Niinhän sitä luulisi, mutta näköjään monen mielestä se on tulkinnanvaraista onko synnynnäisen ominaisuuden perusteella oikeuksien epääminen syrjintää vai ei.
Ai, vähän niinkuin vain miehiä koskeva asepalvelus? Euroopan ihmisoikeustoimikunta on todennut, ettei asevelvollisuuden säätäminen vain miehille ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista. Tasa-arvovaltuutetun mukaan ”sitä, että asevelvollisuus on säädetty ainoastaan miehille, ei ole tasa-arvolain mukaan pidettävä tasa-arvolaissa tarkoitettuna sukupuoleen perustuvana syrjintänä.”
Suomen lainsäädännön mukaan syrjiä saa "hyväksyttävällä syyllä".
Tämän valossa en koe sitä, että samasta sukunimestä joutuu maksamaan eikä tuplasukunimeen ole mahdollisuutta kovin suurena ihmisoikeusrikkomuksena.
Toinen asia on uskonnolliset tunteet. Vaikka Tuomas sanoikin ettei uskontoa voida enää nykypäivänä pitää minään keppihevosena sallittakoon uskonnolisten tunteiden kokeminen joillekin vanhoillisillekin. Minusta avioliitto sanana ja "naimisissa" terminä sopisi kattamaan koko siviilivihkimisen kirjon ja kirkko saa itse päättää haluaako se vihkiä homopareja vai ei. Mutta kuten Suomen oikeusjärjestelmä Halla-ahon casessa totesi fakta-argumenteilla ei ole väliä uskon asioissa. Itse olen tästä eri mieltä, mutta koska näin on linjattu, niin se että vanhoilliskristittyjen perustelut tuntuvat typeriltä ei ole mitenkään merkityksellistä. He voivat osallistua debaattiin pelkästään uskontonsa teesien kautta. "Pyhä kirja sanoi X:ää" ja se on otettava huomioon lainsäätämisprosessissa. Joko uskonnoilla ei ole merkitystä sananvapautta ja tasa-arvoa määrittäessä tai sitten niillä on merkitystä. Ei rusinoita voi vaan napsia pullasta sekulaarisuudenkaan suhteen.
Minusta se, että homoparit haluavat monogaamiseen parisuhteeseen avioliittokäsitteen alle ja mahdollisuuden adoptoida lapsia kuulostaa äkkiseltään yhteiskuntaa eteenpäin vievältä asialta. Se mielestäni vahvistaisi avioliittotermin keskiluokkaistamalla homosuhteet. Kuten olen aiemmin sanonut tällä palstalla en ymmärrä miksi kirkko suhtautuu homouteen niin nihkeästi, mutta ei näe minään ongelmana vihkiä aviorikkojia uuteen avioliittoon. Näkisin pettämisen avioliiton pyhyyttä paljon pahemmin uhkaavana tekijänä, mutta niinhän se oli ettei fakta-argumenteilla ole merkitystä uskon asioista puhuttaessa.
Vaikka en olekkaan kovin uskonnollinen henkilö, niin minua on häirinnyt tahdon2013 porukan argumenteista eniten avioliiton typistäminen miksi tahansa kahden ihmisen väliseksi sopimukseksi. Ensinnäkin jos lähestyy pelkästään sopimusoikeudellisesta näkökulmasta, niin siitä seuraa tiettyjä veroetuja. Täten on täysin validia keskustella miten tätä veroetua laajennetaan.
Lisäksi uskovaiset kokevat avioliitto termin olevan osa heidän uskomisjärjestelmäänsä. Enkä tarkoita tällä pelkästään kristittyjä, sillä avioliitto esiintyy niin muslimeilla kuin hinduillakin.
Jos asiaa lähestytään pelkästään oikeustoimikelpoisten ihmisten liittona ja mietitään s, niin nykyinen avioliittolainsäädäntö sortaa moniavioisuutta. Esimerkiksi miehen kuolemantapauksissa vain yksi nainen on oikeutettu leskeneläkkeeseen, vaikka vaimoja olisi kuinka monta. Tässä valossa avioliiton merkitystä ei kannata hämärtää. Se ei edesauta homojenkaan asiaa. Argumentti tulisi olla että homotkin haluavat tylsän keskiluokkaisen avioliitto-instituution piirin.