Niin joo, nyt kävi näin sitten.
Sitä ei tavan plebeiji ehkä ymmärräkään, miten hankalaa kaltaiseni huippuälykkään kosmopoliitin toisinaan on luovia kaikenmaailman lattaotsien seassa. Harrastamani huumori nerokkaine viittauksine pop-kulttuurin, urheilun ja historian vähemmän tunnettuihin tapauksiin menee tietenkin suurelta osalta yli ja ohi niin että korvien välissä kuuluu vain puolitäyden kaljapullon suulle puhalletun henkäyksen tapainen pan-huilumainen umahdus, kun siellä pään sisällä kiertävä vähemmän jalostunut kaurapuuro yrittää kaikella vimmalla pitää mielessä saiko pistorasiaan työntää haarukkaa vai ei, eikä lainkaan käsitä mahtavan nerokkaiden vitsieni sielua ja ydintä. Sellaista se vain on, ei sille mitään voi. Olenhan minä tiedostanut, että kun tarpeeksi moni tällainen muovipussin tasolla elämässä eteenpäin tarpova kohlo raportoi viestejäni palstan moderaattoreille, koska päähän sattuu kun yrittää ymmärtää kaikkea sitä säkenöivän nerokasta, briljanttia tykitystä, niin moderaattoreidenkin säkissä tulee lopulta pohja vastaan ja jotenkin on reagoitava. Nyt tapahtui niin.
Teidän muiden, ajatteluun ja hyvään huumoriin kykenevien kannalta tämä on tietenkin surullista ja traagista, ja muun urheilun seuraaminen on nyt kaikille teille tästä lähin tylsämielistä ja uuvuttavaa, kun ette voi täältä Jatkoajasta lukea minun täydellisyyttä hipovasta ajukopastani tiivistyneitä, erittäin osuvia ja välillä jopa lukijat liikutuksen valtaan saavia oivalluksia muun urheilun live-seurannoista. Tiedän, että teitä on siellä ehkä tuhansia, tai jopa satoja, miksei kymmeniäkin, ja teidän puolesta olen eniten pahoillani. Minä pärjään kyllä, voin jatkossa kirjoitella näitä minun mahtavan hauskoja juttujani vaikkapa ruutuvihkoon, silloin en ainakaan ole vaarassa pahoittaa jonkun asioista mitään ymmärtämättömän tomppelin mieltä. Ja sitten sieltä ruutuvihkosta on myöhemmin helpompi lukea omia oivalluksiani, ja nauraen hekotella sille miten mahtava ja oivaltava kirjoittaja olenkaan, kun siellä välissä ei ole kenenkään osmon tylsiä ja mitäänsanomattomia turhuuksia, eikä varsinkaan kenenkään itseään jostain ihmeen syystä paljon vanhempaa larppaavan elmerin hapettomia itsestäänselvyyksiä.
Tämä ei ole loppu. Tämä on alku. Tämä. On.