Kansalaisloitteen ja kansanedustajan lakialoitteen ero on siinä, että kansanedustajan lakialoitteen täytyy olla sellaisessa muodossa, että se menee sellaisenaan läpi. Jos siinä on joku lainopillinen virhe, niin se kaatuu siihen ja sillä selvä. Kansalaisaloitteissa taas kaikki (nykyiset ja käsittelyssä olleet) tulisivat hylätyiksi heti ja suoraltaan, jos sama vaatimus pätisi. Mutta niitä rukataan käsittelyissö siihen muotoon, että niillä olisi edes mahdollisuus mennä läpi eivätkä kaatuisi omaan mahdottomuuteensa. Niin on myös tämän homolain kanssa, jos sitä käsiteltäisiin sellaisenaan kuin se on tehty, sillä ei olisi mitään mahdollisuuksia.
Kansalaisaloitteita pidetään demokratian edistämisenä. Onko siis parempi, että tämä vaikutusmahdollisuus hävitetään vain, koska kansa ei osaa kirjoittaa yhtä sekavia mietintöjä kuin poliitikot? Meillä on vaaleissa niin surkeat äänestysprosentit, että minusta meillä ei ole enää varaa luopua kansalaisaloitteista, jotka kaikista luvuista nähden tavoittavat ihmiset ja aktivoidat heitä ajattelemaan yhteiskunnallisia asioita. Mitään tutkittua faktaa minulle ei ole, mutta olen aivan varma, että lakialoitteet ruotsin kielestä ja tekijänoikeuksista ovat keränneet nimiä myös sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät äänestä.
Kansalaisaloitteessa on myös se hyvä puoli, että ne kertovat ihmisille suoraan, mistä aloitteessa on kysymys. Harvalta kansanedustajaehdokkaalta voi odottaa yhtä suoria lupauksia.