämä näkemys edustaa nähdäkseni selvästi vastakkain asettelun kautta urheilua käsittävää koulukuntaa.
Noitarumpu taas on selvästi tunteiden, me-hengen ja fanituksen kautta urheilua lähesty vää ihmistyyppiä. Ei hän argumentoinut voittaakseen keskustelun vaan välittääkseen fiilistään Jessen fanina.
Minusta olisi nastaa, että täällä saisi fiilistellä rauhassa ilman pilkkaa. Röngän Urheilulehti breikkasi aikanaan periaatteellaan haukkua kaikki, mistä oli syntynyt mukava yhteinen ilmiö, ja sellaiselle toiminnalle on toki paikkansa. Samaan tapaan vastakkain asettelijoilla on oma roolinsa keskustelupalstalla, mutta tätä ajattelutapaa ei tarvitsisi väkisin hieroa meidän positiivista fiilistelyä hakevien naamaan.
(Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea tämän turhan pitkäksi venähtäneen jorinan )