Onhan se, sillähän minä rajasin ja ilmaisin rajaukseni selkeästi. Enkä kuvitellut vladin olevan ainoa, kuten tekstistä piti käydä ilmi. Voihan tässä käydä vielä niinkin, että homoseksuaalisuus luokitellaan uudestaan joksikin oireyhtymäksi.
Niin, emme voi todellakaan tietää vaikka homoseksuaalisuus luokiteltaisi tulevaisuudessa joksikin uudeksi oireyhtymäksi, mutta mitä se sitten kertoisi luokittelijoista? Onko tarpeen luokitella homoseksuaalisuus oireyhtymäksi ja jos on niin mitä siitä seuraa - leimaus uudelleen sairaudeksi? Mihin se voi johtaa? Homojen oikeuksien vähenemiseen? Ja se voi taas johtaa homouden piilotteluun ja siitä voi myös seurata psyykkisiäsairauksia homojen/lesbojen piilotellessa omaa minuuttaan - voiko tämä olla seuraamus mahdollisesta oireyhtymäksi luokittelusta?
Tietyssä mielessä pidän ehdottoman hyvänä sitä, että pyritään saamaan selville erilaisten poikkeamien taustalla mahdollisesti piilevät yksittäiset tai moninaiset syyt mutta toisaalta tässä piilee se vaara, että ymmärtämättömien käsissä tätä tietoa käytetään väärin ja jos vaikkapa homous luokitellaan uudelleen oireyhtymäksi, tilanne voi kääntyä sellaiseksi, että se vaarantaa homojen yhteiskunnallisen aseman, koska homouden vastustajien on helppoa puuttua tähän kohtaan. Jo nyt esim. mt-ongelmaisten on vaikea päästä tiettyihin ammatteihin (mikä sinänsä tietyissä tapauksissa on ymmärrettävää) mutta kun näitä luokitteluja ryhdytään tekemään entistä enemmän seuraamukset voivat olla yhteiskunnallisella tasolla merkittävät aivan samoin kun ne ovat yksilötasolla sitä.
Mikä nyt ylipäätään vahingoittaa yhteiskuntaa? Eihän jonkun ihmisen murhakaan yhteiskuntaa erityisesti heilauta? Oikeassa olet, että ryöstömurha ei ole kovin hyvä esimerkki. Yksikään yhteiskunta ei kuitenkaan hyväksy kaikkea vain sen perusteella, että kyseessä on kahden aikuisen välinen sopimus. Näiden asioiden perustelu on yleensä kiinni vain ja ainoastaan vakaumuksesta, eettisestä näkökannasta. Homoseksuaalisuus varmasti on kauhistus osalle ihmisistä, kuten on jääkiekkokin. Tälle kauhistukselle voi olla hyväkin perustelu heidän näkökulmastaan. Jos vilkaiset tätä ketjua, niin en ole erityisen kauhuissani homoseksuaalisuudesta, puhun kriittiseen sävyyn adoptio-oikeuden laajentamisesta ja hedelmöityshoidoista. Yritin tuolla jälleen kerran äärimmäisyyksiin menevällä esimerkillä ottaa kantaa siihen, että yhteiskunnalliset säännöt ovat mitä ovat, ja että niiden rikkominen on valinta, on se sitten hyvä tai huono valinta. Ääriesimerkeillä jatkaen: toiselle murha voi olla hyväksytympi ratkaisu kuin esimerkiksi seksuuaalinen poikkeama (vrt. vaikka kunniamurhia Islamilaisissa yhteisöissä).
Olet oikeassa siinä suhteessa, että yksikään yhteiskunta ei hyväksy
kaikkea vain sen perusteella,. että kyseessä on kahden aikuisen välinen sopimus - mutta huomioidaan kuitenkin se, että läntisissä liberaaleissa ja demokraattisissa valtioissa siirrytään entistä enemmän suuntaan jossa yksilöt saavat tehdä valintoja yhteiskunnan niitä rajoittamatta, jos/kun valintojen seurauksena ei pyritä vahingoittamaan toista osapuolta (tämä ehtojen lisäykseen) tai ympäristöä. Ts. suhde jossa kaksi aikuista samaa sukupuolta olevaa ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa rakastella keskenään nähdään hyväksyttävämpänä vaihtoehtona kuin kahden aikuisen välinen sopimus, jossa toinen haluaa, että toinen ampuu tämän ja syö lihat (näinhän tapahtui Saksassa jokunen vuosi sitten) - siitä huolimatta, että jälkimmäinenkin perustuu vapaaehtoiseen valintaan.
Toiseen ääriesimerkkiisi: Kuten olen todennut niin tässä ketjussa (muistaakseni) kuin myös monasti muulloinkin, eri kulttuureiden ja moraalisten tapojen vertaaminen ei aina ole järkevää toimintaa koska moraaliset ja eettiset arvot elävät aikakaudesta toiseen - kuten varmasti tiedät, ja kulttuurista toiseen - kuten varmasti jälleen tiedät. Me siis pidämme (tai osa pitää) islamilaisen kulttuurin tapoja pöyristyttävinä ja moraalittomina - kuten vaikkapa lapsivaimot tai kivitystuomiot mutta yhtälailla islamilaiseen kulttuuriin kasvaneet ihmiset voivat pitää ja pitävät tiettyjä tapojamme ja kulttuuriin kuuluvia elementtejä tuomittavina ja pöyristyttävinä (kuten vaikkapa homoseksuaalisuutta). Minä ymmärrän sen, että eri kulttuureilla on eri tavat ja moraalikoodit mutta en välttämättä hyväksy kaikkia tapoja ja arvoja - kuten sitä, että homoseksuaalisuudesta seuraa kuolemantuomio tai että nainen voidaan tietyissä sharian piiriin kuuluvissa maissa kivittää kuoliaaksi raiskauksen jälkeen.
Itse (!) olen keskustelemassa tässä ketjussa lähinnä homoseksuaalisuudesta ja sen syistä ja siihen sivuten adoptio-oikeudesta (sisäinen adoptio on minusta ehdottomasti ok! ja olen sitä mieltä, että "ulkoista" adoptiota kohden tulee mennä - näitäkin syitä olen perustellut laajemmin tässä ja muissa ketjuissa, mutta todettakoon vielä se, että en itseoikeutetusti pidä homoperheitä parempana kasvualustana adoptoidulle lapselle kuin heteroperhettä vaan homoperheitä on myös sellaisia, joissa kasvuympäristö ei olisi niin turvallinen mutta - huom - tässä asiassa voinemme luottaa adoptioseulaan ja olen likipitäen varma siitä, että epäkelvot homoperheet eivät saa adoptoitua lasta, ainakaan Suomesta).
Eihän väite homojen alttiudesta mielenterveysongelmiin ole väite, vaan empiirinen fakta. Väite on sitten se, että se johtuisi jotenkin yksipuolisesti yhteiskunnasta. Ei ihan heti tulisi mieleeni väittää, etteikö yhteiskunta voi olla syypää osaan ongelmista mutta en myöskään purematta niele väitettä yhteiskunnasta yksin selittävänä syynä. Vasenkätiset ovat kenties onnettomuusherkempiä, mutta tienaavat enemmän (ainakin Amerikassa!). Yhteiskunnan vika? Homoseksuaalisuuden kriittinen tutkimus vaan näyttää olevan tabu, jos katsot esimerkiksi tuota varsin paskaa APA:n pamflettia, niin eipä näytä paljon kritiikkiä mahtuvan. Valheita sen sijaan mahtuu, kuten väite etteikö negativiisia havaintoja oltaisi löydetty tutkimuksessa.
Ok... ymmärsin edellisen viestisi väärin.
Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että yhteiskunta ei ole ainoa selittävä syy mielenterveysongelmille - mutta, tässä kohdin ajatuksemme kenties eroavat toisistaan - sitä mieltä olen, että yhteiskunta on merkityksellisessä roolissa homojen mielenterveydellisiin ongelmiin tai ei niinkään yhteiskunta yhteiskuntana vaan yhteiskunnan eri osa-alueet koululaitoksesta työelämään saakka (ja myöhäisemmällekin iälle saakka - sairaanhoidossa on edelleen töissä ihmisiä joiden asenne jopa työpaikalla on vihamielinen tai tuomitseva homoseksuaalisuutta kohtaan, olipa homo työkaveri tai potilas).
Ja on myös huomioitava, että poikkeavuus altistaa mt-ongelmille, kuten edellisessä viestissäni totesin - etenkin jos poikkeavuus koetaan negatiiviseksi ja sellaiseksi moni homoseksuaalisuuden edelleen leimaa ja se näkyy myös homoseksuaalien arjessa. Ja minusta homoseksuaalisuus on "poikkeavuus" tässä mielessä vaikka en sitä poikkeava ilmiönä pidäkään vaan aivan luonnollisena ilmenemismuotona ihmisillä (eliöyhteisöissä). Tämän väittämän tueksi löytyy myös faktaa - jos vain kiinnostusta penkomiseen löytyy.
Pyrin olemaan suhteellisen kriittinen myös homo-kysymyksessä ja pitämään mieleni avoinna ja tutustumaan myös esitettyyn kritiikkiin ja tottahan toki on todettava, että tutkimustiedosta löytyy sija negatiivisille havainnoille, tässä kohdin (kuten positiivistenkin kohdalla) on sitten tutustuttava tarkoin siihen kuinka merkityksellisenä kyseistä seikkaa voidaan pitää. "Positiivisista" seikoista moni väittää (en ole tutustunut tutkimusaineistoon), että homoseksuaalit ovat herkempiä persoonia. Jos näin on, on tarkasteltava sitä, että mikä hyöty tästä asiasta on - onko se posiivinen asia, että ihminen on herkkä vai altistaako tämä positiivisuus mahdollisesti negatiivisille asioille -> herkkä, josta voi johtua voimakas tunne-elämä ja sen vaihtelut -> kenties seuraa alttius tunne-elämän häiriöille ts. mielenterveydellisiin ongelmiin tjsp.
No josko huomenna lisää (jos puhtia enää löytyy).
vlad.