Myös punkut ovat alkaneet tökkiä, tai oikeammin ovat tökkineet jo pidemmän aikaa. Niitäkin tuli joskus juotua liikaa. Mutta silti piti ostaa Leyda ja Vistaña, kun niitä niin kehuttiin - ja edelleen muuten ovat avaamatta...
Riittävä paussi punaisista teki tehtävänsä, ja nyt maistuvat taas nekin. Vistaña oli ihan hyvä hintaansa nähden, mutta eihän alle seitsemän euron viiniltä paljoa voi odottaakaan. Leyda sen sijaan oli pettymys, ja suorastaan tylsä. En ymmärrä, minne pinot noirin hyvät ominaisuudet ml. hapokkuus oli saatu hävitettyä.
Pinot noirin olen siis löytänyt uudelleen, ja useampia hintaluokassa 13-15 on nyt testailtu. Long flat destinations jäi juomatta eikä uusiseelantilainen Matuakaan suurempia riemunkiljahduksia saanut aikaan. Sen sijaan Caliterrassa oli reilusti punaherukkaa ja kivat hapot, ja jenkkiläinen Fog Head toimi kuin unelma vuohenjuuston kanssa happojensa ja vadelmaisuutensa ansiosta.
Em. hintaluokasta saa suositella muitakin hyviä. Vähän kalliimmatkin huomioidaan, ja tietty halvemmatkin, jos ovat enemmän kuin hintansa väärtejä.