Mainos

Jatkoajan virallinen homoketju

  • 904 084
  • 8 153

Rankkari

Jäsen
Taas on tuputettu homoilua liikaa ja tiukan heteron piti vähän älähtää.
Niin varmaankin. Tai sitten jollekin "Helsinki city boylle" tuo homoilu on kotona arkipäivää, ja toiselle taas ei. Taikka jollakulla on vieraana pieniä lapsenlapsia, joille 3 miehen kimppahomoilun näkeminen telkusta, ei vielä ole ajankohtaista katsoa.
Tämä tältäerää homoilusta.
 

MacRef

Jäsen
Suosikkijoukkue
KuPS - elä laakase, naatittaan
Niin varmaankin. Tai sitten jollekin "Helsinki city boylle" tuo homoilu on kotona arkipäivää, ja toiselle taas ei. Taikka jollakulla on vieraana pieniä lapsenlapsia, joille 3 miehen kimppahomoilun näkeminen telkusta, ei vielä ole ajankohtaista katsoa.
Tämä tältäerää homoilusta.
Pienet lapsenlapset ja Salkkarit kuulostaa aika huonolta yhdistelmältä jo lähtökohtaisesti. Ihan ilman homoiluakin.

Toisaalta, jos jo pienestä pitäen oppii siihen että homoilussa ei ole mitään väärää tai kummaa, niin osaa sitten aikuisenakin suhtautua siihen oikein.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Niin varmaankin. Tai sitten jollekin "Helsinki city boylle" tuo homoilu on kotona arkipäivää, ja toiselle taas ei.
Ihan tosissaanko väität ettet koskaan pukeudu naisten alusvaatteisiin, korkokenkiin, katsele itseäsi peilistä ja kuuntele samalla Queenin "I want to break free" kappaletta?
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
Psykoanalyytikot pyrkivät vuosikymmeniä muuttamaan homoja heteroiksi, ja nyt psykologi Gustaf Molander vaatii julkista anteeksipyyntöä
Psykoanalyytikot pyrkivät vuosikymmeniä muuttamaan homoja heteroiksi, ja nyt psykologi Gustaf Molander vaatii julkista anteeksipyyntöä

No nyt. Itse en anteeksipyyntöä todellakaan kaipaa. Mutta jos kysytään esim eilen kuolleelle ystävälle, joka pakotettiin eheytysterapiaan? No, hänelle se on jo myöhäistä, mutta varmaankin 60+ ikäluokasta löytyy porukkaa joille se ois ihan hyvä sanoa ”sori siitä”.

ja ongelma muka on ettei pyydellä anteeksi kun ”psykoterapialle voi olla vahingollista tunnustaa että on tehty virheitä”. No shit. Missä muka ei olis tehty virheitä?
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: mico

teppana

Jäsen
Psykoanalyytikot pyrkivät vuosikymmeniä muuttamaan homoja heteroiksi, ja nyt psykologi Gustaf Molander vaatii julkista anteeksipyyntöä
Psykoanalyytikot pyrkivät vuosikymmeniä muuttamaan homoja heteroiksi, ja nyt psykologi Gustaf Molander vaatii julkista anteeksipyyntöä

No nyt. Itse en anteeksipyyntöä todellakaan kaipaa. Mutta jos kysytään esim eilen kuolleelle ystävälle, joka pakotettiin eheytysterapiaan? No, hänelle se on jo myöhäistä, mutta varmaankin 60+ ikäluokasta löytyy porukkaa joille se ois ihan hyvä sanoa ”sori siitä”.

ja ongelma muka on ettei pyydellä anteeksi kun ”psykoterapialle voi olla vahingollista tunnustaa että on tehty virheitä”. No shit. Missä muka ei olis tehty virheitä?

Anteeksipyyntö olisi siinä mielessä paikallaan, että tieteenala kollektiivina tunnustaisi virheensä ja myös tekisi selväksi kaikille ihmisille että heidän tieteeseen perustuva virallinen kanta on nykyisin se, ettei homoutta voi ihmisestä "eheyttää".

Pahoitteluni ystäväsi poismenon vuoksi. Ikäviä juttuja.

Ei kannata sinänsä tulkita näitä väen väkisin "nyt ne pyytää multa anteeksi" kulmasta. Toki näinkin saa asiaa lähestyä jos haluaa. Mutta kollektiivinen tieteenalan anteeksipyyntö on siinä mielessä yksilöä syvempi, että silloin tunnustetaan julkisesti a) aiempi väärä toiminta ja b) asetetaan tiedeyhteisöön kestäviä normeja joiden puitteissa tieteenharjoittajien tulee toimia.

Kovan tieteen edustajille tällaiset asiat ovat jonkin verran tuntemattomampia. Tekniikan tohtori tai matemaatikko ei omalla alallaan kohtaa samanlaisia lähestymistapoja. Kun kova data antaa lisätietoa se jaetaan yhteisössä suhteellisen kiihkottomasti ja jatkossa uutta tietoa pyritään parhaan mukaan soveltamaan. Esim. erilaiset asiantuntijat jotka käyttävät lääketiedettä työssään ovat kautta historian tehneet tietämättömyyttään (tai joskus tietäen) toimenpiteitä jotka ovat olleet kanssaihmisille haitallisia. Joissain toimenpiteissä on kertautuva vaikutus, kuten esimerkiksi homoseksuaalien korjaamisessa. Olivat motiivit hyvät taikka huonot, kollektiivinen irtiotto aiemmista toimintatavoista auttaa yhteisöä eristämään tällaiset toimintatavat.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: mico

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
Mutta kollektiivinen tieteenalan anteeksipyyntö on siinä mielessä yksilöä syvempi, että silloin tunnustetaan julkisesti a) aiempi väärä toiminta ja b) asetetaan tiedeyhteisöön kestäviä normeja joiden puitteissa tieteenharjoittajien tulee toimia.

Kovan tieteen edustajille tällaiset asiat ovat jonkin verran tuntemattomampia. Tekniikan tohtori tai matemaatikko ei omalla alallaan kohtaa samanlaisia lähestymistapoja. Kun kova data antaa lisätietoa se jaetaan yhteisössä suhteellisen kiihkottomasti ja jatkossa uutta tietoa pyritään parhaan mukaan soveltamaan. Esim. erilaiset asiantuntijat jotka käyttävät lääketiedettä työssään ovat kautta historian tehneet tietämättömyyttään (tai joskus tietäen) toimenpiteitä jotka ovat olleet kanssaihmisille haitallisia. Joissain toimenpiteissä on kertautuva vaikutus, kuten esimerkiksi homoseksuaalien korjaamisessa. Olivat motiivit hyvät taikka huonot, kollektiivinen irtiotto aiemmista toimintatavoista auttaa yhteisöä eristämään tällaiset toimintatavat.
Tätä mä huonosti ajoin takaa. Se, että minä - yksilönä - en anteeksipyyntöä kaipaa, ei toki tarkoita ettei se sinällään olisi tarkoituksenmukaista. Psykoterapeutti tuossa vain väittää ettei kannata mitään ”sori siitä” -juttuja sanoa, koska se on haitallista tieteelle. No, psykologia nyt on epätarkkaa tiedettä, joten ois ihme ettei virheitä olis tehty? Sen vois myös myöntää. Ns. Kovissa tieteissäkin virheitä tehdään jatkuvasti.
 

teppana

Jäsen
Tätä mä huonosti ajoin takaa. Se, että minä - yksilönä - en anteeksipyyntöä kaipaa, ei toki tarkoita ettei se sinällään olisi tarkoituksenmukaista. Psykoterapeutti tuossa vain väittää ettei kannata mitään ”sori siitä” -juttuja sanoa, koska se on haitallista tieteelle. No, psykologia nyt on epätarkkaa tiedettä, joten ois ihme ettei virheitä olis tehty? Sen vois myös myöntää. Ns. Kovissa tieteissäkin virheitä tehdään jatkuvasti.

Ehdottomasti. Virheen myöntäminen on oman mieleni mukaan päinvastoin hyödyllistä tieteelle. Virheistä opitaan. Toki jos joku psykologian harjoittajien kautta kärsimystä kokenut saa jonkinasteista päätöstä tai lohtua anteeksipyynnöstä niin aina parempi.
 

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
Pyydän anteeksi toisen pöydän puheluun tarttumista, mutta olen kärkkäinen välillä:
puhe oli ns kovista tieteistä.
Miten ns. kovan tieteen maine ansaitaan?
Altistumalla vuosisatojen kriittiselle ns. perinteiselle tieteelliselle arvioinnille. Tylytykselle.
Onko ns. perinteinen tieteellinen arviointi perseestä? Nykyään tuntuu siltä, että on hyvin paljonkin silleen niinku noin näin.
Koska siinä ei painoteta oikein tunnetta, tutkijan tunnetta että oikein hyvän paperin pukkasin. Ja samantasoista tutkimusta jatkan koko urani siis.
Tylytys on ikävää, eihän sellaista pidä akateemisessa kivassa ympäristössä ikinä kokea. Omien ajatusten kyseenalaistamista.

Kova tiede on setämiesten luoma maskuliininen käsitekonstruktionäennäistodellisuus. Eiku ei ,miten se nyt menikään,

Kova tiede on tunteetonta. Kritiikille koko ajan innokkaana altis oivallusten ketjuilu. Ketjut haarautuvat yleensä toivottovasti moniin suuntiin ja useimmat rönsyistä nauretaan näivetykseen.
Se nauraminen eli typeryyden huomiointi on kovaa tiedettä, tylyä mutta älykästä, järkevää ihmiskunnan kannalta.

Pehmeä tiede on yleensä nuotiopiirissä harrastettua kohteliasta saman ikivanhan biisin kierrätyksen hymistelyä, gumbajaa joota.
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
@arvee Emme ole tuosta eri mieltä, ainakaan paljon. Ilmaisisin asian eri lailla, mutta näin kännykällä en viitsi naputtaa. Menis puoli päivää.
 

teppana

Jäsen
Pyydän anteeksi toisen pöydän puheluun tarttumista, mutta olen kärkkäinen välillä:
puhe oli ns kovista tieteistä.
Miten ns. kovan tieteen maine ansaitaan?
Altistumalla vuosisatojen kriittiselle ns. perinteiselle tieteelliselle arvioinnille. Tylytykselle.
Onko ns. perinteinen tieteellinen arviointi perseestä? Nykyään tuntuu siltä, että on hyvin paljonkin silleen niinku noin näin.
Koska siinä ei painoteta oikein tunnetta, tutkijan tunnetta että oikein hyvän paperin pukkasin. Ja samantasoista tutkimusta jatkan koko urani siis.
Tylytys on ikävää, eihän sellaista pidä akateemisessa kivassa ympäristössä ikinä kokea. Omien ajatusten kyseenalaistamista.

Kova tiede on setämiesten luoma maskuliininen käsitekonstruktionäennäistodellisuus. Eiku ei ,miten se nyt menikään,

Kova tiede on tunteetonta. Kritiikille koko ajan innokkaana altis oivallusten ketjuilu. Ketjut haarautuvat yleensä toivottovasti moniin suuntiin ja useimmat rönsyistä nauretaan näivetykseen.
Se nauraminen eli typeryyden huomiointi on kovaa tiedettä, tylyä mutta älykästä, järkevää ihmiskunnan kannalta.

Pehmeä tiede on yleensä nuotiopiirissä harrastettua kohteliasta saman ikivanhan biisin kierrätyksen hymistelyä, gumbajaa joota.


Kova tiede ja pehmeä ovat termejä jotka ovat vakiintuneet englanninkieleen.

The origin of the terms "hard science" and "soft science" is obscure. The earliest attested use of "hard science" is found in an 1858 issue of the Journal of the Society of Arts,[16][17] but the idea of a hierarchy of the sciences can be found earlier, in the work of the French philosopher Auguste Comte (1798‒1857). He identified astronomy as the most general science,[n 1] followed by physics, chemistry, biology, then sociology. This view was highly influential, and was intended to classify fields based on their degree of intellectual development and the complexity of their subject matter.[5]

The modern distinction between hard and soft science is often attributed to a 1964 article published in Science by John R. Platt. He explored why he considered some scientific fields to be more productive than others, though he did not actually use the terms themselves.[18][19] In 1967, sociologist of science Norman W. Storer specifically distinguished between the natural sciences as hard and the social sciences as soft. He defined hardness in terms of the degree to which a field uses mathematics and described a trend of scientific fields increasing in hardness over time, identifying features of increased hardness as including better integration and organization of knowledge, an improved ability to detect errors, and an increase in the difficulty of learning the subject.[5][20]

Lähde: Hard and soft science - Wikipedia

Sinänsä kovan ja pehmeä tieteen välillä on kuilu, mutta se on ollut siellä jo ennen terminologiaa. Nykyisellään en ainakaan itse näe suurta ongelmaa näiden termien suhteen. Omassa kaveripiirissä on kovan ja pehmeän tieteen asiantuntijoita. Helkkari, oma avovaimoni on välimallin tyyppi, sellainen joka soveltaa niin pehmeitä kuin kovia tieteitä työssään. Voi toki olla, että en tiennyt näiden termien olevan loukkaavia. Tällaiseen suhtautumiseen en ole törmännyt, mutta minähän olen etuoikeutettu kovien tieteiden heteromies. Ja suht vaalea sellainen.

Otan nyt muuten tilaisuuden ja kerron että tykkään lukea @arvee sun juttuja. Sun kerronnassa on jotain mukavalla tavalla Ruben Stillermäistä.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Olen aiemminkin sivunnut tällä palstalla biseksuaalisuutta, mutta tärkeään aiheeseen on vielä palattava. Yksi Aamulehden kolumnisteista on viimeisten kuukausien aikana viitannut pariinkin otteeseen tutkimukseen, jonka mukaan 40 prosenttia alle 25-vuotiaista naisista tuntee vetoa omaan sukupuoleensa.

Kirjoittaja taustoittaa tällä erityisesti sitä, että rakkauskäsityksemme on monimuotoistumassa. Kale voi olla Sepin kanssa tai vuoden päästä Sepi voi olla Kalen mutsin kaa ja kahden vuoden kanssa kaikki kolme voivat olla kimpassa - tämä on rakkauden uudenlaista monimuotoisuutta, kiveen hakatut roolit murtuvat.

Naisista biseksuaaleja on Wikipedian mukaan 6-7 %, miehistä 3,5 % (naisista homoja 0,5 % ja miehistä 1,5 %). Korkeampiakin prosenttiarvioita on esitetty. Joka tapauksessa mitä ilmeisimmin naisten biseksuaalisuus on nousussa. Tuo yllä mainittu 40 % voi olla yläkanttiin, mutta kyllä se jotain suuntaa antaa (ja kertonee nimenomaan siitä tunteeko veto omaan sukupuoleen, ei välttämättä siitä voisiko harrastaa seksiä).

En ihmettele naisten suuntautumista lainkaan. Jos olisin nainen, suosisin ihan samaa. Ja jos olisin Anne Pohtamo, plaraisin vain omaa plektraani.

Suomalaiselle jannulle tämä tosin voi olla pienimuotoinen ongelma. zrbakselta on usein kysytty, miksi olen niin vankasti suomalaisen jannun, suomalaisen perusjannun, puolella. Vastaus: Ensinnäkin, pidän suomalaisesta jannusta, en sillei mutta platonisesti.

MIksi pidän? a) Suomalaiseen jannuun voi luottaa. Jos härmän jannulle vippaa satasen, hän maksaa sen. b) Suomalainen jannu osaa olla hiljaa. Mikään ei ole rasittavampaa kuin se, että taalainmaalainen höpöttää saunassakin ihan saatanasti koko ajan. On tärkeä taito osata olla hiljaa. c) Suomalainen jannu hakee loukkaantuneen toverinsa eturintamalta tulimeren keskeltäkin. Ruotsalainen ei uskalla ja italialainen hakee vain korut. d) Suomalainen jannu istuu tarvittaessa kusiaispesässä vaikka hamaan tappiin asti. Tämä kertoo yhtäaikaa leikkimielisyydestä, boolsseista ja pienestä lovesta itsetunnossa. Pidän tästä yhdistelmästä.

Ja toiseksi: työssäni psykologina kohtaan usein miehiä, jotka ovat jääneet vaille naisseuraa. Jos lukuisa määrä miehiä pyörii kartsalla yksinään ja toimettomana, se on tutkitusti yhteiskunnallinen ongelma ja haaste yhteiskuntarauhalle.

Mutta asiaan. Jos naisemme hakevat seuraa jatkossa seuraa yhä enemmän toisistaan, se on perusjannulle ongelma, koska miehissä vastaavanlaista suuntautumista ei samassa määrin ole havaittu.

Tähän ongelmaan on zrbaksella on tarjota ratkaisu.

Kansantalouden peruskurssilta opin yhden asian: Jos kysyntää ei ole, tarjontaa on kavennettava. Mediassa poikarakkaus saa aivan liian vähän huomiota. Jos ajattelee vaikkapa elokuvia, niin lähes sataprosenttisesti niissä nuoleskee naispari. Eikä siinä mitään, on maailman kaunein asia kun naiset tribbaavat ja rimmaavat, näin ovat isot pojat kertoneet.

Mutta jos mediassa näytettäisiin ja puhuttaisiin miespareista enemmän, myös miesten suuntautuminen myös omaan sukupuoleen yleistyisi. Usein mediassa esiintyvät homot tai biseksuaalit ovat stereotyyppisiä. Pitäisi saada esille tavallisia miehiä. Esimerkiksi tyyppiä Mika Aaltolan ja Mika Lehtimäen suhde normalisoisi skeneä. Tai miksei näytetä Arto Bryggaren ja Janne Ojasen onnea. (Nimet ovat vain esimerkkejä karismaattisista muta silti tavallisentyyppisistä miehistä eivätkä välttämättä vastaa todellisuuutta.)

Olen huomannut Jatkoajankin pojissa taipumusta miesrakkauteen. Tietyt, inasen hipsterihenkiset, nimimerkit peukuttavat usein tiettyjä nimimerkkejä - se on usein alitajuinen merkki kiintymyksestä.

Jos koet, että juuri tuon kirjoittajan kanssa haluaisin olla enemmän tekemisissä, tee rohkeasti aloita. Aloitukset tyyliin "Äijä veti eilen huikeeta settiä" tai "Moro paluuni79, lähekkö matsiin" toimivat aina, ei se sen kummempaa vaadi.

Ja näin perusjampalle avautuu enemmän pelitilaa.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Seiska tekee tärkeää yhteiskunnallistakin seurantaa ja on ollut valppaana myös Shirly Karvisen ja Sannin suhteen suhteen.

Nyt on sellaista ykköskenttää liikenteessä, että jos tästä ei tytöt ota roolimallia niin ei sitten mistään. Kun Miss Suomi ja Suomen suosituin poptähti seukkaavat niin se on sama kuin Kaapo Kakko ja Robin imuttelisivat Börssin sohvilla.

Niin kuin edellisestäkin viestistäni voi päätellä: Me ollaan hävitty tää peli.
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
@vdx mua zorbas Pari hyvää asiapohjaista viestiä tuli edellä.

Kuitenkin omalla kohdalla se menee jotenkin niin että Mutsilta ja Faijalta sain hyvän ja sillai vapaan kasvatuksen jossa oli suht vapaat säännöt eli sai valvoo pitkään jos huvitti ja muutenkin mennä kunhan vaan ilmoitti jos tyyliin oli yli 21.00 jälkeen esim jäähallissa ja peli veny.

Se vaikuttanu todennäköisesti paljon muhun siten miten suhtaudun miehiin ja naisiin lähinnä Mutsin opetuksesta.

En sillai miellä itseeni homoks tai bisseks. Saattaa tavata vaan yksinkertaisesti kivan ihmisen ja yksi asia johtaa toiseen, joskus vahingossa kuten mulla erään palstatoverin kanssa kesällä josta myös mainitsi eräässä ketjussa.

Olin kesällä Roundtripillä Tallinassa ja sitten kaveria hakeen Helsingistä uuteen reissuun. Oli siinä vapaa ilta ja tapasin pari jatkoajan tyyppiä ja dokattiin. Sit päädyin vahingossa toisen kämpille kun puhelimesta akku loppu ja piti saada puhelinta lataukseen että saa kaveriin yhteyden kun piti olla siellä yö.

Homma kuitenkin olis voinu päättyä toisinkin kun ajattelin antaa kaveripusun ja se sitten hieman meni 'yli'. En tiedä mitä olisi käyny jos ei olis ollu ns sovittua menoo.

Mut ikinä ei voi tietää
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
@vdx mua zorbas
En sillai miellä itseeni homoks tai bisseks. Saattaa tavata vaan yksinkertaisesti kivan ihmisen ja yksi asia johtaa toiseen, joskus vahingossa kuten mulla erään palstatoverin kanssa kesällä josta myös mainitsi eräässä ketjussa.

Hienoa peksa, juuri tällaisia tarinoita tarvitaan, jotka kertovat rakkauden monimuotoisuuden mahdollisuudesta. Ja ekstrabonus siitä, että toit esiin palstatoveruuden jalostumisen. Myös Jatkiksen kautta voi löytää rakkauden.
 

Jannacci

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Homoseksuaalisuus on synnynnäinen ominaisuus
Tuohon väitteeseen haluan todisteita. Miten esim. vauvoista tai pienistä lapsista voidaan todeta, kuka on homoseksuaalinen? Entä onko löydetty jokin geeni, joka on vain homoseksuaaleilla?

Modeille sori, että meni off-topic, mutta tuo väite tarvitsee todisteita.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös