Tämän viikon aikana on kyllä kaikki nähty, ei voi kuin ihmetellä joidenkin henkilöiden ajatustenjuoksua. Kreationisti kertoo Hesarissa antiikin valtakuntien sortuneen avioliiton heikentymiseen ja Kärppä-fani pohtii johtaaka kiusaamisen kieltäminen vain enenevään kiusaamiseen...
(Minun heikkouteni on monisanaisuuden lisäksi lainauksien tekeminen, katsotaan miten onnistuu.)
"Ketään ei saisi kiusata" on varmasti aikamme suuri teema. Jotkut meistä haluavat kutsua tätä tasa-arvoksi. ketään ei saa kiusata (siis syrjiä) hänen synnynnäisten ominaisuuksiensa perusteella, ei uskonnon takia, eikä muistakaan syistä. Pidän tätä hienona tavoitteena, jota kohden kulkea. Siitä olen erimieltä, että kampanjan takaa löytyisi edes valtaosaltaan homoja. Uskon, että suurin osa tasa-arfvon kannattajista 2000-luvulla on ihan meitä aika normeihin sujahtavia taviksia, jotka eivät näe mitään syytä sille, että heidän pitäisi olla yhteiskunnassa etuoikeutetussa asemassa joihinkin muihin kansanryhmiin nähden.
Minulle jäi epäselväksi mitä negatiivisia seurauksia visioit tasa-arvoisella avioliitolla olevan? Olen myös eri mieltä siitä, onko muutos suuri. Tosin se on sinullakin lainauksissa, joka kai tarkoittaa, ettet sinäkään pidä muutosta suurena? Miksi siis seurauksetkaan olisivat suuria?
Vai pidätkö ehkä homojen syrjinnän lopettamista niin suurena muutoksena, että sillä on mittavia negatiivisia seurauksia yhteiskunnan kannalta? Oikeasti?
Tämä on varmaan jotain yöllistä ajatuksenjuoksua, mutta jos tulkitsen lukemaani oikein, esität tässä, että juuri homojen inhoaminen on ihmisille jotenkin luontainen ominaisuus. Se on sinun mukaasi syvemmällä perimässä kuin vaikkapa ihonväri? Ja jos pakolla yritämme tämän syntyperäisen inhon peittää, puhkeaa se joskus hirveään kukoistukseen ja aiheuttaa seurauksia, jotka ovat verrannollisia esimerkiksi juutalaisten joukkotuhoon keskitysleireillä? Ja tämä on siis homojen vika, koska eivät tyytyneet alkuperäiseen osaansa (viittaan kirjoituksesi alkupuoleen) olla jonkin verran inhottuja?
Lait heijastavat yhteiskuntaa, jossa elämme. Siksi lait muuttuvat yhteiskunnan mukana. Onko esimerkiksi poliittisten vaikutusmahdollisuuksien laajentaminen naisille, jotka historiallisesti ovat olleet yhteiskunnassa miehistä poikkeavassa asemassa (ja Turkin presidentin mukaan kuuluvat kotiin synnyttämään edelleenkin) kehitystä, jonka aiheuttamaa "vastaiskua" vain odottelemme? Luulisi, että ajatusmallillasi naisten erilaisuus miehistä on syvälle genetiikkaan koodattu ominaisuus, ja jos naisen asemaa pyritään muuttamaan, puututaan genetiikkaan koodattuihin ominaisuuksiin, ja seuraukset ovat vääjäämättömät.
Kumpi sitten on enemmistönä, homoja kohtaan inhoa tuntevat, vai homoseksuaalisuuden yhtenä ihmisen piirteistä hyväksyvät? Väittäisin viimeaikaisten tutkimustulosten valossa, että homot hyväksyvät. Koska homot hyväksyvien määrä myös kasvaa vuosi vuodelta, väittäisin, että inho/hyväksyminen on kasvatuksen ja valistuksen tulosta, ei genettistä.
Visioit siis, että jossain vaiheessa sen jälkeen, kuin ennen kiusattujen homojen kiusaaminen on loppunut, heidän tulisi hyväksyä, että kiusaaminen aloitetaan taas, koska joku suuri enemmistö näin paremmaksi kokee? Näin käsitän tämän saavutetuista eduista luopumisen, josta kirjoitat. Onko muitakin ryhmiä, jotka voisivat yhteiseksi hyväksi luopua saavuttamastaan tasa-arvosta? Naiset pois valtion viroista? Äänioikeus pois työttömiltä, siis niiltä, jotka eivät maksa tarpeeksi veroja? Avioliitto-oikeus pois epileptikoilta ja aistivammaisilta?
Viimeiseen kysymykseen lyhyt vastaus: olen koko elämäni ollut neutraalissa kanssakäymisessä homoseksuaalien kanssa (poikkeuksena tietysti isäni, se suhde oli kaikkea muuta kuin neutraali). Tämä on onnistunut niin työssä- kuin vapaa-aikanakin. sama koskee (laajaa) tuttavapiiriäni. Tunnen yhden homoseksuaalisuuteen kielteisesti suhtautuvan ihmisen. Emme ole läheisiä tuttavia. Hän ei myöskään hyväksy ulkomaalaisia adoptiolapsia ja uskoo aidsin tarttuvan lentokoneessa.
Uskon, että tasa-arvo kehitys jatkuu ja vahvistuu. Se on taloudelliselle kehitykselle kannattavaa, ja pidän sitä myös osoituksena ihmisen luontaisesta pyrkimyksestä hyvään ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan.
(Minun heikkouteni on monisanaisuuden lisäksi lainauksien tekeminen, katsotaan miten onnistuu.)
Hyvinkin lavean pohdinnan jälkeen, aiheesta näyttää kumuloituvan hyvä teema siitä, että "ketään ei saisi kiusata."
Homot ovat olleet pitkään syrjittyjä ja masinoineet ilmeisen pitkään harkiten ja taitavasti kampanjan, päättää tämä pitkään jatkunut toisarvoistaminen. Homoseksuaaleja kohtaan yhteiskunnassa vallitsee ja on tiettävästi kaikkina aikoina vallinnut asenteita, joista homoseksuaalit ymmärrettävästi haluaisivat päästä eroon.
"Ketään ei saisi kiusata" on varmasti aikamme suuri teema. Jotkut meistä haluavat kutsua tätä tasa-arvoksi. ketään ei saa kiusata (siis syrjiä) hänen synnynnäisten ominaisuuksiensa perusteella, ei uskonnon takia, eikä muistakaan syistä. Pidän tätä hienona tavoitteena, jota kohden kulkea. Siitä olen erimieltä, että kampanjan takaa löytyisi edes valtaosaltaan homoja. Uskon, että suurin osa tasa-arfvon kannattajista 2000-luvulla on ihan meitä aika normeihin sujahtavia taviksia, jotka eivät näe mitään syytä sille, että heidän pitäisi olla yhteiskunnassa etuoikeutetussa asemassa joihinkin muihin kansanryhmiin nähden.
Itse ajattelen asiasta niin, että ensisijainen tavoite koko tällä toiminnalla on saada käytännössä painettua yhteiskunnassa esiintyvä homoseksuaalisuuden vastustus ja inho ei-sallittavaksi ja syrjiväksi ilmiöksi. Ketään ei saa kiusata, vaikka kuinka vastustaisit ja inhoaisit. Ihan hyvä tavoite. Yksityiskohdista häiritsee ainoastaan se, että kuten monilla ”suurilla” muutoksilla on tapana omata myös negatiivisia seurauksia, tällä teemalla ei tunnusteta niitä olevan lainkaan.
Minulle jäi epäselväksi mitä negatiivisia seurauksia visioit tasa-arvoisella avioliitolla olevan? Olen myös eri mieltä siitä, onko muutos suuri. Tosin se on sinullakin lainauksissa, joka kai tarkoittaa, ettet sinäkään pidä muutosta suurena? Miksi siis seurauksetkaan olisivat suuria?
Vai pidätkö ehkä homojen syrjinnän lopettamista niin suurena muutoksena, että sillä on mittavia negatiivisia seurauksia yhteiskunnan kannalta? Oikeasti?
Mutta lopputulemasta, muuttuvatko ihmisten mielipiteet ja asenteet todella, vaikka me saavuttaisimme näennäisen tasapainotilan, tasa-arvossa/sukupuolineutraaliudessa avioliiton kohdalla? Vai painammeko me parhaassakin tapauksessa vain hetkellisesti homoseksuaalisuuteen ehkä jopa luontaisesti kohdistuvan inhon, näkymättömiin odottamaan uutta puhkeamista?
Verrokkia on hankala löytää historiasta. Seksuaalikäyttäytyminen on eri asia kuin ihonväri tai muu ulkoinen tekijä, sillä seksuaalisuus on todella syvälle genetiikkaan koodattu ominaisuus ihmisessä. Voidaanko ihmisen kokemusta homoseksuaalisuutta kohtaan edes muuttaa, ulkoisilla tekijöillä kuten lainsäädäntö? Mikä on homoseksuaalisuuden ”inhottavana” kokevien osuus suhteessa todellisuudessa homoseksuaaleihin ihmisiin, ja kumpi näistä on enemmistönä? Ja onko tuo ”inho” luontainen vai opittu?
Tämä on varmaan jotain yöllistä ajatuksenjuoksua, mutta jos tulkitsen lukemaani oikein, esität tässä, että juuri homojen inhoaminen on ihmisille jotenkin luontainen ominaisuus. Se on sinun mukaasi syvemmällä perimässä kuin vaikkapa ihonväri? Ja jos pakolla yritämme tämän syntyperäisen inhon peittää, puhkeaa se joskus hirveään kukoistukseen ja aiheuttaa seurauksia, jotka ovat verrannollisia esimerkiksi juutalaisten joukkotuhoon keskitysleireillä? Ja tämä on siis homojen vika, koska eivät tyytyneet alkuperäiseen osaansa (viittaan kirjoituksesi alkupuoleen) olla jonkin verran inhottuja?
Lait heijastavat yhteiskuntaa, jossa elämme. Siksi lait muuttuvat yhteiskunnan mukana. Onko esimerkiksi poliittisten vaikutusmahdollisuuksien laajentaminen naisille, jotka historiallisesti ovat olleet yhteiskunnassa miehistä poikkeavassa asemassa (ja Turkin presidentin mukaan kuuluvat kotiin synnyttämään edelleenkin) kehitystä, jonka aiheuttamaa "vastaiskua" vain odottelemme? Luulisi, että ajatusmallillasi naisten erilaisuus miehistä on syvälle genetiikkaan koodattu ominaisuus, ja jos naisen asemaa pyritään muuttamaan, puututaan genetiikkaan koodattuihin ominaisuuksiin, ja seuraukset ovat vääjäämättömät.
Kumpi sitten on enemmistönä, homoja kohtaan inhoa tuntevat, vai homoseksuaalisuuden yhtenä ihmisen piirteistä hyväksyvät? Väittäisin viimeaikaisten tutkimustulosten valossa, että homot hyväksyvät. Koska homot hyväksyvien määrä myös kasvaa vuosi vuodelta, väittäisin, että inho/hyväksyminen on kasvatuksen ja valistuksen tulosta, ei genettistä.
Pahin skenaario tässä asiassa kai on, että kuten tunnettua, saavutetuista eduista on todella vaikea luopua. Jos me perustamme suuria oikeuksia mahdollisesti kestämättömälle asiantilalle yhteiskunnassa, jossa tällä hetkellä vallitsee vahva konsensus pyrkiä ”lopettaa homoseksuaalien kiusaaminen”, tilanteen purkaminenkaan myöhemmin ei tulisi olemaan helppoa. Mutta perustapa tälle kaltevalle tasolle minkäänlaista argumenttia, saada oikeuttaa homoseksuaalien syrjintä avioliitto- tai missään muussakaan asiassa. Tai kuten sanottua, oletettu syrjintä. Tapahtuuko sitä, on kai mielipideasia ja riippuvainen vain siitä, minkä näkemyksen edustajien uskotaan olevan enemmistönä.
Pitkän tajunnanvirran lopuksi vain lyhyt kysymys. Millä aikavälillä uskot, että tavoitetila homoseksuaalisuuden kokemisesta neutraalina kanssakäymisen muotona saavutetaan näillä toivotuilla toimenpiteillä avioliittoon liittyen, ja kuinka pysyvä tuon asiantilan uskot olevan?
Visioit siis, että jossain vaiheessa sen jälkeen, kuin ennen kiusattujen homojen kiusaaminen on loppunut, heidän tulisi hyväksyä, että kiusaaminen aloitetaan taas, koska joku suuri enemmistö näin paremmaksi kokee? Näin käsitän tämän saavutetuista eduista luopumisen, josta kirjoitat. Onko muitakin ryhmiä, jotka voisivat yhteiseksi hyväksi luopua saavuttamastaan tasa-arvosta? Naiset pois valtion viroista? Äänioikeus pois työttömiltä, siis niiltä, jotka eivät maksa tarpeeksi veroja? Avioliitto-oikeus pois epileptikoilta ja aistivammaisilta?
Viimeiseen kysymykseen lyhyt vastaus: olen koko elämäni ollut neutraalissa kanssakäymisessä homoseksuaalien kanssa (poikkeuksena tietysti isäni, se suhde oli kaikkea muuta kuin neutraali). Tämä on onnistunut niin työssä- kuin vapaa-aikanakin. sama koskee (laajaa) tuttavapiiriäni. Tunnen yhden homoseksuaalisuuteen kielteisesti suhtautuvan ihmisen. Emme ole läheisiä tuttavia. Hän ei myöskään hyväksy ulkomaalaisia adoptiolapsia ja uskoo aidsin tarttuvan lentokoneessa.
Uskon, että tasa-arvo kehitys jatkuu ja vahvistuu. Se on taloudelliselle kehitykselle kannattavaa, ja pidän sitä myös osoituksena ihmisen luontaisesta pyrkimyksestä hyvään ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan.