Ymmärrän, että lasten hankkiminen perinteisellä tyylillä on takuulla isojen haasteiden takana jos kyseessä on samaa sukupuolta oleva pari. Niitä "auttavia tahoja" ei varmasti ole tarjolla liikaa, ja lähtökohta varmasti jotakuinkin kaikilla vanhemmuuteen pyrkivillä on kuitenkin se, että lapsi on biologisesti oma ennemmin kuin vaikkapa adoptoitu.
Ja kyllä, kyse meillä heteroillakin on varmasti useimmiten siitä, että halutaan kokea se vanhemmuus. Näin uskallan sanoa vaikkei omakohtaista kokemusta olekaan, ainakaan vielä. Mitä tuossa viestissäni yritin ajaa takaa, oli se, että onko perusteltu syy sallia adoptio-oikeus homoseksuaaleille ensisijaisesti siksi, että mahdollisuudet vanhemmuuteen ovat lähtökohtaisesti muiden keinojen avulla niin haasteelliset? Mielestäni se perimmäinen syy ei voi olla tämä, sillä adoptiossa on ensisijaisesti kyse lapsen oikeudesta siihen hyvään kasvuympäristöön eikä adoptiovanhempien oikeuksista vanhemmuuteen. Silloin tällöin näissä adoptiokeskustelussa kuitenkin kuulee tätä, "meillä on yhtäläinen oikeus vanhemmuuten" -perustelua, vaikka tämä on mielestäni täysin toisarvoinen juttu koko adoptioasiassa. Ei kyse ole vanhemmuudesta vaan lapsuudesta.
Sen sijaan perimmäinen syy taas voi mielestäni olla se, että homoseksuaalit ovat tasa-arvoisia heteroiden kanssa ja heillä tulee olla samanlainen oikeus adoptioon, mikäli voidaan todeta, että homopari voi taata lapselle jokaisella osa-alueella yhtä hyvän kodin kuin vastaava heteroparikin.
Myönnetään, en ole uppoutunut noin syvälle biologian kirjoihin. Osasin odottaa, että joku ampuu alas tarkkaan vaalitun käsitykseni luonnosta. :)
Oletko vlad perehtynyt niin syvälle aiheeseen, että tietäisit, miten paljon eri eläinlajit ajan saatossa ovat rikkoneet näitä omia lajikohtaisesti vakiintuneita kasvatusmetodeita ja millaisia vaikutuksia näillä muutoksilla on lajeihin ollut?
...
Jos ajatellaan, että yleisesti luonnon tasolla jälkeläisistä huolehtimiselle ei löydy mitään yhtenäistä mallia, niin siitä huolimatta omassa yhteiskunnassamme on vuosisatojen aikana totuttu siihen, että lapsen kasvattaa lähtökohtaisesti mies ja nainen. Olkoonkin, että joissain heimokansoissa tähän löytyy poikkeuksia. Vaikka lähtökohtana olisi se, että luonnon kannalta sukupuolirooleilla ei jälkeläisten kasvattamisessa ole mitään merkitystä, niin takuuvarmaa on silti se, että muutos vanhoihin vakiintuneisiin käytäntöihin saa meidän ihmisten keskuudessa aikaan sen, että näitä muutoksen sisällä olevia ihmisiä katsotaan kieroon. Olisihan se hieno ajatus, että on kaikkien mielestä täysin normaalia, jos lapsella on kaksi isää tai äitiä, mutta kun näin ei (ainakaan vielä) ole. Jos lapsi sitten adoptoidaan tällaiseen perheeseen, niin ei se lapsen rooli tuossa kohtaa kaikesta suvaitsuvaisuuden edistämisestä huolimatta varmasti mikään helppo vielä tänäkään päivänä ole. Itse en haluaisi olla tuo lapsi, sillä en usko, että yhteiskuntamme olisi riittävän valmis tällaisiin tilanteisiin. Ei edelleenkään siksi, että homot/lesbot olisivat huonompia ihmisiä, vaan siksi, että saisin suurella todennäköisyydellä osakseni syrjintää, vittuilua ja kiusaamista asiasta jatkuvasti. Tilanne varmasti toki muuttuisi pitkässä juoksussa, jos tällainen perhemalli yleistyisi, mutta muutosvaiheen lapset joutuisivat tällöin tietynlaisen sijaiskärsijän rooliin, "paremman huomisen puolesta". Tietysti jos se toinen vaihtoehto on elää vaikkapa 15-vuotta kasvatuslaitoksessa, niin ei siinäkään mistään optimitilanteesta puhuta. Vaikeita juttuja, kaikinpuolin. Mitä tämä tarkoittaa sitten käytännössä, saamme nauttia Jani Toivolasta entistä enemmän, kun hän pyrkii muuttamaan yhteiskunnan riittävän suvaitsevaiseksi mahdollismman nopeasti. :)
Sen pitäisi olla kuitenkin täysin selvää, että nykyisin on valtavasti huonoja vanhempia, ympäri Suomen ja se on huolestuttavaa
Eaglelta hyvä huomio tähän kohtaan. Suomessa käydään valtavaa keskustelua sen ympärillä, kuka saa adoptoida ja ketä, kuka tykkää ykkösestä ja kuka kakkosesta, ja kuinka oikein tämä tykkääminen on. Jotkut tykkää jopa facebookissa asti. Tähän verrattuna aivan liian vähän puhutaan tosiaan siitä, että miksi sitä adoptiota ylipäätään tarvitaan. Ja ne adoptiotapaukset ovat tosiaan vain se jäävuoren huippu. Yhteiskunnassamme on helvetisti sellaisia ongelmia, jotka johtuvat suoraan tai välillisesti vanhemmista, jotka eivät kanna lapsistaan riittävää vastuuta huolehtimisen, välittämisen ja tarpeiden huomioimisen eri muodoissa. Ongelmat heijastuvat arkeen lukemattomilla eri tavoilla ja synnyttävät yhteiskunnan pahoinvointia laajalla rintamalla. Sen rinnalla joku adoptio-oikeus kuulostaa hiustenhalkomiselta. Ei toki ole tämän ketjun asia, mutta pistää asioita oikeaan mittakaavaan.