Itsehän tiedän melkeinpä kaikesta kaiken, mutta osaa en juuri mitään. Tästä tulee aina tasaisin väliajoin hyviä muistutuksia ja läski palaa maanpinnalle, jos nyt missään ilmassa olikaan. Rakastan siis elää juuri tätä aikaa maapallon historiassa, jossa on otettu liki jormauotismainen digiloikka, mikä puolestaan on mahdollistanut kaikenlaisen pikkunäppärän puuhastelun ja toimeliaisuuden. Enää kun ei tarvitse kuolla polioon, lähteä kerjuulle, tai sotaan. Siihen kun lisätään vielä pohjattoman tiedon Google, niin en ihmettele, että ihminen voi erehtyä luulemaan omaavansa kompetenssia ottaa kantaa eri asioihin ja ilmiöihin. Mikäänhän ei hivele pientä sielua enemmän kuin se, että voi esimerkiksi kulkutautikeskustelussa kertoa, miten ja kuinka paljon milläkin alueella pitäisi rajoituksia höllentää. Tämä kaikki siitäkin huolimatta, että lääketieteen opinnot jäivät yläasteen terveystiedontunneilla kikatteluun. Arvostelemme toimittajia ja taiteilijoita, ammattimuusikoita ja elokuvantekijöitä ja samanaikaisesti eri alustapalvelut nousevat arvoltaan miljardiluokkaan, koska olemme yhteisesti päättäneet, että meidän itsemme tuottama sisältö on julkaisemisen arvoista.
Jos puhelin on rikki, ostamme uuden ja sillä uudella luurilla jatkamme viestiä, joka on jo muuttunut matkan varrella, mutta onneksi joku aina internetissä korjaa nekin faktat kohdalleen. On sitten ihan itsestä kiinni, että ottaako sen opin kannalta, vai kokeeko menettäneensä kasvonsa anonyymillä keskustelupalstalla. Toki kyseessä voi olla myös salaliitto, koronapaniikki, 5G, lammastelu, tai suvakkius, jolloin "faktantarkistajaan" tulee suhtautua kuin vihollisen vakoojaan ja voimaantua, kun syrjäytymisen kynnyksellä on kerrankin löytänyt seuraa, siis sen oman viiteryhmänsä, missä ollaan asioista oikeaa mieltä.