Homoperheiden lapset ovat heteroperheiden lapsia merkittävästi terveempiä ja ja homoperheissä perhesiteet ovat vahvemmat kuin heteroperheissä. Muissa mitattavissa asioissa ei nähty merkittäviä eroja suuntaan tai toiseen.
Perustuen siis
yhteen Melbournen yliopiston tutkimukseen aiheesta tutkimuksen alustavien tulosten yhteenvetosivulta.
"On measures of general health and family cohesion children aged 5 to 17 years with same- sex attracted parents showed a significantly better score when compared to Australian children from
all backgrounds and family contexts. For all other health measures there were no statistically significant differences."
Boldattuna varmaan olennainen, sisältyen kaikki mahdolliset perhemallit. Veikkaan, että mukana on myös yksinhuoltajaperheet ja kaikista mahdollisista sosiaaliluokista. Tehdäänkö hei vaikka silleen, että sitten kun tuo tutkimus tulee kokonaan julki, niin palaat sitten jonkun lyhennelmän kanssa kertomaan, että onko siinä jotain mitä voi tähän keskusteluun tuoda.
Tarinankertoja kirjoitti:
No historian tuntemus auttaisi tässä. Tarkoittamasi perhekeskeinen malli, jossa on isä/äitä ja pari kakaraa on erittäin uusi. Länsimaisen yhteiskunnan kaupunkilainen malli.
...
Kuten tossa ”mjr” sanoi, niin lapselle se tärkein aisa on, että lapselle annetaan rakkautta, rajoja ja turvaa. Tätä on luonut aikaisemmin perheyhteisö eri ikäisine ihmisineen. Nyt nyky”ydinperheessä” lapsen lisätukena on yhteiskunnan järjestämä päivähoito ja koululaitos. Nämä on ihan samoja instituutioita on kyse hetero tai homoparista.
Siinä mielessä käytin kyllä termiä totaalisen väärin, että puhuin ydinperheestä jotenkin sillä tapaa että saa sen käsityksen että lasken saman katon allea vain ja ainoastaan tästä äiti+isä+pari lasta (ja mielellään molempia sukupuolia)-paketin.
Niin, kaikkialla maailmassa ollaan kyllä asuttu jollain tapaa kuvailemallasi tavalla monen sukupolven kanssa ja asunnotkin on suunniteltu sen mukaan, joskin entiseen aikaan pärjättiin vähän pienemmillä neliöillä kuin nykyään.
Aika moni varmaan jättää tänä päivänä lähtemättä asumaan aikuisena isovanhempiensa kanssa ja aika monella tuntuu olevan halua ennemminkin pienentää ympärillään olevaa piiriä. Siinä mielessä kyseessä on entistä uudempi ilmiö, että kun viittaat siihen tuossa jälkimmäisessä kappaleessa, että samaa sosiaalista tukea tulee mm. päivähoidosta ja koulusta. Niin kyseessä on aikalailla 90-luvulta lähtenyt ilmiö, jossa koululta esim. odotetaan pelkän akateemisen vastuun lisäksi paljon enemmän kasvatuksellista osallistumista ja sama pätee melkein mihin vaan lapsiperheiden palveluihin. Homo- ja lesboparithan tukeutuu siihen, että "kyllä sen miehen mallin saa sitten vaikka naapurin Pertistä tai liikunnanopettajasta"
Ja se nyt on aivan selvä, että mitä enemmän nyt on ympärillä terveitä aikusia, niin sitä parempi se lapselle on. Nyt ollaan kuitenkin tässä päivässä ja heitetään tällainen fiktiivinen pohdinta.
Otetaan kolme paria suomessa 2013, m+n, n+n ja m+m. Kaikilla on sama sosiaaliekonominen tausta, ei mitään päihdeongelmia eikä mitään muutakaan riskiä mihinkään vaikeuteen, itseasiassa katsoin kristallipallosta, että kaikilla on edessä hyvä ja tasianen elämä aina 80 ikävuoteen asti jolloin kuolo korjaa siististi nukkuessa.
Jos näistä pitää arpoa vanhempi lapselle joka adoptoidaan suomalaiseen yhteiskuntaan vuonna 2013. (Huom adoptoidut tulee lähes aina jollain tapaa traumatisoivista olosuhteista, mutta tämä lapsi olisi adotoitavana vaikkapa suoraan synnytyssalista.)
Kysymys kuuluu: Meneekö se niin, että nämä kaikki parit ovat samalla viivalla kasvattajina? Perustuuko näkemyksesi faktoihin vai mielipiteeseen?
Minun mielestäni ja kaiken sen perusteella, mitä minä olen lasten kasvattamisesta, lasten ja nuorten psyykkisestä kasvusta ja kehityksestä opiskellut ja työni puolesta havainnut pari jossa on mies ja nainen on näitä kahta edellä. Ei paljoa, eikä se tarkoita että nämä muut parit olisivat huonoja ihmisiä, syntisiä tai mitä vaan.
Vain ihan pelkästään sen vuoksi, että arjessa on mukana aina peili josta esim. pieni tyttölaps voi katsoa "Tuo on nainen/äiti, nainen näyttää tuolta, nainen kävelee noin, nainen tekee noin, nainen tekee tuota, nainen kuulostaa tuolta, nainen on tuonlainen, minäkin olen nainen, minäkin voin joskus tehdä noin, tai sitten minä en tee noin jos en halua" Tai sama miehelle, josta voi peilata myös minkälainen ei ole jne.
Jonkin neuropsykologisen lähteen mukaan mielikuvat pienellä lapsella muodostuu 3 sek pätkissä, eli jotain kymmeniä tuhansia pätkiä päivässä ja niitä palikoita yhdistetään pikkuhiljaa toisiinsa luoden käsitystä maailmasta ja edellä mainitun kaltaisia kokonaisia käsitteitä.
Joo, maailman voi oppia myöhemminkin, mutta jos tavoitellaan parasta mahdollista, niin kaikki hyvät asiat voisi olla mukana alusta asti.
Eli ne syyt ei ole missään "no sitähän voidaan vaikka kiusata" tai siinä että "no siitä tulee varmasti homo itsestäkin" tai "homoperhe on vahingollinen, koska lapsi joutuu seuraamaan homostelua".