Mitä jos pelaaja/valmentaja/urheiluihminen vain toteais: vain pelitaidoilla on merkitystä, -if you can play, you can play-, kaikki ovat tervetulleita lajin pariin eikä tänä päivänä ole millään lailla hyväksyttävää syrjiä seksuaalisen suuntautumisen takia. Piste. Ei se paljon muuta vaatis. Sitten voitas taas palata itse asiaan eli koohottamiseen ja runttaamiseen jäällä.
Tuli mieleen tuosta lauseesta, että "vain pelitaidoilla on merkitystä", analogia naisten asemaan työelämässä ja siihen, että "vain osaamisella olisi merkitystä". Pahoin pelkään, että tämä ei ole aivan koko totuus asiasta, vaikka sitä joku sitä saattaisi kovastikin toivoa.
Normaalissa työelämässä erittäin suuri osa työyhteisön arkea ja sen sujuvuutta on riippuvaista aivan muista asioista kuin osaaminen. Persoonat ovat sukupuolettomia, mutta sukupuoliin suhtaudutaan eri tavoilla. Asiakkaat suhtautuvat naisiin eri tavalla kuin miehiin, työtoverit suhtautuvat naisiin ja miehiin eri tavalla, yhteisön sisäiset suhteet muodostuvat eri tavoin, kun kyseessä ovat naisten tai miesten keskinäiset suhteet, tai sitten naisten ja miesten keskinäiset suhteet, Eiköhän tuohon seksuaalisuuskin vahvasti liity, jonkun Freudin mukaan vähintään.
Pahoittelen jo etukäteen vertausta, mutta yksi mätä omena todella pilaa koko työyhteisön, tämän siis millään tavalla liittymättä keskusteltavaan homoseksuaalisuuteen jääkiekossa. Aivan yleisen tason toteamuksena, heteroyhteisöissä. Joka saa nyt kuitenkin luvan toimia aasinsiltana toiselle hypoteesille, miksi "vain pelitaidoilla on merkitystä" ei lopulta pidä paikkaansa.
"Vain pelitaidoilla on merkitystä" -väitteellä on sellainen eksklusiivinen merkitys, joka kaikesta toiveikkuudesta huolimatta ei pitä paikkaansa. Joukkueessa henkilökemioilla on merkitystä, ja joukkueen suoritus kokonaisuutena ei ole vain osiensa summa. Vaikka kyseessä olisivat kuinka itsenäisesti onnelliset yksilöt (Kim H), jos he pelaavat huonosti keskenään yhteen, lopputulos ei ole optimaalinen, edes lähellä sitä. Tästä aiheesta löytyy kyllä aineistoa, joukkuelajien valmennuksen uusimmista analyyseistä lähtien. "Yksilölähtöinen joukkuekeskeisyys" hakusanaksi ja löydät Westerlundia ja Dettmania koskevia viittauksia ja uusimpia ryhmädynaamisia trendejä mukailevia ajatuksia joukkojen johtamisesta. Mielenkiintoista luettavaa.
Kun kiekkoyhteisö on primitiivisellä tavalla sisäänajettu ja koeponnistettu voittavaan pelifilosofiaan, päälle liimatut ideologiat tuntuvat helposti epä-luontevilta. Kun joukkue saa hengen päälle, se nostaa suosta ne onnettomatkin jäsenet ja johtaa joukon hyvään lopputulokseen. Siitä joukkueurheilussa on mielestäni paljon enemmän kyse, kuin siitä että yksilöiden hyvinvointi ratkaisisi lopputuloksen. Tähän joukkuekeskeisyyden ohjenuoraan ovat myös uusimmat valmennusanalyysit mielestäni päätyneet.
Tämän kaiken ikävä lopputulema saattaa olla kohtuuton kaikille sellaisille ihmisille, jotka eivät syystä tai toisesta yksinkertaisesti istu yhteisöön riittävän hyvin, vaikka kykenisivät taidollisesti ja mentaalisesti sitoutumaan yhteisesti asetettuihin tavoitteisiin ja palvelemaan sitä. Jos yhteisö millään tasolla jää siitä optimaalisesta yhteishengestä joka sen olisi mahdollista saavuttaa, äärettömän kovassa kilpailussa tällainen pienikin tasoituksen antaminen vastustajalle väistämättä näkyy lopputuloksessa. 95 % ei riitä.
Realistisesti, jos on pienikin epäilys siitä että homoseksuaali jääkiekkojoukkueeessa aiheuttaa minkäänlaisia haasteita, ongelmia, ristiriitoja, miksi niitä nyt haluaa kukin kutsua, joukkueen sisällä, homoseksuaalista tulee se Korpelan mainitsema haittatekijä. Riippumatta siitä kuinka hyvä yksittäisenä pelaajana hän on. Ja ehkä se tilanne todella joskus saavutetaan, että jonkun pelaajan erilaisuus tässä asiassa ei herättäisi _mitään_ erityisiä tunteita yhdessäjään yhteisön jäsenessä, ainakaan siten että se aiheuttaisi edellä mainittuja, suorituskykyä heikentäviä ilmiöitä joukkueen suorituksessa. Mutta edelleen realistina, en usko tuon päivän olevan vielä tänään, eikä aivan huomennakaan.
***
Milloin tuo päivä sitten on, sitä on vaikea ennustaa. Vaikka sen katsoisi olevan sen päivän, kun Liigassa/kiekkoyhteisössä on avainpaikoilla niin paljon homoseksuaaleja, että homofobiasta kärsivistä tulee yhteishengen haittatekijä, matka ei pääty tähän. Matka päättyy siihen, että erilaisuus tässä asiassa ei herätä minkäänlaisia tunteita kenessäkään. Keskustelua ei enää käydä, asia on normalisoitu. Kuinka realistinen tällainen asetelma jääkiekossa on, lajin perusluonteen huomioiden pahoin pelkään, että ei välttämättä koskaan. Taistellahan sen puolesta tottakai saa. Sitä ei kukaan kiellä.