Stonewall: Nou hätä, muotoilin huonosti. Mun pääpointtini oli se, että homouden pelko on mennyt niin pitkälle, että jos hetero sanoo jotain "outoa" kuten, että voisi poikkeustilanteessa homoilla, hänet tuomitaan kaappihomoksi. Kun kunnon homofoobikko ryttää homouden sairaudeksi ja ottaa kirkonkin aseeksi, hän on - kaappihomo! Niin ihmeellinen on homouden voima, että suunnilleen joka toisessa heterossa asuu muiden heteroiden mielestä kaappihomo. Ällistyttävä voimanosoitus ominaisuudelta, joka on siis vuosisadasta toiseen noin 8%:lla. Vaikka kanssahetero kuinka vituttaisi, häntä on vaikea upottaa kaappihomo-argumentilla. Väittäisin, että jos ei olla missään syväjoki -seuduilla, vuoden 2012 Suomessa ei ole enää kaappihomoja. Ihan vapaasti voi tulla ulos kaapista, kukaan ei lynkkaa, ei tule potkuja duunista ja itse asiassa ketään ei yleisesti ottaenkaan paljon kiinnosta koko asia. Itse olen tiennyt Pekka Haaviston about 25 vuotta ja kuvitelkaa, että vasta nyt sain tietää hänen olevan homo. En ole ollut kiinnostunut ko. tyypistä tätä ennen ja kaltaisiani on monia.
Itse olen kertonut aiemmissa viesteissäni yleisiä juttuja seksimieltymyksistäni ja kertonut oman heterouteni paljastuvan vaikkapa siinä, että en kiihotu toisesta miehestä. Kerroin jopa, että en saa kicksejä naisen laittamisesta kakkoseen tai ylipäätään takaapäin, koska haluan nähdä rinnat, kasvot jne. Kukaan ei tarttunut tähän kommenttiini, se oli tylsän ilmiselvää heterokamaa. Mutta kun sanon, että ääriolosuhteet, joista meistä kukaan ei varmastikaan oikeasti tiedä yhtään mitään, ovat alue, jonne en voi antaa itselleni etukäteen "en homoile" -korttia, nousee esiin kysymys kaappihomoudesta. Siis siinä muodossa, että jotkut ovat aivan varmoja, että ei ikinä missään tilanteessa. Mä olen tilastoihin uskova realisti, kuten HIFK-osiosta tiedetään. Olen nähnyt selvää dataa siitä, että kaltaiseni perusheterot ovat ääriolosuhteissa ajautuneet homoseksiin, joka on loppunut samantien kun tilanne on ohi. En mä voi etukäteen sanoa itsestäni, että en varmastikaan kuulu tuohon joukkoon. En tiedä. Voi olla että homoilen, voi olla että en. Tuon varmempaa vastausta ei löydy. Mutta ennenkaikkea en toivo joutuvani mihinkään epäinhimilliseen ääritilanteeseen. Toinen pointti näissä tutkimuksissa on se, että ihmisen seksuaalivietin määrä vaihtelee ja ns. aseksuaalisten osuus kasvaa koko ajan. Ihmiskunta ei kaipaa enää lisääntymistä ja pitkässä juoksussa seksivietti tulee vähenemään koko ajan. Miesten testosteronitasot ovat paljon alemmat kuin 50-70v. sitten. Nyt en halua elvistellä, mutta mun on todettava, että itselläni ainakin on kohtuukorkea testosteronitaso ja tykkään harrastaa seksiä mahdollisimman usein. Mitä jos mä joudun autiolle saarelle, joka on täynnä miehiä ja slerba nousee, koska se on tottunut saamaan pimperoa? Tästä päästään siihen, että testosteroni, joka pitää miehet hengissä, nousee kun kamppaillaan elämässä ja ne, joilla on testotaso muutenkin korkealla, joutuvat jotenkin ratkaisemaan sen. Ratkaisu voi aivan hyvin olla tumputtaminen. Suomen sotilaat tumputtivat rintamalla ihan yleisesti ja lottien viemistä rintamalle mietittiin eniten siksi, että heidän pelättiin joutuvan raiskatuiksi. Suomen armeija telotti erään hevosmiehen lähellä Lappeenrantaa. Arvannettekin miksi. Hän tykkäsi liikaa hevosestaan. Sanonpa vaan, että ääriolosuhteet ovat pohtimisen arvoinen asia ja kukaan meistä, siis yhtään kukaan meistä, ei voi pokkana vannoa, että ei tekisi mitään normaalista poikkeavaa ääriolosuhteissa. Ranskan armeija kuskasi huoria sotilailleen, siellä tunnustettiin mitä 92% miehistä kaipaa.
Ihminenhän on täysin yksinkertainen eläin, joka osaa eloonjäämistaistelun, kun on pakko. Jenkeissä testattiin niinkin myöhään kuin 80-luvulla uusiksi, tosin lievemmillä keinoilla, natsien erään kammotutkimuksen paikkansapitävyyttä. Tutkimuksen idea: Otetaan tavallisia ihmisiä, eristetään heidät, pidetään nälässä ja janossa ja annetaan ihmisille mahdollisuus nousta "luottovangeiksi" siten, että ne jotka suostuvat fyysisesti satuttamaan / kiduttamaan muita ihmisiä, saavat etuja. Kuten kaksi palaa leipää. Tutkimuksen tulos oli luokkaa 95%. Näin moni ihminen tekee mitä vaan säilyäkseen hengissä. Jenkeissä tutkimukseen valittiin opiskelijoita, kadunmiehiä, eri rotuja ja siitä maksettiin hyvä palkkio. Kaikki olivat etukäteen sitä mieltä, että minusta ei ole toisen satuttajaksi. Menetelmät eivät olleet tietenkään edes ihan ääritasoa ja kidutusvälineenä toimi sähköshokkilaite. Tutkimuksessa saatiin sama masentava tulos kuin natsitutkimuksessa. Tästä on tehty tositapahtumiin pohjautuva kohtuuhyvä leffa, jonka nimeä en muista, mutta pääosassa on Oscar-näyttelijä Adrian Brody. Lopputulema on se, että en ainakaan omalta osaltani voi mennä vannomaan näin normiolosuhteissa, että juuri minä olen se, jonka pää pysyy kylmänä kaikissa tilanteissa, enkä ikinä missään tekisi yhtään mitään normikäytöksestäni poikkeavaa. Tämä ei merkitse sitä, että kaipaisin tällaisia olosuhteita, olen vain kiinnostunut ihmismielestä ja homous on ihan lillukanvarsia näiden isompien asioiden seassa. Jos kerätään 12 heteromiestä, pidetään ääriolosuhteissa ja sanotaan, että pysytte hengissä jos homoilette, niin kuinkahan moni suostuisi? Veikkaan, että 12.
Loppuun kokonaisuuden avaava mittakaavaan asetus:
1) Homous on synnynnäinen ominaisuus, sitä ei voi muuttaa tai "eheyttää". Se vaan on, kuten silmien väri. Kaikki ovat tästä samaa mieltä.
2) Myös heterous on synnynnäinen ominaisuus, sitä ei voi muuttaa tai "eheyttää". Se vaan on, kuten silmien väri. Tämä on aivan vastaava asia kuin kohta 1. Muuten kohta yhdessäkään ei olisi mitään järkeä.
Mutta miksi juuri heteroilla on suunnaton tarve epäillä toisia heteroita kaappihomoiksi? Epäilevätkö homot samaan tapaan toisiaan kaappiheteroudesta? Eikös olekin mielenkiintoinen kuvio? Kuvitelkaa miten käy, kun synnynnäinen hetero haluaisi vaikka trendisyistä homoksi. Hän jäisi varmasti jossain vaiheessa kiinni naisissa käymisestä.