Tämä nyt lieneekin vahvasti kulttuurisidonnaista. Kuitenkin tällä hetkellä maailmassa dominoiva malli - eikö? Käsittääkseni alan tutkimus keskittyy nimenomaan länsimaiseen kulttuuriin. Vähän vaikeampi sanoa, miten jossain viidakkoheimossa kasvatus onnistuu tai ei onnistu. Ehkä sillä on siellä vähän eri tavoitteetkin, vaikkapa valmistaa poika metsästäjäksi ja tyttö synnyttämään lisää toimivia poikalapsia, tms.
Sukuyhteisön rooli on toki paljon voimakkaampi isossa osaa maailmaa, kuin miksi me sen käsitämme. Tästäkin syystä esim. Suomessa on vähemmän varaa tehdä rohkeita/epäonnistuneita kokeiluja.
Onko käsitys verisiteen vahvemmuudesta ylipäänsä väärä?
Tietenkin tämä on kulttuurisidonnaista ja me täällä lännessä (pyrimme) tarkastelemaan asiaa tietenkin meidän näkökulmastamme, unohtan samalla sen, että globaalisti on toisistaan huomattavalla tapaa eroavia perhe- ja kasvatusmalleja, ja kuten jo länsimaista kulttuuria tarkastellessamme huomaamme, täälläkin eroja on malkoisesti. Eikä se meidän ymmärtämämme ydinperhe kultuurisesti mikään todella vanha instituutio ole, kuten TosiFanikin viittasi - muutamia sukupolvia sitten nyansseja nykyisissäkin länsimaissa oli huomattavasti enemmän kuin nyt.
Se ydinperhe (nainen + mies + lapset) on lännessä edelleen vallalla oleva malli mutta samalla on huomioitava, että kaiken aikaa yleistyvät muut mallit yhteiskuntien muuttuessa ja mukautuessa uusiin tapoihin. Ydinperheen oheen tavanomaisina pidettäviä ovat tietty yksinhuoltajien muodostamat perheet, toisaalta tietyllä tapaa uusperheetkin sotivat perinteistä ydinperhekäsitettä vastaan, koska niissä kasvattajina voi olla/on henkilöitä jotka eivät ole lapselle/lapsille biologisesti mitään sukua - nyt nousua tekevät sateenkaariperheet, vaikka on huomioitava, että sateenkaarilapsia on ollut olemassa jo ennen käsitteen syntymistä. On myös huomioitava, että paikallisesti joillain suomalaisittain harvinaisilla perhemalleilla voi olla jonkin asteinen edustus - esim. moniavioisuus mormonien keskuudessa osassa Yhdysvaltoja (ymmärtääkseni lähinnä Utahissa). Tai erilaiset kommuunit, joissa yhteisö kasvattaa lapset.
Mutta voidaanko globaalisti puhua ydinperheen olevan dominoivin malli? Osin kristinuskon leviämisen myötä paikalliset paikallisiin traditioihin perustuvat perhemallit ovat syrjäytyneet - osassa maapalloa siis, mutta edelleen on olemassa yhteisöllistä (esim. heimoyhteisö) kasvatusta, mies- ja naistentaloja, jossa aikuisriitin läpikäyneet pojat siirtyvät miesten maailmaan, tyttöjen, pienten poikien ja naisten asuttaessa omaa taloaan, on kulttuureita joita suvulla on korostunut rooli lasten kasvatuksessa - perheeseen mielletään kuuluvaksi muutakin kuin isä ja äiti sekä lapset - myös isovanhempia tms. Eikä missään nimessä pidä unohtaa sitä, että islamilaisessa maailmassa moniavioisuus on monessa paikkaa kohtuullisen laajaltikin käytössä oleva perhemalli, joka tietty poikkeaa erityisen paljon länsimaisesta perhekäsityksestä.
Suurin osa ihmisistä asuu kuitenkin ei-länsimaissa, suurin osa ihmisistä on myös ei-kristittyjä - asiat, jotka kaikella tapaa vaikuttavat perhemalliin, kasvatustapoihin, kulttuuriin jossa kasvetaan - yksilökeskeisyys voi vaihtua toisessa kulttuurissa kollektiivisuuden ja suvun ihannoinniksi ja edun huomioiseksi, mikä sitten näkyy kasvatuksessa ja myös perhemallissa. Pienimmillään perhe on äiti tai isä + lapsi, suurimmillaan se voi olla kokonainen kyläyhteisö, joka kasvattaa ja huolehtii kollektiivinomaisesti lapsista omiin traditoihinsa pohjautuen.
vlad.
