Nyt kun tossa oli noi pari salamakuvaa, niin kysynpä, että miten ne otetaan? Onko se niinkin yksinkertaista, että laitetaan kamera jalustalle, pitkä valotusaika ja toivotaan, että salama iskee valotuksen aikana?
Aiheestahan voisi pitää pidemmänkin luennon, mutta tiivistetysti:
Yöllä salamoiden kuvaaminen on huomattavasti helpompaa kuin päivällä. Pitkä valotusaika, niin usein onnistuu. Laukaisin on ainakin itselläni aina käytössä. ISO 100 ja aukko noin 5.6-8 on yleensä itselläni aloituksessa. Siitä asetuksia säädetään salamoinnin voimakkuuden perusteella. Jos salamoi vain pilvissä, aukkoa kannattaa heti kasvattaa. Kun salama iskee, kannattaa valotus keskeyttää heti, jos haluaa selkeän salamakuvan. Tietenkin voi yrittää hienoja monisalamakuvia, mutta silloin haasteet kasvavat. Ihan pilkkopimeässä BULB on ihan ok keino. Yleensä vaan on myös muuta valosaastetta, joka pitää huomioida.
Päivällä onkin sitten vaikeampaa. Parhaat salamakuvat tulevat yleensä tuurilla. Sopivasti laukaistu kamera tallentaa näyttävän pääsalaman. Sarjatuli on toinen vaihtoehto. Silloin tosin voi joskus varautua 500-1000 kuvan ottamiseen ennen yhtä salamaa. Myös reaktiolla pärjää. Kun salama iskee ja reagoi heti, voi useasti saada kennolle toisen tai kolmannen pääsalaman. Ensimmäiseen ei ehdi. Lisäksi suotimilla voi yrittää kikkailla valotusaikojen kanssa. Näihin suotimiin en itse ole ainakaan vielä lähtenyt.
Helpoin keino saada salama ikuistettua järkkärillä on trigger eli salamaliipaisu. Se tallentaa melko varmasti salaman...mutta. Negatiivinen puoli on salaman parhaiden rakenteiden puuttuminen triggerikuvissa. Salama näyttää usein kuvassa kovin viivamaiselta ja näyttävät haaroittumiset puuttuvat kuvista. Lisäksi pokkareissa on mahdollista kikkailla CHDK:n avulla. CHDK, eli tässä tapauksessa liiketunnistuksella otettava kuva toimii ainakin tietyissä Canonin pokkarimalleissa.
Alla muutama suomalaisten alan harrastajien ottama kuva:
Triggerkuva
CHDK-kuva
Yöllinen onnistuminen